Pohojosen likalle muistumia kotoota...

Niin, ystävälleni joka on pohjoisen tyttöjä lähtösin lähti paten matkassa postia ja nyt on etelämmässä Suomea asustellu useemman vuoden. Pitäähän sitä kotoota muistaa jotain hienoa, eikö vaan? Tällä kertaa lämpöä ja taivaan valoja ystävälleni!

Revontulihuivi siis, ystäväni itse valitsemasta vyyhdistä vironvillaa. Tiiviimmän neuloksen vuoksi tein 4 mm puikoilla ja komeasti saan silläkin kokoa huiviin. Lisäksi lyhensin yhden reikärivin verran ja voin sanoa, että tästä tuli just hyvän kokonen.

Pingotusrautojen vuoksi kerrankin täydellisesti pingotettu revontuli minulta...

Oonkin miettinyt, että jospa pingottaisin uudemman kerran omanikin, on se vaan niin paljon upeampi kunnolla onnistuneen pingotuksen saatuaan.

Yli vuosi tämän kanssa meni, mutta ystäväni odotteli kiltisti omaansa. Ja juuri sopivasti ilmojen viilentymisen aikaan ja marraskuun pimeyteen hälle piristykseksi. Ja kuulemma kannatti oottaakin, lisäksi pääsee heti tänä viikonloppuna käyttöön.

Eli voinen vain todeta vielä sanallisesti Love you Johnu!

Ja sitten ois vielä  iltaan aikaa osallistua lieron tavoitteluun, eli mikäli huivi kiinnostaa niin klik klik vaan ja osallistumaan. Ihanaa viikonloppua kaikille, minäki pääsin rauhoittumaan kun tämän aamun työvuoro suoritettu, nyt otan kutimet käteen ja istun soffan nurkkaan.

Pupu yhdessä esikon kanssa sekä pari huivia

Viime viikolla meille iski tauti... ensin sairasti esikoinen sitten sairastin minä. Tämä viikko onkin sitten ollut tekemistä kun oli ihan voimat poissa. Tämä Snyni lähettämä huovutettava pupu kuitenkin tehtiin toissa sunnuntaina esikon kanssa... minä kun sitä väkisin lampaaksi sanoin, sain tartutettua sen esikoisellekkin. Nyt kun minä sanon pupuksi hänellä tahtoo tulla lammas.

Esikoinen on koulussa tehnyt muutaman tämmöisen huovutustyön ja pääsi siis opettamaan äitiä tämän teossa. Hyvin osasi ohjeistaa. Esikoinen teki kropan ja minulle jäi pää. Silmät ja nenä eivät olisi ilman hänen opastustaan onnistuneetkaan.

Silmät ei ihan saman kokoisiksi tai samalle kohtaa tulleet, mutta ei haittaa, tästä tuli söpö ja ei ole niin pääsiäisaiheinen että sai jäädä meille esiin.

Nenän muotoilu oli nappisuoritus, mutta huulista ei sitten tulleet ihan saman muotoiset taaskaan. Ei haittaa sekään, tämä on minun ja esikoisen näköinen. Tästä olen erittäin onnellinen, että saimme yhdessä tätä tehdä ja meillä oli kivaa. Kiitos siis sinulle Sny, että annoit äidille ja lapselle yhteistä tekemistä. Esikoinen tykkäisi kokeilla noita muitakin, eli jos vinkkaat mistä niitä saa hankittua.

Sitten tuossa sairastelun lomassa oli helppo ottaa ja tikuta pari huivia valmiiksi, ne kun olivat sellaisia, että voi koska vaan laskea kädestä ja ei haitannut vaikka otti tirsat kesken tekemisen. Kummastakaan ei paljoa ollut jäljellä enää. Ensinnä isäni serkulle revontuli, jonka langat hän hankki itse ja ei ollut kiire tekemisen kanssa, on ollut semmonen välityö tässä, rivi silloin toinen tällöin.

Vironvillaa, revontuli ja 5,5 mm puikoilla. Yhden reikärivin aiemmin lopettelin, kun en ollut varma langan riittävyydestä.

Kaunis huivi tuli tästäkin sävystä. Tämähän on kuudes revontuleni ja ainakin vielä yksi tulee... se onkin puikoilla ja sen kanssa pikkuhiljaa.

