Taikapalloilua

Paketin sain käsiini jo tiistaina, mutta kiire on estänyt postata aiemmin. Itseasiassa kuvien laatukin on luokkaa kiire... mies oli päättänyt tiistaina, että mä tarviin piristystä ja mennään leffaan. Kerkesin paketin hakemaan töiden jälkeen kun olin torkahtanut 15 minuuttia. En vaan voinu jättää kerimättä heti ja mies sitte napsi kuvia sitä mukaan. Yhteistyöllä ennätettiin hyvin leffaan. Hevireissu käytiin kattomassa, sen piristyksen lisäksi tämä paketti tosissaan piristi.

Kun avasin laatikon niin tämä oli näky, ihana kortti ja sinä ihana Snyni älä turhaan pahoittele, ettei korttia kummempaa itsetehtyä ollut mukana. Ihana tuo kortti ja ihan riittävästi. 

Kissoille namiskaa ja Niina Laitisen Pakkasyöt ohje paljastui kortin alta. Ja jotain todellista herkkua. Samojedin karvasta käsin kehrättyä lankaa. Olenkin pitkään  haaveillut päästä testaamaan koirankarvalankaa ja nyt mä sain ja vieläpä käsin kehrättynä. Oi-joi... kovasti miettinyt mitä tuosta tekisin. Ensimmäisenä mietin lovikkalapasia, mutta kun pelottaa jossei tuo lanka riitäkään niihin. Että pitääkö kattella joku paksun langan kämmekäsmalli vai sävellellä omasta päästä. Vai oisko sinulla Sny ideaa mitä tästä herkusta tekisin.

Noita pakkasyö sukkia olen ihaillen katsellut kun on niitä nähnyt. En vain ole saanut katsottua ohjetta, oletuksena se on joku todella hankala juttu. No eihän se ollutkaan ja tässä miettinyt lankojani, että mistäkös sen tekisin. Tuo kaksivärinen palmikko on nimittäin houkutteleva.

Ja tottakai se ihan taikapallokin oli ja eikun kerimään. Nelli oli innokkaana apulaisena, vuorotellen nakotti laatikossa ja kävi haistelemassa lankaa.

Ihan ensimmäisenä kerästä putkahti fatzermint patukka, namskis. Lisää kerimistä...

Seuraavaksi paljastui silmukanpitimet. Taisinkin ilmoittautumisessa mainita, että tämä on ainut apuväline mitä ei vielä ole... Monet kerrat olen miettinyt hankkivani, mutta aina se on jäänyt. No nyt mulla on nekin.

Sitten putkahti lankaleikkuri avaimenperä, joka on kuin koru. Kohta on oiva ensiapupakkaus kasassa avainten yhteydessä, mittanauha, pieni kahden koon virkkuukoukku ja nyt lankaleikkuri, kyllähän näillä jo jotain saa aikaan kun lankaa vastaantulee, vai mitä?

Toinenkin fazermint ja jotain muutakin mitä en omistanut, en tainnut edes mainita tästä lomakkeessa, mutta snyni ainakin sen osasi hankkia, puikonpitimet. Nytpä ei karkaa silmukat työstä laukussakaan. Ei kyllä ole juurikaan päässeet karkaamaan, kun olen tähän asti aina kieputtanut lankaa niin, ettei pääse ja pyöröpuikot taas laittanut puikko-osat jo neulottuun työhön. Nyt ei tarvitse näitä omia kikkojakaan käyttää vaan voi turvallisin mielin kuljettaa töitä matkassa.

Langaksi paljastui nokkoslankaa. Koko kerimisen ajan pähkin, että mikä lanka tämä on. Tuntui tutulle ja oli tutun väristä. En saanut päähäni, mutta heti kun näin vyötteet oli ihan selvää. Vuoden vaihteessa tein tästä ihan samasta langasta ja ihan samassa värissä lapaset, viimeistelyä vaan odottavat. Pitäiskös tehdä säärystimet niille kaveriksi, kun on samaa väriäkin. Hmm... mietitään. Ja viimeisenä kerän sisällä oli käsintehty villiruusu glyseriini saippua.

