lauantai 26. tammikuuta 2013

Lauantai iltaa

Juu, en sentäs näin tehokas ole. Nyt ei ole mitään uutta työtä esitellä. Mutta tarinaa on.
Mä oon taas ollu oikea rähmäkäpälä. Töissä tippu yks juttu, joka ois voinu saaha aikamoisen sotkun aikaan mikäli ois rikkoutunut, mitä ei ihme ja kumma sattunut. Tulin kotiin ja aloin tehdä ruokaa.... perunat levis pitki lattiaa, kastiketta suurustaessa sain kastikkeet syliin ja sama meno jatku. En uskaltanu sitte mitää oikee alottaa tekemään, joten jotain mitä unissaankin osaisin... tennarisukat taas kerran. Ne siskolle luvatut sukat niistä minttutoffeista... jotka on sitte jo syöty. Muut joulukarkit ei ookkaan vielä loppunu, muu perhe ku on jättäny mullekki osan.

Tässä illan aikana soitin äitille ja mulla on tapana käveleskellä huoneesta toiseen puhelimessa puhuessa. Samalla huomasin jotain....


Meidän kevätkaktus päätti vihdoin oikeasti kukkia. Kukassa on ollut ostettaessa, mutta useampi vuosi on tässä mennyt ilman kukan kukkaa. Nuppuja on ollut aiempina vuosina, mutta ei kukkaan asti ole ne päätyneet. Tämä piristi hurjasti mieltä. Kuten kuvastakin huomaa, kissat ovat tätäkin maistaneet. Enää eivät tähän pääse käsiksi, on hyllyllä johka eivät  pääse edes hyppäämään. Mutta erotuksena kyllä aiempiin vuosiin on ihan eri huone, aiemmin ollut olkkarissa nykyisin makkarissa.

Huominen meneekin töissä. Työaika semmonen, että ei paljo mitää ennen sitä tehä eikä kyllä sen jälkeenkään. Toinen päivä taas menossa ja kuus edessä. Mutta nauttikaa te vapaista!

Hyvää sunnuntaita!!!!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Lahjasukat ja hupsis...

Hyvä ystäväni ja esikoisen kummitäti täyttää huomenna vuosia, yllättäen lahja tulee myöhässä, kun tuossa kellossa ei ole tarpeeksi tunteja kaikelle. Mutta hänelle tein sukat, jotka lähtevät postin matkaan maanantaina ja toivon mukaan ovat perillä tiistaina... ei siis mahdottoman paljon ole myöhässä. Mutta nämä siis lähtevät matkaan.


Zeldan dippilaarista tämäkin lanka lähtöisin ja on niin ystävänä väristä, että ei paremmasta väliä. Varsi kaks oikeen kaks nurin joustinta ja jalkapöydän päälle tein samaa pitsineulosta, jota on niissä Nukkumaijan unisukissa.


Ja tietysti tiimalasikantapäällä. Ylempi kuva salamalla ja alempi ilman.


Oikea väri jostain näiden väliltä.

Sitten se hupsis.... lähdin käymään parissa lankakaupassa katsastamassa löytyykös sitä Hot Socks Batikia mistään, no ei löytyny. Mutta mahdollisesti sitä saan, katsotaan kuinka käy. Hot Socksia sain silti.... niin ja...


Muutaman muunkin kerän... oho. Tässä ei ole edes kaikki, osa on snylle menossa, mutta omat on tässä. Mutta tuo tumma lila on sitä Hottia, ei Batik vaan Fashion. Sit tarttu mukaan pari kerää Jannea ja Maijaa testaukseen, Teeteen Pallasta testaukseen ja myös uusi tuttavuus California salida, iso kerä Regiaa ja pari herkkuvyyhtiä unelman pehmeää TeeTeen Aureaa (Baby alpakkaa ja silkkiä). Vähän jänskätti tulla kotiin, että mitäs tuo mies tuumaa, kun on reppu täynnä lankaa. Mutta eipä se tainnu etes huomata.

Mulle on vähän muodostunut ongelmaksi se, että hamstraan noita ihania lankoja... ja sit en raskii niitä käyttää. Ei siis pelkkien Zeldan lankojen kanssa käy niin. Tuo on jo toista alpakka silkki sekoitetta, joita vaan on pakko ostaa... ei hajuakaan mitä niistä tekis. Paitsi näille oli jo yks suunnitelma, se on sit eri asia raskiinko.

