Mukavaa postia...

Tänään vihdoin sain ärräpaketin. Se vähän aikaili tänne tulemista, kai siellä sisällä ollut kissa halus näin kevään korvalla käydä mualimalla enempikin. Voitin siis aiemmin Suden, apinamestarin arvonnassa kissalaukun. Kuvan perusteella odotin pienempää laukkua ja voi että olikin ihana ylläri, että tässä oli kokoa just hyvästi mun tarpeisiin. Tää on ihana, kuten Nellikin totes... minähän olen kaikessa mukana, joten pakkohan tästä oli kuvia sitten räpsiä.

Sanoinko jo, että tää ihana? Siis mä oon myyty ja heti piti tuolta sovinnaisemmalta mieheltä kysyä, että mitä tykkää, hänki sano että tää on hyvän näkönen. Olen hyvin hyvin onnellinen tästä arvonta voitosta, Kiitos Sude! Tuo ärräpaketti tosiaan olikin vähän haaveilevaa sorttia, tänne tuleminen kesti kaiken kaikkiaan kaksi ja puoli viikkoa... Viime viikolla sitä kävin kyselemässä, ei ollut tullut ja nuori tyttö katteli ettei näy heille saapuneiden listoissakaan. Kävin uudemman kerran ja sillon oli kauppias itse paikalla ja hän siitä soitteli ja kyseli, paketti laitettiin hakuun. Sitten myös Sude kävi kyselemässä lähetys ärrältä ja huppista, siellä oli sattunut vahinko ja paketti oli heillä saapuneiden hyllyssä. Sitten kun saivat paketin matkaan niin parissa päivässä tuli. Tänään kun sen noudin töiden jälkeen oli kauppias töissä ja hänen kanssaan juttelimme, että vahinkoja sattuu ja onneksi tämä päättyi hyvin. Paketissa oli jotain muutakin. Pyysin Sudea tekemään minulle virkatun Miisun, kun jouduimme luopumaan neitosesta. Nyt minulla on Miisun mukaan virkattu kissa, ihana sekin ja tulee varmasti unikaveriksi, kun ei ole Miisua enää peiton alla nukkumassa.

Ja Nellihän tykkäsi olla laukussa vaikka Miisun kanssa.

Ostin tänään myös tulppaaneja, kaksi päivää vapaata niin on aikaa niistä myös nauttia. Sovittelin sitten kuvia varten Miisua ja tulppaaneja ja eikös meidän kaikki mukana häärää siinä myös...

Kuvassa on myös tänään postista noutamani langat. Siitä enemmän hetken päästä. Ensin neiti kaikessa mukana... "purasen muuten ihan just..."

Ei onnistunut tulppaanien kanssa kuvaus, joten laitoin ne kirjahyllyyn paikalleen ja asettelin laukun, Miisun ja nuo langat... no vähintään siinä edessä pitää häärätä...

Mutta sainpa sitten yhden onnistuneenkin kuvan, ihanaa ja piristävää postia siis tuli meille.

Mutta joo, ennen lankoja vielä juttua neiti kaikessa mukana tempauksesta... Tänään siis menin kuudeksi aamulla töihin. Illalla vähän kuuntelin nukkumaan mennessä, että mitähän siellä häärätään kun ei asettunutkaan meidän muiden kanssa nukkumaan. No, ilmeisesti mies sitten sanoi Nellille eilen jotain mikä jäi hampaan koloon... Aamulla siis tulin keittiöön ja meillä oli hammastikkuja vähän ympäri keittiötä ja sohvallakin (ei ainakaan vielä ole käynyt ilmi Nellin niitä syöneen... toivottavasti ei)... mutta hampaan koloja oli siis kaivellut. Meillä on hammastikut olleet (yllättäen paikka kyllä vaihtui) keittiössä astiakaapin vieressä olevassa avohyllystössä... Jotain ilmeisesti mies väärin sanoi Nellille tänään päivälläkin, kun se täältä taas yllätettiin...

Levitteli sitten nuo kortit tuolta kun hammastikut katosi. Teini-ikä ihan selvästi ja temperamenttinen neitokainen. Vai mitä luulette?

