Sinne se hujahti....

Niin, meinaan syksyn sny-kierrosta. Pidempäänkin yhtä kierrosta jatkaisin. Viimeinen paketti siis tavoitti minut maanantaina illalla ja nyt vasta ennätän siitä postaamaan. On ollut sitä ja tätä ja tuota, joulujuhlaa ja kiirusta ja vielä töitäkin. Tämmösen ihanuuden minä sain viimeisenä lähetyksenä.

Tuo tumma on tuolla kaiken alla on pussi mihin kaikki oli piilotettu, tapetista ommeltu pikku kassi ja se sitten sisälsikin fantastisen paketin. Kerän Sandnes mini duettia ja kaksi kerää Regian random stripe lankaa, joka on siis aivan ihanan väristä.... kaksi oranssia Regian vahvike/tehostelanka pakkausta, lurps tuotakin väriä. Muumitikkarin, kaksi karkkikeppiä, kuusen mallisen joulukoristeen, huopaisia lasinalustoja, ihana jouluisista kankaista tehty (oletan snyni itsetekemäksi) pussukka... juuri sopiva sukkarojektille ja aion käyttää muullonkin kuin jouluna, siemenhelmiä ja helmiä, joiden materiaalia olen tässä miettinyt sekä snyni itse suunnittelema joulukortti ja siellä se tieto kuka minua on syksyn ajan piristänyt. Minulle siis paketteja lähetti Laura eli Tytytti.

Näitä keriä olen nyt parina iltana hiplaillut ja ihaillut kun ei ole enää jaksanut mitään tehdä ja ihan vielä ei ole nukkumatti vieraillut, siis voi ihanuus.... kun vaan sitten tietäisi sen täydellisen mallin näille... ehkäpä nämä pääsevät puikoille joulupyhinä... vielä kun on muutama juttu jouluksi tehtävä. Toinen ihailuni kohde on siis olleet nämä helmet....

Pimeässä kun en vaan hiisi viekään saa noita kuvattua oikeuksiinsa, mutta kerrohan Laura mitä helmiä nämä ovat? Nämä kuitenkin saivat jo ajatukset hyrräämään... mutta vaatii vielä vähän hiontaa tuo ajatus. Ja tuossa helmien alla se kuusikoristekin... ei vaan näy kunnolla.

Ihanan värisiä nuo lasinalusetkin, ei vaan tässäkään väri kohdillansa ja vielä lopuksi kortti, kaunis ja harmonin, sanon minä.

Ja kyllä Laura kaikki paketit ovat olleet ihania ja jopa suoraa hemmottelua. Hienoa kuulla, että pakettien "metsästys" on ollut hauskaa. Itsekkin olen nauttinut omalle parilleni pakettien kasaamisesta. Kävin jo kommentin jättämässä blogiisi että paketti on vastaanotettu, olisin laittanut sähköpostia jos sellaisen osoitteen olisin löytänyt... naamakirjaan kun en kuulu, että sieltä olisin viestiä saanut laitettua. Syksy on ollut aika rankka ja pakettisi ovat ihanasti piristäneet mieltä.

Ja sitten parit sukat, nämä ensimmäiset lähti paten matkassa kohti Mehtäpirttiä ja kun perille ovat päätyneet voi kuvankin täällä julkaista...

Lise-Lotethan nämäkin, ja joku joka ei kuulemma osaa pitsineuletta on nyt tekemässä ite tätä mallia.... eli taisipa mennä todellakin oikeen hyvään kotiin nämä. Ja kun sielä ruudun takana on jokunen muukin joilta olen kyselly kaiken näköstä, tammikuussa sitten pate vierailee teitillä... kun tämä joulu sekoittaa aikatauluja, niin tekemisten osalta kuin töissä vallitsevan kiireen osalta, kun ei sitten jaksa kauheesti tehdä muuta kuin istua soffalla ja tuijottaa töllöä iltaisin. Näissä siis kool aid värjättyä maijaa lankana... pinkki-keltaista.

Ja sitten toiset sukat, nämä ovat semmonen alotanpas varpaista ja tehää sitte nii pitkästi ku lankaa riittää sukat... eli polvisukat tuli oman säädön mukaan. Ja lankaa siis meni kerä per sukka ja jäikin vielä eilisen päivän raidan verran...

