Huivia ja siitä poikinutta ideaa ja ekaluokan rankkuutta

Niin... keväällä bongasin ihanan huivin ja se kummitteli mielessä... mieluista lankaa ei vaan ollut varastoissa, kunnes Sny-paketissa sain Iitupiiksiltä ihanat langat toukokuun paketissa. Jokusen tovin mietin raskinko niistä aloittaa, mutta kyllä raskin ja onneksi raskin...

Tästä tuli kerrassaan ihana. Ohje on ravelrysta maksuttomana ja nimi on Mara. Hyvin yksinkertainen mutta silti kaunis. Neuloin aina oikean osuuden Dropsin babyalpaca silk langalla ja helman joustimen Schachenmayr Mariette langalla, Mariettessa on pieniä paljetteja mukana ja tuo kivan piristyksen tuohon reunaan. Puikot oli 4 mm pyöröt ja pahimmillaan taisi viimeisillä kierroksilla olla lähemmäs 600 silmukkaa, mutta oli mukavaa matkatyönä tai tellu työnä neulottavaa, ei tarvinnu koko ajan kytätä työtä vaan sai päästellä menemään.

Tästä tuli oikeen mukavan kokoinen, lämmittää kivasti harteita ja tarvittaessa voi kieputtaa kaulaankin muhkeammaksi huiviksi.

Tuo babyalpaca silk on kyllä niin unelman pehmoista huivissa ja oli aivan ihanaa neulottavaa myös, aivan soljui puikoilla. Mariette oli myös yllättävän hyvää neulottavaa kun ottaa huomioon että paljetit ja huopuvan oloinen lanka yhdessä voisi takkuuntua aika pahasti, mutta ei kulki, kulki hyvin puikoilla, eikä takkuuntunut ja tuli mukavan tasaista jälkeä.

Painoa huiville tuli 198 grammaa, lankojahan oli molempia sen 100 grammaa, joten aika tarkkaan kaikki meni. Molempia lankoja jäi pienet nöttöset, joista ei enää olisi täyttä kerrosta saanut tehtyä.

Kaunis ja ihana tästä tuli. Ei liian hieno arkikäyttöön, mutta sen verran hieno, että menee vähän juhlavammissakin vaatteissa. Tätä kun sitten valmiina mallailin harteilleni niin idea jysähti takaraivoon ja hetki piti pemmastaa lankavarastoja... ja sieltähän löytyi sopivaa lankaa ja ei kun puikot sauhuamaan...

Tässä sitten molemma yhdessä... Mara sekä siitä versonut idea ponchoon...

Puikkokoko oli sama 4 mm ja lankana tässä Wool & yarn, villaa 50% ja pellavaa 50%, juoksevuus 300m/100g. Painoa tälle tuli 135 grammaa.

Takaa pituutta tuonne takamukseen ja edestä vähän lyhempi. Kaula-aukko veen mallinen edestä.

Valitettavasti on hiukka sykkyrällä niskasta, kun äkkiä piti hutaista päälle. Mies kyllä ottaa kuvia, mutta ei kauheen montaa ja sillon pitää toimia nopeesti. Kylvetin tämän ja kuivatusta mietin miten sen pingotan vai mitä...

Loppujen lopuksi päädyin vaan asentamaan säbämailan kahden tuolin väliin ja levittelin sen siihen ja silleesti, että tässä on takaosa. Ja pyöräytin tuon niskan tuonne oikeelle puolelle niin tuli hyvä. Nyt oliskin sitten testausta tarjolla, jos jotakuta kiinnostaa. Hihkasee mulle kommenttilootaan tai suoraan sähköpostiin, niin saa ohjeen. Langan paksuudella ei ole väliä, olisin kirjoittamassa ohjeen niin, että voi tehdä vahvuudella millä vaan, mutta menekistä en tiedä. Eli löytyiskö testaajaa?

Sitten siihen ekaluokan rankkuuteen... Juniori on kovasti ison pojan tyyliin sanonu koulussa olevan tylsää... selkeästi näkee että tämä ei sitten pidä paikkaansa millään muotoa. Eilen sitten tuumasi kotimatkalla, että jalat on ihan väsyneet ja tässä oli lopputulos kun pyörähdin keittiössä ovesta päästyämme....

