Äiteen revontuli ja vastauksia

Ollu tosi ihana viikonloppu. Eilen illalla vihdoin sain pingotettua äiteen huivin. Oltiin pariinkin otteeseen pihalla poikien kanssa, oli ihana kutoa siskon revontulta, kun pojat leikki ja touhas siina vieressä. Välistä sitten äiti "joutui" antamaan juniorille keinuun vauhtia. Tänään oltiin sitten ystäväni perheen luona puolet päivästä. Siellä pojat touhasivet pikkuneidin kanssa ja kävivät leikkipuistossa neidin iskän kanssa, me saatiin jutskata ihan rauhassa J:n kanssa. Ja sain J:ltä kuvaus apua tuon äiteen huivin kanssa. (äiteelle terveisiä, ei sotkettu yhtään sitä vaikka pihalla kuvattiinkin) Tuuli vain heitti meille vähän haasteita, kyllä me silti onnistuttiin.

Ennen tuon huivin esiin tuloa pakko vielä kertoa. Ensimmäisen kerran mies pyysi minua tekemään itselleen jotain... ja heti sain ajatuksen, joka vaatii pientä muhimista toteutuksen kanssa. Kyseessä vain kirjanmerkki, mutta hän halusi tietynlaisen ja kun kertoi ajatuksensa, alkoi minulla heti raksuttaa. Lisäksi sain tänään kuvan mekosta mailiini, eräs parin viikonpäästä lähihoitajaksi valmistuva pyysi tekemään juhliinsa korut. Aivot hyrrää lujaa ja jo ideoita vähän heittelin sinne suuntaan, nyt odotan innolla vastausta. Saa alkaa jalostamaan niitä hänen mielestä parhaimpia ideoita. Lurps! Kyllä sitä intoa alkaa taas olla. Ja se bongari palkinto vaatii vielä lopullisen muotonsa, josko saisin sen huomenna postiin.

Mutta niin, äiteen huivi.

Juu, tiedän, tiedän, just sain picasaan muokattua vähän lisää tilaa ja sit pläjäytän urakalla kuvia. Mut ku, ei näistä osannu päättää ja tuossa ylimmässä kuvassa näkyy tuo tuulen leikki. Tässä oli jännä juttu siinä mielessä, että hmm... pingottaessa tais päästä muutama ärräpääkin kun ei ottanu sujuakseen sitte millään. No, tänä aamuna sitten huomasin miksi se oli niin vaikeeta. Kun oma huivi tulee tuohon takamuksen alle, niin huomaattekos, että tästä tein jättiläisen siihen verrattuna... menee tuonne polvitaipeisiin saakka ja oma käsien väli ei riitä laisinkaan levittämään koko huivia. En tiedä mitä tein sit niin paljon erilailla, että tässä onnistuin. Mutta eipä se onneksi vieläkään liian iso ole... saa nähä miten käy sisko plikan huivin kanssa... tuleeko vieläkin isompi... ei kai, ainakaan toivottavasti.

Ja sitten niitä vastauksia. Sain haasteen Mustan kissan tyttäreltä, missä tulee vastata yhteentoista hänen keksimäänsä kysymykseen. Tässäpä ne.

1. Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?

Jaa-a, olisiko ollut kasi luokalla kun tiesin mihin alalle suuntaudun. Siltikään en varmasti tiennyt vaan kävin vielä yrittämässä pariakin suuntausta jatko-opinnoissa. Ne kuitenkin molemmat jäivät koska eivät olleet juuri sitä mitä lähdin hakemaan. Enkä ole vieläkään ehkä ihan varma onko tämä se loppuelämän ammattini.

2. Millaiseksi kuvittelit lapsena elämäsi aikuisena?

Ei kyllä pysty muistamaan kauheesti. Ainaki oon aikonu tehdä paljon lapsia ja hankkia vaikka ja mitä eläimiä ja alkaa eläinlääkäriksi. No, lapsia on kaksi, eläimiä tällä hetkellä kolme kissaa, niiden lisäksi on matkan varrella ollut liuta muita kissoja, osa omia osa hoidokkeja, hamsteri, gerbiilejä, ja kani.

