Ideoita, kokeiluja ja lopputuloksia...

Niin, sitä kun saa ideoita ja joskus niissä jopa onnistuu. Otetaas ensiksi nämä...

Joo, lapaset. Niin, niitähän en juurikaan tee. Mutta jossain sattui silmiin hyvin selkeä ohjeistus intialaiselle kiilapeukalolle ja mun oli pakko kokeilla. Ja kannatti kokeilla. Nyt on sitten syntynyt yhdet toisetkin lapaset ja kahdet muut on kesken... Eli selkeästi intialainen peukalokiila on mun juttu lapasissa.

Puikkoina 2,75 mm sukkikset ja lankana Teeteen Salla. Painoa näille tuli 66 grammaa. Molemmat eri kerästä ja ei edes käynyt mielessä alkaa täsmäyttään tuota raidoitusta. Hyvät peruslapaset niistä tuli.

Niin kuten viimeksi kerroin tikkusin urakalla jättäen omat syömisetkin välistä esikoisen kaverille synttärilahjaa... lapasia nekin. Kaikkihan tietää nuo Kätyrit, banaaneja rakastavat pikkuruiset hauskuttajat... no sillä teemalla mentiin ja sillä teemalla on ne kahdet kesken esikoiselle ja juniorille omansa.

No niin siinä kävi, että tämä äiti sai ne valmiiksi just... mutta sitten... töihin lähdettävä, aikaa ei enää ole ja...

Voitte uskoa, että oli hyvä äiti fiilikset kohdillaan todellakin. Siis miten hiivatissa mä en tajunnu ompelevani silmiä ihan väärään kohtaan? No, esikoinen sitten vei karkkipussin ja kortin kera terveisten että perästä kuuluu. Illalla töistä tultuani sitten meinasin, että puran nuo silmät ja suun pois... esikoinen kysyi, että äiti onhan sulla varmasti oikea lapanen. On on... ihanko varmasti? Kato vaikka ja voi peeveli... väärä lapanen. No onneksi vaan suun olin kerenny purkaa. Jäipä lapaset lepäämään ja odottamaan viikonloppua. Sitten vihdoin maanantaina sain ne korjattua ja kuvattua... ja olihan oikeen loistava kuvaussää...

Nyt ei kyllä ole tuosta upeasta talvimaisemasta jäljellä kuin muisto... vettä sataa ja lämpötila ollut tänään kahdeksan plussalla...

Puikkoina sama 2,75 mm sukkikset, lankoina itse värjättyä 100% villalankaa keltainen, sininen vuorelman vetoa ja musta louhittaren luolan väiskiä ja silmissä valkonen puuvillaa. Painoa muistaakseni tuli tälle parille 47 grammaa.  Esikoisen kaveri on sen verran isompi kokoinen, että päätin käyttää omaa kättä mittana ja kovasti hän oli sitten lapasista tykännyt. Jess!!!! Ei enää harmittanu oma moka niin paljoa ja voin kertoa, että esikoinen oli ihan ihmeissään kun lupasin sen sanoa suoraan, että äiti mokas. Sanoin vaan, että ei se rakas ole ongelma myöntää jos tekee virheen. Ehkäpä sain opetettua senkin esikoiselle samalla. Joten ei se niin kamala moka ollutkaan. Nyt sitten vielä nuo omien poikien minions lapaset valmiiksi.

Vielä voin kertoa, että silmien kanssa kyllä tein töitä, että sain onnistumaan ja suun ompeleminenkin tuotti vaikeuksia. Mutta niin vain sain yhden idean toteutettua päästäni. Jipii. Toinenki idea sai toteutuksen, mutta siitä sitten huomenna lisää. Loppuun kuitenkin vielä meidän Nellin ihanuutta... Nelli on kaikessa mukana... etenkin keittiössä. Syliin hyppäämisen lisäksi ihan rutiinilla menee osallistuminen keittiössä...

Tässä tehdään juniorille mannapuuroa iltapalaksi...

