Niin vierähti vapaat

Sinne se viikonloppu taas painuu muistoihin. Paljon ei syntyny koruja, mutta perheen keskistä aikaa saatiin. Eilen käytiin pojille ostamassa kumppareita ja sisätossuja ja sitten ruokailun ja juniorin päikkäreiden jälkeen otettiin pyörät ja nautittiin kauniista ilmasta useamman tunnin ajan. Kaffiteltiin torilla, pyöräiltiin rannoilla ja muualla, käytiin leikkipuistossa ja syömässä. Menikin melkein iltapalaan saakka tämä reissu meillä. Mutta oli meillä kivaakin. Esikoinen sanoikin, että on ollut huippu kiva päivä.

Aloitin jo juniorin päikkärin aikaan pienet testit. Ensin muutama mallisolmu ja sitten ähräsin varmaan pari tuntia, korvikset sain aikaan.

Vahatusta puuvillanauhasta vääntelin solmuja, nuo helmet olikin sitten omanlaisensa ährääminen saada paikalleen. Juurikin noiden helmien takia jouduin ensin tekemään aikasta löysät solmut ja niitä sitten hivuttelin pikkuhiljaa kireemmäksi ja siirtelin helmiä oikeille paikoille. Eihän nämä täydelliset ole, mutta kukapa sitä täydellistä tekiskään ensimmäisellä kertaa.

Aikasta pienet ne ovat, olis saanu isommatki olla. Seuraavaksi sitten varmaan pitää tehdä kolminkertasena, tulee isompi. Siemenhelmien kanssa suunnittelin tekeväni vaijerilla sormuksen, mutta ei onnistunu ainakaan eilen se ähräys. Ei siemenhelmet pysyny paikallaan millään ja sitte ku tein pätkän valmiiksi, tein tietysti liian lyhyen. Se sitten jäi muhimaan ja otin uudestaan tuon nauhan ja ähräsin siis korvikset.

Kaulakorukin sitten tuli saatettua loppuun. Tämä on siis se ainoa joka tuli loman aikaan tehtyä, jossa oli tuo riipusosa päin prinkkalaa, sen riipuksen sitten korjailin ja nyt se miellyttää omaa silmääkin.

Simpukankuorta, helmiäislasihelmiä, siemenhelmiä, lasikristalleja sekä kierteisellä sisuksella olevia putkihelmiä, vaijerissa ja sydänsalpalukolla.

Tässä lähikuvassa näkyy hyvin värit (siis ainakin omalla koneella). Ja vielä kaulakuvaa, jossa näyttäisin olevan todella harteikas, johtunee peilin kautta kuvaamisesta. Siis peilin kautta katsoin millon tulee hyvä kuva. Ja onnistuihan se, sain myös bodarin hartiat.

Lisäksi pidensin yhden kaulakorun, korjasin yhden vaijerikorun ja vaihdoin uudet metallihelmet, nämä myös putsasin. Lisäksi korjasin kaksi paria korvakoruja, huh mitä jälkeä ne olikaan... olivat meinaan molemmat sieltä koruilun alkutaipaleelta. Siis kauniit ne oli, mutta langan käsittely on kyllä kehittynyt huimasti siitä ajasta. Oli kyllä kiva huomata itsekkin kehittyneensä huimasti.

Sain perjantaina tuolin työpöydälleni. Appiukko kaivanut varastoistaan ja maalannut sen minulle. Eihän se täydellinen ole tuohon pöytään, mutta ompa ainakin oma tuoli, ei tarvitse keittiöstä tai pojilta lainata koko ajan tuolia. Ja nyt on sitten hyvä pitää silmät auki ja etsiä ihan rauhassa sitä täydellistä tuohon, eikä kyllä haittaa vaikkei sitä löydykkään. Nyt vain sitten odotellaan uuden sohvan kotiutumista, että pääsen kunnolla suunnittelemaan mitä siihen nyt hankitaan ja mitä ei. Vähän hirvittää sen sohvan kanssa, että minkä paikan Miisu sitten ottaa, vieläkö tulee syliin tai yleensähän on tuossa käsinojalla, kun ei tykkää puikkojen kanssa olla sylissä. Tänäänkin piti minua oikeen kädestä kiinni, ei siinä sitten paljon mitään tehty.

Juniorillakin on paluu arkeen edessä huomenna, aamulla hoitoon. Mies meni yöksi töihin, että esikoisella vielä vastaanottaja kotona heti. Esikoinenhan ei ole iltapäivä kerhossa, meillä on työvuorot sovittu siten, että ei juurikaan joudu yksin olemaan, reilun tunnin mikäli edes sitä. Iltavuoroja ei minulle tule yhtäaikaa miehen kanssa, mikäli molemmilla aamuvuoro, miehellä liukumat käytössä, joten ei aamutkaan tuota vaikeuksia ja minä pääsen tunnin pojan jälkeen töistä. Että kyllä se tästä, vaikka yhä edelleen hermoilen kaiken kanssa, enää ei vaan vie yöunia.

Uusia lukijoitakin tullut joukkoon mukaan. Tervetuloa Zelda ja pikku-peikko. Ja oikeen hyvää tulevaa viikkoa!