Oli kyllä niin minun näköinen paketti kuin vain olla voi. Hurjasti paljon kiitos Snyni tästä. Totesin miehelle keriessäni, että ainakin tietoihin on perehdytty ja hyvin. Ja tuo koirankarvalanka oli todellakin piste i:n päälle, wau!

Syyskuun salaisuuksia

Tänään sain ilmoituksen syyskuun sny-paketin saapumisesta. Taikapalloja kaksin kappalein ja aivan hurmaava kortti. Päätyi työpöytäni eteen seinälle.

Aloitin kerimisen tuosta neliön mallisesta ja ihastelin langan tuntumaa sormissa. Kovin oli tutun tuntoista, mutta en saanut kiinni mitä lankaa tämä on. 

Kerimisen jälkeen paljastui langaksi hot socks, on yksi mieluisista langoista. Eli turhaan huolit snyni, että ohuet langat eivät ole sinulle tuttuja. Ja nuo värit ovat todella ihanat. Suorastaan harmittaa tällä hetkellä, että totesin 2mm pyörö karbonzieni teräosien olevan irtoamaisillaan ja niillä en voi alkaa sukkia tikuttamaan. Olisin muuten varmasti heti aloittanut näistä keristä sukat varpaista, että tulisi koko kerät käytettyä pitkiin sukkiin. Nyt on siis puikko ostokset edessä, mutta karbonzeja en osta, ettei käy uudestaan näin. Olen huomannut teräosan pikkuhiljaa irtoavan lähes kaikista omistamistani karbonzeista. Ei kiva. Kerän sisällä oli hiusväri laatikko ja mielessäni hihittelin itsekseni, mistähän snyni tiesi harmaiden ilmaantumisen alkaneen. Väriä sieltä ei kuitenkaan löytynyt vaan virkattu orkidea, ohje sille sekä ihana pieni valokuitu perhonen. Nellikin tuli tarkkailemaan kerimistäni, ensin tutkittuaan tyhjän laatikon, mamman laadunvalvoja. Ja sitten toisen kerän kimppuun...

Sieltä alkoikin paljastumaan vaikka ja mitä. Teetä tuli ensimmäisenä, sitten todella kaunis avain-avaimenperä. Ei taida päätyä avaimenperäksi vaan koristeeksi, kunhan sille sopivan paikan keksin. Kerä kätki sisäänsä vielä kaksi fazermint suklaapatukkaa, lisää teetä, ihania perhosnappeja (taitaa päätyä sukkia koristamaan) pieniä made with love sydämiä. Niitä olikin niin reilusti, että jokusen ehkä jopa raaskin käyttää. Minulla kun tahtoo olla jemma niminen paikka kaikelle tuollaiselle, josta niitä hypistelen mutta en raaski käyttää. Siksi vastaavia pitääkin ostaa aina iso setti, kun sitten kuitenkin niitä on kiva lahjoihin laittaa. Sisäinen harakkani vain ilmenee näissä asioissa, kuten monesti myös lankojen kanssa. Mutta sittenhän aloin kerän lopun lähetessä katsomaan, että vielä tulee uutta lankaa...

Vielä oli siis yksi yllätys taikapallossa, kerä zauberballia... ja nyt sitten onkin ongelma kun ei tiedä yhdistänkö nämä pitkiksi sukiksi vai teenkö omat sukat molemmista, vai kenties huivin tuosta zauberista. Ja tuo olikin sitten jo hemmottelua snyltäni, monesti kun on noita tullut meinattua mutta vaan meinattua ostaa. Olen aika äimistynyt kuinka upea lähetys tämä olikaan.

Todella minun näköinen paketti, väritkin niin upeita. Töitähän on sen sata kesken, mutta nämä huutaa ja kovaa. Pitää vaan yksi juttu tiputtaa puikoilta, että pääsen sitten edes jommasta kummasta langasta sukat tekemään. Eli todellakin olet upeat langat minulle valinnut vaikka ei sinulle ominta alaa ohuet sukkalangat olekaan. Tähän on kyllä minimi budjetti heittänyt häränpyllyä viuhuen vain. Mutta tämä kyllä piristi päivääni suunnattomasti, olen eilisestä lähtien palellut. Muuten ei juurikaan ole oireita, että tulisin kipeäksi, väsyttää ja viluttaa vain. Tokikin voi selittyä myös lauantain urakalla. Menin taas kerran haastamaan itseni juoksemisessa ja juoksin tähän asti pisimmän matkani, 25 km. Osallistuin Botnia löppet kisaan ja vesisateessa juostessa voi joko olla flunssaa tai sitten on vaan vielä energia vajetta, ainakin nälkä on koko ajan. 

