keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Naurattaa ja yhet korvikset

Niin, nyt voi julkaista kun tiedän korvisten olevan perillä. Henna73 kertoi bonganneensa sen 4444 luvun kävijälaskurista ja hänelle sitten matkasi korvikset.


Lempivärit olivat musta, harmaa ja joskus vihreä. Tähden ja sydämen välisen kamppailun voitti sydän, joten tämmöiset niistä tuli. Hematiittisydämiä, mustakivi helmet sekä hennon vihreät helmiäislasihelmet.

Niin, että mikäkö sitten naurattaa. No, arvatkaas kuka on taas vieraillut blogissani? Hakusanat hieman kokenut muutosta, mutta eipä ollunna kommenttiä jättäny tuohon päivän piristys postaukseen. Nii, nyt oli sanat isot tissit kati.... ja taas kohta hän on täällä, mikäli ei aivan muilla sanoilla ala hakea, vois tietysti jättää kommentinkin, että miltäs tuntuu tänne päätyä. Vaan eipä taida uskaltaa hän. En voi kyllä olla hekottelematta, tänne korujen ja käsitöiden sekaan vaan raukka päätyy.

No joo, set sitten toisten kustannusella naureskelusta. Hups, mä taas sorruin ostamaan helmiä, lähin yhtä lukkoa ja hopeoitua millistä lankaa hakemaan, tuli sitten neljä nauhaa, mut olivatten niin herkullisen värisiä, että. Ja sitte mä ostin sitä memoryvaijeriakin, joo-o niitä on tylsä tehä, mutta noi helmet huusi päästä ainaki yhteen vaijeriin. Mä sanoinki, että pitää tästä lähtien pistää mies hakemaan vaan se mitä tarviin, nii ei sorru. Mut sit kuulemma mua alkas harmittaa, ku en näkis mitä uutta Piialla on ja ku ei mies kuitenkaan ostais mitään ekstraa ylläriksi. Niinhän se taitaa olla, joten ihan pakko sitä on ite sielä käydä. Eks ookki aivan loistavia selityksiä. Mut helmiähän ei voi koskaan olla liikaa, eihän?

Ja mä taas totean, että odottavan aika on pitkä. Valmistujais mekkoon tehtävä kaulakoru odottaa nyt hyväksyntää, että jatketaanko loppuun vai mietitäänkö jotain muuta. Kun se idea oli vaan omassa päässä ja mähän en osaa sitte olleskaan piirtää, nii piti tehä sitä hyvän matkaa ja sit kuvata, että sain ideani esiin. Kun en osannu sitä selittää sanallisestikkaan niin että siittä ottas kukaan selkoa. Nyt sitte odottelen kuumeisesti mailia, että jatkanko vai aletaanko kattella jotain ihan muuta.

Ehkäpä mä leikin noilla mun uusilla helmillä tässä odotellessani. Nauttikaa ihanan lämpöisistä säistä, joita on lupailtu koko viikoksi.

Ai niin, kysymys teille lukijat, jotka koruilette itsekkin. Osaako joku tehä napakorun?

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Äiteen revontuli ja vastauksia

Ollu tosi ihana viikonloppu. Eilen illalla vihdoin sain pingotettua äiteen huivin. Oltiin pariinkin otteeseen pihalla poikien kanssa, oli ihana kutoa siskon revontulta, kun pojat leikki ja touhas siina vieressä. Välistä sitten äiti "joutui" antamaan juniorille keinuun vauhtia. Tänään oltiin sitten ystäväni perheen luona puolet päivästä. Siellä pojat touhasivet pikkuneidin kanssa ja kävivät leikkipuistossa neidin iskän kanssa, me saatiin jutskata ihan rauhassa J:n kanssa. Ja sain J:ltä kuvaus apua tuon äiteen huivin kanssa. (äiteelle terveisiä, ei sotkettu yhtään sitä vaikka pihalla kuvattiinkin) Tuuli vain heitti meille vähän haasteita, kyllä me silti onnistuttiin.

