Hulluttelua ja ihana kesälauantai

Eilen "hulluttelin" ja yhdistin langat ja koruvärkit, käyttäen virkkuukoukkua. Siitä syntyi sitten "biitsikorvikset".

Näistä tuli aika kookkaat, mutta tosiaan heti tuli mieleen itselle, että nämä on oikeen rannalle sopevat. Alempi kuva luonnollisessa koossa. Ja pääsivätkin heti tänään käyttöön. Langan jämillekkin löytyi sitten käyttöä. Virkkasin keltaisella puuvillalangalla ympyrän ihan sileän pyöreän peruskorulinkin ympärille ja siitä sitten pylväillä kukan terälehdet himpun ohuemmalla turkoosilla puuvillalangalla. Korviskoukun pujotin tuohon saumakohtaan ja korupiikillä keskellä olevaan reikään antiikkihopeoidun perhoshelmen, perhosen alapuolelle oli pakko laittaa siemenhelmi, kun korupiikki hujahti perhosesta lävitse ja en kuitenkaan halunnut massiviisempaa piikkiä laittaa, vaan mahdollisimman huomaamattoman.

Tämä viikko olikin erittäin rankka ja onneksi tänään oli aivan upea päivä ja sain sitten nollattua kunnolla seitsemän päivän työputken. Aamulla syötiin aamupala ja pikkuhiljaa tehtiin poikien kanssa lähtöä, että mies saa nukkua yövuoron jälkeen rauhassa. Eilen sovin hyvän ystäväni kanssa (on myös esikoisen kummitäti), että menemme yhdessä tänään Villan puistoon. Lähdimme pyörillä liikkeelle poikien kanssa, ensin suuntana Neulenettikahvila. Esikoinen omalla pyörällä ja minä miehen pyörällä, hänen pyörässään on juniorin turvaistuin. Sieltä lähdin hakemaan tiettyjä puikkoja, mutta lähtihän sieltä sitten neljä lankakerääkin. Kahdelle kyllä tuli suunnitelma heti mieleen, mutta toiset kaksi olivat vain niin herkulliset... tiedetään... ne vain ovat liian herkullisia välistä, kuten helmetkin. Tänään siellä oli myös Kip kokoontuminen, siis kansainvälinen julkineulominen, ja uskotteko kuinka minua houkutti sinne jäädä kaupan eteen istumaan ja neulomaan porukkaan. Mutta eihän lapset siinä olisi jaksaneet, kun kadunvarressa olisi joutuneet istumaan. Ehkä minäkin pääsen ensivuonna mukaan. Neulehan minulla tietysti oli mukana, sitä puistoa varten. Siitä suuntasimme Helmisatamaan, piti muutama osa hakea... ja tiedetään, ne on vaan niin herkullisia, mutta siis vain kolme nauhaa helmiä, ei paha... eihän?

Seuraavaksi olikin treffit ystäväni kanssa. Ja kun hän asuu sopivasti siinä matkan varrella Helmisatamasta Villan puistoon, treffasimme matkalla ja koska esikoinen sanoi jaksavansa hyvinkin vielä polkea, päätimmekin käydä ensin vähän pyöräilemässä rantoja pitkin. Jatkoimmekin sisäsatamaan Rantakirppikselle asti, katsastamaan miltä näyttää, kun suunnitelmissa on itsekkin sinne joku päivä mennä. Rantakirppis on siis ulkoilma kirppis ja joka päivä sinne voi mennä. Se on nyt muutaman vuoden ollut poissa ja tänä vuonna siis avattu uudelleen. Että saamme ehkä himpun kaappeja tässä tyhjättyä kesän aikana. Ja esikoinenkin oli innokas myymään vanhoja lelujaan, saa sitten ansiot itselleen säästöön.