Mutta nyt alan asettumaan soffalle puikkojen kanssa ja valmistautumaan keskiviikko illan parhaaseen radioshowhun. Radio Helsinki ja sieltä Raitsikka & Tokela show... nannaa korville.

Taikapallo postia

Niin se kuukaus hujahti ja tänään sain toisen syksyn Sny-paketin. Eikä edes tarvinnu käydä kotona mutkaa vaan ennätin napata töistä lähtiessä matkaan. Tässä kuussa siis aiheena taikapallo ja parin haastaminen uuden kokeiluun.

Tämä oli alku tilanne...

Herkut mulle ja kissoille, kirjekuori jota ei saanu aukasta vielä ja sitten se itse taikapallo.... ja ei ku hommiin...

Yllättäen Nelli mukana varmistamassa homman laadun.

Ja vartioimassa herkkuja tottakai. Ensimmäisenä kerästä putkahti kaksi hand made lappua.

Teetä neljää eri makua. Houkuttelevia, tänään testaan ensimmäisen, en vaan vielä tiedä minkä.

Seuraavaksi kuoriutui kolme eri väristä fimo massaa....

Herkullisia helmiä, juniori sanoikin karkkihelmiksi.

Lisää hand made lappuja.

Toinen pussi helmiä, molemmat pussit herätti jo ideoita.... Ja tästä pussista tulikin kysymys snylleni, oliko tässä nuo bling bling helmet sun itse tekemiä?

Ja vielä lisää hand made lappuja. Hyvä että olikin reilusti... mä tahdon olla aikamoinen harakka näiden kanssa jos niitä ei ole useampaa... en kyllä tiedä mistä moinen johtuu.

Langan tiedot. Ihan uusi tuttavuus tämä lanka. Ihanan väristä ja blingiäkin mukana, sukkalanka kuitenkin. Keriessä aluksi mietin huivia, mutta sukatkin ois ihunat. Ainoa vaan, että kun mulla on aina villasukat paitsi juostessa juoksusukat paljaissa jaloissa niin, mahtaako tuo blingi sitten tuntua? Sukat tästä taitaa kuitenkin tulla. Hiertäkööt, pitää sitä pyhäsukat olla!

Ja lopuksi löytyi vielä trikoo panta, Snyni ompelema. Tämä tuleekin tarpeeseen, alkaa jo tarvita juostessa lämmikettä korville. Pipo onkin jo työmatkoilla ollut käytössä kovastikkin. Aamulla kuudeksi mennessä kun on aikaste kylmää jo.

Kuoresta sitten löytyi kirje ja ohjeita fimoiluun. Snyni siis haastaa minut kokeilemaan helmien tekoa fimosta. Ja jotain idean tynkää siitäkin jo iti... mietin vaan, että jos tuon massan avaa onko se käytettävä kerralla? Nimittäin sillon pitää kehittää pari ideaa lisää ettei mee massa hukkaseen.

Ja tässä siis koko komeus...

Kyllä on taas Snyni kasannut juuri minunlaiseni paketin. Inspiraatiota tuli roppakaupalla, tarvis vaan saada lisää aikaa jostain. No onneksi nyt huomisen työpäivän jälkeen on kolme vapaata tiedossa niin kerkeää taas, mikäli ei flunssa ota niskavoittoa musta ja vie voimia... on meinaan nyt viikon yrittäny sekin punkea päälle, vielä ei oo onnistunut. Silläkin tuli nuo teet oivalliseen saumaan, sitä kuluu nyt.

Mulla ei oikeesti nyt oo sanoja kunnolla, kun tää paketti laitto mun pään taas leijumaan omiin maailmoihin kaikkien ideoiden kanssa. KIITOS, KIITOS, KIITOS, KIITOS sinulle Snyni.