Ennen tuon huivin esiin tuloa pakko vielä kertoa. Ensimmäisen kerran mies pyysi minua tekemään itselleen jotain... ja heti sain ajatuksen, joka vaatii pientä muhimista toteutuksen kanssa. Kyseessä vain kirjanmerkki, mutta hän halusi tietynlaisen ja kun kertoi ajatuksensa, alkoi minulla heti raksuttaa. Lisäksi sain tänään kuvan mekosta mailiini, eräs parin viikonpäästä lähihoitajaksi valmistuva pyysi tekemään juhliinsa korut. Aivot hyrrää lujaa ja jo ideoita vähän heittelin sinne suuntaan, nyt odotan innolla vastausta. Saa alkaa jalostamaan niitä hänen mielestä parhaimpia ideoita. Lurps! Kyllä sitä intoa alkaa taas olla. Ja se bongari palkinto vaatii vielä lopullisen muotonsa, josko saisin sen huomenna postiin.

Mutta niin, äiteen huivi.




Juu, tiedän, tiedän, just sain picasaan muokattua vähän lisää tilaa ja sit pläjäytän urakalla kuvia. Mut ku, ei näistä osannu päättää ja tuossa ylimmässä kuvassa näkyy tuo tuulen leikki. Tässä oli jännä juttu siinä mielessä, että hmm... pingottaessa tais päästä muutama ärräpääkin kun ei ottanu sujuakseen sitte millään. No, tänä aamuna sitten huomasin miksi se oli niin vaikeeta. Kun oma huivi tulee tuohon takamuksen alle, niin huomaattekos, että tästä tein jättiläisen siihen verrattuna... menee tuonne polvitaipeisiin saakka ja oma käsien väli ei riitä laisinkaan levittämään koko huivia. En tiedä mitä tein sit niin paljon erilailla, että tässä onnistuin. Mutta eipä se onneksi vieläkään liian iso ole... saa nähä miten käy sisko plikan huivin kanssa... tuleeko vieläkin isompi... ei kai, ainakaan toivottavasti.

Ja sitten niitä vastauksia. Sain haasteen Mustan kissan tyttäreltä, missä tulee vastata yhteentoista hänen keksimäänsä kysymykseen. Tässäpä ne.

1. Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?

Jaa-a, olisiko ollut kasi luokalla kun tiesin mihin alalle suuntaudun. Siltikään en varmasti tiennyt vaan kävin vielä yrittämässä pariakin suuntausta jatko-opinnoissa. Ne kuitenkin molemmat jäivät koska eivät olleet juuri sitä mitä lähdin hakemaan. Enkä ole vieläkään ehkä ihan varma onko tämä se loppuelämän ammattini.

2. Millaiseksi kuvittelit lapsena elämäsi aikuisena?

Ei kyllä pysty muistamaan kauheesti. Ainaki oon aikonu tehdä paljon lapsia ja hankkia vaikka ja mitä eläimiä ja alkaa eläinlääkäriksi. No, lapsia on kaksi, eläimiä tällä hetkellä kolme kissaa, niiden lisäksi on matkan varrella ollut liuta muita kissoja, osa omia osa hoidokkeja, hamsteri, gerbiilejä, ja kani.

3. Millainen on sinusta unelmaloma?

Kun saa kiireettömästi olla ja tehdä siten kuin tuntuu ilman aikatauluja, tutustua uusiin paikkoihin, käydä piknikillä, pelailla lasten kanssa, uida.... ja olihan tuo Trapanin reissu myös unelma loma, kaksin miehen kanssa tutustua uuteen maahaan, kaupunkiin, olla vaan jos siltä tuntuu, mennä minne huvittaa...

4. Entä millainen unelmakotisi?

Tää on vaikea. Tämä koti on tavallaan unelmakotini, mutta toisinaan sitä haaveilee omasta pihasta, omasta työpajasta tai tilasta. Kissoille oma ulkotarha jne....

5. Mikä on lempieläimesi?

Tiikeri. Se vain on kaunis, voimakas, uljas, upea....

6. Mitä syöt aamuisin?

Joskus kaurapuuroa, yleensä leipää, tuoremehua, jugurttia ja kahvia, joskus muroja.

7. Kasvatatko itse vihanneksia tai muita syötäviä kesäherkkuja?

Hehee... nyt on tulossa herneitä... ja kun juniori niistä niin innoissaan, piti poikien kanssa laittaa Danonen jugurttien mukana tulleet salaatit, tillit ja basilikat myös itämään... nii ja ne miniauringonkukat kans. Ja mietin tässä jos kokeilisin tuonne partsille vielä mahduttaa kirsikkatomaatteja, ne kun on koko perheen herkkua niin siitä olis kiva napsia.
Sinänsä jännä, että viime kesänä hetken mietin jotain laittavani, mutta se jäi. Nyt sitten taas tuntuu, että mietin mitä kaikkea saan mahtumaan, niin että tuolla voi vielä myöskin itse olla.