Sitten toinen mikä valmistui oli tämä äitini hiukan myöhästynyt synttärilahja....

Mallina Ullaneuleesta Elämänlanka. Puikot 3,5 mm pyöröt ja lankana kaksi kerää Katia Air Luxia, 70 % viskoosia ja 30 % merinovillaa. Tämän langan nähtyäni tiesin sen olevan äidilleni.

Tuommoinen lila mustin höystöin, näitä kuvatessa olin yksin kotona ja piti saada kuvat heti kun nämä piti saada paten matkaan, niin ei ole kovin hienoja kuvia tarjolla ja tästä elämänlangasta en saanut väriä oikein kuvattua millään.

No nyt on äitini syntymäpäivälahjansa saanut... eikä ollut kuin 5 kuukautta myöhässä... siihen on syynä se, että tämä alkoi tuntua puulta loppupuolella ja en vain enää jaksanut tätä neuloa. Kaunis huivi, mutta pakolla ei sitäkään saa tehtyä. Eipä tässä sitten enää kauaa nokka tuhissut kun sen vihdoin otin esiin. Äidille kyllä näytin jo tämän aikanaan, että kun saan tehtyä tämmöinen tulee.

Sitten olisi vielä yksi huivi, kuvat vaan eivät ole vielä koneella. Sen kuvasin eilen. Perjantaina töistä tultuamme lähdimme anoppilaan, olimme yhden yön siellä. Suunnitelmissa oli eilisen hienon sään lupauksen vuoksi ottaa jouksulenkki miehen kanssa yhdessä. Otimmekin kaksi... 12 km tulee anoppilan pihasta lähteä ja juosta järvi ympäri. Pienen mietinnän jälkeen suunnitelma oli toinen pyörällä ja toinen juoksee, saadaan vettä mukaan. No minä olisin ollut valmis siihen että molemmat juoksee, mutta miehellä tuntui olevan jalat raskaat joten näin lähdettiin ja kun se juoksu tuntui kulkevan todella hyvin ja ei sitten riittänyt 6 km, niin käytiin vessassa ja täyttämässä vesipullo ja otettiin toinen kierros... eli eilen oli hyvä treeni päivä, olen juossut 12 km ja polkenut toisen pyörällä. Illalla sitten kotiuduimme ja tänäänkin on upea sää, niin suunnitelmissa koko perheen kanssa ainakin minigolffia.

Ehkäpä sitten illalla ennätän jättää kommentteja teillekkin. Ihanaa kesäistä sunnuntaita kaikille!

Lempiväri kenties

No niin, sainpas kuvattua. Ei kyllä menny ihan suunnitelmien mukaan. Siinä vaiheessa kun aurinko vielä paistoi oli muuta hommaa ja sitte alkoki sataa... aurinko kyllä paisto edelleen, mutta enpä viittiny lähtä pihalle levitteleen huivia sateeseen. Ja aloin sitte värkätä korujen kanssa ja ja ja ja... no värkkäys on edelleen kesken, kun  toteutus hieman haki muotoaan ja ensin piti vähän sahaillakkin. Tällä hetkellä mun työnurkka näyttää tältä, tuolin otin eestä pois, että en sentäs seiso siinä.

Että vielä tarvitaan säilytystilaa lisää, olenkin miettinyt tuota nykyistä matalampaa ja reilusti leveämpää lipastoa, joka tuliskin tuohon vasemmalle sohvaa vasten. Tämä tila kun on meidän sohvan takana. Tuolla valkoisessa arkussa on osa langoistani ja tuossa vasemmalla näkyy isohko kassi, siellä on lisää lankaa. Käsilaukkukin näköjään jäi tuonne pöydän alle, lisäksi laatikossa ompelukone (joka odottaa ideaa suojakseen, että pääsee pois laatikosta) siinä päällä käsityökassi, jossa tällä hetkellä se toinen hameen alku ja sen langat. Lipaston päällä minun sahauspöytä ja ikkunalaudalla osa noiden lipaston laatikoisen sisällöstä. Korun tekele siinä on tulossa, ehkäpä huomenna jo näette mitä siitä sitten oikeen tuleekaan. Ruskeassa arkussa on kaiken näköistä askarteluhärpäkettä... sitäkin haaveilen langoille... kun olisi laatikko mihin pistää tuolta tavarat. Sitä lipastoa metsästäessä ja piianpeiliä. Piianpeilin haluan tuohon työpöydälle, siinä on sitten helppo mallailla suunnitelmia. Sitä olenkin nyt pidempään etsinyt, mutta ei löydy ei tai jos löytyy niin mun silmissä petolinnun peräpeilin luokkaa. Mutta niin se mun oma ihanuus.