Ei lapsi ei nuku, mutta halusi hetken pötkötellä kun ne jalat... heh. Sanoin sitten, että menee sänkyyn hetkeksi huilimaan jos väsyttää, meni sitten meidän sänkyyn ja muutaman minuutin päästä haki jo värikyniä sinne... kun sitä ihmettelin oli menossa tekemään läksyjä. En kuitenkaan sallinut läksyjen tekoa värikynillä sängyssä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Huh hei, kiirettä on pitänyt

Onpas ollut mulla hiljaiseloa... mutta kun tuossa kellossa on vaan rajallinen määrä tunteja ei auta. Ensin on pitäny ihan arkihommat kiireisenä. Sitten kun olis ollu jo vähän aikaakin viime viikolla, eiköhän tiistaina kolottanut ja särkenyt joka paikkaa... tauti siis yrittää. No keskiviikkona se ei enää yrittäny vaan otti musta selätysvoiton kesken työpäivää ja nostatti kuumeen. Loppuviikko menikin kuumeen kourissa, todellakin. Mullehan ei yleensä nosta kuumetta ja nyt kun sen onnistu tekemään niin sitten se olikin yhtä vuoristorataa... alimmillaan oli lämmöt 37 ja ylimmillään rapiat 38. Ei muuten mutta kun se sahas tuota väliä ihan tauotta, kymmenen minuutin välein saatto olla ihan toisessa päässä... ei paljo sitte tehty muuta kun maattiin vällyjen alla ja torkahdeltiin, Esikoinen sitten oli reipas ja hoiteli kauppareissuja. On se vaan niin iso poika jo. No onneksi on kuume selätetty, kurkku karheena vielä, mutta voin sanoa olevani elävien kirjoissa jo.

Otetaas väliin jotain käsityötäkin. Tämä valmistu jo viime kuussa, odotti vain sitä päättelyä ja kuvaamista ja sitten ei ollutkaan aikaa, sitten oli tauti ja sitten... no siitä lisää myöhemmin mitä sitten oli. Joka tapauksessa, äitee ihastu mun toppiin ja halus itelleen kans...

Ohje siis täältä. Puikkoina net 4 mm pyöröt, mutta äiteen toiveesta parin silmukan lisäys het alkuun. Tuo mohairi vaan kun ottaa muotonsa päällä nii sitä ei huomaakkaan edes.

Sattumalta löysin äitin haluamassa värissä vielä tuota rose mohairia, hyvä niin. Ei tarvinnu alkaa katteleen eri mohaireja ja niiden soveltuvuutta. Ja painoa tuolle kertyi 96 grammaa. Lisäksi äiti sai valita mun nauhoista millä haluaa tuon merkattavan ja tämä on lopputulos.

Niskassa kauluksen alapuolella. Eihän tuota voi piiloon laittaa.

Sitten on viime kevään snykierroksella saatu vironvillakin muokattu huiviksi.

Ohje on täältä. Helppo, mutta silti riittävän mielenkiintoinen malli, nopea tehdä ja kaunis lopputulos.

ohjeessa puikkokoko 4,5 mm... nyt en ole satavarma käytinkö tuota vai 4 mm.

Painoa huiville tuli 150 grammaa ja parin gramman nöttönen jäi jäljelle. Mukavan kokoinen ja kaunis siitä tuli.

Tämän ohjeen löysin, etsiessäni syksyllä sny pakettiin sopivan helppoa englannin kielista huiviohjetta, kun tutustutin Satua englannin kielisiin ohjeisiin. Lopuksi vielä hauska kuva huivista, esikoinen kun otti kuvia ja tuli vahinkolaukaus. Tästä vaan oikeasti tuli niin hieno, että pakko on sekin tähän laittaa.

Siinäpä olis valmista, kesken on taas hmm... muutama työ. Niistä sitten aikanaan.