Ai niin ja taisin mä tilatakkin yhteen työhän langat, kun ei ollu just sitä lankaa. Tekstari tulee sitte perästä kun saa langat hakea. Että näin tänään. Huomenna taas aamusta töihin, mutta sitte onki pitkä päivä aikaa harrastaa. Ehkäpä jopa saan hopea ketjut mallilleen.

Teille oikeen rentouttavaa viikonloppua, nauttikaa munkin puolesta vapaasta.


torstai 24. tammikuuta 2013

Sny postia ja vähän muutakin

Tänään kolahti postiluukusta Snyni lähettämä ensimmäinen yhteydenotto kortin muodossa, viisailla sanoilla höystettynä.


Muutenkin tässä on ollut kivat pari päivää, vapaata ollunna. Eilen käytiin anopilla kylässä ja tänään aamusta siivosin ja päivällä kävin kaupungilla metsästämässä juttuja, joita ei löytynyt. Lisäksi ilta hujahti ihan huomaamatta mukavien vieraiden seurassa. Mutta niin se on paluu arkeen edessä ja huomenna sitten heti aamuvuoroon meno.

Lupasin teille myös sen katsauksen rojektiin. Tässäpä rojekti molemmilta puolilta kuvattuna, kun 90 riviä kaaviosta tehtynä, 488 riviä edessä.



Hitaasti mutta varmasti etenee tämä. Koko ajan on sitten noita pienempiä ja nopeampia töitä mukana. Ihme ja kumma olen onnistunut malttamaan mieleni, enkä ole alkanut ahmia tätä liikaa. Vaikka kova hinku olisi saada valmista. Hyvä minä, kun vain saisinkin pysyttyä aisoissa.

Lisäksi tässä on tullut veivattua ja sahattua hopeaa, vielä olisi sahattavaa. Mutta sormet taas kovilla tuon urakan kanssa, joten osa siis odottaa ja ketjuakaan en osaa aloittaa ennen sahaamisen lopettamista. Mutta tässä ketjuun tuleva lahjariipukseni.


Eikös vain olekkin ihana? Seuraavaksi sitten ketjun kera kuvaa ja ehkäpä sitten tulee napattua kaulakuvaakin.

Korviksetkin on tullut tehtyä. Tässä rikoin vähän periaatteitani, yksi hairahdus sallittakoon.



Ametisti ja sitriini rondelleja, Mekeltä saatuja, muuten hopeaa.... paitsi nuo sydämet. Jotenkin en halua yhdistää hopeaan hopeoituja, mutta tässä oli vain pakko. Nämä sydämet huutivat pääsyä näihin korviksiin. Rannekoruakin noista aloittelin, sekin vielä vähän vaiheessa. Mutta pitäähän sitä olla valinnan varaa mistä jatkaa tekemistä, eikö vaan. Ja sillähän varmistetaan myös se, että sitä valmistakin täällä esiteltäväksi valmistuu.

Ihanaa loppuviikkoa teille!

Niin ja pakko kertoa vielä. Tuossa viime viikolla kurkkasin taas hakusanoja, kovin on köyhät antimet tässä blogissa sanoille:  tarinoita vierailusta anoppilaan. Jää kyllä niihin mainintoihin, ei ole järkyttäviä tarinoita kerrottavana. Kun vaan mieleen heti tulee se, että yleensähän ne on niitä kauhutarinoita mitä niistä saa lukea. Meinasi siis hiukka hymyilyttää tuokin.

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Käsi toimii ja tulosta on syntynyt

Jo perjantaina illalla uskalsin jo varovasti aloitella. Eilen ei ollut enää kädessä mitään, ihmeekseni ei edes mustelmaa tullut. Hyvä niin. Aloitetaas vaikka sillä korusetillä. Minä sain vision kokonaiseen settiin tehdessäni sitä Bikken toista rannekorua ja tynnyriketjua siis väännettiin urakalla.


Kierteisiä lasikristalleja liiloina sekä kaulakoruun särmäksi eteen yksi kierteinen hematiitti riisi.



Lasikristallit säihkyy upeasti ja ehkä tuossa toisessa kuvassa jossa näkyy vain tuo yksi on lähimpänä oikeaa. Sävyt vähän vääristyi kuvausalustan takia. Ja vielä korviksista lähikuvaa.


Tämä olisi vailla uutta kotia, jos jotakuta kiinnostaa (35€). Kaunis tämä on, mutta kun meinaan tuota tynnyriä tehdä siihen lahja riipukseen itselle ja siihen sitte tietysti korvikset ja rannekorun, niin tämän sitten toimitan etiäpäin.