8. Missä maailman kolkassa haluaisit käydä, mutta et ole vielä käynyt?

Australia on aina ollut mielessä, myös pidempään houkuttanut paikka on Uusi-Seelanti ja sitten kantrin ystävänä Kalliovuorten seutu on myös ollut kauan haaveissa.

9. Entä mikä on mieleenpainunein paikka, jossa olet vieraillut?

Milanossa Duomo, siis yksinkertaisesti uskomaton rakennus tuo kirkko. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta, että on koko kaupungissa käynyt. Paljon nähtiin ja paljon enemmän jäi näkemättä.

10. Suurin haaveesi tällä hetkellä?

Koruiluun se liittyy. Mutta se on jotain sellaista mitä en paljasta. Mutta sitten myös koruiluun liittyen, kun olisi kaikki materiaali käytössä mitä vain tarvii koko ajan, että voisi tehdä esim kaikki korut aitoon hopeaan.

11. Mitä haluaisit kysyä minulta?

Mikä käsityö on antanut sinulle todellisen voittajafiiliksen onnistuttuasi sen tekemään?


Tämä pitäisi sitten lähettää yhdelletoista muulle ja keksiä siihen omat kysymykset. Tämä vain tuntuu jo olleen kaikilla tai he ovat sen vasta saaneet, joten en tätä nyt lähde jakamaan erityisesti kellekkään. Jos kuitenkin jotain kiinnostaa, niin voi vastat noihin samoihin kysymyksiin ja korvata viimeisen tuolla vastauskysymyksellä.

Joitakin varmaan jäi kiinnostamaan kuinka eilinen meni hakusanojen kanssa. Ei tullut uutta vierailua... taisi kuten Matonkude totesi uuden tanan tekeminen sen jälkeen mennä puihin, päätyi turvallisempiin hakusanoihin tai on vieläkin niin shokissa, että ei uskalla vielä uudelleen netin ihmemaahan....

Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!

torstai 17. toukokuuta 2012

Kipin kapin kaikki osallistumaan...

Punainen talo maalla-blogissa on arvonta menossa ja muutenki kannattaa tuohon Hunksien käsityökouluun osallistua!!!!
Ja nää on kyllä ne komeimmat Hunksit, parasta A-luokkaa!!!!

Piristystä päivään

Juniorin herneet, tai siis minun herneet, jotka hän aikoo itse syödä, onneksi itivät sitten kunnolla. Tarkoitus olisi ne siirtää isompaan astiaan, kun kerrostalo asukkeina joudumme ne partsilla kasvattamaan. Kun sitten kuitenkin saataisiin satoakin parvekkeella, että saisi lapsi niitä herneitä syödä. Nyt jo lupasi niitä muillekkin, kun näki kuinka hyvin sieltä alkuja tuli.


Tuo juniorin koristelema purkki vaan olis kyllä valtavan söpö, mutta taitas jäädä noin pienessä astiassa sato vain haaveeksi, joten pakkohan se tuosta on siirtää. Ja kun tuota uutta astiaa ja sijaintia partsilla mietin, niin huomasin, että taas olis se aika vuodesta, kun tuo partsi pitäis kuurata. Lasituksesta huolimatta se sitä kaipaa. Mutta yleensähän se onkin kesän lasit melkein koko ajan auki, siitepölyä sieltä sitten pyyhitään jatkuvasti ja imuri vierailee aina kun muutenkin imuroidaan, siltikin puunausta tarvii. Ei vaan hotsittais taas yhtään... enkä ainakaan tänään sitä tee kun vettäsataa, mutta ehkä viikonloppuna, kun on vapaata ja luvattu aurinkoa.

Mutta siitä otsikon lupaamasta piristyksestä. Näitä postauksia hakusanoista, joilla tullaan blogiin on tullut naurettua. Nyt sitten repesin miehen kanssa, joku raukka oli tänne eksynyt hakiessaan launtai-illan huumaa. Ja raukka taitaa seuraavan kerran eksyä katsomaan kuvaa herneenversoista ja lukemaan kuinka hauskaa hänen hakunsa kustannuksella onkaan ollut. Lauantai-iltana tosiaan oli blogiini eksytty hakusanoilla: katin isot tissit. Pakkohan mun oli sitten katsoa, että mihinkäs näillä sanoilla täällä oikein päädytään. Ne johtaa tänne.