Nelli siis kiipeää itse selän kautta olkapäille ja ottaa siinä asennon jossa pysyy, ei tarvi neidon tarttua kynsillä kun ollaan yhteistyössä. Ja tämän Nelli oppi ihan sormia napsauttamalla... siis noin niinku kuvainnollisesti. Nelli pyöri jaloissa keittiössä ja nappasin sen olkapäälle ja neito asettuikin siihen tuosta noin vaan niin, että pysyi ja ei tarvinnu kynsiä. Sen jälkeen meni pari kertaa, että maukui jaloissa olkapäälle ja sitten ottikin ohjat omiin käsiin ja selän kautta kiipeää olkapäälle.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Välipala pitsiä

Niin, kun monen monta työtä on kesken ja aina ei mikään niistäkään innosta ja tarvii simmosta hyyyvin helppoa itsestään neuloutuvaakin kun tarvii käsille tekemistä... no mikäs sen enempi sitä kuin oma sukkamalli? Muistanette varmaan rantahiekka sukat, sama malli siis ja tällä kertaa itte värjättyä nallea.

Tämä värjäyshän on toukokuisella Mehtäpirtin reissulla värjäiltyä, kun mehtäemäntää perehdytin coolailuun. Hauskoja muistoja pyöri mielessä näitä sukkia neuloessa ja kovasti mietin, että millon tuon reissun sais uusittua... työt vaan tahtoo hankaloittaa elämätä näiden reissujen kanssa.

Mutta kun se sauma tulee, siitä napataan ehdottomasti kiinni ja lujaa...

Lankana siis itse coolattu nalle, puikkoina KnitPron symfoniet koossa 2,25 mm. Ja kerrankin....

Onnistuin tekemään omaa kokoani isommat, kokona näissä 38 - 40, koska neulos on niin joustavaa menee siis aika monen kokoseen jalkaan. Päätin vaan tehdä tietyn määrän toistoja ja kattoo mikä koko tulee.

Kai näitä sitten vois nimittää rakkauden alloiksi värinsä perusteella... oikee sävy lähimpänä ylintä kuvaa... tämä pimeys ei auta kuvaamisessa oikee laisinkaan. Ottajaa ei ole tiedossa, mutta kai se jostain vastaan tulee...

Nyt onkin sitten vapaa viikonloppu edessä, huominen päivä meneekin sitten esikoisen pelireissulla, sitä varten pitikin sitten jo värjätä sny paketin lankoja vaikka aikaa ei nii ois ollukkaan... no sitten pitikin lanka heittää patterille kuivaan, että ennättää keriäkkin... no sitten piti samon tein keriäkkin... no sitten piti samoin tein alottaakin.... vaikka siis tarkotus oli saada ruttusukat huomiseksi matkakässyksi, no onneksi sitä aikaa ei oo nii kauheesti ollu, että ois jo valmistakin. Hih, nyt on vaan simmonen homma, että mulla on kaks huutavaa työtä kesken... nuo rutut ja sitten toinen on simmonen en koskaan ikinä minä tee jutut... mutta nii vaan sitä alkaa tehdä kun tarpeeksi haastetaan... siitä sitten lisää kun saan valmiiksi, mutta ohan tuon kanssa koukussa, ku on nii innoissaan siitä.

Esikoisenkin sukat on valamiina, langat pitää vielä päätellä. Esikoinen tuumas, jess nyt sä voit alottaa sen puseron mulle... eli nyt pitäs sitte kattella malli 9 vee pojalle villapaitaan ja sitte pitäs valikoida ne langatkin... siihen vaan sitte keskitytään esikoisen kans yhessä, että on varmalla mieluisa paita. Täytyy sanoa, että tää äiti hiukkasen yllättyi, onnellisesti tietysti, että tosiaan yhdeksän vee poika joka jo eskarissa oli hyvin tietoinen mistä asioista aletaan kiusaamaan, haluaa äidin tekemän paidan itelleen. Ja tottakai mä sen sillon teen. Nyt vaan sitten pitää se ohje ja langat saada valittua.

Lisäksi sunnuntaina jos vaan fiilistä on, ois tarkotus muutama koru toteuttaa. Ihana vaan olla ja tehdä sitä mikä tuntuu hyvälle, kotikin on kiitos miehen puhdas viikonlopun viettoon, hän kun hoiti siivoukset tällä viikolla. Pyykkiä joudun pari konetta pyörittämään, mutta siinäpä se... ruokaakin taitaa mies tehdä... hän kun yleensä hoitelee ruokapuolen viikonloppusin ja minä viikolla.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ideoiden tulvaa...

Siis voi apua, mulla pyörii ideoita päässä vaikka kuinka... just pistin tosiaan kämmekäsmallia testattavaksi ja nyt jo sukkaa ja uutta kämmekästä ja jopa huivia mielen päällä. Ku ei kerkee tekemään nii nopeeta ku ideoita syntyy. Paperia kuluu suunnitellessa... tässä kurkistusta uusimpaan...

