torstai 16. elokuuta 2012

Lempiväri kenties

No niin, sainpas kuvattua. Ei kyllä menny ihan suunnitelmien mukaan. Siinä vaiheessa kun aurinko vielä paistoi oli muuta hommaa ja sitte alkoki sataa... aurinko kyllä paisto edelleen, mutta enpä viittiny lähtä pihalle levitteleen huivia sateeseen. Ja aloin sitte värkätä korujen kanssa ja ja ja ja... no värkkäys on edelleen kesken, kun  toteutus hieman haki muotoaan ja ensin piti vähän sahaillakkin. Tällä hetkellä mun työnurkka näyttää tältä, tuolin otin eestä pois, että en sentäs seiso siinä.


Että vielä tarvitaan säilytystilaa lisää, olenkin miettinyt tuota nykyistä matalampaa ja reilusti leveämpää lipastoa, joka tuliskin tuohon vasemmalle sohvaa vasten. Tämä tila kun on meidän sohvan takana. Tuolla valkoisessa arkussa on osa langoistani ja tuossa vasemmalla näkyy isohko kassi, siellä on lisää lankaa. Käsilaukkukin näköjään jäi tuonne pöydän alle, lisäksi laatikossa ompelukone (joka odottaa ideaa suojakseen, että pääsee pois laatikosta) siinä päällä käsityökassi, jossa tällä hetkellä se toinen hameen alku ja sen langat. Lipaston päällä minun sahauspöytä ja ikkunalaudalla osa noiden lipaston laatikoisen sisällöstä. Korun tekele siinä on tulossa, ehkäpä huomenna jo näette mitä siitä sitten oikeen tuleekaan. Ruskeassa arkussa on kaiken näköistä askarteluhärpäkettä... sitäkin haaveilen langoille... kun olisi laatikko mihin pistää tuolta tavarat. Sitä lipastoa metsästäessä ja piianpeiliä. Piianpeilin haluan tuohon työpöydälle, siinä on sitten helppo mallailla suunnitelmia. Sitä olenkin nyt pidempään etsinyt, mutta ei löydy ei tai jos löytyy niin mun silmissä petolinnun peräpeilin luokkaa. Mutta niin se mun oma ihanuus.



Harlikin siellä linssiludena, häirittin toisen päikkäreitä huivin levittelyllä. Enkä tienny kumpi kuva ois parempi, niin kuvatilan uhkaavasta hupenemisesta huolimatta laitoin kaks. Kyllä mä sit oon niitä taas pienennellykkin, siellä on onneksi vielä aika paljon jättikokosia, että ei hätää toistaiseksi. Jättikoosta tulikin mieleen, että tästä tais himpun isompi tulla mitä se äiteen huivi. Siskolle ei onneksi aivan mahotonta jättiä tullut. Mutta eipä mua haittaa. Ensimmäinen on ns. arkihuivi ja tämä sitte juhlaversio. Ja olis pitäny kuvata tämä harteilla yhen mekon kanssa. En kyllä ole sen kans tuota kokeillu, mutta tiedän sen olevan upea yhdistelmä.

Esikoinen sitten oli tänään mennyt ja tullut itsekseen koulumatkat. Vähän meinaa vielä hirvittää, että mitäs sitten kun luokka on tuttu ja koulunkäyntiin tottunut. Ilmeneekö pojasta rasavilli luokkakaveri vai mitä. Ja vaikka ja mitä muuta mielessä välistä vilahtelee. Onneksi ei poika ole ihan rämäpää, niin on toivoa, ettei ihan kaikkeen lähde mukaan mitä vauhdikkaimmat ehdottelee.

Mutta nyt mä hyppään tuon korun kimppuun. Josko saisin sen tehtyä tänään.

13 kommenttia:

  1. Onks toi kuva teidän olkkarin nurkasta? Vai "kirjastohuoneesta"? Kivat on värit huovissa :)

    VastaaPoista
  2. ..Katos, jatkoin lukemista ja siinähän se vastaus tulikin :) Mä haluaisin kans jonkun ihanan lipaston. Tosin en tiedä mitä sinne laittaisin, mutta haluaisin kuitenkin!

    VastaaPoista
  3. Miks näitä kommentteja ei voi muokata.. Mutta joo, siis kivat värit huivissa, ei huovissa. Ehkä arvasitkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, siinäpä parannusehdotus. ;D
      Mutta niin, eihän tuollanen nurkka mahtus meitin "kirjastoon mitenkään päin ja tuossahan se on oikeestaan paras luonnonvalo mitä meiltä löytyy... iso ikkuna kun antaa valolle tilaa.
      Nyt on tuo huivi just mua! Että kyllä edelleen olen heikkona punaiseen, mikäli muista muutaman vuoden takaisen selvityspyynnön vaatteen suhteen. ;D

      Poista
  4. Säilytystilaa ei ole KOSKAAN tarpeeksi. Meilläkin on ostettu paljon komeroita, mutta kumma, ne vaan aina täytyy.
    Ihana tuo uusi huivisi.

    Emilyn kengissä "solkena" on vaan kullanvärinen "lituska" helmi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsellä nyt ehkä saattaisi hieman auttaa sekin, että siivoaisi turhat kaapeista pois. Mutta tässä tapauksessa siitä ei ole apua, koska haluan kaikki tarpeet tuohon omaan työhuoneeseeni, ettei tarvii juosta sitä ja tätä hakemassa kesken tekemisen. =)

      Kiitos uteliaisuuden tyydyttämisestä. ;D Oli vain pakko kysyä kun niissä kuvissa vähän pilkahti.

      Poista
  5. Upea huivi. Minunkin pitäisi aloittaa ihka ensimmäistä revontulihuivia. Askarruttaa vaan, että missä sen saa sitten pingotettua. Hieno työpöytä sinulla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakaan ei ole kunnnollista paikkaa pingottaa, mutta sitten keksin hätäratkaisun ensimmäisen pingotuksen kanssa ja sitä käyttänyt. Eli jos sinulta löytyy ylimääräinen täkki, niin se lattialle ja siihen neulaat työn ja täkin voi nostaa sitten sopivaan paikkaa. Itse heitän pyykkitellineen päälle, lapsi ja kissaturvallinen paikka. ;D

      Poista
  6. Kyllä se siivous kannattaisi varmaan munkin tehdä :) Huivi on vaikuttavan värinen, wau!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on ihan hyvä siivoilla. ;D
      En olis itekkään uskonut kuinka upea tuosta väristä tulee, raskiiko tuota edes käyttää. :O

      Poista
  7. Upean värinen huivi, voin kuvitella että on luonnossa vieläkin hienomman värinen. :) Ja hienoa kuulla, että esikoisen koulutie on lähtenyt hyvin käyntiin ja on reippaasti jo itsekin kulkenut matkoja. On se vaan hurjaa päästää oma murunen ensimmäisiä kertoja "suureen maailmaan" itsekseen... :) Mutta kannusta ja ole ylpeä pojasta, kun haluaa olla noin rohkea ja omatoiminen. :)

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tässä kerranki osut värit kuvatessa aika lailla oikeaan. Tietysti jokaisen tietokoneella se näkyy vähä eri sävysenä. Mutta se on mahtava, nyt on arki ja juhla revontulet. :)
      Kyllä saa olla ylpeä pojan reippaudesta, mummilan kesä oli tosiaan hyvää valmennusta. Voimia sulle viimosiin päiviin. ;D

      Poista
  8. Nyt vaan rohkesti tekemään sitä uutta juttua, josta minulle kirjoitit.
    Jos jotain neuvoa pystyn antamaan, niin kysy vaan :)

    VastaaPoista