tiistai 28. elokuuta 2012

Ui jui!

Voi apua. Mies siis yövuorossa, esikoinen koulussa ja juniori hoidossa ja minä sohvan nurkassa puikot heiluen. Isälleni sukat, onneksi oli ihan enää pari kierrosta kärkikavennuksia, kun ovikello rimpahti. Sydän hyppäsi kurkkuun, säikähdys ja nopea toiminta koska mies siis nukkumassa yön jäljiltä. Postimies se siellä, ei mahtunu postiluukkuun. Jaa mikäkö? Jos olisin osannut nyt jo odottaa viikonlopun lankatilausta, olisin istunut käytävässä kilkuttelemassa. Ja onneksi, siis todella onneksi isän sukat just putos puikoilta, enää päättelyt ja nauhojen asennus. Nämä langat on todella herkullista väriä ja unelman pehmeät. Kannatti rohkaistua ja tilata, kun kerrankin osuin paikalle juuri oikeaan aikaan. Käykäähän itsekkin kurkkimassa dippilaarin satoa Zeldalta Taigalla-blogista ja kissojen ystäville siellä on kans lukemista. Siis eihän noista malta pitää näppejä erossa, ei sitten millään. Kiitos kaunis Zelda!


Kuva ei todellakaan anna oikeutta noille langoille, mutta kun on pimee päivä ja niin oli herkut, että pakko päästä jakamaan teitin kanssa nämä. Pikku Heidi ja Kersantti Väärät nimeltään, Pikku Heidistä taitaa tulla sukat ja Kersantti Väärän kanssa olisi nyt hakusessa kaulan lämmitin, ainakin näin alustavasti, voipa niistäkin sukat muotoutua. Mutta niin on ihanaa lankaa, että uudet sukkapuikot tarviin mä nyt, että nuo saan puikoille. On oman mummon vanhoja nuo pienet puikot ja ne on kovassa käytössä kärsineet, siis mä vaan hypistelen niitä nyt päivän, käyn sitte töihin mennessä nappaamassa puikot samalla. Ja nyt täytyy sanoa, että harmittaa kun jahkailin liian kauan mitä lankoja otan niin kaks muuta män nenän edestä.

Eipä siinä, mulla välähti suht yksinkertanen idea korviksiin junioria hoitoon viedessä, ne aion napata projektiksi samalla kun teen miesväelle ruoan valmiiksi, saavat sitte vaan lämmitellä. Mieskin varmaan ilahtuu tän päivän postista, tuli meinaan pakettikortti ja sitä onki jo odotettu. Nyt sitte hänellekkin mukava herätys ja saa noutaa paketin samalla kun hakee juniorin kotiin.

Eilen täällä heitti oikeen kunnolla vettä illalla ja tuulikin oli aikamoinen. Tai siis just ehdittiin juniorin kans aivan totaalisesti kastumatta kotiin. No, mä sitten iskostuin soffan nurkkaan, kun oltiin syöty. Pojat katto lastenohjelmia ja mä ahkeroin isän sukkia. Pakko oli sit sukka laskea viereen ja pyytää esikkoa tuomaan kamera. Miisu siis edelleen pitää Maijan paikkaa ja puikoilla sukan ollessa voi jopa asettua syliin, ku ne isommat työt häirittee unta.



Miisulla on jännä tapa alottaa tuo syliin hivuttautuminen. Tosiaan isompien töiden kanssa ei sitte sitä hyvää asentoa löydy ja siirtyy tuohon käsinojalle nukkumaan. Tulee ensin tuohon käsinojalle istumaan tai joskus aloittaa pitkän kaavan mukaan ja istuu ensin lattialle, tuijottaa mua ja maukasee, kun sanon, että no tule, niin hyppää käsinojalle. Hetken istuu ja sitte alkaa haromaan puikkoja, kun kiellän odottaa hetken ja taas uudestaan, lopulta nappaa puikosta hampailla kiinni. Ja kun sitten taputan jalkoja ja sanon, että pistää pötköttään, tulee syliin ja steppaa siinä pari ympyrää. Hakee siis hyvää kohtaa ja kun se löytyy, laittaa maate.

Hmm... kertokaas, pitäskö mun noita käsitöitä varten perustaa oma blogi vai saako tämä olla tämmönen, että sitä mitä millonki teen tulee tänne? Pitäs myös saada Ravelryyn liityttyä. Sitä pitkään miettiny, mutta nyt sieltä löyty yks ohje, joka ois ihan ehdoton saada ja sehän vaatii liittymistä. Sitte pitäs kysyä tuolta Neulenettikahvilasta, että saisinko vähän tuutoria yhteen neulontatekniikkaan, että kannattaa tuo ohje hankkia ja se puikoille ottaa. On kyllä semmonen työ, että siinä vierähtää vähintään vuosi, mutta on se sitte sen arvonen jos siinä onnistun. Mutta niin, kertokaa rakkaat lukijat mitä mieltä te ootte tästä blogista, onko hyvä näin vai pitäskö tämän olla pelkkiä koruja ja tuota kaikkea muuta varten sitte oma bloginsa?

Mutta nyt ajatuksesta koruksi ja ruoan laittoon. Syksyinen sää, mutta nautitaan myös siitä!

