Palataan arkeen katsomalla lisää lomakoruja...

Niin, paluu arkeen minun osaltani tapahtui tällä viikolla. Perheen mies väki lomaili vielä tämän viikon, ylihuomenna sitten esikoinen aloittaa kolmannen luokan ja juniori menee eskariin, mihin ne minun vauvani katosivatkaan? Lomasukat ovat vielä kesken... jostain syystä ei sujunut joutuisasti helteillä neulominen. Ehkä ne tässä nyt saa saatettua loppuun saakka. Hianot niistä tulee kyllä, kiitos teidän. Mutta sitten niitä lomakoruja...

Lisää nahkanauhaa, nämä kylläkin menivät työkaverilleni lomakoruiksi, hää kun lomaili samaan aikaan ja jostain syystä viimeisenä työpäivänä ennen lomaa tuli tunne, että nämä pitää napata mukaan. Onneksi nappasin, löytyi koruille omistaja heti.

Ruskeaa nahkaa koristetikkauksin ja koristuksena gun metal värissä tuo omasta ystävän ranteeseen siirtyneessä korussa ollut kasilinkki.

Mustaa nahkaa ja sydänlinkki... ja nämähän olivatkin ihan selvästi toistensa kaverit....

Ja yhdessä koristavat nyt työkaverini rannetta.

Tajusinpa tässä, että tuo reikapaitakin ohjeineen jäänyt julkistamatta. Testaajat on kyllä hoitaneet hommansa ja hienoja paitoja ovat tehneetkin. Mutta samallapa tuli mieleen, että jospa tuosta tekiskin ohkasesta villalangasta syksyksi pitkähihasen versionin ja sen alle sitten ohut pitkähihanen paita nii menee tosiaan tuossakin välissä kun ei oo vielä kylmä mutta tarvii jo vähän lämpöä... Mutta julkasen ohjeen tässä pikimmiten, ainakin yritän.

Tiistaina vihdoin pääsin sen verryttelyjuoksunkin juoksemaan.... niinpä niin, verryttely oli vakaa aikomus, mutta kun maistu hyvälle ja jalat vei nii juoksin sitte oikee kunnon vauhtia ja sehän sitte tuntu jaloissa keskiviikkona... no nyt on jo hyvät jalat, eilen ja tänään tuo perus 5 kilsaa käytynä. Saa nähä joko kohta pitää käydä kenkuli ostoksilla... harmi vaan ettei tota mun mallia enää saa tai saa taas paranneltua versiota, mutku jo noita ostaessa toi edellisvuoden malli tuntu paremmalta mitä viime vuoden uus malli... nyt on sitte jo tämänkin vuoden parannus, että tuntuuko sekään sitte sopevalta. No, se on sitten ostosreissun murhe.

Lämmöt sitten sai aikaan sen, että tää ois lukenu nyt neljän viikon aikana viis kirjaa muun tohinan lisäksi. Tässä vielä viime viikon sunnuntailta juniorin ja Rompun yhteishetkestä napattu kuva...

Kuva on miehen nappaama, että hajuakaan ei mulla ole mitä siellä seuraavat, mutta molempia tuntuu kovasti kiinnostavan.

Lämpöisiä päiviä kaikille toivottelen!

Ps. Pahoittelen jos joudun uudemman kerran laittamaan tuon sanavarmenteen, otan sen nyt kokeeksi pois. Alko vaan olla niin älyttömästi tuota roskakommenttia ja ne alko jo oleen simmosia, että huh, huh... näköjään tämä lenkkeilystä kertominen sai kunnon tulvan aikaan.

Lomalla on mukavata....

Kyllä tosi ihana olla ja mennä miten tykkää ja tehä yhessä perheenä kaikkea mahdollista ja kiitos mummin ja papan, on saatu miehen kanssa kaksinkin mennä. Ollaan miehen kans juostu kunnon lenkkejä... Anoppilassa käytiin järvi ympäri het loman alkuun ja kyllähän meitä vähän pitkään kateltiin, kun 12 kilsan matkasta oli enää reilu kilsa jäljellä ja alko ukkoskuuro lähetä ja tuleen kunnolla vettä, me vaan juostiin leveät hymyt naamalla, jokunen autoilija katto vähä pitkään. Me kyllä nautittiin ja ei sade meitä haitannu. Ainoastaan helteet on "haitannu" juoksemista, eli on pitäny oottaa iltaan, vähän viileempää.