Harlikin siellä linssiludena, häirittin toisen päikkäreitä huivin levittelyllä. Enkä tienny kumpi kuva ois parempi, niin kuvatilan uhkaavasta hupenemisesta huolimatta laitoin kaks. Kyllä mä sit oon niitä taas pienennellykkin, siellä on onneksi vielä aika paljon jättikokosia, että ei hätää toistaiseksi. Jättikoosta tulikin mieleen, että tästä tais himpun isompi tulla mitä se äiteen huivi. Siskolle ei onneksi aivan mahotonta jättiä tullut. Mutta eipä mua haittaa. Ensimmäinen on ns. arkihuivi ja tämä sitte juhlaversio. Ja olis pitäny kuvata tämä harteilla yhen mekon kanssa. En kyllä ole sen kans tuota kokeillu, mutta tiedän sen olevan upea yhdistelmä.

Esikoinen sitten oli tänään mennyt ja tullut itsekseen koulumatkat. Vähän meinaa vielä hirvittää, että mitäs sitten kun luokka on tuttu ja koulunkäyntiin tottunut. Ilmeneekö pojasta rasavilli luokkakaveri vai mitä. Ja vaikka ja mitä muuta mielessä välistä vilahtelee. Onneksi ei poika ole ihan rämäpää, niin on toivoa, ettei ihan kaikkeen lähde mukaan mitä vauhdikkaimmat ehdottelee.

Mutta nyt mä hyppään tuon korun kimppuun. Josko saisin sen tehtyä tänään.

Pohjoisen likalle Pohjoisen Valoja

Hurjalle tuntuu, kuinka iso poika tuosta esikoisestani on tullutkaan. Eilen aamulla kun lähdettiin koululle, hän sanoi että nyt vähän jännittää. Sekin unohtui melkein samantien koulun pihalla kun näki kaverinsa. Ja kyllä sai olla äiti ylpeä pojan käytöksestä, kun vanhemmat pääsivät joksikin aikaa luokkaan seuraamaan. Toivottavasti jatkossakin käyttäytyy noin loistavasti. Tänään olin itse töissä aamuvuorossa, niin mies ja pikkuveli veivät kouluun, mutta pois oli halunnut tulla jo ihan itse. Lisäksi sanoi, että huomenna menee jo yksin kouluun. Läksytkin teki heti koulun jälkeen ja kivaa kuulemma on... saa nähdä kuinka kauan.

Lisäksi tuumasi tuossa aiemmin, että mä menen yksin peliinkin. Hänellä siis aina keskiviikkoisin futispeli. Niin vain lähti yksin. Mies ja juniori sinne sitten menivät katsomaan, että heidän kanssa pois tulee. Tietysti tuo kenttäkin on tuossa ihan vieressä, lähes naapurissa, että ei sinänsä pelota edes päästää yksin. Mutta ei vielä kesän alussa edes mielessä ollut päästää häntä yksin ja nyt siis tosi reippaasti menee ja oikein haluaa mennä. Tietysti asiaan on mahdollisesti vaikutusta mummilassa suurimmaksi osaksi vietetyllä kesällä, siellä kun pystyi harjoittelemaan pienellä kylällä yksin liikkumista ja serkkujen ja siellä olevien kavereiden kanssa. Kiitos mummi ja pappa tästä upeasta kesästä pojille! Etenkin kiitos tästä valmistautumisesta liikkumaan yksin, siellä oli hyvä harjoitella ja pojalla hyvä pohja täällä lähellä oleviin paikkoihin menoon.

Sitten kuten luvattu, siskon saama Revontuli.

