keskiviikko 15. elokuuta 2012

Pohjoisen likalle Pohjoisen Valoja

Hurjalle tuntuu, kuinka iso poika tuosta esikoisestani on tullutkaan. Eilen aamulla kun lähdettiin koululle, hän sanoi että nyt vähän jännittää. Sekin unohtui melkein samantien koulun pihalla kun näki kaverinsa. Ja kyllä sai olla äiti ylpeä pojan käytöksestä, kun vanhemmat pääsivät joksikin aikaa luokkaan seuraamaan. Toivottavasti jatkossakin käyttäytyy noin loistavasti. Tänään olin itse töissä aamuvuorossa, niin mies ja pikkuveli veivät kouluun, mutta pois oli halunnut tulla jo ihan itse. Lisäksi sanoi, että huomenna menee jo yksin kouluun. Läksytkin teki heti koulun jälkeen ja kivaa kuulemma on... saa nähdä kuinka kauan.

Lisäksi tuumasi tuossa aiemmin, että mä menen yksin peliinkin. Hänellä siis aina keskiviikkoisin futispeli. Niin vain lähti yksin. Mies ja juniori sinne sitten menivät katsomaan, että heidän kanssa pois tulee. Tietysti tuo kenttäkin on tuossa ihan vieressä, lähes naapurissa, että ei sinänsä pelota edes päästää yksin. Mutta ei vielä kesän alussa edes mielessä ollut päästää häntä yksin ja nyt siis tosi reippaasti menee ja oikein haluaa mennä. Tietysti asiaan on mahdollisesti vaikutusta mummilassa suurimmaksi osaksi vietetyllä kesällä, siellä kun pystyi harjoittelemaan pienellä kylällä yksin liikkumista ja serkkujen ja siellä olevien kavereiden kanssa. Kiitos mummi ja pappa tästä upeasta kesästä pojille! Etenkin kiitos tästä valmistautumisesta liikkumaan yksin, siellä oli hyvä harjoitella ja pojalla hyvä pohja täällä lähellä oleviin paikkoihin menoon.

Sitten kuten luvattu, siskon saama Revontuli.


Tämä oli sitten neljäs tekemäni. Viideskin on jo valmis, vielä langat päätellä ja kuvata, ehkäpä sen saan teille näytille huomenna. Se on se mun oma punamusta ja hitsi se olikin upean värinen, raskiiko tuota käyttääkkään kun vain juhlissa. Kun sen eilen sain neulattua pingottumaan niin mieskin ihasteli väriä. Mutta siitä sitten enempi kuvan kera. Tämähän oli yllätys sinänsä siskolleni, että hän ei tiennyt minkä värisenä sen saa. Ihastunut oli väriin, että en turhaan salaillut. Nyt vain sitten pitäisi hankkia lisää lankoja, että pääsee seuraavaa tekemään.

Koru ideoitakin nyt pyörii mielessä useampia ja nyt voi jo alkaa tekemäänkin, kun vaikka olivat koskematta loman ajan, niin mukana suurin osa kulki... vaativat yksinään pienen matkalaukun. Nyt sitten eilen siivoilin ja järjestelin tuota minun työnurkkaustani ja nyt olis siistiä ja helppo alkaa tekemäänkin kun tietää mistä mikäkin löytyy. Vielä on hankintalistalla tuohonkin tavaraa. Voisinpa sitten näpätä kuvan, millä mallilla tällä hetkellä ollaan, kun tuon oman huivinkin kuvailen.

Näin on siis hyvin saatu esikoisen koulutaival käyntiin. Ja itsekkin liukunut jo arkeen kiinni. Nauttikaa lämpöisistä säistä, ainakin täällä vielä mahtavia päiviä ollut.

10 kommenttia:

  1. Tosi kaunis väriyhdistelmä tässä huivissasi.
    Tuollainen piristää vaatteen, kuin vaatteen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti on siskon värinen ja kovassa käytössäkin on. =)

      Poista
  2. Joku on kyllä ärsyttävän ahkera :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahkera ja ahkera... hehee, tuota siskon huivia tein kolme kuukautta, mutta sit tää oma tuli stressin takia niin vauhilla. Se pelottava koulun aloitus meinaan... pakko tehä koko ajan jotain, ei ehdi hermoilla. ;D

      Poista
  3. Aivan ihastuttavia nämä revontulihuivit! En ymmärrä miten joku voi kutoa noin nopsaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu, pakko tehä jotain, ettei ehdi miettiä liikaa. ;D Ne on ihania ja koko ajan tekee mieli tehdä uudesta väristä. Jäin ensimmäisestä koukkuun ja sittehän jokaisen seuraavan tekee aina vähä nopeempaa... ku jo osaa mallin.

      Poista
  4. Voi Hipsulainen!
    Yhden revontulen olen kutonut ja toiseen on langatkin ollut jo hyvän tovin valmiina. Mistä minulle liikenisi aika sen tekemiseen ja mistä se kaikki tarmokkuus sitten kun se liikenevä aika saapuu...aika on rajallista =D

    Muistelin, luettuani kirjoituksesi, miten omaa vanhinta vein koulun. Opettaja luokan ovalla toivotti lapsen tervetulleeksi ja otti minua olkapäästä kiinni, katsoi silmiin ja sanoi 'ottaa koville! Pidän hänestä huolta ja palautan koulupäivän päätteeksi sinulle.' =D

    Onnea ja enkeleitä koulutielle!

    Sinulle rohkeaa luottamusta, sillä lapsen on turvallista laajentaa reviiriä pesänreunan ulkopuolelle, kun on paikka, rakastava koti, jonne palata.

    Mukavaa elokuuta ystäväni!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun vaan alotat heti huivin, niin sitä tulee huomaamatta tehtyä kierros sillon toinen tällön, ku se on alotettu ja odottaa tekemistä... ainaki mulla toimii. =)

      Sun vanhimmalla on kyllä ollut sydämellinen opettaja, varmasti lämmitti silloin tuo kommentti mieltä.

      Ja kiitos kannustavista sanoista, niitä tässä tarvitaan... se alku jännitys helpottanut, mutta silti vielä hirvittää kuinka se tästä nyt loppujen lopuksi alkaa sujumaan. Tänään oli sitten tosiaan itse mennyt ja tullut.

      Poista
  5. Kauniita huiveja. Oletpa ahkera,) Itse olen lomalla ja olen vaan levännyt, tosin tänään on niin kaunis ja lämmin sää että oli pakko läheteä pihalle kukkia hoitamaan ja pihaa hoitamaan. Mutta onhan se hyvä levätäkin välillä niin sitten paremmin jaksaa. Annan sinunkin levätä vielä ja otan yhteyttä myöhemmin, mietin viekä haluanko punaisen vai sinisen.
    -kissatyttö-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se meni munki loma lepäillessä... otin sen sitten todella lomana. =) Senki takia on varmaan virtaa nyt sitten touhuta. Mieti rauhassa väriä, pitäähän sen miellyttää sitten itseäkin pidemmän aikaa, että tulee käytettyäkin. Nautihan lomastasi!

      Poista