Eilen sitten syntyi unisukat (kokoa 37-38), tehty oman jalan mukaan siitä Hot Socks langan lopusta. Sydämiä näissäkin, nilkkamallia.




Keskimmäisen kuvan sävyt ihan jotain muuta mitä totuus. Näissä onnistui viimeisen päälle tuo tiimalasikantapää, ensimmäistä kertaa ohuesta langasta tehtynä. Nämäkin etsisivät uutta kotia (8€)Myyty. Tämä oli ihan kiva tehä ja näitä tulee varmasti lisääkin noista ohuiden lankojen kerän lopuista, mikäli siis on reilumpi jämä jäljellä.

Sitten kun sitä tynnyriä väännettiin, väännettiin siitä lahjaksi toisetkin korvikset.


Työkaveri täyttää tänään 25-vuotta ja nämä tahtoivat tulla ihan itsestään. Pätkä tynnyriä, japanilaisia miracle-helmiä. Pimeässä räpsästy kuva vielä korvassa.


Tyytyväinen oli lahjan saaja ja heti pääsivät käyttöön, kun hän ne sai.

Sitten kurkistus neitokaisten eilis iltaisiin paikkoihin. Aloitetaan Miisusta, tuossa patterin vieressä on niin ihanan lämmin koisia....


Harli jos tuossa makaa, on vielä yleensä tassut kiinni patterissa ja siks oonkin miettiny pitäsköhän tuota yrittää töppöset tehä Harlille, mutta tuskimpa tuo antas niiden tassuissa olla. Mutta eilen oli sitten räjäytetty palapelimaton palat ja vallattu mun käsilaukku....


Sitten Romppu oli valloittanu toisen ihanan lämpimän paikan ja sen rauhallisimman sopen... jossa muuten Harli pitää tällä hetkellä majaa.


Nyt mä lähen rojektin kimppuun, on muuten sitte saatu siihen pisteeseen, että vaihekuvaa tulossa. Eli ensimmäiset paperit kaaviosta neulottu, jipii!!!! Nyt saan siihen hetken keskittyä, kun esikoinen koulukaverin synttäreillä ja kotihommat tehty, muutama kierros siis lisää siihen.

Ihanaa ensi viikkoa kaikille!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Rähmäkäpälyydestä saa kärsiä ja pari valmistakin

Juu-u, rähmäkäpälöin tänään. Että siitä ei ole johtunut blogihiljaisuus, vaan ei ole vain jaksanut olla koneella kauheesti. Keskiviikkona kyllä jo tuli illalla tekstarikin, että onko jotain sattunut kun ei päivityksiä kuulu (terveisiä vaan sinne nuukuuren kylään ;D). On vaan tämä talvi vaatinut pimeydellään oman veronsa ja väsyttänyt töiden jälkeen ja tosiaan ei ole jaksanu postailla. Mutta nyt sitten alkoi vapaa viikonloppu kahdeksan päivän työputken (johon kuuluu myös yksi puoli toista vuorokautta kestänyt hereillä olo) jälkeen ja enkös mä sitten menny toheloimaan töissä ja voi olla ettei kauheesti pysty näpertämään ja siitä johtuen voi hyvästä yrityksestä huolimatta tässä tekstissä olla kirjotusvirheitä reilusti. Niin, paukautin käden töissä oikeen kunnolla, osuma kämmenselän puolelle ja suoraan hermoon tai kiukkusuoneen kuten täällä sanotaan. Juupa, ei muuten mitään.... mutta käsi on turtana vieläki, vaikka sattu yli kaks tuntia sitten. Käden syrjäkin vähän turpos, mutta onneksi ei oo kipee, eli ei tullu suurta vahinkoa ja ei tarvii lekuriin. Nyt vaan ei oikee pysy esmes pihdit tai puikot kädessä kunnolla, että jipii. Yks korusetti ois rannekorun kasaamista vaille valmis ja se oli tarkotus tehä, no ei tehä nyt sitte (ainakaan heti). Täytyy vaan toivoa, että hölläis pian tuo turtuneisuus, että pystys tekemään jotain... mähän en osaa oikee teeveetäkää kattoa ettei puikot heilu samalla ja kirjojakaan ei oo lukematta. Mutta kun saan tämän näpyteltyä esiin, nii teen ruoan ja katotaan josko sen jälkeen jo sujuis. Mutta oli tosiaan naseva osuma, ei voi muuta sanoa.