Sieltä sitten kohti Villan puistoa. Meillä oli viltti ja evästä matkassa. Ainut mitä emme hoksanneet oli kahvi. Vettäkin oli iso pullo ja mehua, mutta kahvia ei vaan muistanut. Vietimme sitten monta tuntia tai oikeastaan koko päivän siellä. Meinasi kyllä tulla kotiin lähtö jo useamman tunnin aiemmin, kun esikoiselle iski kakkahätä. No, tilanne ratkesi sillä, että esikoinen ja kummitäti hyppäsivät pyörän selkään ja kävivät kummitädin luona kakkalla, samalla sitten tuli se kaivattu kaffikin meille. Ja....

Ystäväni kaksi koiraa. Tässä kuvassa vanha lady, Tiltu. Turo sitten olikin niin vauhti päällä, että kuvia ei hänestä saanutkaan. Ja vielä kuva ihanasta puistosta ja takana näkyvästä merestä, otettu suoraan tuosta meidän "leiristä".

Minä tosiaan kannoin tuolla viltillä löhöillessä ja poikien temmeltäessä korteni Kippiin ja kilkuttelin puikkoja. Miehellekkin laitettiin viestiä, että soittaa kun heräilee ja hänen soitettua kutsuimme kaffille. Että olimme siellä koko perhe. KYLLÄ, ystäväni koirineen ovat perhettä.

Yksi ikävämpi juttu meille sattui. Ystäväni meni koirien ja poikien kanssa kiertämään puistoa, minun jäädessä kilkuttelemaan ja vahtimaan tavaroita. Sielläpä sitten olikin eräs parikunta keskellä puistoa kahden koiransa kanssa. Heidän mäyräkoiransa on todellinen räksyttäjä nähdessään toisen koiran. Sorakäytävillä ei olisi saanut kävellä siitä heidän läheltään koirien kanssa. Siis todellakin oli alkanut mesota ystävälleni, aivan kuin puistossa ei olisi oikeus kulkea, kun tämä tietty osa on heidän aluettaan. Ja kun tiedän pariskunnan asuvan meidän lähistöllä ja oleilevan tuolla puistossa kauniina päivänä aamusta iltaan. Jos heidän koiransa ei kestä muita koiria, olisikohan tämän koiran paikka jossain muualla kuin yleisessä puistossa. Lisäksi meidän juttusille tuli myöhemmin vanhempi pariskunta koiransa kanssa ja he olivat erittäin vihaisia kun tällä toisella pariskunnalla koirat irti ja marmatusta hekin olivat osakseen saaneet. Ei voi käsittää kuinka jotkut kuvittelee omistavansa osan puistosta ja voivansa päättää missä toiset siellä saavat kulkea. Ystäväni oli tuumannut, että hänen tietääkseen puisto on julkista aluetta missä on kaikilla oikeus kulkea. Harmi vain, että ei ollut hoksannut sanoa, että heidän mäyräkoiransa paikka ei taida olla siellä jos ei kestä muita koiria. Lisäksi vanhempi pariskunta oli kyllä antanut palautetta koirien irti pidosta ja tuumasivat meillekkin, että aikuisilla ihmisillä luulisi vähän olevan järkeä päässä. Että he kyllä saivat takaisinkin sanomista ja vieläpä enemmän aiheellista, mitä itsensä sanomiset.

Tuota lukuun ottamatta meillä oli erittäin ihana päivä. Nautimme täysin rinnoin. Pojat juoksivat nurmella paljain varpain ja juniori, joka ei suostunut pukemaan shortseja pitkien housujen alle riipaisi pikkarisilleen. Suloinen pieni poika juoksi ja hyppi onnessaan, Batman-pikkarit jalassa. Ei siinä voinut kuin nauraa. Esikoinenkin heitti paidan menemään ja nautti kesästä pelkät shortsit jalassa. Harmi vain, että juniorin puskapissistä en ehtinyt saada kuvaa, kun oli vaikea saada kameraa laukusta nauraessa kippurassa, oli meinaan niin äijää että.

Aurinkoista sunnuntaita teille ja toivottavasti teillä on yhtä hyvä viikonloppu mitä meillä. Luotan nimittäin siihen, että huominen on aivan yhtä ihana.