Maanantai iltana kun sitten jaksoin avata tietokoneen, oli päivitystä tiedossa järjestelmään. No lakkaspa hyvin äkkiä toimimasta koko kone. Tänään puolen päivän aikaan sain vihdoin koneen pelittämään. Eilen siinä oli kyllä sekaamassa työvuorokin, mutta siltikin. On ollut nyt useamman kerran ongelmana, että kun jotain on päivittänyt, niin aina jossain joku rasti vaihtaa paikkaa ja sitä on saanut etsiä kissojen ja koirien kanssa, että saa koneen toimimaan. Nyt sitten lakkas useempi ohjelma toimimasta totaalisesti, lopulta sain onneksi avun Nortonen tuki henkilöltä... en meinaan olis ikä päivänä löytänyt itse sitä ongelman aiheuttajaa mistään. Ei meinaan tullut mieleen alkaa etsiä ongelmaa virranhallinta asetuksista. Siellä nyt kuitenkin on semmonen suositus, kuin ota käyttöön nopea käynnistys. Asia on vain niin, että tuolla ei ole mitään merkitystä tai virkaa, paitsi että se estää monen ohjelman käytön. Hirmu kiva juttu. Minulla kun tuo vaikutti siihen, että chromen nettiselain ei enää toiminut, sain sen asennuksen poistettua, mutta en ladattua uusia asennuksia, palomuuri lakkasi toimimasta, en saanut asennettua tai poistettua mitään, eikä ohjelmatkaan avautuneet. No onneksi se explorerin selain toimi ja sain tuen avulla tuon sitten klikattua pois ja poistettua sekä asennettua virustorjunnan uusiksi, koska tuo oli myös vahingoittanut virustorjunta ohjelmaa. Eli hirmusen kivoja tämmöset päivitykset, jotka tekee sun koneesta haavoittuvan ja niillä ei oikeesti ole mitään virkaa ja että ne on vielä suosituksia... tiedän nimittäin, että niitä ihmisiä on paljon jotka ei uskalla muuttaa suositusasetuksia, kun eivät ole tietokoneen kanssa niin paljoa tekemisissä. Että simmosta ihanata.

Ja muuten syö aika lailla naista, että kun on aivan upeita lenkkikelejä, ei pääse juoksemaan. Kun tuo kurkku asettuis pian, että pääsis taas vetämään lenkkarit jalkaan ja menemään.

Lenkkareista tulikin mieleen. Oliskos jollakin tarvetta futisnappiksille?

Koko ois 28 ja ihan hyvässä kunnossa ovat. Jos on nii hihkaskoon mailitse, nuo lähtee tarvijalle 5 €. Tietty postikulut mukaan jos tarve vaatii.

Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

Vielä jaksaa...

Lomaa odotellessa, vielä olis tänään iltavuoro, huomenna ja lauantaina töitä, sitten se alkais. Huvittavaa sinänsä, että toinen mitä oottaa on sitten loman loppu... kun se Extreme run on silloin. Olisin tähän kopsinu tuon laskurin, mutta ei sitä saanu. Aikaa siis on tällä hetkellä 23 päivää, 1 tunti jne... en taida minuutteja ja sekunteja laittaa. Tuon kanssa ollaan hyvällä mallilla, eilen 9,6 km vaikka oli jalat vähän maanantaista vielä tönkkönä... sillon palo hermot ja tuli juostua ainaki 14 km. Lähettiin miehen kanssa siinä puol seitsemän jälkeen tuollon maanantaina, mutta 4,5 km  ja helteen takia tuli mulle täys stoppi... ärsytti ja kiukutti ja jalatkin ois vielä vieny. Päätin sitte käydä vielä yrittään myöhemmin. Siinä puol kymmenen huudeilla sitten lähdin uudemman kerran yrittään ja kun ei ollu mies mukana en tarkkaa matkaa tiedä, mutta sen 9,5 km ainakin ellei enemmänkin. Eipä ärsyttäny tai kiukuttanu yhtään enää, vaan oli oikeesti aiman mahtava fiilis tuon jälkeen, oli se niin totaalinen stoppi sen ensimmäisen yrityksen kanssa. Eilen sitten tosiaan vähän tönköt jalat, mutta silti kulki kivasti. Nyt sitte ainaki tänään jonsei pariakin lepopäivää, ettei jalat sano itteensä irti het loman alkuun. Tiedän, että sitten tulee juostua kunnolla... kun malttais sitten ottaa riittävän levon ennen Extremeä.

Sitten vaikka vihdoin valmista huivia... olleet siis jo useemman viikon valmiina pari huivia...

Toukokuun lopulla siis tuli ohjeita välimuistamisena Sny-kierroksella. Ja ei siinä montaa päivää mietitty, kun huivi hyppäsi puikoille.

Malli siis Queen of Hearts, lankana toukokuun paketista tullut Drops alpaca pinkkinä, puikot oli muistaakseni 3,5 mm (saatto kyllä olla 4 mm). Tästä tuli aikasta ihana ja joutuin valmista. Tarkoitus olis tehdä sitten siitä sireenin lilasta alpacasta toinen.