Ja tottakai Nelli ja Harli sai heti yhden herkkutikun.

Kuvaaminen näiden kanssa oli vaan haasteellista. Ensinnäkin Harlin takia mun on pakko pieniä nuo tikut, Harli meinaan lotasee lähes purematta sen ja kohta sitte oksentaa, lisäksi syö omansa ja sitte varastaa Nelliltä joka syö rauhallisesti. Eli pieniksi ja tasan molemmille, tässäki Harli yrittää Nellin palaa kun hotkas omansa.

Nyt mä lähden teen keittoon ja vähän heiluttelen puikkoja. Jos edes jotain kesken eräistä sais pois puikoilta.... kun ois useempi pari sukkia kesken joista enää vähän toisesta uupuis. Aina vaan tulee alotettua uusia ja uusia ja uusia ja uusia... liikaa ideoita ja liian vähän aikaa.

Mukavaa syksyista viikonloppua kaikille!

Huhtikuun sny

Syksystä asti se on aina väliin yrittänyt, pintani oon pitänyt... mutta nyt se sitten vei voiton, eli flunssa. Onneksi tuntuu olevan joutusaan ohi menevää, pojilla oli viime viikolla ja nyt alan minäki olla elävien kirjoissa. Töissä oon ollu, mutta kotona ei sitte ookkaan jaksanu ku mennä aidan matalimmasta kohasta ylitte. Eniten kuitenki ketuttaa, ku ei oo nyt päässy koko tällä viikolla juoksemaan, ilmat on meinaan ollu hyvät. Tiistaina sitten töiden jälkeen oli pöydällä ilmotus iso kokoisesta kirjeestä, muutama tunti siinä meni meinatessa mutta uteliaisuus vei voiton ja kävin postissa. Siellähän oli huhtikuun taikapallo snyltäni.

Tämä kuoriutui laatikosta. Kortissa ystäväni pahoittelut ettei lähetys ennättänyt ennen pääsiäistä, oli työkiireet vieneet mennessään. Ja kun olo oli mitä oli päätin mennä helpolla ja virittelin kerijälaitteen esiin. Ei se vaan mennyt ihan ajatuksen mukaan, mutta kun hoksasin miten pitää taikapalloa kädessä alkoi sekin sujumaan. Ensimmäisenä vastaan tuli kerän vaihtuminen, oli melkoisen yllätys, oli vielä niin pieni tuo kerijälaitteelle syntyvä kerä... eipä siinä, uutta kerää kerimään...

toisen kerän kerittyäni oli saldona kaksi kerää ja kool aid pussi...

Tässä vaiheessa aloin miettiä mahtaako lanka olla snyni värjäämää, mutta metsään meni arvaus, ellei sitten ole lisäväriä laittanut keriin... kolmas kerä kerintään....

Kolmas kerä keritty, esiin tullut tuo kool aid pussi, kolme suklaamunaa ja auringonkukka magneetti, jossa lukee: Iloa ja aurinkoa. Ja vieläkin on lankaa kerittävänä...

Mitä kaikkea sieltä sitten löytyi... neljä kerää lankaa, joka oli Dropsin Fabel printtiä, yksi kool aid pussi, viisi suklaamunaa, magneetti, viistosukkien ohje ja huovutettava "lammas". Juu-u, olihan pää täynnä räkää sitten kun tuota lampaaksi katsoin, kun eilen esikoisen kanssa tutkittiin pakettia tajusin sen olevan pupu kun katsoin kuvaa uudestaan. Ja tuon huovutuksen aionkin tehdä esikoisen kanssa, hän kun on noita tuommoisia koulussa tehnyt, niin osaa neuvoa äitiä ja kovasti oli halukas kokeilemaan tuota huovuttaa, joten kiitos sny, että annoit minulle esikoisen kanssa yhdessä askarreltavaa, kun monesti tuntuu etten hänen kanssaan ennätä niin paljon touhuta mitä haluan. Viistosukat on sinänsä hauska juttu, että jo viime kuun paketin langalle tuota ohjetta mietin, mutta kun se enklanniksi ei ihan auennut ja nyt siis sain ihan suomeksi tuon ohjeen, jess! Toinen mikä siinä mietityttää on tuo koko, ohjeessa vain yksi koko ja se on pari kolme numeroa omaani isompi. Sen ratkaisua olen miettinyt pienentämällä puikkokokoa. Siltikin se mietityttää, kun ohjeessa jo valmiiksi 2,5 mm puikot ja sitten taas pienimmät multa löytyvät pyöröt on 2 mm, että pieneneekö riittävästi. Houkutus olis kyllä suuri... toisaalta nuo langat herätteli huivi-ideoita mielessä... kassotaan mitä tulee. Kivan väristä lankaa, ihanasti tulee kevät alku kesä mieleen. Ja Fabelia tykkään neuloa. Kiitos taikapallosta sinulle snyni.