On käyty saaressa koko perhe ja miehen kans kaksin soutelemas, nautittu Wasalandian menosta tai siellä lapset nautti sydämensä kyllyydestä, oli aika vähän väkeä ja pojat sai mennä ilman jonoja sen minkä kerkes laitteissa, esikoinen jopa pääs Wallen kanssa tukkijokeen vai mikä koskenlasku se onkaan. Kalajoella tuli käytyä Jukuparkissa, mummikin oli matkassa ja hauskaa oli. Uitu on ja.... On siis nautittu.

Just ennen loman alkua tei korujakin, pitäähän sitä lomakorut olla... Kaulaan tuli tummaa ja hempeetä...

Ostin vuos sitte keväällä noita hematiittisormuksia useemman juurikin eri tarkoitukseen kuin sormeen, tässä ensimmäinen käytössä. Helimiäishelmiä haaleen vaaleen lilana ja punasena sekä gunmetal papuketjua... Kontrastia, yksinkertaista mutta silti sopivasti erottuvaa...

No tokihan sitä pitää ranteessakin jotain olla ja onha nahka vähän ku kesänenki juttu....

Siis mustaa nahkaa hopeisin juitsuin ja tommottinen kasi koristeena... Tämä kyllä lähti ahkeran käytön jälkeen eilen ranteestani hyvän ystäväni ranteeseen, hän kun siihen kovin ihastui. Sainpahan sanojen lisäksi näinkin kerrottua hänen tärkeyden minulle.

Mutta taidan jatkaa toisella kertaa tuon illan saldolla, kun nyt aion keskittyä jälleen meille rakkaiden ihmisten seuraan... 

Ihanaa heinäkuun loppua teille kaikille. 

Ps. Lomasukista tulee upeet, kiitos teille ja lisääkin saa tulla, eli väri ja luku väliltä 1-10.

Hupsista vaan

Juu, esiteltävääkin on ollut, mutta kun tämä viikko on mennyt hissutellessa miehen yövuorojen ja oman iltavuoron vuoksi, nii oon sitten touhunnu senkii edestä ja on jäänyt postaukset tekemäti. En oo kauheesti edes koneella käynyt... tässä sitte vaan on tilanne, että kun on ollut intoo tehä nii on sata asiaa kesken ja jossain vaiheessa siis pläjähtää reilusti valmista. On tietysti nytkin valmistunuttakin jo. Alotetaas vaikkasta niillä nahkoilla... nämä siis ollu kuvattunaki jo reilun viikon, mutku ei oo kerinny tai siis suoraan sanottuna malttanu koneelle istua ku pakolliset nii ovat sitten ootelleet.

Pari rannekorua piti het itelle tehä.

Magneettilukot. Hyvin ja siististi sain paiikalleen, tuo lukko jo itsessään kiva lisä koriste, mutta halusin vielä laittaa nuo sileän ja sydän helmen lisäksi. Nämä siis kuuluu yhteen...

Ja tottakai tuo sileä on vähän liian keskellä tuossa rannekuvassa... pidän siis silleen "vieritysten" noita niinkuin yläkuvassa. Lisäksi oon miettiny josko tuohon vielä toisen mustan tekis ja se sitten pinkin yläpuolelle. Nää on ihanat, mutta täytyy sanoa että nykyään nii paljon metallia joka puolella, että saa olla välistä tarkkana. Esimerkiksi toppatakin hihansuussa mulla kiristys neppari, joka saattaa vetää puoleensa ja koru sitte aukee. Siinä mielessä tuo magneettilukko on vähän hankala mutta kovasti oon käyttäny ja oppinu jopa tietyissä tilanteissa tarkkaileen pysyykö lukot kiinni.

Sitte oli se telkkarista napattu idis....

Tuokin sydän on magneettilukko. Nyt sitten moni miettii mikä ihmeen idis tuohon nyt teeveestä on saatu... no tuohan menee kaks kertaa ranteeseen mutta on mulle silleesti hippasen iso, kun sen onkin....