Tämä siis kolmas tilkku, joka alko selventään ideaa kunnolla ja tästä lähetään jalostamaan. Kerkesin kuitenki tänään touhata perheenkin kanssa...

Tässä meidän lähellä on Monitoimiviheriö, eli Monnari ja mitäpä muutakaan meitillä oli ohjelmassa kuin...

No siis minähän menin vähän myöhässä, miehet lähti edeltä ja minä jäin tikkuaan kämmekkäistä viimoset kierrokset ja menin sitten perästä tuonne Monnarille.

Kovat oli jo pelit siinä vaiheessa menossa, mutta mukaan vain ja otettiin pieniä pelejä eri kokoonpanoilla. Tulipa sitten mun vuoro olla maalissa, nii esikoinen pääs vetään oikeen kunnolla juniorin takaa minusta katottuna ja en ennättäny reagoida kun laaki tuli melkosella voimalla suoraan otsaan, auts. No pelit jatku kun ei pahemmin käynyt. Mulla oli sitten kamera tosiaan mukana muutaman valmiin työn kuvausta varten ja miehet sitten veteli maaleja vuorotellen, niin päätin istahtaa kuvaamaan. Siinä sitten asettelin sukkia ja yllättäen siihen tuli amppari pörräämään, poistuin paikalta ja kun ei enää seurannut mua istahdin takas... oli sit jossain mun selässä vissii piilotellut, kun hetken päästä ihan yhen äkin tuikkas käsivarteen hiukan kyynärpään yläpuolelle, just se kohta mihin et itte nää. Kivasti karvasteli ja mies sano, että näytti ku ois hyttysen pistos siinä. Eli en ainakaan saanut pahempaa reaktiota. En oo koskaan ollutkaan allerginen mut käsittääkseni tänä kesänä noi on ollu aikasta ärtsyjä. Että mä en aineskaa allekirjota jotta jos et huido nii ei pistä... en meinaa sillon juurkaan liikkunu ja tunsin vaan simmosen pienen piston. Sithä se jo alkoki kihelmöidä.

Jaa nii mitäkö kuvasin... no sukkasia ainaskii...

Siskon poika nuoremmalle sukat. Hää sai ite valita langat mun nyssäköistä juhannuksena. Ihan perussukkaa vaan.

Tarkkasilmäset huomaa, että hiukan on naftit mun jalkaan. Mut onhan kokoki pari numeroo pienempi mitä mulla. Langaks poju valitti mun itteni coolaamaa nallea. Tää oli joku kahen sekotus, jota en enää millää muista. Mut herkullisen väriset noista tuli.

Nää sit heittelen tässä tulevalla viikolla paten matkaan. Toisetki sukat oli kuvausta vaillensa, nää valamistu jo lomalla, mut vieläkää mä en sinne rantaan oo näitä päässy kuvaamaan...

Eli se mun oma "rantahiekka" malli. Edellisethän pääty äitin jalkaan ja kun sitten jäi kaiveleen se ajatus siitä rantahiekasta muistin tämän Louhittaren luolan värjäyksen Calileo ja eiku tuumasta toimeen, että saan vähän enemmän oikeeta sävyä sukkiin.

Nämä tikuttelin 2,5 mm puikoilla ja onhan muuten ihanata lankaa toi väiski, voi lurps mitä neulottavaa.

Ja uskokaa täi älkää, nämä valmistu Kuopiossa miehen serkun perheen luona illalla terassilla. Vaikka lämpötila huiteli päälle 20 asteen, niin mulla rupes varpahia viluttaan, kun päivällä mentiin päälle 30 asteen lämmössä plus auringonpaiste lisäksi. Nii näähän pääty suoraan jalkaan ja mies tuumas aamulla herätessä, että oot sä hullu... mulla oli meinaan edelleen noi sukat jalassa ja tokihan aikasin noussut aurinko oli taas nostanu sisälämpötilaakin aikasta kivasti siihen mennessä. Hullu tai ei nää on ihanat! Ja sitäpaitsi se oli vaan se yks ilta kun lämpöä tarvihtin lisää.

Sitte ois vielä net kämmekkäät, mutta kun noi testaajat menee sokkona ilman kuvan kuvaa, en niitä vielä julkista. Niistä oli pakko ottaa kuvat samoin tein, että saan huomenna ne paten matkaan.

Ihanaa elokuista viikkoa kaikille!