Piti sitten ihan katsoa koko teksti läpi, kyllä kuvissa mainitsen oman nimeni, niissä lukee tässäpä kati eestä ja kati takaa. Iso tulee siitä, että kerron neuleesta tulleen himpun liian ison ja kavennelleeni. Tissien kohdalla raukka parka sai sepustuksen tyhjistä nahkapusseista. Ja siinä vaiheessa meitä alkoi miehen kanssa ihan tosissaan naurattaa, kuinka toinen on mahtanut olla pettynyt, päätyä nyt käsityöblogiin ja hiukan on vain kaivannut viihdettä yksinäisen lauantain kunniaksi.

Ja kyllä minua naurattaa edelleen. Taisipa tämä taas herättää sen pienen sisäisen ilkimykseni. Mutta kun oikeasti tämä oli vain niin hauska. Edellinen kovasti ihmetystä herättänyt haku tänne on ollut niinkin tylsä kuin: halkojen asettelu takkaan. Sitäpä en silloin hoksannut kattoa, mitä sillä täältä oikeasti vastaan tulee.

Mutta nyt taidan hyökätä äidin revontulen kimppuun, josko saisin sen tänään valmiiksi. Viimeisiä kierroksia viedään, ne vain on niitä tuskaisimpia, kun yhdessä kierroksessa hiukka kestää... mutta ihan pian se on valmis.

Hyvää helatorstaita kaikille, nauttikaa ylimääräisestä vapaasta! Ja pari uutta lukijaakin on taas putkahtanut, tervetuloa, toivottavasti viihdytte juttujeni parissa.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Viikonlopun taiteilua

Viikonloppuna on veivattu, sahattu ja punottu... tiedossa siis hopeaa. Äiti on kovasti odottanu kesäksi hopeista nilkkaketjua ja kaulakorua. Tiiä sitte vieläkö lista kasvaa. Tutkiskelin tuossa viime viikolla ketjumalleja, että mitä haluaisin tehä ja sieltähän se löytyp äiteelle nilkkakoru.


Ketjun nimi on Elfin, eli muunnos keijuketjusta (sikäli mikäli mä jotain asiasta olen ymmärtänyt). Kaunista se on ja koska tulee suht leveää, päädyin tuohon 0,8 mm timanttileikattuun lankaan. Säätöketjun päässä pieni Swarovskin perhonen. Tässä vielä kuva nilkassa, missä mielestäni näkyy paremmin ketjun malli.


Kaulaketjun halus äiti myös. Sen halus sopivan tähän nilkkaketjuun. Mielestäni kuitenkin tuo ketjumalli ei olisi toiminut hänelle kaulaan, vaan jotain pienempää ja sirompaa. Samasta langasta silti, että ovat yhteneväiset ja sinnekkin toiselle sivulle tuollainen perhonen.


Joten muinaisketjua sittten kaulaan ja kuitenkin jotain jujua tässäkin piti olla, perhosen lisäksi... tein eteen tämän.


Sopevasti loppui sitten tuo lanka, että jos noita mitälie simpukoita ovat haluaa äiti enemmän, saan taas kerran lähteä lankaostoksille... hyvä syy siis tiedossa mikäli tarve vaatii.

Ja sitten vielä itselle korvikset tekasin, perhosia tottakai.


Pientä valmisketjua pätkät ja päähän perhoset. Keveät, helisevät ja kauniit kesäkorvikset. Hopeaa nämättii. Noita perhosia tilailin ihan kokeilu mielessä ja kun nämä värit vaan kuului niin yhteen oli pakko saada kaikki samaan. Sitten olisi vielä ollut Swaron sydämet, jotka olisin mahduttanut näihin kanssa, mutta pituus tuli vastaan... ois tullunna liian pitkät, joten sydämet sit saa kodin jostain toisesta korusta.

Notta semmottis oli mun viikonlopun taiteilut. Hyvää alkavaa viikkoa ja toivotaan että tulee jo lämmintä ja kesäistä ilmaa!

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äitienpäivä

Oikein hyvää äitienpäivää teille siellä ruudun takana oleville muille äideille!

Esikoiselta sain itsetehdyn kukan ja olen kuullut monen monta kertaa tänään hänen rakastavan minua. Aina se oman lapsen suusta kuultuna tuntuu vain niin hyvältä. Juniorin ryhmässä oli laitettu herneet purkkiin, itäminen on vielä minun omassani kesken, toivottavasti sieltä edes se yksi verso kasvaisi. Juniori on niin innoissaan siitä, kovasti odottaa että saa syödä herneitä... kun kysyin, että eikös se ole minulle, nauroi makeasti ja sanoi sen olevan hänen. Kun sitten saisi sen yhden verson, että poika saisi syödä edes yhden palon herneet, niin kovasti niitä odottaa.