Eilen sitten flunssasta ja kurjasta olosta huolimatta lähti olo nousuun, illalla olimme miehen kanssa katsomassa Niko Kivelää ja hitsi kun vieläki on leukaperät kipeänä. Loppupuolella showta ei vaan enää voinut nauraakaan, ei jaksanut ja oli jo posket niin kipeenä. Loistava esitys, suosittelen!!!

Viime kuun sny lankakin on muotoutunut muotoonsa, siitä sitten myöhemmin lisää. Nyt lähen iltapalahommiin lasten kanssa. Aurinkoisia päiviä kaikille ja muistakaahan edellisen postauksen arvonta, vielä on reilu viikko aikaa osallistua.

Taikuuden päivä

Niin, tänään odotti postia pöydällä kun tulin töistä... lokakuun sny-lähetys, maksina lähetetty ja kun tuo meitin Pate on niin ihana, että lähes aina ottaa maksit mukaan ja soittelee ovikelloa, josko saisi annettua luukusta sopimattomat lähetykset, niin kotiin asti tuli tämäkin puketti. Oli siis kiva tulla kotiin, kun tämmönen boksi odotteli heti keittiön pöydällä...

Lokakuussa sny-aiheena oli taikapallo ja tämmönen pallo mulle paljastui kera kortin, kirjekuoren ja nauhan jossa oli kiinni silmukkamerkkejä, koristepyykkipoika ja pari koruriipusta...

... niin ja tuo karkkikeppi, snylläni on jo joulu mielessä. Kirjekuorta ei saanut avata ennen kerän uudelleen kerimistä ja malttamattomana minä ryhdyin heti toimeen....

Ensimmäisenä paljastui neljä minttulakua, minttua minun heikkouttani ja nämä vielä ihanan pehmeitä eli siis todella tuoreita, pistin heti omaan jemmaan... aion nauttia nämä ihan itse. Ja keriminen jatkui...

Seuraavana tipahti kierroslaskuri, laskuria minulla ei ollutkaan ennestään eli osui ja upposi. Seuraavaksi tipahti lisää pientä tarpeellista...

Lisää silmukkamerkkejä, tällä kertaa avattavia ja nuo nauhassa kiinni olleet taisivat olla snyni itsetekemiä?

Seuraava yllätys sieltä jo pilkottaa reilusti, sydän heijastin. Taitanee päätyä laukkuuni, koska takeissa jo on ja laukkuun olin suunnitellut ostavani oman, no nyt se on.... ja taas keritään vähän lisää...

Nyt tuli hauska pipon mallinen puikkomitta, tuota mittaa tuossa alareunassa mietin mahtaneeko olla mikä mitta kyseessä? Cm ei ainakaan ole kyse, sen tarkistin. No kuitenkin... homma jatkuu...

Seuraavaksi tuli neljä ihanaa tähtinappia....

Ja mitäs sitten, siemenhelmiä joita ennen tuommonen ovaali pinkki jutska, sitä hetken ihmettelin kunnes tajusin koittaa avata, se olikin yliviivaustussi, suloisen kokoinen ja ihanan värinen....

Vielä riittää hommaa... juniori tuumasi tässä vaiheessa, että nyt sieltä taitaa tulla hanskat. Ei tullut hanskoja vaan...

