Rähmäkäpälyydestä saa kärsiä ja pari valmistakin

Juu-u, rähmäkäpälöin tänään. Että siitä ei ole johtunut blogihiljaisuus, vaan ei ole vain jaksanut olla koneella kauheesti. Keskiviikkona kyllä jo tuli illalla tekstarikin, että onko jotain sattunut kun ei päivityksiä kuulu (terveisiä vaan sinne nuukuuren kylään ;D). On vaan tämä talvi vaatinut pimeydellään oman veronsa ja väsyttänyt töiden jälkeen ja tosiaan ei ole jaksanu postailla. Mutta nyt sitten alkoi vapaa viikonloppu kahdeksan päivän työputken (johon kuuluu myös yksi puoli toista vuorokautta kestänyt hereillä olo) jälkeen ja enkös mä sitten menny toheloimaan töissä ja voi olla ettei kauheesti pysty näpertämään ja siitä johtuen voi hyvästä yrityksestä huolimatta tässä tekstissä olla kirjotusvirheitä reilusti. Niin, paukautin käden töissä oikeen kunnolla, osuma kämmenselän puolelle ja suoraan hermoon tai kiukkusuoneen kuten täällä sanotaan. Juupa, ei muuten mitään.... mutta käsi on turtana vieläki, vaikka sattu yli kaks tuntia sitten. Käden syrjäkin vähän turpos, mutta onneksi ei oo kipee, eli ei tullu suurta vahinkoa ja ei tarvii lekuriin. Nyt vaan ei oikee pysy esmes pihdit tai puikot kädessä kunnolla, että jipii. Yks korusetti ois rannekorun kasaamista vaille valmis ja se oli tarkotus tehä, no ei tehä nyt sitte (ainakaan heti). Täytyy vaan toivoa, että hölläis pian tuo turtuneisuus, että pystys tekemään jotain... mähän en osaa oikee teeveetäkää kattoa ettei puikot heilu samalla ja kirjojakaan ei oo lukematta. Mutta kun saan tämän näpyteltyä esiin, nii teen ruoan ja katotaan josko sen jälkeen jo sujuis. Mutta oli tosiaan naseva osuma, ei voi muuta sanoa.

Sit niitä valmiita. Yks työkaveri ootti vielä sukkiaan ja ne hän sai tällä viikolla.

Nallesta ja hänkin halus sillä Meeri-sukan mallilla. Tämä onki oivallinen malli tellun kattelussa, syntyy sukka ihan itestään siinä.

Sitten ensimmäinen Zeldan värjäämä lanka on raskittu käyttää. Kun ne on niin ihania, ettei niistä raskii tehä mitään. Tämän värin nimi on Ilkeä kuningatar ja huivin tein. Halusin kapeaa, pitkää ja kuitenki tuollasta enempi kolmiohuivin mallia. Mallia etsinki tovin, mutta sitten löyty Maluka.

Enemmänkin olis kokoa saanut tulla, eli seuraavan vois harkita paksummasta langasta. Mielenkiintoisen tästä teki englannin kieli, hetken vaati että sain suomennettua ittelle miten tuota pitsiä oikee niinku pitää tehdäkkään. Sitte kun aloin tekeen... yllättäen huomasin tekeväni palmikkoa. Sukkaan en sitä kyllä vielä uskalla lähtä tekemään, mutta eipä se ihan mahotonta enää ollutkaan. Elikkä yksi peikko selätetty. Ensin siis tehtiin reunapitsi ja siitä poimittiin silmukat joilla tuo huiviosa syntyi lyhennettyjen kierrosten kanssa.

Siinä se palmikko nyt mutkittelee. Olen ylpeä itestäni. Tässä kuvassa on väritkin oikeen kohdillaan. Ja vielä toinen lähikuva jossa näkyy tuota raidoitusta.

Kyllä tämänkin kuitenkin harteille saa, vaikkakin tästä tuli heti mun kaulahuivi käyttöön.

Tänään tuli sitten tarvike pakettikin postissa, oli yks kaulakoru suunnitteilla hopeisena ittelle, kun sain ihanan hopea riipuksen joululahjaksi. Eipä nyt sitten tänään taideta sen kimppuun päästä ja muutakin mukavaa tuli, joista tuli heti ideoita. Ketuttaa, mutta täytyy toivoa, että tuo käsi palaa kokkailun aikana työkuntoon. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!