Sit niitä valmiita. Yks työkaveri ootti vielä sukkiaan ja ne hän sai tällä viikolla.


Nallesta ja hänkin halus sillä Meeri-sukan mallilla. Tämä onki oivallinen malli tellun kattelussa, syntyy sukka ihan itestään siinä.

Sitten ensimmäinen Zeldan värjäämä lanka on raskittu käyttää. Kun ne on niin ihania, ettei niistä raskii tehä mitään. Tämän värin nimi on Ilkeä kuningatar ja huivin tein. Halusin kapeaa, pitkää ja kuitenki tuollasta enempi kolmiohuivin mallia. Mallia etsinki tovin, mutta sitten löyty Maluka.


Enemmänkin olis kokoa saanut tulla, eli seuraavan vois harkita paksummasta langasta. Mielenkiintoisen tästä teki englannin kieli, hetken vaati että sain suomennettua ittelle miten tuota pitsiä oikee niinku pitää tehdäkkään. Sitte kun aloin tekeen... yllättäen huomasin tekeväni palmikkoa. Sukkaan en sitä kyllä vielä uskalla lähtä tekemään, mutta eipä se ihan mahotonta enää ollutkaan. Elikkä yksi peikko selätetty. Ensin siis tehtiin reunapitsi ja siitä poimittiin silmukat joilla tuo huiviosa syntyi lyhennettyjen kierrosten kanssa.


Siinä se palmikko nyt mutkittelee. Olen ylpeä itestäni. Tässä kuvassa on väritkin oikeen kohdillaan. Ja vielä toinen lähikuva jossa näkyy tuota raidoitusta.


Kyllä tämänkin kuitenkin harteille saa, vaikkakin tästä tuli heti mun kaulahuivi käyttöön.

Tänään tuli sitten tarvike pakettikin postissa, oli yks kaulakoru suunnitteilla hopeisena ittelle, kun sain ihanan hopea riipuksen joululahjaksi. Eipä nyt sitten tänään taideta sen kimppuun päästä ja muutakin mukavaa tuli, joista tuli heti ideoita. Ketuttaa, mutta täytyy toivoa, että tuo käsi palaa kokkailun aikana työkuntoon. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Bikkelle toinen sydän rannekoru

Tämä toinen tuottikin hiukan ongelmia. Suunnitelmat ei oikeen toiminu. Ensimmäinen ketjumalli syntyi kyllä... mutta se oli tikku, eli ihan tönkkö. No, mä sit aloin selata erilaisia malleja ja löyty seuraava, nii-i kyllä sekin onnistui, mutta kun se ketju meni kierteelle ja en tiedä miten sen olis suorana saanu pysymään. En kyllä ole varma oliko sen tarkoituskin mennä vai ei, kun enklannin kielisiä ohjeita pitkin sepustuksin, minä ku yleensä alan kuvasta tehdä. Ja no joo, sitä levennettiinkin vielä ja mä en sitä tehny. Sitte seuraava, ei vaan onnistunu vaikka miten päin koitin ja ihan taatusti oli oikeen kokoset lenkitki, pihkura. Lopulta sitte löyty hyvä. Mikäli siis Bikke tästä tykkää.


Edelleen riipuksen omaisesti tuo sydän.


Ja tokihan sille piti kaverikin laittaa, kaveriksi oli alunperin jotain ihan muuta suunnitteilla....


Mutta ei se alkuperäinen suunnitelma enää toiminut tässä ketjussa mielestäni laisinkaan, joten hetken pähkäilyä ja mielestäni täydellinen valinta oli tämä kierteinen hematiitti riisi. Tuo vähän särmää, kun ketju mielestäni aika naisellista, rikkomatta silti ketjun luonnetta.


Ketju siis tynnyriä. Tuossa takana näkyy oikein hyvin millaisesta ketjusta kyse. Tästäkin aloin jo suunnitella kaulakoruakin. Ja katsotaas sitten vielä molemmat rannekorut yhdessä.


Mielestäni menevät vaikka yhtäaikaa molemmat, enpä vain hoksannut sellaista kuvaa ottaa. Että mitenkäs on Bikke, onko ne tässä?

