Sny postia ja vähän muutakin

Tänään kolahti postiluukusta Snyni lähettämä ensimmäinen yhteydenotto kortin muodossa, viisailla sanoilla höystettynä.

Muutenkin tässä on ollut kivat pari päivää, vapaata ollunna. Eilen käytiin anopilla kylässä ja tänään aamusta siivosin ja päivällä kävin kaupungilla metsästämässä juttuja, joita ei löytynyt. Lisäksi ilta hujahti ihan huomaamatta mukavien vieraiden seurassa. Mutta niin se on paluu arkeen edessä ja huomenna sitten heti aamuvuoroon meno.

Lupasin teille myös sen katsauksen rojektiin. Tässäpä rojekti molemmilta puolilta kuvattuna, kun 90 riviä kaaviosta tehtynä, 488 riviä edessä.

Hitaasti mutta varmasti etenee tämä. Koko ajan on sitten noita pienempiä ja nopeampia töitä mukana. Ihme ja kumma olen onnistunut malttamaan mieleni, enkä ole alkanut ahmia tätä liikaa. Vaikka kova hinku olisi saada valmista. Hyvä minä, kun vain saisinkin pysyttyä aisoissa.

Lisäksi tässä on tullut veivattua ja sahattua hopeaa, vielä olisi sahattavaa. Mutta sormet taas kovilla tuon urakan kanssa, joten osa siis odottaa ja ketjuakaan en osaa aloittaa ennen sahaamisen lopettamista. Mutta tässä ketjuun tuleva lahjariipukseni.

Eikös vain olekkin ihana? Seuraavaksi sitten ketjun kera kuvaa ja ehkäpä sitten tulee napattua kaulakuvaakin.

Korviksetkin on tullut tehtyä. Tässä rikoin vähän periaatteitani, yksi hairahdus sallittakoon.

Ametisti ja sitriini rondelleja, Mekeltä saatuja, muuten hopeaa.... paitsi nuo sydämet. Jotenkin en halua yhdistää hopeaan hopeoituja, mutta tässä oli vain pakko. Nämä sydämet huutivat pääsyä näihin korviksiin. Rannekoruakin noista aloittelin, sekin vielä vähän vaiheessa. Mutta pitäähän sitä olla valinnan varaa mistä jatkaa tekemistä, eikö vaan. Ja sillähän varmistetaan myös se, että sitä valmistakin täällä esiteltäväksi valmistuu.

Ihanaa loppuviikkoa teille!

Niin ja pakko kertoa vielä. Tuossa viime viikolla kurkkasin taas hakusanoja, kovin on köyhät antimet tässä blogissa sanoille:  tarinoita vierailusta anoppilaan. Jää kyllä niihin mainintoihin, ei ole järkyttäviä tarinoita kerrottavana. Kun vaan mieleen heti tulee se, että yleensähän ne on niitä kauhutarinoita mitä niistä saa lukea. Meinasi siis hiukka hymyilyttää tuokin.