Ja vielä, henna73 bongasi tuon 4444 luvun laskurissa, laitatko siis minulle sähköpostia, osoite löytyy sivupalkista. Samalla jos kerrot lempivärisi. Pistän jotain pientä tulemaan.

perjantai 11. toukokuuta 2012

Pelkkää jorinaa...

Juu, nyt ei oo tulossa uusia kuvia tai tuotoksia tähän postaukseen. Työn alla on kyllä hopeinen nilkkaketju, mutta kun mulla jälleen kerran on useempi projekti yhtä aikaa tässä työstettävänä. Okei, tuo toinen projekti on tylsä ja aikaa vievä, niin kun ei kuiten vaadi kauheesti niin aina pari lenkkiä välistä ketjua niin saa molempia tehtyä. Ainoa vaan, että kun taas teen uutta ketjumallia ja tuossa en oikeen ole päässyt vielä jyvälle on se hidasta vielä. Mutta siitä sitten lisää, kun on valmista.

Toinen rojekti sitten... rasittava mutta pakko tehä. Picasassa pienennän kuvieni kokoa, kun alko huutelemaan tilan olevan täynnä. Kyllä sitä tilaa saisi ostettua lisää, mutta kun mua ärsyttää se, että pitää ostaa kun tämän on tarkotus olla ilmanen blogi. Siksi on alkanu oleen postauksissakin vähemmän kuvia. Enkä halua ottaa mitään poiskaan, yhen oon jossain välissä vahingossa poistanu, kun poistin kuvia joita olin jostain syystä tuplaten lataillu tuonne picasaan. Itseäni ainaki häiritsee jos löytää uuden blogin ja siellä on sitten poistettu vanhoja kuvia... niitä tekstejä ei oo kiva lukea sitten kun ei näe niitä kuvia. Ja kun näin on, niin tiedän myöskin tulevan sen päivän eteen, että sitä lisätilaa on ihan pakko sitten myös ostaa ja se ketuttaa jo etukäteen ja siksi välttelen sitä viimeseen asti.

Äitin revontuli on sentäs rauhassa. Kierros siitä, pätkä ketjua, pari kuvaa-pyöritystä en sentäs tähän ole ottanu. Vaikka eipä sekään kovin suuri ihme olis. Sen verran hullu sitä on. Ja kuten huomaatte, olo alkaa paranemaan, kun jaksaa värkätä taas. Toisaalta mulla on myös vapaa päivä, ensimmäinen kolmesta. Että luksus pitkä viikonloppu alkanu. Tokikin olin viime viikolla töissä viis päivää ja siksi tämä viikko lyhennettiin neljään työpäivään. Nyt onki aikaa toteuttaa mielessä pyöriviä juttuja, jos ne vaan päätyy lopulliseen ideaan... aivonystyrät siis hyrrää jälleen kerran.

Mutta nyt jatkan urakointia picasan ja ketjun kimpussa. Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Sininen revontuli ja kolmas bongaus yritys

Niin, tämänhän sain valmiiksi jo vappupäivänä ja saan tänään annettua miehen siskolle. Kiitos sekä lastenhoito avusta ja kissanhoito avusta. Toivottavasti tykkää sitten, on kyllä ihan hänen väriään.


Toinen on nyt vähän hitaammalla tahdilla, kun flunssa kiusaa niin on vähän tööt olo töiden jälkeen ja ei oo oikeen jaksanu tarttua puikkoihin tai edes niitä koruja väsätä. Nyt on kyllä olkkarin pöydällä levällänsä uusimmat tilaukset ja suunnittelu käynnissä. Saa nähä sitte saanko tänään mitään aikaan, kun esikoisellahan alkaa syssyllä opin tie ja tulevien ekaluokkalaisten vanhempien ilta on tänään. Mies iltavuorossa, joten tuon huivin uusi omistaja tulee taas pelastavaksi enkeliksi, jälleen kerran.

Niin, vastahan tuo poikanen oli pieni rääpäles ja nyt sitte jo pian alkaa koulu. Mihin se aika menee? Ja kun joku vielä sanoi, että nyt se vauhti vasta kiihtyy... apua! Pian sitä sitten ollaan jo mummona (ainaki toivottavasti, eihän sitäkään tiedä vaik lapsia ei meitin poijat alkais tehäkkää). Tai sit met otetaan ja tempastaan iltatähti, josko se rinsessa meillekkii tulis, kun juniorikin on saatu kouluun. No ei vaan, eipä sitä tiedä mitä se tuo elämä eteensä viskelee.