Lankana siis Regian Zoofari ja värinä Seepra Paul ja tuossa alimmassa kuvassa taitaa värit olla kohillansa. Näiden määränpäätä vielä mietin jääkö omaan jalkaan vai matkaako maalimalle. Ja sitte kurkistus niihin joulukalenteri sukkiin, joihin siis tulee ohjeistus joka päivä Missä neuloimme kerran-blogista. Tämä kuva nyt on otettu vissiin lauantaina, että sukat on edenny kyllä tuostakin, mutta katsotaan niitä kunnolla ihan omassa postauksessaan sitten.

Mutta siis ihanaa joulun alusaikaa kaikille! Ja muistakaa edellisen postauksen adventtiarvonta. Ja tämä kiire ja väsymys on jättänyt kommentit vähiin, kyllä se tästä taas sitten joulun jälkeen.

Kurssin viimeisin

Kurssi siis loppui torstaina. Siellä siis tein vielä viimeisen jutun, koska halusin oppia tekniikan... mielessäni oli jo silloin jotain mitä kokeilisin. Kokeilinkin sitten ja jipii, se onnistui. Nyt tässä olisi suunnitelmissa erilaiselle korukurssille osallistua keväällä. Katsotaan nyt, kuinka minun siinä ilmoittautumis kujanjuoksussa tulee käymään. Vaarana tietysti on se liiallinen innostuminen... kuinka kalliiksi se lopulta sitten tulee? Pitääkö keväällä ostella paljonkin uusia työkaluja? Sitä tässä vähän pelkään. Mutta senhän näkee sitten.

Viimeisenä tein rannekorun, "pantamallia". Varmaan tälle on jokin virallinenkin nimi, mutta siitä minulla ei ole hajuakaan. Hurjasti tähän kyllä meni lankaa. Ei ihan heti uskoisi, että tällainen nielee kolmemetriä millistä hopealankaa. Tässäpä siis se.

Tästä tuli omaan käteeni himpun pitkä, kun punoinkin aikasta tiukkaa lettiä tuon kanssa, mutta kun sitten käänsi nuo päät vähän ristiin niin hyvä siitä tuli. Tykkään kyllä ja onkin nyt ollu kädessä koko ajan. Tätä ei olis tarvinnu rummutella, mutta rummuttelin sitte kotona kuitenkin. Tämä pitää tehä pehmeästä langasta ja tuntu että koko ajan avautu nuo päät vähän laittaessa käteen tai pois ottaessa, nyt ei tunnu sitä enää tekevän.

Ja mitäkö mä sitte suunnittelin. Kurssilla opettaja oli vähän ihmeissään mun suunnitelmista ja kyseli, että kuinka se sitten päätellään. Tietysti samalla tavalla. Onneksi kotona oli pehmeänä 0,8 millistä lankaa, vieläpä kivasti timanttileikattua tai hiottua ehkäpä tässä tapauksessa. Tietysti ensin treenasin hopeoidulla langalla, että sain pätkittyä oikeaan mittaan langan ja vähän hahmotettua tekemistäni. Niin, että mitäkö? Tadaa....

Sormus friikkinä tietysti sitä itseään. Tämän jälkeen piti kokeilla vähän ohuempaa mallia, se kyllä tuli hitusen isompana, koska samalla mitalla langat pätkin. Tässäpä molemmat yhdessä.

Ja koska eihän tämä mihinkään riittänyt, piti tänään het aamupäivällä kaahata kaupunkiin hakemaan tuota hopealankaa lisää. Ja olikin mukava yllätys, kun sain pienen joululahjan.

Pussi sisälsi valkoisia helmiäislasihelmiä, sinisiä lasihelmiä ja neljä isoa sinistä fasettihiottua kuusikulmio helmeä. Nam, näistä jo ideoita päässä muodostuu. Ja sen langan lisäksi mukaan tarttui hopeisia uritettuja helmiä, suunnitelma oli jo valmiina. Rannekoruun ne päätyivät.

Valitettavasti kuvissa ei näytä oikeen miltään, enempi vaan sekametelisopalta. Helmet ovat isoissa lenkeissä vuorotellen molemmilla puolilla, välissä pienempiä lenkkejä kolmeparia. Vaikka itse sanonkin, on hieno!