3. Millainen on sinusta unelmaloma?

Kun saa kiireettömästi olla ja tehdä siten kuin tuntuu ilman aikatauluja, tutustua uusiin paikkoihin, käydä piknikillä, pelailla lasten kanssa, uida.... ja olihan tuo Trapanin reissu myös unelma loma, kaksin miehen kanssa tutustua uuteen maahaan, kaupunkiin, olla vaan jos siltä tuntuu, mennä minne huvittaa...

4. Entä millainen unelmakotisi?

Tää on vaikea. Tämä koti on tavallaan unelmakotini, mutta toisinaan sitä haaveilee omasta pihasta, omasta työpajasta tai tilasta. Kissoille oma ulkotarha jne....

5. Mikä on lempieläimesi?

Tiikeri. Se vain on kaunis, voimakas, uljas, upea....

6. Mitä syöt aamuisin?

Joskus kaurapuuroa, yleensä leipää, tuoremehua, jugurttia ja kahvia, joskus muroja.

7. Kasvatatko itse vihanneksia tai muita syötäviä kesäherkkuja?

Hehee... nyt on tulossa herneitä... ja kun juniori niistä niin innoissaan, piti poikien kanssa laittaa Danonen jugurttien mukana tulleet salaatit, tillit ja basilikat myös itämään... nii ja ne miniauringonkukat kans. Ja mietin tässä jos kokeilisin tuonne partsille vielä mahduttaa kirsikkatomaatteja, ne kun on koko perheen herkkua niin siitä olis kiva napsia.
Sinänsä jännä, että viime kesänä hetken mietin jotain laittavani, mutta se jäi. Nyt sitten taas tuntuu, että mietin mitä kaikkea saan mahtumaan, niin että tuolla voi vielä myöskin itse olla.

8. Missä maailman kolkassa haluaisit käydä, mutta et ole vielä käynyt?

Australia on aina ollut mielessä, myös pidempään houkuttanut paikka on Uusi-Seelanti ja sitten kantrin ystävänä Kalliovuorten seutu on myös ollut kauan haaveissa.

9. Entä mikä on mieleenpainunein paikka, jossa olet vieraillut?

Milanossa Duomo, siis yksinkertaisesti uskomaton rakennus tuo kirkko. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta, että on koko kaupungissa käynyt. Paljon nähtiin ja paljon enemmän jäi näkemättä.

10. Suurin haaveesi tällä hetkellä?

Koruiluun se liittyy. Mutta se on jotain sellaista mitä en paljasta. Mutta sitten myös koruiluun liittyen, kun olisi kaikki materiaali käytössä mitä vain tarvii koko ajan, että voisi tehdä esim kaikki korut aitoon hopeaan.

11. Mitä haluaisit kysyä minulta?

Mikä käsityö on antanut sinulle todellisen voittajafiiliksen onnistuttuasi sen tekemään?


Tämä pitäisi sitten lähettää yhdelletoista muulle ja keksiä siihen omat kysymykset. Tämä vain tuntuu jo olleen kaikilla tai he ovat sen vasta saaneet, joten en tätä nyt lähde jakamaan erityisesti kellekkään. Jos kuitenkin jotain kiinnostaa, niin voi vastat noihin samoihin kysymyksiin ja korvata viimeisen tuolla vastauskysymyksellä.

Joitakin varmaan jäi kiinnostamaan kuinka eilinen meni hakusanojen kanssa. Ei tullut uutta vierailua... taisi kuten Matonkude totesi uuden tanan tekeminen sen jälkeen mennä puihin, päätyi turvallisempiin hakusanoihin tai on vieläkin niin shokissa, että ei uskalla vielä uudelleen netin ihmemaahan....

Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!