Nyt sitten jatkamaan näpräämistä, sormet syyhyää kovastikin.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ranneketju valmiina

Niin, kun sain sen "pienen" joulumuistamisen Bikkeltä, hän pyysi kahdesta sydänhelmestä, jotka lähetyksessä olivat tekemään hänelle rannekorut. Toinen on nyt sitten valmis, toinen hakee vielä malliaan... kun se mitä mielessä oli ei toiminutkaan sitten olleskaan. Mutta tässäpä ensimmäinen niistä.


Sydämen laitoin riipukseksi pienen ketjun päähän, on sitten säätövaraakin, vaikka mitan mukaan tämän tein ja se mitta oli kuten oma ranne, joten eipä säätövaraa olisi tarvittu.


Lisäsin sydämeen sopivan foliolasikolikon keskelle.


Ketjuksi punoin Elfin-ketjua hopeoidusta langasta.


Nyt sitten pitää toisen ranneketjun kanssa harrastaa mietintää, että millainen siitä nyt lopulta tulee. Toivottavasti Bikke tästä tykkää, vapaat kädet siis antoi minulle. Että mikäli Bikke tuntuu, että tällasta et halua pistä viestiä tulemaan, niin tehdään tästäkin toisenlainen.

Sitten mä otin ja ilmottauduin kevään Snyhyn mukaan, meinaa jänskättää. Mutta mä olen yli vuoden ihastellut toisilla niitä paketteja ja viime keväänä jo mietin uskallanko lähteä mukaan. Vielä ei ole rohkeus riittänyt aiemmin, mutta nyt sitten riitti.

Nyt mä alan värkkäämään taas kerran. Ja hei anteeksi teille, että on tullut niin huonosti kommentoitua tai vastailtua teidän kommentteihin... ei vaa malta istua pitkiä aikoja tietokoneella, pitää värkätä jotain koko ajan. Nautitaan tästä ei nii kamalan kovasta pakkasesta, vaikkakin kun pysyis siellä pakkasenpuolella nii hyvä olis.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Kun on selvät sävelet

Eli kun on mielessä selkeästi mitä aikoo tehdä, ei siinä ihan hirvittävän kauaa nokka tuhise. Tietysti riippuu mitä tekeekin, mutta nämä eivät siis kauaa vieneet. Minulta pyydettiin taskuavainnauhaa ja arjessa käytettäviä korviksia ja tämmöset ois nyt tarjolla punaisen ystävälle.

Avainnauhaan halusin jotain vähän erilaista, mitä yleensä. Siinä kuitenkin on vaihtoehdot siinä, että käyttää erilaisia helmiä. Tällä kertaa päätin käyttää siruja myös, joita en ole aiemmin näissä käyttänyt.



Hematiittia pyöreinä, riiseinä ja rondelleina, haukansilmää,, mustakiveä, lasikuutioita sekä granaattia siruina. Valosta johtuen granaatti näyttää ainaki ylemmässä kuvassa mustalta. Ja valitettavasti en onnistunut kuviin vangitsemaan tämän nauhan todellista kauneutta. Itse kyllä olen erittäin tyytyväinen tähän. Vielä vähän lähikuvaa noista eri helmistä.



Ja toisena nauhana  se perinteinen papuketju. Sitten ne korvikset.



Lasikuutiot ja hematiitti rondellit napeissa. Korviksista siis piti tulla arkeen sopivat ja suht lyhyet mallit, pituutta kokonaisuutena 2 cm, nätit simppelit siis.

Nyt mä jatkan väkerrystä, seuraavana vuorossa niistä lenkeistä, joita eilen sahailin.

Oikeen hyvää tulevaa viikkoa!

Vaiheessako?

Niin, voisko sanoa, että tämä nainen on tekemistensä kanssa hiukka vaiheessa?


Muutama koru tässä tekoa vaille valmis, eli mielikuvat selkeät, mutta lenkit uupuu. Joten otinpa sitten ja veivasin kymmenen  metriä lankaa taas vaihteen vuoksi, sahaus vähän kesken vielä. Ja...


Yksi työkaveri vielä odottaa sukkiaan, mutta nekin jo mallillaan. Että kyllä se tästä ja kun jotain katot töllöstä, nii nämä syntyy samalla. Mutta ei se tähän jää...


Ja esikoisen kanssahan metsästimme sitä Batmanin logoa, siitä sittei syntyi legologo ja....