Ne langat sitten... Niin tuossa männä viikolla mehtäemäntä laitto viestiä, josko pliis suunnittelisin jotain ja yritettäs yhdessä neuloa sitä. No mullahan sitten alko heti idea itämään ja langat sitten sain tänään, tilasin tarjouksesta Tapiolta. Kun sitä ei pysty sanomaan onnistuuko tämä. Katotaan mitä saadaan aikaan, saadaanko mitään.

Nyt mä istun kutimen kanssa soffalle, josko sais kohtapuoliin yhden isomman työn puikoilta poikkeen. On vielä helppo neule, niin voi samalla miettiä tuota ideaa valmiimmaksi.

Mukavia talvipäiviä kaikille!

Säärystimiin kun päästiin...

Olipas tänään ihana vapaa päivä. Aamulla jatkoin tyytyväisenä unia, kun pojat heräs. Mies nousi heidän kanssaan. Yöllä uneni oli aika katkonaista, pienikin risahdus herätti ja kun etenkin meidän esikoinen on perinyt äitin puheenlahjat unissaan... höpötystä siis piisaa. Minä kun olen sen perinyt omalta äidiltäni ja kyllä harrastan sitä kuulemma edelleen... Paras juttu on mieheni ja minun yhteisen taipaleen alkuajoilta, olimme aika vasta muuttaneet yhteen ja Tuutin (rakas ystäväni) koira oli ollut meillä hoidossa päivällä. Yöllä sitten olin alkanut höpistä koiranmakkarasta ja Tiltusta (tämä Tuutin koira), mies kysyi ihmeissään mitä minä höpisen. Tässä vaiheessa heräilin itse ja tajusin mitä olen suustani juuri suoltanut ja aloin nauraa asian tajuttuani. Mies ei tiennyt minun tässä vaiheessa heränneen ja seuraava kommentti hänen suustaan oli, että "nyt se on mennyt sekaisin". Voinette uskoa, että minä aloin nauraa entistä enemmän tämän kuullessa ja yritin siitä räkätykseni keskeltä saada sanottua miehelle olevani hereillä ja tajuavani tilanteen ja siksi nauravani... Mutta siis tähän aamuun, jatkoin unia ja minulla ei ollut tietoakaan että mies oli käynyt suihkussa ja sen jälkeen koko mies väki lähtenyt kaupunkiin. Heräsin tyytyväisenä valmiit kaffit odotti ja minä ihmeissäni missä muut ovat. Sitten päätin, että nautin rauhallisesta aamusta ja tulevat kun tulevat.

Aikaa kyllä kerkesi vierähtää jo sen verran, että oli jo pakko soittaa miehelle, että missä ovat. No olivat juuri Makuunin kassalla niin puhelu jäi lyhyeksi. Siitä kuitenkin tiesin, että odottelen rauhassa ovat kaupungilla. Oli meinaan niin makea keli, että oli pakko päästä juoksemaan. Olisin toki voinut lähteä heti, mutta aavistelin miehen tahtovan mukaan kun eivät mitään olleet pelaamassa (esim lätkää). Käytiin sitten juoksemassa tänään ja ai että olikin niin huippu keli siihen, ettei ole tosikaan, just sopivasti asteita ja liukkaudesta ei tietoakaan, vaan todella hyvä pito kenkien alla. Touhailin sitten omiani meidän "Pirren" eli Nellin kanssa. Kaikessa todellakin mukana ja kommentoimassa, lempinimi siitä, että kommentti on yleensä vieno "pirrr". Tässä teille ihana kuva tältä aamulta, älkää huomioiko minun silmäpusseja... kun yritän jälleen kerran muuttua yksisarviseksi ja se aiheuttaa aina aamuksi tuon silmäpussiefektin...

Eli mojova finni yrittää puskea nenän varteen juuri silmien väliin ja silloin aamuisin on silmäpussit kohdillaan.... ilmeisesti laskee turvotuksen tuohon silmien alle yön aikana.

Mutta aiheeseen...
Muistanette nämä säärytimet, no siitä se ajatus sitten lähti. Tai siitä ja näistä rannekoruista... ja eräästä langanostosreissusta, jolla oli tarkoitus hakea nappeja lisää, että saan säärystimet. Mutta eihän sieltä liikkeestä nappeja löytynyt, tai siis löytyi mutta kun kaikista mun haluamistani oli enää muutama jäljellä niin lähti sitte lankaa aiemmin saamaani ideaa ajatellen...