Kaunis ja mukavan kokonen.

Uuttakin tämän kanssa opin, päättelynä oli Picot ja siihen piti hakea oppia netistä ja se olikin sitten suht helppoa.. hidasta kylläkin.

Toinen huivi sitten...

Yli vuoden marinoitunut ja oikeaa ohjetta odottanut Pirtin kehräämön karstalanka liukuvärjättynä. No loppujen lopuksi ohjekkin on pian pari vuotta odottanut. Tämä ohje muistui mieleen omia Sny-lähetyksiä kasatessa ja toukokuussa hyppäsi tämä puikoille. Kesäkuun puolelle meni valmistuminen, kun hiljoksiin tein.

June Bunnies Shawl, omin rytmityksin pitsin kanssa ja omin pätkin. Ohjeessa on selkeästi ohjeistus kuinka laskea ja pätkiä pitsimallikertaa. Langan kulutus oli aika optimaalinen, tais sitä jopa 1,5 metriä jäädä. Puikkoina oli 4 mm. Tästäki tuli ihuna.

Ja kivasti osu kohdilleen värien kanssa tiettyihin raitoihin nuo pitsikukat. Hih, mihin mä näitä kaikkia huiveja tarviinkaan??? No, eiköhän jokaiselle aikanaan omistaja tule vastaan.

Se yksi huivi odottaa aina vaan pingotustaan, mutta nyt sitten pääsee sekin pian testaukseen... eilen meinaan Pate ilmotti paketista ja sieltä löytyi pingotusraudat. Tottakai mukana pari vyyhtiä lankaakin... päätin testata Vuorelman vetoa. Paketti vaan oli niin hyvästi teipattu, että sain yhden vyyhdin poikkastua pakettia availlessa, onneksi vaan pari langanjuoksua. Nyt sitten Pate kantoi maksikirjeestä kertovan kortin... taitaa olla langat yhtä paitaa varten. Vielä on pari pakettia tulossa, pari kiloinen kirjapaketti, lomalla pääsee lukemaankin ja hupsista kun ilkikurinen värjäri oli juuri sunnuntaina laittanut päivitystä ja tottakai sieltä oli pari vyyhtiä hankittava.

Lisäksi olen tässä miettinyt lomasukkia... eli jokainen kommentin jättänyt vois heittää värin ja numeron ykkösen ja kympin väliltä. Kasataan niiden perusteella sitten lomasukat, mahdollisesti.

Nyt mä lähen käymään postissa ja sit valmistautumaan töihin menoon. Nauttikaa kesästä, minäkin pääsen pian sen tekemään.

Vaiheessako?

Niin, voisko sanoa, että tämä nainen on tekemistensä kanssa hiukka vaiheessa?

Muutama koru tässä tekoa vaille valmis, eli mielikuvat selkeät, mutta lenkit uupuu. Joten otinpa sitten ja veivasin kymmenen  metriä lankaa taas vaihteen vuoksi, sahaus vähän kesken vielä. Ja...

Yksi työkaveri vielä odottaa sukkiaan, mutta nekin jo mallillaan. Että kyllä se tästä ja kun jotain katot töllöstä, nii nämä syntyy samalla. Mutta ei se tähän jää...

Ja esikoisen kanssahan metsästimme sitä Batmanin logoa, siitä sittei syntyi legologo ja....

Löytyi jopa valmis kaavio hyvän kokoiseen logoon. Ja kun sanoin etten tiedä miten ehdin tätä tekemään ja hankkimaan langat, meinas pojulta itku päästä nii äitin oli pakko alottaa nallen aloe vera langasta (jotka olin ostanu sukkiin) tekemään tätä huivia... eikä sekään riittänyt. Arvatkaa mitä juniori tuumas tämän nähdessä.... no tottakai hänkin halus samanlaisen. Onneksi hän ymmärsi, että ihan heti en sitä hänelle saa thtyä. Ja...

Onhan se tämä oma rojektikin... hitaasti hyvä tulee. Mutta riittääkö tämäkään....

No ei tieteskää... onhan se tämä isän serkun hame, joka onneksi riitti ens kesäksi. Joko riittäis? No, kyllä mun täytyy sanoa, että ei....