Tämä oli sitten neljäs tekemäni. Viideskin on jo valmis, vielä langat päätellä ja kuvata, ehkäpä sen saan teille näytille huomenna. Se on se mun oma punamusta ja hitsi se olikin upean värinen, raskiiko tuota käyttääkkään kun vain juhlissa. Kun sen eilen sain neulattua pingottumaan niin mieskin ihasteli väriä. Mutta siitä sitten enempi kuvan kera. Tämähän oli yllätys sinänsä siskolleni, että hän ei tiennyt minkä värisenä sen saa. Ihastunut oli väriin, että en turhaan salaillut. Nyt vain sitten pitäisi hankkia lisää lankoja, että pääsee seuraavaa tekemään.

Koru ideoitakin nyt pyörii mielessä useampia ja nyt voi jo alkaa tekemäänkin, kun vaikka olivat koskematta loman ajan, niin mukana suurin osa kulki... vaativat yksinään pienen matkalaukun. Nyt sitten eilen siivoilin ja järjestelin tuota minun työnurkkaustani ja nyt olis siistiä ja helppo alkaa tekemäänkin kun tietää mistä mikäkin löytyy. Vielä on hankintalistalla tuohonkin tavaraa. Voisinpa sitten näpätä kuvan, millä mallilla tällä hetkellä ollaan, kun tuon oman huivinkin kuvailen.

Näin on siis hyvin saatu esikoisen koulutaival käyntiin. Ja itsekkin liukunut jo arkeen kiinni. Nauttikaa lämpöisistä säistä, ainakin täällä vielä mahtavia päiviä ollut.

Äiteen revontuli ja vastauksia

Ollu tosi ihana viikonloppu. Eilen illalla vihdoin sain pingotettua äiteen huivin. Oltiin pariinkin otteeseen pihalla poikien kanssa, oli ihana kutoa siskon revontulta, kun pojat leikki ja touhas siina vieressä. Välistä sitten äiti "joutui" antamaan juniorille keinuun vauhtia. Tänään oltiin sitten ystäväni perheen luona puolet päivästä. Siellä pojat touhasivet pikkuneidin kanssa ja kävivät leikkipuistossa neidin iskän kanssa, me saatiin jutskata ihan rauhassa J:n kanssa. Ja sain J:ltä kuvaus apua tuon äiteen huivin kanssa. (äiteelle terveisiä, ei sotkettu yhtään sitä vaikka pihalla kuvattiinkin) Tuuli vain heitti meille vähän haasteita, kyllä me silti onnistuttiin.

Ennen tuon huivin esiin tuloa pakko vielä kertoa. Ensimmäisen kerran mies pyysi minua tekemään itselleen jotain... ja heti sain ajatuksen, joka vaatii pientä muhimista toteutuksen kanssa. Kyseessä vain kirjanmerkki, mutta hän halusi tietynlaisen ja kun kertoi ajatuksensa, alkoi minulla heti raksuttaa. Lisäksi sain tänään kuvan mekosta mailiini, eräs parin viikonpäästä lähihoitajaksi valmistuva pyysi tekemään juhliinsa korut. Aivot hyrrää lujaa ja jo ideoita vähän heittelin sinne suuntaan, nyt odotan innolla vastausta. Saa alkaa jalostamaan niitä hänen mielestä parhaimpia ideoita. Lurps! Kyllä sitä intoa alkaa taas olla. Ja se bongari palkinto vaatii vielä lopullisen muotonsa, josko saisin sen huomenna postiin.

Mutta niin, äiteen huivi.

Juu, tiedän, tiedän, just sain picasaan muokattua vähän lisää tilaa ja sit pläjäytän urakalla kuvia. Mut ku, ei näistä osannu päättää ja tuossa ylimmässä kuvassa näkyy tuo tuulen leikki. Tässä oli jännä juttu siinä mielessä, että hmm... pingottaessa tais päästä muutama ärräpääkin kun ei ottanu sujuakseen sitte millään. No, tänä aamuna sitten huomasin miksi se oli niin vaikeeta. Kun oma huivi tulee tuohon takamuksen alle, niin huomaattekos, että tästä tein jättiläisen siihen verrattuna... menee tuonne polvitaipeisiin saakka ja oma käsien väli ei riitä laisinkaan levittämään koko huivia. En tiedä mitä tein sit niin paljon erilailla, että tässä onnistuin. Mutta eipä se onneksi vieläkään liian iso ole... saa nähä miten käy sisko plikan huivin kanssa... tuleeko vieläkin isompi... ei kai, ainakaan toivottavasti.