Virkkasin säärystimet muistaakseni 4 mm koukulla. Alkuperäisestä ohjeesta poikkesin sitten omille teilleni ja tein ala- ja yläreunaan tuon piparkakku reunuksen ja sivuille vaan kiinteitä ja pieniä lenkkejä ketjusilmukoilla tuota käsikorun ohjeella virkattua nauhaa varten...

Lankana siis Sadnes garnin Robust, 2 kerää á 50 grammaa ja Gjestalin Jannea kerä. Tuolla Robust langalla virkkasin niin pitkästi kun sitä riitti, sitten Jannella ympäri, pitkillä sivuilla pylväitä ja ylä- ja alareunassa kiinteitä silmukoita ja toisen kierroksen sitten tuota piparia ja niitä pieniä lenkkejä kera kiinteiden. Ja lopusta Janne kerästä sitten tuota nauhaa ja avot...

Ainakin virkatessa tuo Robust oli ihan mukavaa lankaa. Kun lankahan on 40 villaa, 22 nylonia ja 38 courtellea, joka siis on polyakryylia. Eli aikaste keinokuitu pitoista lankaa. Säärytiminä ainakin menee, kun villasukatkin yleensä suht pitkävartiset näin talvisin, mutta sukkia en ehkä lähtis näistä tekemään.

Tässä paras otos langan ihanasta väristä, siinä siis kulkee kolme eri väristä säiettä ja oli niin herkkua silmille ja kun käsiinkin tuntui mukavan pehmoiselta, päätin nämä kaksi kerää ottaa tähän säärystin kokeiluun. Ja tuolla Jannesta tehdyllä nauhalla sitten nyöritin nämä ja avot... hianot tuli vaikka ite sanonki.

Ja eihän mitään kuvata ilman Pirreä... Tässä kuvassa vielä näkyy noi raidat mustassa ja nuo valkosetkii on vielä aika huomaamattomia... on meinaan turkki muuttunut hurjasti tässä ja tuo valkonen leivittäytynyt enemmän. Nii ja painoa näille tuli 145 grammaa, että juurikaan ei lankaa jääny, kun kerät oli kaikki 50 grammasia.

Huomenna viimestään maanantaina sitte ystävänpäivä-säärystimiin jatkoa. Tänään kun on tullu tikuttua tuota testineuletta... deadline lähestyy... kyllä mä kerkiin ajoissa ihan varmasti. Mutta sitte asiasta kukkaruukkuun... ihan lähes kirjaimellisesti...

Tuossa asetelmassa paloi kynttiläkin silloin viime viikon keskiviikkona. Mutta nyt aiheena nämä Miisun muistoruusut... Ne kun  kuten kuvaasta huomaatte alkaa olla entisiä... mutta siellä on ylläri joka oikeesti yllätti mut kun aloin niille vielä kunnossa ollessa vettää vaihtaa ja siksi saavatkii vielä olla...

Meinaan lähes oikeestaan joka varresta puskee uutta alkua (älkää huomioiko kuvaan eksynyttä teeveen taustaa ja johtosoppaa), nyt sitte mietinki, että onko jollaki teillä kikka kolmosta jolla sais noihin varsiin juuret itämään, että saisin purkkiin nää varret? Jakasin meinaan kahtia ja toisen ruusun pitäsin itellä ja toisen veisin sitte kesällä kissojen yhteiselle haudalle anoppilaan. Annan niiden nyt kuitenki tuossa olla ja lisään vettä tarvittaessa, mutta tosiaan jos joku osaa kertoa miten sais juuria aikaseksi niin tää ois hyvin thänks siitä tiedosta.

Yritin loppukevennykseksi saada Harlista kuvaa... olihan hankalaa kun alko sitte kuvan ottamis hetkellä kiehnätä jaloissani niin, että kuva kulmana ois ollu takapuoli... asettui sitten aikansa pyörittyään makamaan...

... seuraava kuva sitten josta saa jotain selvää on tietysti Pirren mieleinen...