Mulla on ollu tämä kesken semmottisena välityönä. Tämä on omasta päästä sävelletty kolmiohuivi, jota on tullut tehtyä aina, jos ei satu muuta just sillon olemaan. Että eikös tässä jo olekin aikamoinen soppa?
Näillä lähdetään sunnuntain viettoon, josko jo unien jälkeen pääsis niihin koruihin käsiksi.

95 vuotiaan lahjus ja yllätyksiä Patelta

No niin, vihdoin räpsäsin pari huonoa kuvaa Mummolleni 95 vuotislahjaksi tekemästä hartia huivista. Hän kun ihastui alpakan lämpöön, mutta viime vuonna tehty bolero ei toiminutkaan, hän kun ei saanut sitä ilman apua päällensä. Nyt onnistuu ja on harteilla lämmintä alpakkaa. Lankana se messuilta ostettu Dropsin Nepal sekä itselläni jäljellä ollut Dropsin Alpaca, ohutta ja paksua lankaa siis.

Ensin mietin pitsiäkin tuohon huiviin, mutta sitten ajattelin sileän neuleen lämmittävän paremmin. Aloitin niskasta, että saan käyttää kaikki langan ja todellakin käytin sen. Paksusta jäi pari metriä ja ohuesta hyvä jos metri. Nepalia ostin siis kuusi kerää ja Alpacaa minulla oli himpun reilu kaksi kerää. Alareunaan päätin tehdä vähän jotain.

Siirryin aina oikeaan ja tein reikäkerroksen, langankierto kaksi oikeen yhteen. Sitten seuraavalla oikean puolen kierroksella kudoin yksi oikein, seuraavan silmukan oikein langan kierto ja uudestaan oikein, sitten päättelin virkkaamalla seuraavalla oikealla kierroksellä, kiinteä silmukka, yksi ketju, kolme seuraavaa silmukkaa yhteen, ketju, kiinteä, jne... Helmasta tulikin ihan kiva yksityiskohta näin tehtynä. Huivia en alkanut pingottamaan, mutta mahdollisesti sen vielä höyrytän ennen lahjaksi antamista.

Niin ja sitten siihen Pateen, Pate kävi eilen ja Pate kävi tänään. Eilen toi kaks tilaustani, mutta oli siellä myös yllätys, tai siis vähän siittä vinkkejä sainkin. Meke pisti pienen terveisen jouluksi.

Hänen itse tekemänsä kuparinen hortensia riipus, tätä kelpaa kantaa ylpeydellä. Lisäksi oli vähän helmeiltävää.

Riipuksen lisäksi pieni rondelleja sekä sitriiniä, että ametistia. Tai Meke kertoi nämä sillä tiedon hänelle eksyneen, mutta testannut ei ollut... hän kun tietää myös kivistä yhtä sun toista. Kiitos Meke!

Tänään Pate soitti ovikelloa kesken puhelun, olin aika kummissani kuka oven takana on.... oli meinaan Pate etuajassa ja ketään en osannut odottaakaan. Postit sain käteen, mitä kummaa kaksi paksumpaa kuorta minulle ja tilauksia ei taatusti ole sisässä. Ensimmäisessä oli isäni serkku pistänyt vähän ekstra muistamista jouluksi, suklaata ja tonttukoristeen, ilmeisesti siis oikeen tyytyväinen saamiinsa sukkiin. Mutta se toinen, tämä oli ihan puskista yllätys ja jos jo eilen herkistyin, tänään tuli sitten se itkukin.

Tämä kaikki löytyi paksusta kuoresta. Bikke halusi pienen muistamisen minulle laittaa... siis edelleen mietin missä se pieni on? Bikke sai minulta elokuussa enkeleitä (nämä) ja sen vuoksi halusi minulle tosiaan "pienen" muistamisen laittaa. Kauniita vanhan aikaisia kuvia askarteluun useampi arkki, tarra kauniilla tekstillä (josta jo mietin raskinko sen työpöytääni lätkäistä), pari rasiaa helmiä ja muita tarvikkeita (joista kahdesta hän pyysi tekemään rannekorut, teen taatusti!), kauniisti paketoitu saippua,

enkelin siivet nimelläni, kaunis K-kirjaimella koristettu puinen sydän magneetti sekä

itse sidottu pieni muistivihkonen, jolle jo pieni suunnitelma.... mikäli raskin tuota käyttöön ottaa.