13 kommenttia:

  1. Kauniita lankoja tosiaankin. JA näyttäisi olevan Miisun taktiikka täälläkin käytössä, Leevi harrastaa ihan samaan malliin..
    Ei se ainakaan minua haittaa, vaikka bloggailet milloin mistäkin, korut löytyvät kyllä silti. Toisaalta sellainen sekabloggaajahan olen itsekin, joten muiden mielipiteitä kannattaa sitten ja kuunnella. Mukavaa loppu viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miisu tuossa jälleen nojalla odottelee ja lähettää terkkuja Leeville. :D
      Kiitos mielipiteestä, itsekkin kyllä toisaalta tykkään, kun on vähän jotain muutakin mukana edes turinoina.

      Poista
  2. Vau mitä lankaa ja miau mikä kisu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on upeeta!
      Miisu on mun vauva, vaistoaa mun olotilankin ja jopa nuolee kyyneleet poskilta jos itken. =)

      Poista
  3. Ihania lankoja! Olen miettinyt tuota samaa itsekin, että laitanko eri blogiin vai samaan blogiin. - Itse tykkään lukea ja katsoa sekä koruja, että kudonnaisia kuten myös lasitaidetta jne.. Eikös kaunis kudonnainen ole taideteos ja "helmeile" siinä missä korutkin tai elämä itsessään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän siinä onki, että itsekkin tykkään kun ei ole pelkkää faktaa vaan jotain muutakin, tarinaa tai muita käsitöitä. Mutta onhan tämä blogi muuttunut alkuajoista, ehken sitten voisin sanoa kehittynyt. ;D Ja voinhan aina vaihtaa blogin nimeä, jos tuo helmeily tuossa alkaa liikaa rassata itseäni.

      Poista
  4. Aivan ihania lankoja, voi että :)
    Minusta on kiva että blogisi on monipuolinen ja erilaisia juttuja !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on herkkupaloja, pakko hipelöidä niitä vaikkei vielä puikoille ole päässy. =)
      Aikanaan aloin pikkuhiljaa ottaa kissat mukaan blogiin juurikin siksi, että tulee muutakin kuin koruja ja kun nuo puikotkin veivät mennessään tuli nekin sitten tänne samantein. =)

      Poista
  5. Kiitos vielä mielipiteistä, lisääkin saa tulla. Tähän mennessä siis ketään ei ole alkanu häiritä hyppelyt sinne tänne. Eli näiden kommenttien perusteella jatketaan näin ja katsotaan mihin päädytään. =)

    VastaaPoista
  6. Kiva lukea ihan kaikesta käsitöistä, koruista, itsestäsi ja kissaihmisenä ja kissan omistajana kissoista myös. Ja kuvat myös kissoista on ihania. Ja sen olen huomannut näitä blogeja kun olen nyt viimeisen vuoden ajan lukeneena että melkein kaikilla on käsityöihmiseillä/käsintekijöillä on kissa. Ja minusta ne on ihan kiva lisä blogissa. Meillä kissa ei niin paljoa kiinnostu kun kudon mutta jos lanka jää näkyville se alkaa itse "virkkaileen" ja langat on pitkin huushollia. Pari vyytiä on suttua ja solmuja selvitellyt mutta vei aikaa todella kauan ja pari kohtaa jouduin leikkaamaan poikki että sain selväksi. Ja kun olimme lomalla ja herra oli yksin kotona oli löytänyt lankapussini ja äitini oli saanut siivota aika sotkun kun kerät oli hajotettu ja levitetty pitkin taloa. Oli kai tullut aika pitkäksi yksin kun ei ollut seuraa.
    Kiinnostava blogi ihan näin ainakin minun mielestäni.
    -kissatyttö-
    (vaikkakin ikäää on parin tytön verran jos ei kolmenkin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin olen ajatellut alunperin, että nämä muut jutut tuo vähän maustetta ja mielenkiintoa tähän. Alko vaan epäilyttää, kun kaikilla tuntuu olevan useampi blogi, joka aiheelle omansa, että jaksaakos tätä kukaan lukea. =)
      Meillä on pakko pitää kunnolla piilossa nuo langat, Harlilla kun on jonkin näkönen fetissi lankoihin ja naruihin, syö kaikki jos löytää. Saattaa yrittää syödä mun tehdessäki, sillon vaan ehtii ite toimia. Kerran on syöny puoli metriä pikkurillin vahvaa narua... olikin päivän kipee. Mut ei onneksi tarvittu eläinlääkäriä. =)

      Poista
  7. Ahaa...sinäkin pengoit dippilaaria ;o)

    Itse en ole moista erottelua miettintkään.
    Eikös ensisijaiseti blogia tule itselle kirjoitettua ja ilahduttaa huomatessaan, että muitakin on sivuilla käväissyt. Tunnelman kruunaa kivat kommentoinnit. Niin minä itse ajattelen, että blogi on kirjoittajansa näköinen. Toki jos itse muutenkin elää lokeroidusti eikä sulassa sovussa töittensä kanssa niin sittenhän on passeli pukata blogit aiheittain.

    Itse tykkään lukea blogiasi juuri tästä rikkaasta moninaisuudestasi. Otsikon takaa löytyy hauskoja ja yllätyksellisä asioita.

    Sanoisinko, että blogisi on elämänmakuinen.

    Jos jatkat tähän samaan tapaan, niin täällä minä olen mukana lukemassa ja välillä kommentoimassakin.

    Mukavaa viikkoa sinulle ihana Hipsulainen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Matonkude! Tämä kommentti oli erittäin avartava. Ja kyllä, tämmönen sekakäyttäjä kun olen, miksi yrittää antaa toisenlainen kuva blogissa. =)

      Ja kommentit on tosiaan suolaa tälle ruokalajille. Mitä enemmän keskustelua sen parempi. =)

      Poista