Nelli kun tulee pesemään Harlia tähän tyyliin edelleen. Piti ihan kuvakulmaa vaihtaa että sai tästä kerrosleivästä jotenkin selkeän kuvan. Nyt on Harlikin innostunut Nellin leikeistä ja välistä jahtaavat vuorotellen toisiaan niin, että tahtoo ite alle jäädä (kuten eräs aamu sängyllä miehen noustua töihin meitä muita aiemmin, minä olin hyvä alusta ja vuori tälle leikille).

Että semmoset lauantai terveisit. Ihanaa sunnuntaita kaikille.

Ai niin juu... hullua viedään taas... 12.3. talvi Extreme run ja sinne mennään...

Alpakkaa mulle ja alpakkaa sulle...

Muistanette raitapaidan ja suunnitelman kääntää ylhäältä alas versioksi sekä vähän pienentää kaula-aukkoa. Nyt on tehty ja kirjottelin jonkin moiset muistiinpanotkin tuossa, että jos joku haluaapi testailla nii voinen ohjetta kirjotella.

Ja ihana siitä tulikin. Ensimmäinen versio päätyi siskolle. Vielä olis langat pirteemmillä väreillä paitaan odottamassa... ku joku vaan sitä aikaa taikois lisää. Nyt on lähinnä puikot heilunu yhden testineuleen kanssa, deadline ois tän kuun viimenen päivä ja muuten ei ois onkelmaa laisinkaan mutta on vähä hitaanlainen vauhti, kun ajatukset tuppaa välistä karkaamaan Miisun suuntaan ja työlepää sylissä. Mutta kyllä se siitä, mallineule on syöpynyt alitajuntaan ja syntyy lähes itekseen. Mutta takasin paitaan....

Puikkoina 5 ja 6 mm pyöröt ja lankana Drops Brushed alpaca silk, kaks kerää kumpaakin väriä ja painoa hurjat 97 grammaa. Tää on tosi lämmin vaikka ohkanen onkin ja siksi todella ihanan rento käyttää nyt pakkasilla, töissäkin hyvä lämmike.

Vieläki olis varaa pienentää kaula-aukkoa, mutta nyt on hyvä mulle, ei valu olkapäiden yli. Probleema tuli yllättäen langan kanssa, kun harmaa ei riittänytkään enää hihoissa viimeiseen raitaan, mutta violettia oli vielä reilusti, tein sitten sillä tuplat hihan suihin ja ei siitä huono tullu näinkään.

Tästä tuli jopa niin ihana, että Nellikin tätä mieluusti rakastais... siskolle päätyneestä paidasta jäi sitten pienet kerät ylitte ja siitä se ajatus sitten lähti...

Nelli sai ihka oman rievun... on se siellä, Nellin alla. Tämä kuva siis ensimmäinen rievun valmistuttua ja sen lattialle laitettuani...

Eikä se kuvaaminen helppoa ollut sittenkään...

Kuva nyt jäi vinksalleen, mutta kuitenkin. Nyt on riepu jossain hyvässä jemmassa. On siis tehty vissiin ensimmäisenä päivänä tai joskus ihan alkukuusta... siitä asti ollut semmonen että kun siihen on koskenu niin heti on Nelli tullut. Sillä on leikitty ja sitä on rakastettu. Ilmeisesti me ihmiset ollaan vaan liian innokkaita koskemaan tuohon kun on vienyt omaan talteen tuon riepunsa. Painoa en ossoo sannoo, mutta villi veikkaus ois jotahii viitisen grammaa jos sitäkään. Isompiki ois vissiin saanu olla, kun mun paita ois niin ihana siltikin ja jos ei ole päällä niin sitä ei voi jättää esimerkiksi sohvan käsinojalle jos tulee liian kuuma vaan on vietävä kaappiin... kiva yhtälö sitten näin pakkasilla kun välistä saattaa touhutessa tulla kuuma ja ku asettuu aloilleen nii tarvii lämmikettä taas...
Nelli sitten otti ja auttoi mammaa ensimmäisen yön kanssa Miisun nukuttamisen jälkeen. Tuli peiton alle ja asettui mun reittä vasten.

Tässä kuvassa mun vieressä sohvalla tänään... Täytyy myöntää, että tänäänkin tuli itku Miisun ikävästä, nämä kaksi kun ei ole niin kiinni minussa mitä Miisu oli, on niin orpo ja tyhjä olo välistä. Onneksi tuo Nellin harteilla pötköttely tapa on pysyvä ja Harli on aina tyynyjen välissä yöllä, ne omat jutut noidenkin kanssa.