Kukaan ei edellistäkään lukua bongaillut, mutta kolmas kerta toden sanoo. Heitetään se luku nyt seuraavanlaiseksi 4444, eli ensimmäisenä tuon luvun tai sen ylityksen ilmoittanut vierailija saa jotain pientä palkintoa siitä. Kun siis huomaat luvun 4444 taikka sen ylityksen kävijälaskurissa niin kommentoi siitä tähän postaukseen ja minä muistan sinua jotenkin, vielä en tiedä miten joten pidetään se sitten yllätyksenä.

Mutta nyt sukellan ainakin hiplailemaan uusia ihanuuksiani, joita posti kotiini kantoi. Ehkäpä huomenna sitten taas koruillaan.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tästä se taas lähtee...

... tai ainaki tuntuu siltä. Jotenki on tuo koruilu vähän takkuillut, mutta nyt tuli töiden jälkeen jotain tehtyä. Eilen se alkoi jo... vähän riehaannuin noiden nettikauppojen kanssa. Tein sitten tilausta kolmeen eri kauppaan yhtä aikaa, hupsista. Mutta nyt taas pursuaa ideoita päässä, kunhan saa tavarat kotiin asti.

Tietysti tässä on oltu noiden lankojen kimpussakin. Lilan minulle hankkimista viron villoista on yksi jo huivina, pitää vielä langan päät päätellä ja toinen hilkkua vajaa valmis. Olen siis huhkinut puikkojen kanssa, toissa torstainahan minä vasta langat sain. Mutta niistä sitten kuvaa myöhemmin. Nyt sitten tuleva kesä pistää vauhtia näköjään koruiluunkin, väriä alkaa ilmestyä maailmaan.

Ensinnä parit korvikset. Molemmista sen verran, että värit ei ole omia suosikkejani olleet, mutta mutta... nyt ne houkuttaa ja koukuttaa.


Nuo helmiäislätkät, mitä lie, olen saanut tilaajalahjana ja värit, kuten sanottu eivät minua. Lisäksi nuo ovat aika pienet ja reikä tuossa reunassa noin päin ei saanut mitään mielessä hyrräämään... siis aiemmin. Nyt oikeasti mietin tilaavani noita lisää, koska mielessä olisi jotain muutakin. No, nyt ne pääsivät korviksiin kera swarovskin biconien. Vaikka en kauheasti ole korujani nimennyt, nämä kyllä sellaisetkin saivat, kesäperhonen ja hiirenkorva. Hehee, eipä hurjasti mielikuvitusta siinä ole käytetty, mutta ne mielessä kun näitä tein. Ja siis hopeoidut koukut, linkit ja perhoset. Nämä ovat suht pitkät ja silti erittäin keveät.

Ja kun sitä kelloa varten ostin sitä memoryvaijeria, niin sitten helmivarastoja pemmastaessa tuli herkullisia helmiä vastaan. Ei kyllä mitään mielikuvaa miksi ja mihin ne olen ostanut, ei edes mielikuvaa sellaisten olemassa olostakaan. Sitten miettimään jotain hentoa ja keveää siihen kaveriksi, jotain myöskin vähän syvyyttä tuovaa. Tämmöttinen siitä sitten kehkeytyi.


Helmiäislasihelmiä hennon oranssina sekä kuvan vääristämiä vihreitä... ovat siis luonnossa enempi vihreitä mitä kuva antaa ymmärtää, mustia fasettisia lasihelmiä sekä kolmion mallisia hopea sisuksisia siemenhelmiä.

Eipä kauheesti nämä memoryt ole minua varten. Ennemmin linkittelyjä ja ketjuja. Mutta pitäähän sitä kaikkea kokeilla, eiköstä vaan. Mikä oli yllätys, niin kaikki aiemmin ideoita herättäneet helmet tuntuivat tänään tooosi tylsiltä ja niin nähdyiltä, saa nähä miten sitte käy kun nuo hankinnat saapuu ens viikolla. Ja lisäksi tuntui, että kaikkea erilaista mallia ja osaa pitäis olla. Jotain särmikästä tavaraa. Että enpä tietä mikä tässä nyt vaivaa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille... minä painan töissä huomisenki, joten nati nati!