Ja sitten niitä vastauksia. Sain haasteen Mustan kissan tyttäreltä, missä tulee vastata yhteentoista hänen keksimäänsä kysymykseen. Tässäpä ne.

1. Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?

Jaa-a, olisiko ollut kasi luokalla kun tiesin mihin alalle suuntaudun. Siltikään en varmasti tiennyt vaan kävin vielä yrittämässä pariakin suuntausta jatko-opinnoissa. Ne kuitenkin molemmat jäivät koska eivät olleet juuri sitä mitä lähdin hakemaan. Enkä ole vieläkään ehkä ihan varma onko tämä se loppuelämän ammattini.

2. Millaiseksi kuvittelit lapsena elämäsi aikuisena?

Ei kyllä pysty muistamaan kauheesti. Ainaki oon aikonu tehdä paljon lapsia ja hankkia vaikka ja mitä eläimiä ja alkaa eläinlääkäriksi. No, lapsia on kaksi, eläimiä tällä hetkellä kolme kissaa, niiden lisäksi on matkan varrella ollut liuta muita kissoja, osa omia osa hoidokkeja, hamsteri, gerbiilejä, ja kani.

3. Millainen on sinusta unelmaloma?

Kun saa kiireettömästi olla ja tehdä siten kuin tuntuu ilman aikatauluja, tutustua uusiin paikkoihin, käydä piknikillä, pelailla lasten kanssa, uida.... ja olihan tuo Trapanin reissu myös unelma loma, kaksin miehen kanssa tutustua uuteen maahaan, kaupunkiin, olla vaan jos siltä tuntuu, mennä minne huvittaa...

4. Entä millainen unelmakotisi?

Tää on vaikea. Tämä koti on tavallaan unelmakotini, mutta toisinaan sitä haaveilee omasta pihasta, omasta työpajasta tai tilasta. Kissoille oma ulkotarha jne....

5. Mikä on lempieläimesi?

Tiikeri. Se vain on kaunis, voimakas, uljas, upea....

6. Mitä syöt aamuisin?

Joskus kaurapuuroa, yleensä leipää, tuoremehua, jugurttia ja kahvia, joskus muroja.

7. Kasvatatko itse vihanneksia tai muita syötäviä kesäherkkuja?

Hehee... nyt on tulossa herneitä... ja kun juniori niistä niin innoissaan, piti poikien kanssa laittaa Danonen jugurttien mukana tulleet salaatit, tillit ja basilikat myös itämään... nii ja ne miniauringonkukat kans. Ja mietin tässä jos kokeilisin tuonne partsille vielä mahduttaa kirsikkatomaatteja, ne kun on koko perheen herkkua niin siitä olis kiva napsia.
Sinänsä jännä, että viime kesänä hetken mietin jotain laittavani, mutta se jäi. Nyt sitten taas tuntuu, että mietin mitä kaikkea saan mahtumaan, niin että tuolla voi vielä myöskin itse olla.

8. Missä maailman kolkassa haluaisit käydä, mutta et ole vielä käynyt?

Australia on aina ollut mielessä, myös pidempään houkuttanut paikka on Uusi-Seelanti ja sitten kantrin ystävänä Kalliovuorten seutu on myös ollut kauan haaveissa.

9. Entä mikä on mieleenpainunein paikka, jossa olet vieraillut?

Milanossa Duomo, siis yksinkertaisesti uskomaton rakennus tuo kirkko. Vieläkin tuntuu aika epätodelliselta, että on koko kaupungissa käynyt. Paljon nähtiin ja paljon enemmän jäi näkemättä.

10. Suurin haaveesi tällä hetkellä?

Koruiluun se liittyy. Mutta se on jotain sellaista mitä en paljasta. Mutta sitten myös koruiluun liittyen, kun olisi kaikki materiaali käytössä mitä vain tarvii koko ajan, että voisi tehdä esim kaikki korut aitoon hopeaan.

11. Mitä haluaisit kysyä minulta?

Mikä käsityö on antanut sinulle todellisen voittajafiiliksen onnistuttuasi sen tekemään?