Nellin yleisin nukkuma-asento tai toinen niistä. Joko ihan kerällä tai ihan niin pitkänä oikosenaan kun vaan venyy.

Sitten vielä loppuun kysymys? Kun ne siskon joululahja säärystimet on vielä julkaisematta, niin voisinkin niiden ohjeen julkistaa mysteerinä. Jos innokkaita tekijöitä siis löytyy. Ajatuksella ystävänpäiväksi joko itselle tai lahjaksi ystävälle... eli valmiiksi vähän aiemmin jos vaikka tarvii postittaa. Olisko innokkaita tekijöitä siellä?

Niin ja kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Elämä jatkuu kauniiden muistojen kera, monet itkut tulee vielä sen tiedän, sydän suree. Järki kuitenkin kertoo, että tämä oli oikea ratkaisu, Miisu sai arvokkaan lopun ja ei kärsinyt. En pystynyt tuohon edelliseen postaukseen laittamaan tästä, mutta aika todella oli oikea. Viime sunnuntaina katsoin Miisua tarkasti ja päätin punnita, Miisu joka aina on painanut alta kolmen kilon ja silloin syksyllä oli paino 2,6 kg, painoi enää 1,6 kg ja tuo paino lähti yhtäkkiä. Varasin saman tien ajan, Miisun oli aika päästä tähtiin. Eläinlääkäri tutki sen verran, että munuaiset olivat alkaneet pettää. Helpottava tieto oli se, että Miisulla ei ollut ollut kipuja vaan oli vain pikkuhiljaa hiipunut pois. Sai rakas pieni ystäväni lähteä kivuttomana.

Nyt jatkan tikuttelua... Käpertykää soffalle kera teekupin ja neuleen tai kirjan, nyt se on sallittua pakkasilla.

Mistä tunnet sä ystävän?

Muistan sen joulukuun ja päivän alkukuusta 1997, kahdeksantoista vuotta ja reilu kuukausi sitten. Olin tullut hakemaan Rompulle kaveria. Siellä sinä olit emosi ja sisarustesi kanssa sängyllä. Heti kun astuin huoneeseen sinä erkanit pentueesta ja tulit luokseni. Siinä ei enempiä tarvinnut miettiä, sinä lähtisit mukaani. Olisihan sisaruksissa ollut kauniita pitkäkarvaisia yksilöitä, mutta tässä tapauksessa sinä teit päätöksen kenen kissa sinusta tulisi.

Minun kissani ja ystäväni. Tiesit aina miltä minusta tuntuu, sinulla oli tuntosarvet minun olotilaani ja ne olivat pettämättömät. Sinä nuolit kyyneleet poskiltani kun itkin. Useamman vuoden nukuit, pitäen kädestäni tassulla kiinni ja sittenkin jatkoit tyynyni vieressä nukkumista. Sinä tulit päikkäreille kanssani ja käperryit peiton alle minua vasten...

Sinä olet jopa purrut erästä kaveria niskasta, istuimme vierekkäin sohvalla, kun räpläsin uutta kännykkää ja erään soittoäänen vuoksi luulit kaverin satuttavan minua. Muutamaa maukaisua myöhemmin iskit hampaasi kunnolla kaverin niskaan... mammaa ei satuteta.

Jos olen ollut kipeä tai allapäin, olet ollut lähelläni koko ajan. Huolehtinut minusta. Olet lohduttanut ja tehnyt sen todella viisaasti.

Olethan sinä ollut varsinainen hienopieru. Vääränlainen hiekka kostautunut pökäleellä keskellä sänkyä. Hiekka-astian siivous jos joskus venähtänyt pissat tehty lavuaariin. Vieraiden laukutkin on saattaneet saada kosteat terveiset mikäli jätetty väärään paikkaan. Oletpa joskus käynyt lirauttamassa miehen mukiinkin jonkun protestoinnin vuoksi.

Sinä olit heti alusta minun kissa ja muista et piitannut. Mies ja pojat kuitenkin läpäisivät kriteerisi ja heidät sulatit ihmisinä laumaasi, hekin pääsivät lohtusi ja huolenpitosi piiriin.

