Lempiväri kenties

No niin, sainpas kuvattua. Ei kyllä menny ihan suunnitelmien mukaan. Siinä vaiheessa kun aurinko vielä paistoi oli muuta hommaa ja sitte alkoki sataa... aurinko kyllä paisto edelleen, mutta enpä viittiny lähtä pihalle levitteleen huivia sateeseen. Ja aloin sitte värkätä korujen kanssa ja ja ja ja... no värkkäys on edelleen kesken, kun  toteutus hieman haki muotoaan ja ensin piti vähän sahaillakkin. Tällä hetkellä mun työnurkka näyttää tältä, tuolin otin eestä pois, että en sentäs seiso siinä.

Että vielä tarvitaan säilytystilaa lisää, olenkin miettinyt tuota nykyistä matalampaa ja reilusti leveämpää lipastoa, joka tuliskin tuohon vasemmalle sohvaa vasten. Tämä tila kun on meidän sohvan takana. Tuolla valkoisessa arkussa on osa langoistani ja tuossa vasemmalla näkyy isohko kassi, siellä on lisää lankaa. Käsilaukkukin näköjään jäi tuonne pöydän alle, lisäksi laatikossa ompelukone (joka odottaa ideaa suojakseen, että pääsee pois laatikosta) siinä päällä käsityökassi, jossa tällä hetkellä se toinen hameen alku ja sen langat. Lipaston päällä minun sahauspöytä ja ikkunalaudalla osa noiden lipaston laatikoisen sisällöstä. Korun tekele siinä on tulossa, ehkäpä huomenna jo näette mitä siitä sitten oikeen tuleekaan. Ruskeassa arkussa on kaiken näköistä askarteluhärpäkettä... sitäkin haaveilen langoille... kun olisi laatikko mihin pistää tuolta tavarat. Sitä lipastoa metsästäessä ja piianpeiliä. Piianpeilin haluan tuohon työpöydälle, siinä on sitten helppo mallailla suunnitelmia. Sitä olenkin nyt pidempään etsinyt, mutta ei löydy ei tai jos löytyy niin mun silmissä petolinnun peräpeilin luokkaa. Mutta niin se mun oma ihanuus.



Harlikin siellä linssiludena, häirittin toisen päikkäreitä huivin levittelyllä. Enkä tienny kumpi kuva ois parempi, niin kuvatilan uhkaavasta hupenemisesta huolimatta laitoin kaks. Kyllä mä sit oon niitä taas pienennellykkin, siellä on onneksi vielä aika paljon jättikokosia, että ei hätää toistaiseksi. Jättikoosta tulikin mieleen, että tästä tais himpun isompi tulla mitä se äiteen huivi. Siskolle ei onneksi aivan mahotonta jättiä tullut. Mutta eipä mua haittaa. Ensimmäinen on ns. arkihuivi ja tämä sitte juhlaversio. Ja olis pitäny kuvata tämä harteilla yhen mekon kanssa. En kyllä ole sen kans tuota kokeillu, mutta tiedän sen olevan upea yhdistelmä.

Esikoinen sitten oli tänään mennyt ja tullut itsekseen koulumatkat. Vähän meinaa vielä hirvittää, että mitäs sitten kun luokka on tuttu ja koulunkäyntiin tottunut. Ilmeneekö pojasta rasavilli luokkakaveri vai mitä. Ja vaikka ja mitä muuta mielessä välistä vilahtelee. Onneksi ei poika ole ihan rämäpää, niin on toivoa, ettei ihan kaikkeen lähde mukaan mitä vauhdikkaimmat ehdottelee.

Mutta nyt mä hyppään tuon korun kimppuun. Josko saisin sen tehtyä tänään.