Löytyi jopa valmis kaavio hyvän kokoiseen logoon. Ja kun sanoin etten tiedä miten ehdin tätä tekemään ja hankkimaan langat, meinas pojulta itku päästä nii äitin oli pakko alottaa nallen aloe vera langasta (jotka olin ostanu sukkiin) tekemään tätä huivia... eikä sekään riittänyt. Arvatkaa mitä juniori tuumas tämän nähdessä.... no tottakai hänkin halus samanlaisen. Onneksi hän ymmärsi, että ihan heti en sitä hänelle saa thtyä. Ja...


Onhan se tämä oma rojektikin... hitaasti hyvä tulee. Mutta riittääkö tämäkään....


No ei tieteskää... onhan se tämä isän serkun hame, joka onneksi riitti ens kesäksi. Joko riittäis? No, kyllä mun täytyy sanoa, että ei....


Mulla on ollu tämä kesken semmottisena välityönä. Tämä on omasta päästä sävelletty kolmiohuivi, jota on tullut tehtyä aina, jos ei satu muuta just sillon olemaan. Että eikös tässä jo olekin aikamoinen soppa?
Näillä lähdetään sunnuntain viettoon, josko jo unien jälkeen pääsis niihin koruihin käsiksi.

torstai 3. tammikuuta 2013

Sukkasillaan vaihteeksi

Niin, tuossa loppuvuodesta ja alkuvuodesta syntyi parit sukatkin omaan käyttöön. Unisukiksi itselle toiset ja toiset... niin, ihastuin kuvaan ja hankin ohjeen ja sitte mentiinki oman pään mukaan. Mutta kurkistetaas niitä sukkasia.


Otetaas ohjeen mukaan menneet ensinnä...



Eli Nukkumaijan unisukat, tällaisethan tein työkaverille jo aiemmin, mutta eihän tuo kaunis pitsinen "simpukka" niissä oikeen päässyt esille, kun lankana oli se sininen nostalgia ja olivat isotkin minun jalassa. Päätin sitten kokeilla itselle tehdä nallesta ja kun tuota oranssia aloe vera-lankaa tuolla oli kaksi ja puoli kerää, siitä lähdettiin. Hyväksi on todettu nukkuessa nämä jo. Toisen tein siitä puolikkaasta kerästä ja toisen sitten täydestä ja enpä kattonu laisinkaa, nii eri eräähän ne ja pieni sävyero havaittavissa, mutta ei haittaa.

On muuten jännä, kuinka musta onkaan tullu villasukka-ihminen tässä tämän vuoden aikana. Ennen lähinnä töissä ja kovilla pakkasilla.... nykyisin nukkuessakin. Ei tietty joka yö, mutta usein kuitenkin.

Niin, toiset sukat sitten. Kun näin sukat, halusin ohjeen ja se tuntui sopivan loistavasti siihen itsenäisyyspäivän sukkalanka ostokseen, eli Hot Socksiin. Ja on muuten ihanat jalassa, tosi pehmeät ja todella lämpimät, eli tätä lankaa taidan ostaa jatkossakin. Niin, se ohje sitten. Se on täältä. Eiku ohje tulostumaan ja mukaan joulunviettoon... juupa. Aloin sitten lukea sitä ohjetta ja hups se olikin varpaista aloitettava sukka ja niitähän en ole vielä kokeillut yksiäkään. Eipä se mitään, hyvinhän voisin aloittaa näistä.... nii-in, mutta kun tässä olikin ihan erilainen aloitus mitä olin jo vähän silmäillyt... lyhennettyhä kierroksia varpaisiinkin, ei tule onnistumaan. Hetken pähkäilyä ja ahaa-elämys, joka oli kokeilemisen arvoinen ja sehän toimi.



Eli mä aloitin ihan normaalisti varresta, sydän kuvioon oli kaavio ja hups, mä pyöräytin vaan kaavion nurin niskoin ja tein sen mukaan ja ihanathan näistä sitten tulikin. Eli en nyt sitten tiedä onko tämä tuo ohjeen sukka väärin tehtynä vai onko tämä nyt sitten oma malli? Mitäs mieltä te olette?

Siitä toisesta fluoriitti-riipuksesta. Eihän se taas menny sen mukaan mitä mielessä näin. Ensimmäinen yritelmä kun ei tosiaan ollu lähellekään sitä, nyt siis on taas mietintä myssy päässä ja mietin toista toteutustapaa.

Mutta nyt sitten miettimään ruutupaperille batman-logoa, josko me onnistuttais esikoisen kanssa saamaan mulle hyvä malli, niin saisi poika haluamansa kaulahuivin.

Ihanaa loppuviikkoa, toivottavasti pysytään tässä pikkupakkasessa!