Tänään oli aika minun pistää rakkauteni lujille ja antaa sinun mennä. Järki kertoo päätöksen olleen oikea, mutta sydän on tuskissaan. Kuka nyt lohduttaa ja kuivaa kyyneleeni? Kuka nukkuu päiväunet kanssani kylkeeni käpertyneenä peiton alla? Tiedän, että aika oli oikea ja sinun on hyvä olla muiden luona. Surusta huolimatta kotiin tullessa minulla oli hetken hyvin kevyt olla, sinun ei tarvinut kärsiä.

Meillä on kuitenkin valokuvat ja kauniit muistot sinusta. Nelli jo osoitti minulle lohdutuksen taitojaan ja Harlikin pitää meistä huolta. Hyvää matkaa rakas ja kiitos kun valitsit minut vuosia sitten!

Hyppää tähdenlennon matkaan,

matkusta halki taivaan.

Liidä pumpuli pilveen, 

nukahda sen pehmeyteen.

Kauniita unia pieni rakkaani!

Nelli meni sekasin...

Hih, meillä Nelli "sekosi" totaalisesti, kun sain tämän päivän paketin avattua...

Okei, kyllä se Harlikin innostui, "aikuisena" vaan ei ihan niin villiksi hullaantunut mitä Nelli. Otin ja päätin testata Zooplus-verkkokaupan, siitä kun olen kuullut paljon kehuja. Kyllä vaan kannatti, harmillisesti vaan olin aamuvuorossa töissä niin jouduin postista noutamaan... Pate oli käynyt oven takana yrittämässä. Sikäli siis, että paketilla oli painoa 19 kg.

Nelli sai Applaws penturuokaa sekä pentupaketin, johon kuului tuo Royal canin kuivaruoka, lelu, pennun herkkunappeja ja jotain muuta josta hetken päästä....

Miisua varten otin Applaws märkäruokakokeilu pakkauksen kalaversiona...

Neljä eri makuista tonnikala purkkia. Miisu kun ei syö muuta märkäruokaa kuin tonnikalaa ja sekin pitää olla oikeassa muodossa... eli saman näköistä mitä ihmisten tonnikalapurkkien sisältö. Sekä Miisua ja Harlia ajatellen kaksi erilaista Applaws kuivruokapussia. Lisäksi tuolla arvosteluissa paljon kehuja saanutta kissanhiekkaa, merkki oli Tigerina. Tuota hiekkaa ei täältä ainakaan eläinkaupoissa ole ollut. Applaws on minulle tuttu merkki ennestään ja tottakai myös Royal canin, Applaws vaan joskus poistui paikallisen Mustin ja Mirrin valikoimista ja se oli suurta herkkua meillä. Nykyisin sitä saa taas, mutta ei ihan näin laajalla valikoimalla mitä tuolla zooplussalla oli.

Voin kyllä suositella, Niin ja tuossa edellisessä kuvassa tuossa alhaalla tuo pyöreä punainen, lisäsin tuon lelun kun hintaa taisi olla euron verran mukaan. Tuo on kissojen aktivointipallo, herkkuja sisään ja eiku pallo kissoille saavat hetken pyöritellä namut saadakseen. Meillä kun yksi suosikki leikki on namun piilotus, niin nyt saavat ährätä tuon kanssa välistä.

Mutta mistäs se Nelli hullaantui siinä pentupaketissa....

Heti kun sain osat ruuvattua paikalleen oli tutkimassa. Ja tämän raapimapuun kanssa tosiaan meni ihan sekaisin... yritin ottaa kuvia ja kuten näkyy, leikkiä riitti...

Myös tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyvä sininen lelu oli aivan ihana... se kuului tähän pentupakettiin. Tämän koko setin tilasin halvemmalla mitä asioin täällä eläinkaupassa yhdellä käynnillä... 50 euroa koko ilo ja tosiaan olis tullu kotiin asti mikäli en olis ollut töissä. Viime viikonloppuna tein tilauksen ja tänään sain, ei hullummin kun Saksasta lähetettiin. Niin tyytyväinen olin tähän, että mietin jo uutta tilausta. Pitää vaan kattoa ensin mitkä noista purkeista menee Miisun kriteereistä lävitse ja suostuu syömään.