Kassi, jolle oli selvä käyttötarkoitus... projektipussiksi ehdottomasti. Mutta tuolla kassissa oli vielä sisällä tuommoinen vihreä verkko... kysynkin nyt rakas snyni, onko sillä jokin tarkoitus? Ei meinaan ainakaan itselle tuli mitään mieleen. Tässä vaiheessa epäilin, että kirjekuoressa odottaa ohje, johon tulee helmiä, iiks, ei kuitenkaan tullut, eli helmet oli muuten vain. Seuraavassa kuvassa sitten koko sisältö...

Hurjan paljon oli snyni onnistunut sisällyttämään taikapalloon sisältöä ja vieläpä kerinyt todella kauniin pyöreän kerän... kun vertaa siihen mitä itse sain aikaan olen kyllä kateellinen, hihii, voi kun voisikin laittaa oman räpästyksen kuvan tähän vertailukohdaksi, saisitte vatsalihaksille treeniä naurun kautta. Vielä pari kuvaa, ensin pikkutavaroista lähempää...

Ja kruunuksu tuo lanka...

Uusi tuttavuus minulle tämä BC Garnin babyalpaca, mutta jukra miten ihanan pehmeää se on. Väri on semmoinen mitä tuskin itse olisin ostanut, mutta kaunis se on. Monesti sitä vain jämähtää niihin omiin väreihinsä ja ei uskalla hankkia muita värejä vaikka ne kuinka ihania olisikin, kiitos siis snylleni tästä värivalinnasta. Mukana oli sitten ohje huiviin, englanniksi ja sitä nyt on tullut tankattua ja tankattua, muutama kohta jotka vieraita termejä, mutta kyllä ne sieltä on alkanut avautumaan ja kuinkas sitten kävikään.... juniorin kummit eivät päässeet sunnuntaina, joten tulivat tyttäriensä kanssa tänään käymään ja heitä odotellessa....

oli sitten ihan pakko aloittaa tuo ohjeen huivi tuosta langasta.... siitäkin huolimatta että on taas luvattoman monta työtä kesken yhtäaikaa... mmm... rojekti, kaksi revontulta, yksi muu huivi, äitin tuubihuivi, hame, kolme eri sukkaparia ja saattaa tuo olla joku muukin. Ja kuten huomaatte kierroslaskuri pääsi heti käyttöön, samoin pussukka ja yksi silmukkamerkeistä ja täytyy sanoa, että onneksi snyni laittoi tuon laskurin taikapalloon... ei olisi tätä huivia ollut kovin kiva tehdä tukkimiehenkirjanpidolla. Hurjan iso kiitos sinulle snyni, turhaan hermoilit aivan super ihanan, mahtavan ja upean taikapallon olit minulle tehnyt! Ja kuten kuvista huomaatte en jännittänyt yksin sisältöä, vaan juniori sekä Harli olivat tiiviisti vieressä seuraamassa mitä kaikkea sieltä oikeen löytyykään.

Tosiaan juniorin kummit kävivät tänään tyttöjensä kanssa, juniori sitten heidän lähdettyään kysyi esikoiselta mielenkiintoisen asian. Ensin tuumasi, että vaikka puhut normaalisti, niin miksi näille neideille puhuessa puhut jotenkin ihanammalla äänellä. Tytöt ovat siis kolmen ja vuoden ikäiset. Esikoinen etenkin tästä kolmen vuoden ikäisestä huolehtii ja touhuaa kovasti hänen kanssaan.

Tänään oli myös hauska aamu, vaikka aikainen olikin. Eilen juuri sanoin työkaverille, että soittaa mulle heti jos mua ei kuuden aikaan ala näkymään. Kun tiesin etten saa ajoissa unta ja unet jää lyhyiksi... no heräsin ja kerkesin ajoissa töihin.... mutta se olinkin minä joka joutui soittamaan, kun kello näytti jo kymmentä yli kuutta ja työkaveria ei näkynyt... herätin hänet ja siitä meillä onkin riemua riittänyt koko päiväksi.

Mutta nyt blogikierrokselle ja sitten tutimaan, että jaksaa taas aamulla töihin, huomenna pitää onneksi vasta seitsemäksi. Ihanaa viikonjatkoa kaikille!