Tämä pitäisi sitten lähettää yhdelletoista muulle ja keksiä siihen omat kysymykset. Tämä vain tuntuu jo olleen kaikilla tai he ovat sen vasta saaneet, joten en tätä nyt lähde jakamaan erityisesti kellekkään. Jos kuitenkin jotain kiinnostaa, niin voi vastat noihin samoihin kysymyksiin ja korvata viimeisen tuolla vastauskysymyksellä.

Joitakin varmaan jäi kiinnostamaan kuinka eilinen meni hakusanojen kanssa. Ei tullut uutta vierailua... taisi kuten Matonkude totesi uuden tanan tekeminen sen jälkeen mennä puihin, päätyi turvallisempiin hakusanoihin tai on vieläkin niin shokissa, että ei uskalla vielä uudelleen netin ihmemaahan....

Aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille!

Sininen revontuli ja kolmas bongaus yritys

Niin, tämänhän sain valmiiksi jo vappupäivänä ja saan tänään annettua miehen siskolle. Kiitos sekä lastenhoito avusta ja kissanhoito avusta. Toivottavasti tykkää sitten, on kyllä ihan hänen väriään.

Toinen on nyt vähän hitaammalla tahdilla, kun flunssa kiusaa niin on vähän tööt olo töiden jälkeen ja ei oo oikeen jaksanu tarttua puikkoihin tai edes niitä koruja väsätä. Nyt on kyllä olkkarin pöydällä levällänsä uusimmat tilaukset ja suunnittelu käynnissä. Saa nähä sitte saanko tänään mitään aikaan, kun esikoisellahan alkaa syssyllä opin tie ja tulevien ekaluokkalaisten vanhempien ilta on tänään. Mies iltavuorossa, joten tuon huivin uusi omistaja tulee taas pelastavaksi enkeliksi, jälleen kerran.

Niin, vastahan tuo poikanen oli pieni rääpäles ja nyt sitte jo pian alkaa koulu. Mihin se aika menee? Ja kun joku vielä sanoi, että nyt se vauhti vasta kiihtyy... apua! Pian sitä sitten ollaan jo mummona (ainaki toivottavasti, eihän sitäkään tiedä vaik lapsia ei meitin poijat alkais tehäkkää). Tai sit met otetaan ja tempastaan iltatähti, josko se rinsessa meillekkii tulis, kun juniorikin on saatu kouluun. No ei vaan, eipä sitä tiedä mitä se tuo elämä eteensä viskelee.

Kukaan ei edellistäkään lukua bongaillut, mutta kolmas kerta toden sanoo. Heitetään se luku nyt seuraavanlaiseksi 4444, eli ensimmäisenä tuon luvun tai sen ylityksen ilmoittanut vierailija saa jotain pientä palkintoa siitä. Kun siis huomaat luvun 4444 taikka sen ylityksen kävijälaskurissa niin kommentoi siitä tähän postaukseen ja minä muistan sinua jotenkin, vielä en tiedä miten joten pidetään se sitten yllätyksenä.

Mutta nyt sukellan ainakin hiplailemaan uusia ihanuuksiani, joita posti kotiini kantoi. Ehkäpä huomenna sitten taas koruillaan.

Tarina Revontulesta

Olen ihaillut suunnattomasti Revontulihuiveja, mutta ohje tuntui olevan täysin hepreaa kun sitä tarkastelin. Yritin paristakin arvonnasta sitä voittaa, ei suosinut onni minua. Eipä kyllä ole yhdessäkään arvonnassa suosinut, mutta olenkin ottanut sen vanhan sanonnan mukaan: jos ei onnea arvassa, niin onnea rakkaudessa.

Revontulta olen ihaillut ja ohjetta silmäillyt, ei vaan auennut ei. Kunnes heräte ostona tuli ostettua Novitan Rose mohair lankoja, useampaakin sävyä. Päädyin aloittamaan Fifi3 huivin. Hetken meni harjoitellessa, mutta kyllä se vain onnistui. Tässäpä se.