Tilannehan on siis se, että minulla kesti aikanaan pitkään löytää Miisulle kelpaavat ruoat. Silloin 18 vuotiaana ei edes tullut mieleen, että mitä syötän kissoille. Muutaman vuoden jälkeen sitten tietoisuuden kasvaessa siirryin näihin eläinkauppojen valikoimiin, syynä oli silloin Romppu, meinasi kuningatar silloin saada virtsakiviä ja silloin siirryttiin kokonaan laaturuokiin. Yllättävä huomio oli silloin, että ei se tule kalliimmaksi loppujen lopuksi. Kerta ostoksen summa ehkä enemmän, mutta sama määrä kestää huomattavasti pidempään mitä marketti ruoissa, ei tule niin paljon ulos turhaa ja siten myös hiekassa säästää ja etenkin kun on löytänyt hyvät merkit useamman kissan kanssa eläessä. Mutta niin se Miisun syöminen. Aluksihan minä kiltisti keitin perunoita Miisulle yhtä kerrallaan... pentu kodissa oli opetettu syömään kotiruokaa, mutta oma järki jo sanoi ettei mausteet ole kissanpennulle hyväksi. Meni aika pitkään että löysin Miisulle kelpaavat märkäruoat, kuivamuonissa ei ole ihan niin kranttu. Meillähän siis pääasiassa syödään kuivaruokaa ja lisukkeena seitä ja lihaa, jonka siis annan meidän ruoista. Kun esimerkiksi alan tehdä makaronilaatikkio siivu jauhelihasta lähtee kissoille. Sydäntä meillä syötiin säännöllisesti jokunen vuosi sitten, mutta sitä ei löydy enää mistään tai sitten sattuu hyvä tuuri että sitä saa. Se leikellään suht isoiksi paloiksi niin tulee hammashuoltokin samalla.

Niin ja onhan mulla tullu itellekkin postia tällä viikolla... mm virkkuukoukkuja ja lankoja. Ylläri pylläri. Mutta  niistäpä ei ole kuvia. Nyt mä lähden heiluttamaan puikkoja, jos vaikka huomenna saisitte ihailla sukkia.

Oikeen ihanaa viikonloppua kaikille! Ja vielä on huomiseen aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan.

Ps. Meinattiin parin työkaverin kanssa töiden jälkeen mennä kauppaan... Jos olette katsoneet siskon petiä tiedätte mikä on Viinapäivä, heh! Ei kuitenkaan menty, mutta kyllä meillä oli hauskaa kun mietittiin että siellä me pompimme yhdessä ja rallatamme: viinapäivä, viinapäivä... Selityksenä meidän huumorillemme... perjantai ja kiireinen viikko takana joten huumorikin huonoa.

Testattua ja vähän kuulumisia...

... kuulumiset menee osittain negatiiviselle puolelle, mutta niistä sitten lopussa, niin saa jättää lukemati jos siltä tuntuu. Mutta testaukseen... Kuukausi sitten Adelheid huuteli testineulojia Huldan takille, ylhäältä alas neulottavaan versioon. Alkuperäinen Huldahan löytyy Ullasta, täältä. Ja nyt sitten Adelheid oli kirjoittanut ohjeen ylhäältä alas neulottavaan versioon ja useammalle eri langan vahvuudelle. Minähän olin tottakai heti käsipystyssä valmiina neulomaan. Ja kyllä kannatti!

Aivan ihana neuletakki taas ja ollut kovassa käytössä. Kuvia on useampi ja kameran takana oli muuten esikoinen. Vaikka kasvot on tullut jo paljastettua niin esikoinen otti kuvat ilman päätä. Ei haittaa, takkihan tässä pääasia on.

Tässä alemmassa väri lähempänä oikeeta, alko jo hämärtää kun kuvaamassa käytiin. Ja ihanan monikäyttönen on, voi pitää huivineulan avulla kiinni tai avoinna...

Istuu todella hyvin, ainoa vaan, että olisi ehkä kannattanut ottaa vähän isommat puikot hihoihin... kun luupaten tein niin vähän tiukempaa tuli. Eipä se sinänsä haittaa kun sitten kylvetin ja kuivatin niin sai levitettyä hihoja.

Lankana mulla oli Regian 4-fädig 100g/420m) ja sitä kului 324 grammaa. Puikkoina 3 mm pyöröt. 