Että tämmösiä ylläreitä Pate mulle kanto. Ja vieläki on vaikea uskoa tätä todeksi. Onneksi näin, töissä oli taas oikea helsvetti irti, nyt onneksi taas kahden päivän vapaa, saan ehkä tehtyä ne joulukortit ajallaan valmiiksi ja postiin.... jäivät sitten himpun vaiheeseen. Onhan tässä muutakin valmista, mutta ne odottakoot joulun ylitse.

Näin siis tänään.

Viheriätä esittelyssä!

Vihdoin sain kuvattua ihanaa keväistä vihreätä. Sain kaiken jo maanantaina valmiiksi, mutta iltavuorot on syöneet päivänvalon. Niin, puikoilla oli jälleen kerran kolmiohuivi, tällä kertaa alkuperäinen fifi. Ja tämä onkin mielestäni ainakin itsetekemistäni kauniimpi malli. Eli tuo fifi3 on nyt sitten kotia vailla.

Tässäpä huivia pitelee tänään seitsemän vuotta täyttävä esikoiseni.

Sitten se vihreä tähän liittyvä. Kun minulla sitten oli vielä kaksi isoa rintaneulaa, huomasin sen olevan hyvä kiinnittäjä näille ihanille jättihuiveille. Tuohon revontuleen olen yrittänyt miettiä myös, mutta ei ole vielä selkiintynyt mitä helmiä oikein käyttäisin. Tässäpä sitten juniori mallinukkena, eipä kyllä huomaa laisinkaan koko poikaa tuolta huivin sisältä.

Yksi Swarovskin bicone keskellä sekä vaijerissa vihreää onyxia ja mattaista säröakaattia reunasta reunaan. Yksinkertaista mutta kaunista. Ja vielä kuva, jossa näkyy tuo huivin pitsimalli kunnolla.

Tässä mallissa siis salmiakit oikeassa asennossa, kun  tuossa kolmosessa ne ovat enemmän lappeellaan. Mä oon oikeen intoutunut noitten huivien kanssa ja koko ajan kattelen uusia malleja, revontulia tulee kyllä tehtyä, lankaa odotellessa. Siskolle ja äitille pitää tehdä, itelle toisen värinen ja yksi tulee miehen  vanhimmalle siskolle, kiitoksena hoitoavusta. On aina sillon tällöin meillä lapsenvahtina, kun sattuu tarvitsemaan. Tänäänkin tulee minut päästämään kurssille, kun mies on iltavuorossa.

Esikoisen synttäreitä sitten juhlitaan lauantaina, ensin pari tuntia hulinaa ja vilskettä kavereiden kanssa, parin tunnin tauko (juniorin päikkäreitä varten) ja sitten sukulaisia. Että voi olla päivitykset tältä viikkoa tässä. Blogillakin on pian yksi vuosi täynnä, arvontaa olis tarkoitus, mutta kun en tiedä mitä sitä laittais palkinnoksi tällä kertaa. Kun eihän tämä enää ole pelkkä korublogi, kun noihin muihinkin käsitöihin sitten menin hurahtamaan. Onko ehdotuksia mikä olisi hyvä palkinto?

Nyt lähden ruokkimaan lapset. Hyvää loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua kaikille!

Tarina Revontulesta

Olen ihaillut suunnattomasti Revontulihuiveja, mutta ohje tuntui olevan täysin hepreaa kun sitä tarkastelin. Yritin paristakin arvonnasta sitä voittaa, ei suosinut onni minua. Eipä kyllä ole yhdessäkään arvonnassa suosinut, mutta olenkin ottanut sen vanhan sanonnan mukaan: jos ei onnea arvassa, niin onnea rakkaudessa.

Revontulta olen ihaillut ja ohjetta silmäillyt, ei vaan auennut ei. Kunnes heräte ostona tuli ostettua Novitan Rose mohair lankoja, useampaakin sävyä. Päädyin aloittamaan Fifi3 huivin. Hetken meni harjoitellessa, mutta kyllä se vain onnistui. Tässäpä se.