Kaulakoru. Idea siis tuli McLeodin tyttäristä, sarja jota jonkin verran seuraan, silleesti säännöllisen epäsäännöllisesti. Tässä loppiaisena siinä oli Stevie Hall nimisellä roolihahmolla todella herkku nahkainen kaulakoru, kuvaa täällä, valitettavasti tuossa kuvassa ei tuo itse lukkoriipus näy kunnolla... semmosta etsiessä... oli mun mielestä vaan niin herkullinen. Ja tässä toinen tarkempi kuva, minkä jälkeen tuumasin paidan vaihdon... oli meinaan olkaimeton toppi päällä ja kun kuvan katoin ensimmäinen ajatus oli.... missäs net vaatteet on... mutta kun se kuva on nii paljo paree, nii aattelin vielä senki julkasta.

Tuossa lukossa toinen puoli olis vissiin enempi se oikee puoli, mutta musta tää puoli on  se kauniimpi ja se siis etupuolena.

Sitten piene piristys näin myöhäis lauantai iltaan... otetaan ensin kuvaa...

Eilen illalla pojat leikki keskenään ja oli vähän menoa ja meininkiä. Ja tämä mustelma on muutaman päivän takaa... oli ovenpieli pojan edessä ja pojalla kiire...

oli muuten komee kuhmu ens alkuun. Mutta siihen eiliseen iltaan... oli siis kova meininki. Just olin hetki aiemmin käskeny vähän rauhottumaan, kun oli vähän turhan kova meininki... kun kuuluu juniorin ääni: Nyrkkeilläänkö? Tuli äitille kiire, että ette varmaan nyrkkeile... toisella otsa valmiiksi mustelmainen ja toisella silmälasit... ja olihan äitin vaikee pitää pokkansakkin siinä vaiheessa kun tuo ajatus iskostui päähän.

Näin tällä kertaa. Huomenna olis tarkoitus sitten käydä kommentoimassa teillekkin.

Seuraava adventtiarvonta

Jahas, tässä kiireet ja flunssanpoikanen ovat sitten saaneet minun aikataulun arvontojen kanssa sekasin, mutta mennään sitten taas kahden palkinnon arvonnalla ja tämä sitten päättyy jouluaattona klo 24.00. Mutta sitten startataan myös vielä uudenvuoden arvonta omassa postauksessaan. Tällä kertaa lähdin minäkin sitten kokeilemaan nahkarannekkeita ja niitä syntyi muutama kappale, osa vaan lahjaksi ja niistä sitten kaksi tähän palkinnoksi. Otetaan ensin osasta yhteiskuvaa...

Ja sitten ne palkinnoksi päätyvät ovat tässä....

Eli ensimmäinen tumman ruskeaa keinonahkaa kolmeen kertaan ranteen ympäri, muutama helmi matkanvarrella ja riipuksena punaiset kristallit kera metallihelmen. Toisena tämä....

Vaalean ruskeaa kaksi nauhaa ja mustaa keskellä kera kristallikoristeisen riipuksen. Omaan käteen jää tämä seuraava yksilö, kuvat sen takia että näette miten tämä alempi käteen istuu.

Ja pienellä ketjupätkällä näitä on mahdollisuus sitten säätää voittajan ranteen mukaan. Ja vielä tuosta yhdestä yhteiskuvassa olleesta kuva kun saaja tuskin täällä vierailee...

Ja tuo satunnaislukugeneraattori päätti korvisten voittajiksi numeron 7 isoäidinnelijöille ja numeron 9 tähdille... ja kun numerot lähtivät menemään kommentointijärjestyksessä on numero seitsemän Sude, saksassakin tunnettu apinoiden tekijä. Minullakin on ilo omistaa oma Suden tekemä apina ja se on kerrassaan ihana. Numero yhdeksän oli sitten anonyymi kera mailiosoitteen, eli Tapahola oli osoitteen alku. Suden osoite onkin tallessa apinan mukana tulleena, mutta sinä Tapahola infoatko minua osoitteellasi mailitse, osoite löytyy sivupalkista.

Tähänkin arvontaan jokainen saa saman mahdollisuuden, kommentoimalla tätä postausta pääsee jokainen osallistumaan ja osallistuu molempien rannekkeiden arvontaan. Onnea vaan matkaan kaikille ja pysykää kuulolla uuden vuoden arpajaisten osalta!