Ui jui!

Voi apua. Mies siis yövuorossa, esikoinen koulussa ja juniori hoidossa ja minä sohvan nurkassa puikot heiluen. Isälleni sukat, onneksi oli ihan enää pari kierrosta kärkikavennuksia, kun ovikello rimpahti. Sydän hyppäsi kurkkuun, säikähdys ja nopea toiminta koska mies siis nukkumassa yön jäljiltä. Postimies se siellä, ei mahtunu postiluukkuun. Jaa mikäkö? Jos olisin osannut nyt jo odottaa viikonlopun lankatilausta, olisin istunut käytävässä kilkuttelemassa. Ja onneksi, siis todella onneksi isän sukat just putos puikoilta, enää päättelyt ja nauhojen asennus. Nämä langat on todella herkullista väriä ja unelman pehmeät. Kannatti rohkaistua ja tilata, kun kerrankin osuin paikalle juuri oikeaan aikaan. Käykäähän itsekkin kurkkimassa dippilaarin satoa Zeldalta Taigalla-blogista ja kissojen ystäville siellä on kans lukemista. Siis eihän noista malta pitää näppejä erossa, ei sitten millään. Kiitos kaunis Zelda!

Kuva ei todellakaan anna oikeutta noille langoille, mutta kun on pimee päivä ja niin oli herkut, että pakko päästä jakamaan teitin kanssa nämä. Pikku Heidi ja Kersantti Väärät nimeltään, Pikku Heidistä taitaa tulla sukat ja Kersantti Väärän kanssa olisi nyt hakusessa kaulan lämmitin, ainakin näin alustavasti, voipa niistäkin sukat muotoutua. Mutta niin on ihanaa lankaa, että uudet sukkapuikot tarviin mä nyt, että nuo saan puikoille. On oman mummon vanhoja nuo pienet puikot ja ne on kovassa käytössä kärsineet, siis mä vaan hypistelen niitä nyt päivän, käyn sitte töihin mennessä nappaamassa puikot samalla. Ja nyt täytyy sanoa, että harmittaa kun jahkailin liian kauan mitä lankoja otan niin kaks muuta män nenän edestä.

Eipä siinä, mulla välähti suht yksinkertanen idea korviksiin junioria hoitoon viedessä, ne aion napata projektiksi samalla kun teen miesväelle ruoan valmiiksi, saavat sitte vaan lämmitellä. Mieskin varmaan ilahtuu tän päivän postista, tuli meinaan pakettikortti ja sitä onki jo odotettu. Nyt sitte hänellekkin mukava herätys ja saa noutaa paketin samalla kun hakee juniorin kotiin.

Eilen täällä heitti oikeen kunnolla vettä illalla ja tuulikin oli aikamoinen. Tai siis just ehdittiin juniorin kans aivan totaalisesti kastumatta kotiin. No, mä sitten iskostuin soffan nurkkaan, kun oltiin syöty. Pojat katto lastenohjelmia ja mä ahkeroin isän sukkia. Pakko oli sit sukka laskea viereen ja pyytää esikkoa tuomaan kamera. Miisu siis edelleen pitää Maijan paikkaa ja puikoilla sukan ollessa voi jopa asettua syliin, ku ne isommat työt häirittee unta.

Miisulla on jännä tapa alottaa tuo syliin hivuttautuminen. Tosiaan isompien töiden kanssa ei sitte sitä hyvää asentoa löydy ja siirtyy tuohon käsinojalle nukkumaan. Tulee ensin tuohon käsinojalle istumaan tai joskus aloittaa pitkän kaavan mukaan ja istuu ensin lattialle, tuijottaa mua ja maukasee, kun sanon, että no tule, niin hyppää käsinojalle. Hetken istuu ja sitte alkaa haromaan puikkoja, kun kiellän odottaa hetken ja taas uudestaan, lopulta nappaa puikosta hampailla kiinni. Ja kun sitten taputan jalkoja ja sanon, että pistää pötköttään, tulee syliin ja steppaa siinä pari ympyrää. Hakee siis hyvää kohtaa ja kun se löytyy, laittaa maate.

Hmm... kertokaas, pitäskö mun noita käsitöitä varten perustaa oma blogi vai saako tämä olla tämmönen, että sitä mitä millonki teen tulee tänne? Pitäs myös saada Ravelryyn liityttyä. Sitä pitkään miettiny, mutta nyt sieltä löyty yks ohje, joka ois ihan ehdoton saada ja sehän vaatii liittymistä. Sitte pitäs kysyä tuolta Neulenettikahvilasta, että saisinko vähän tuutoria yhteen neulontatekniikkaan, että kannattaa tuo ohje hankkia ja se puikoille ottaa. On kyllä semmonen työ, että siinä vierähtää vähintään vuosi, mutta on se sitte sen arvonen jos siinä onnistun. Mutta niin, kertokaa rakkaat lukijat mitä mieltä te ootte tästä blogista, onko hyvä näin vai pitäskö tämän olla pelkkiä koruja ja tuota kaikkea muuta varten sitte oma bloginsa?

Mutta nyt ajatuksesta koruksi ja ruoan laittoon. Syksyinen sää, mutta nautitaan myös siitä!