Piristystä päivään

Juniorin herneet, tai siis minun herneet, jotka hän aikoo itse syödä, onneksi itivät sitten kunnolla. Tarkoitus olisi ne siirtää isompaan astiaan, kun kerrostalo asukkeina joudumme ne partsilla kasvattamaan. Kun sitten kuitenkin saataisiin satoakin parvekkeella, että saisi lapsi niitä herneitä syödä. Nyt jo lupasi niitä muillekkin, kun näki kuinka hyvin sieltä alkuja tuli.

Tuo juniorin koristelema purkki vaan olis kyllä valtavan söpö, mutta taitas jäädä noin pienessä astiassa sato vain haaveeksi, joten pakkohan se tuosta on siirtää. Ja kun tuota uutta astiaa ja sijaintia partsilla mietin, niin huomasin, että taas olis se aika vuodesta, kun tuo partsi pitäis kuurata. Lasituksesta huolimatta se sitä kaipaa. Mutta yleensähän se onkin kesän lasit melkein koko ajan auki, siitepölyä sieltä sitten pyyhitään jatkuvasti ja imuri vierailee aina kun muutenkin imuroidaan, siltikin puunausta tarvii. Ei vaan hotsittais taas yhtään... enkä ainakaan tänään sitä tee kun vettäsataa, mutta ehkä viikonloppuna, kun on vapaata ja luvattu aurinkoa.

Mutta siitä otsikon lupaamasta piristyksestä. Näitä postauksia hakusanoista, joilla tullaan blogiin on tullut naurettua. Nyt sitten repesin miehen kanssa, joku raukka oli tänne eksynyt hakiessaan launtai-illan huumaa. Ja raukka taitaa seuraavan kerran eksyä katsomaan kuvaa herneenversoista ja lukemaan kuinka hauskaa hänen hakunsa kustannuksella onkaan ollut. Lauantai-iltana tosiaan oli blogiini eksytty hakusanoilla: katin isot tissit. Pakkohan mun oli sitten katsoa, että mihinkäs näillä sanoilla täällä oikein päädytään. Ne johtaa tänne.

Piti sitten ihan katsoa koko teksti läpi, kyllä kuvissa mainitsen oman nimeni, niissä lukee tässäpä kati eestä ja kati takaa. Iso tulee siitä, että kerron neuleesta tulleen himpun liian ison ja kavennelleeni. Tissien kohdalla raukka parka sai sepustuksen tyhjistä nahkapusseista. Ja siinä vaiheessa meitä alkoi miehen kanssa ihan tosissaan naurattaa, kuinka toinen on mahtanut olla pettynyt, päätyä nyt käsityöblogiin ja hiukan on vain kaivannut viihdettä yksinäisen lauantain kunniaksi.

Ja kyllä minua naurattaa edelleen. Taisipa tämä taas herättää sen pienen sisäisen ilkimykseni. Mutta kun oikeasti tämä oli vain niin hauska. Edellinen kovasti ihmetystä herättänyt haku tänne on ollut niinkin tylsä kuin: halkojen asettelu takkaan. Sitäpä en silloin hoksannut kattoa, mitä sillä täältä oikeasti vastaan tulee.

Mutta nyt taidan hyökätä äidin revontulen kimppuun, josko saisin sen tänään valmiiksi. Viimeisiä kierroksia viedään, ne vain on niitä tuskaisimpia, kun yhdessä kierroksessa hiukka kestää... mutta ihan pian se on valmis.

Hyvää helatorstaita kaikille, nauttikaa ylimääräisestä vapaasta! Ja pari uutta lukijaakin on taas putkahtanut, tervetuloa, toivottavasti viihdytte juttujeni parissa.