Tekisitkö lapaset?

Mulla alkoi sitten talviloma... ihanaa! Näillä eväillä sitten nautin tänään...

Päätin uhmata Harlia ja hemmotella itseäni tulppaanikimpulla... Harli kun yleensä syö kaikki kukat jonsei niitä saa korkealle. No nämä nostan sitten kirjahyllyn vitriinin päälle turvaan yöksi ja kun en ole kotona vahtimassa. Niistä viime postauksen langoista sitten edistetään rojektia ja nautitaan tölkillinen mietoa kuohuvaa...

Viime vuonna tuossa erään kerran töihin lähtiessä törmäsin pihassa meidän talossa asuvaan jo useamman vuoden takaiseen tuttavaan. Hän sitten kysyi, että paljonkos mä oikeen kudon ja tekisinkö hänen tyttärelleen lapaset. Totesin, etten kauheesti lapasia tee, mutta kyllähän ne onnistuu... kunnes tajusin kysyä tarkemmin... glupsista, kirjoneuletta. Näytettiin kuva, että tämmöset ja sitten lisäksi, että tämmöset kaaviot olis olemassa... lupasin sitten yrittää ja sitten vasta tuli puheeksi väri... voi ei mustaa... no sen verran kutkutti haastehermoja, että diilikin tuli, Parin päivän päästä tuli langat ja ne kaaviot ja kännykkään vielä kuva niistä alkuperäsistä... Eikun tuumasta toimeen... kaavioita tutkiessa oli ensimmäinen ongelma edessä... ensimmäinen kaavio on ihan liian isolle silmukkamäärälle, eli ruutupaperia ja kynä käteen... Tein sitten kaavion koko lapasesta ja toisessa kaaviossa oli vaan puolet, mutta siinä oli se helpotus, että toinen puoli oli peilikuva. Viikko ja ensimmäinen oli peukaloa vaille valmis, toisen aloitus ja herääminen joulu tulee ja kovaa kyytiä... se sitten jäi ja nyt tuon tunikan jälkeen sitten sen vihdoin sain uudelleen puikoille ja tammikuussa viimeisenä päivänä valmiiksi.

Ja tottakai, ettei pääsis tylsyys iskemään piti toinen sitten tehdä peilikuvaksi. Onnistuin tassut suunnittelemaan hiukkasen muotopuoliksi, mutta ainakin ne oli sopivan kokoiset. Sillä alkuperäisellä kaaviolla niitä olisi mahtunut yksi tuohon. Sen verran on tietoa lapasten suunnittelijasta, että ranskan buldoggien facebook ryhmässä oleva henkilö sen on tehnyt. Lapasten saajalla on siis itsellään musta ranskis ja siitä värit. Päänkaavio oli sitten hyvinkin selkeä.

Ja täytyy myöntää, että yllätin itsenikin kuinka tasaista jälkeä sainkaan tehtyä. Hiukkasen prässäystä ja ne oli siinä. Käytännössä pää on suoraan kaaviosta, muuten tuo vinoraidoitus ja tassut omasta kynästä.

Ja kyllä ne käteenkin menee. Ei tullut musta kirjoneule kärpäsen puremaa neulojaa, mutta nytpä tiedän, että tarvittaessa se sujuu. Ennemmin kuitenkin onteloneuletta. Ja tottakai mun piti jotain omaa sitten tuohon saada enemmänkin ja peukalot sai pienen lisän....

Muutama käsityön leima sinne eksyi joukkoon, mutta ei haittaa. Ja lapaset otettiin riemulla vastaan, kun ne viime sunnuntaina kävin tuttavalleni viemässä. Läksiäisiksi kyllä sanoin, etten ota tilauksia vastaan... ettei vaan hänen tyttärensä ystävät intoudu kyselemään.

Nyt mä tartun puikkoihin ja rentoudun tämän illan. Ihanaa viikonloppua kaikille!