Tästä tuli aivan ihana kääriytymistakki tai rento takki... kummin vaan haluaa ja on tosiaan ollut kovassa käytössä jo.

Joten syksyn lämpö on taattu! 

Ja sitten vielä lopuksi yksi huono kuva... mutku mä vaan tykkäsin tästä niin kovasti...

Ja sitten niitä kuulumisia...

Meidän murmeli sitten... Annoin  Nellille matokuurin tuossa toissa tiistaina, torstaina meni vatsa pienellä sekaisin ja vilkkuluomet alkoi näkyä. Oletin tämän johtuvan matokuurista ja ruokavalion muutoksesta. Pirteä ja leikkisä oli kuitenkin. Viime maanantaina soittelin meidän eläinlääkäriasemalle, kun aina vaan ripulia ja sieltä vahvistettiin epäilykseni, Uutta madotusta tiistaina ja apteekista ripulilääkettä. Perjantaina sitten aloin epäillä, että ripulista ärtynyt anaalirauhaset kun vähän valui pepusta tavaraa ja vaikutti rauhasten sisällöltä...

Pyyhkeitä siis vähän esiin ja nukkumalustaksi. Uutta soittoa eläinlääkäriin. Ohjeistus yrittää itse tyhjentaa anaalirauhaset ja varaksi aika tälle päivää jossei onnistu. Kuten huomaatte, mamman kärsii neuloakkin... ensin vaan hetki taistellaan kumman se lanka oikeen on, mun vai Nellin, sitten asettuu nukkumaan viereen.

Lauantaina sitten kiusasin pientä kumihanskoilla, huonoilla vaatteilla ja pyyhe vuorella sekä pesuvadilla jossa vettä kanssa. Mutta sitten se muuttuikin, että kakkaa alkoi falskata nukkuessa pitkään samassa paikkaa. Eilen sitten piti ressukka eristää vessaan, kun alkoi tulla reilusti. Onneksi on koko ajan syönyt ja juonut normaalisti. Jopa Miisun meidän erakon tuo sintti on hurmannut ja kunhan on se pieni hajurako nukkuvat vierekkäin.

Eilen sitten jotenkin tuli tunne, että nyt pitää soittaa sinne mistä Nellin hain. Ja voitte uskoa, että suoraan sanottuna V....tti ihan rankasti. Pysyin sentään puhelun ajan asiallisena, että sain tarvittavat tiedot... Ihminen ei vain ollut "kerennyt" ilmoittaa ja oli ajatellut, että kyllä me pennut sieltä ottaneet otamme tarvittaessa yhteyttä... Aivan kun yksi tekstiviesti olisi ollut mahdoton laittaa, etenkin kun olin muutamaan otteeseen ilmoittanut miten Nelli on meille sopeutunut ja niihin viesteihin on vastannut... ei vaan sitten voinut yhtä pikku juttua samalla kertoa... Hänellä meinaan on siellä omat kissa antibiooteilla, ensimmäinen oli jo kuurinsa aloittanut pari päivää Nellin lähdön jälkeen. Ensimmäinen kun oli mukanaan tuonut heille tarttuvan suolistobakteerin... Ja se vaatii antibiootit. Kauheen kiva siis huomata, että tästä ei voinut infota. Ei voi käsittää ja voitte uskoa, että ei paljon enää hetkauta haluaako kuulla kuulumisia. No meillä on nyt antibiootit aloitettu ja samalla saatiin loishäätö vielä niskaan ja Miisulle ja Harlille sain kotiin nuo Stronghold ampullit, Nellillä kun oli korvapunkkejakin ja ei tarvitse ottaa Nellille kolmatta madotusta ja vanhuksille toista. Vanhukset saivat heti aineet niskaan ja Nellin antibiootti kuuri aloitettiin välittömästi. Lisäksi resepti valmiina jos vanhukset alkavat ripuloida, ennakkoon kun kuurista ei ole mitään hyötyä. Onneksi tuo meidän eläinlääkäriasema on tosiaan aivan mahtava ja hommat hoitui helposti. Toivottavasti vanhusten vatsat ei sekoa ja Nellin vatsa rauhottuu pian. Pieni kun on niin halipulainen ja kaikessa mukana, että tuntuu aika ikävälle pitää toista suljetussa tilassa.

Että semmosta. Ihanaa lokakuuta kaikille!