Pikkasen sekosin tuossa reunassa ja reiät tuli vähän vääriin kohtiin, mutta ei se onneksi näy siitä. Itse sen tietysti huomaa ja ehkä joku täydellinen neuloja sen siitä huomaa heti. Itseäni tämä ei haittaa. Kuitenkin kun tämän sain valmiiksi, päätin katsoa uudelleen revontulen ohjetta ja innostus oli erittäin suuri kun sen huomasin tajuavani. Tottakai halusin tehdä revontulen sitten ehdottomasti vironvillasta. Ongelmana oli tässä, että en sitä löytänyt nettikaupoista (kun en tiennyt langan olevan nimeltään Aade lõng).
Onneksi on ihmisiä joilta pyytää apua ja hätyyttelin Lilaa, joka on tehnyt itse jo neljäkymmentä Revontulihuivia, joten voinen huoletta sanoa, että Revontulen ammattilaista. Kiitos Lilan, sain langan viikko sitten tiistaina, hänen omista varastoistaan ja hän vieläpä luopui itselleen varaamasta uutuus väristä. ISO KIITOS LILA TÄSTÄ! Ja pääsin revontulen kimppuun.

Lanka vyyhti ei sitten ollutkaan ihan pieni. Meni melkein tunti keriä se ja lopulta se oli jo liian iso käsiini, mutta sain kuin sainkin kerittyä langan vain kahdella kerän karkaamisella. Ja nekin onneksi vain pienen vahingon aiheuttaneita. Mies kyllä sitten meinasi, että yöllä kissat kaivavat kerään esiin ja vetävät sen kanssa kunnon rallin ympäri kämppää, näin ei onneksi käynyt. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että kun meidän Harli on oikein kova lanka/naru fetissi, on kaikki piilotettava hyvin tai ne on syöty. Olisi tämä huivi jo valmistunut sunnuntaina päivällä, mikäli aamulla herätessä ei olisi ollut todella kova migreeni kohtaus päällä. Siitä toipumiseen meni koko päivä, vasta viiden jälkeen pääsin tolpilleni ja silloinkin vielä jyskytti päässä.

Suurin yllätys kuitenkin oli kokoonsa nähden se, kuinka joutuisa tätä oli tehdä ja loppujen lopuksi helppo, kun vauhtiin pääsin. Revontulen ohje löytyy täältä. Ainakin kaksi näitä on näillä näkymin tulossa lisää, itselleni toinen väri sekä siskoni halusi itselleen myös. Vielä odotetaan tuleeko äidiltäkin pyyntö. Miten on äiti?

Nyt minulla on haussa uusi kolmiohuivin ohje. En ole vielä sopivaa löytänyt. Lankana on ohut sukkalanka, jota on 100 gramman vyyhti, jossa on noin 420 metriä lankaa. Vinkkejä otetaan vastaan. Tai siis malleja on löytynyt, mutta tuo vyyhti ei siihen ole sitten riittänyt. Ja nuo Rose mohairitkin olisi vielä tarkoitus saattaa huiveiksi, en tiedä tuleeko niistäkin fifi3 vai jokin toinen malli.

Yleensä tartun kutimeen illalla, kun pojat saatu untein maille ja itse ei ihan vielä ole nukkumaan valmis. Kovasti ihmettelin tuossa aiemmin, kun aina on niin hitsin kuuma välistä. Sekin arvoitus ratkesi, tässäpä kuva fifin teosta ja selitys kuumuudelle.

Jos on suuri pörröinen työ ja kissa sylissä, toinen kissa niskassa ja kolmas ihan vieressä itse sohvannurkassa, niin ei ole kovin ihme jos vähän meinaa kuuma tulla. Miisu siis edelleen korvaa Maijaa sylissäni.

Tässäpä vielä muut mohairin sävyt. Tuo vihreä oli erittäin herkullinen, vaikka vihreä ei niin kovin olekkaan minun värini. Tai siis, upeita sävyjä siitäkin löytyy, en vain itse osaa käyttää vihreää.

Nyt taitaa helmet huhuilla, pari avainnauhaa tehtävänä sekä jotain Lilalle tästä upeasta langasta. Nauttikaa ihanista kevät päivistä!

Ai niin, minulle on postissa paketti, Salaisen kirppisystäväni paketti tullut perille. Eilen sain pakettikortin, mutta minusta on tullut jo niin aikuinen, että maltoin jättää noutamisen tähän päivään. Sitähän ei tietysti lasketa, että en olisi sitä ennättänyt eilen hakea ennen töihin menoa, eihän? Omani lähtee varmaan huomenna liikkeelle kohti vastaanottajaa, pakkaamista ja korttia vaille valmista on. Tänään kuitenkin käyn noutamassa minulle tulleen.