Pikkasen sekosin tuossa reunassa ja reiät tuli vähän vääriin kohtiin, mutta ei se onneksi näy siitä. Itse sen tietysti huomaa ja ehkä joku täydellinen neuloja sen siitä huomaa heti. Itseäni tämä ei haittaa. Kuitenkin kun tämän sain valmiiksi, päätin katsoa uudelleen revontulen ohjetta ja innostus oli erittäin suuri kun sen huomasin tajuavani. Tottakai halusin tehdä revontulen sitten ehdottomasti vironvillasta. Ongelmana oli tässä, että en sitä löytänyt nettikaupoista (kun en tiennyt langan olevan nimeltään Aade lõng).
Onneksi on ihmisiä joilta pyytää apua ja hätyyttelin Lilaa, joka on tehnyt itse jo neljäkymmentä Revontulihuivia, joten voinen huoletta sanoa, että Revontulen ammattilaista. Kiitos Lilan, sain langan viikko sitten tiistaina, hänen omista varastoistaan ja hän vieläpä luopui itselleen varaamasta uutuus väristä. ISO KIITOS LILA TÄSTÄ! Ja pääsin revontulen kimppuun.

Lanka vyyhti ei sitten ollutkaan ihan pieni. Meni melkein tunti keriä se ja lopulta se oli jo liian iso käsiini, mutta sain kuin sainkin kerittyä langan vain kahdella kerän karkaamisella. Ja nekin onneksi vain pienen vahingon aiheuttaneita. Mies kyllä sitten meinasi, että yöllä kissat kaivavat kerään esiin ja vetävät sen kanssa kunnon rallin ympäri kämppää, näin ei onneksi käynyt. Tietysti asiaan vaikutti sekin, että kun meidän Harli on oikein kova lanka/naru fetissi, on kaikki piilotettava hyvin tai ne on syöty. Olisi tämä huivi jo valmistunut sunnuntaina päivällä, mikäli aamulla herätessä ei olisi ollut todella kova migreeni kohtaus päällä. Siitä toipumiseen meni koko päivä, vasta viiden jälkeen pääsin tolpilleni ja silloinkin vielä jyskytti päässä.

Suurin yllätys kuitenkin oli kokoonsa nähden se, kuinka joutuisa tätä oli tehdä ja loppujen lopuksi helppo, kun vauhtiin pääsin. Revontulen ohje löytyy täältä. Ainakin kaksi näitä on näillä näkymin tulossa lisää, itselleni toinen väri sekä siskoni halusi itselleen myös. Vielä odotetaan tuleeko äidiltäkin pyyntö. Miten on äiti?

Nyt minulla on haussa uusi kolmiohuivin ohje. En ole vielä sopivaa löytänyt. Lankana on ohut sukkalanka, jota on 100 gramman vyyhti, jossa on noin 420 metriä lankaa. Vinkkejä otetaan vastaan. Tai siis malleja on löytynyt, mutta tuo vyyhti ei siihen ole sitten riittänyt. Ja nuo Rose mohairitkin olisi vielä tarkoitus saattaa huiveiksi, en tiedä tuleeko niistäkin fifi3 vai jokin toinen malli.

Yleensä tartun kutimeen illalla, kun pojat saatu untein maille ja itse ei ihan vielä ole nukkumaan valmis. Kovasti ihmettelin tuossa aiemmin, kun aina on niin hitsin kuuma välistä. Sekin arvoitus ratkesi, tässäpä kuva fifin teosta ja selitys kuumuudelle.

Jos on suuri pörröinen työ ja kissa sylissä, toinen kissa niskassa ja kolmas ihan vieressä itse sohvannurkassa, niin ei ole kovin ihme jos vähän meinaa kuuma tulla. Miisu siis edelleen korvaa Maijaa sylissäni.

Tässäpä vielä muut mohairin sävyt. Tuo vihreä oli erittäin herkullinen, vaikka vihreä ei niin kovin olekkaan minun värini. Tai siis, upeita sävyjä siitäkin löytyy, en vain itse osaa käyttää vihreää.

Nyt taitaa helmet huhuilla, pari avainnauhaa tehtävänä sekä jotain Lilalle tästä upeasta langasta. Nauttikaa ihanista kevät päivistä!

Ai niin, minulle on postissa paketti, Salaisen kirppisystäväni paketti tullut perille. Eilen sain pakettikortin, mutta minusta on tullut jo niin aikuinen, että maltoin jättää noutamisen tähän päivään. Sitähän ei tietysti lasketa, että en olisi sitä ennättänyt eilen hakea ennen töihin menoa, eihän? Omani lähtee varmaan huomenna liikkeelle kohti vastaanottajaa, pakkaamista ja korttia vaille valmista on. Tänään kuitenkin käyn noutamassa minulle tulleen.