Ei menny ihan niin kuin piti

Jos kaikki olis menny kuten suunnitelmissa, olisin tällä hetkellä saunomassa ja paljuttelemassa työporukan kanssa. Nyt olen kuitenkin kotona ja joten kuten tolpillani. Vähän olen saanut jo syötyä ja juonut urakalla... jospa se vatsaani hyökännyt pöpö tästä hellittäis.

Michael Monroeta onneksi päästiin kattomaan, vaikkakin sielläkin jo olin puolikuntoisena. Eilen heti aamusta palelin kovasti ja töissä tuli vähän etova olo, väsyttikin kovasti. Töistä kotiin tullessa vatsa toimi vähän aktiivisesti, mutta vielä oli olo sitä samaa luokkaa mitä töissä, joten suunnitelmien mukaan toimittiin. Laitoin itseni kuntoon ja soitin työkaverille, että nyt tulen. Kävin hakemassa työkaverin meille, ettei hänen tarvitse ajella pyörällä edes takaisin, itsekkin kun olin autolla keikalle lähdössä. Työkaveri meille ja mies autoon ja menoksi. Inhottavan etova olo vaivasi etenkin lämppärin (Flaming sideburns) aikana, mutta hellitti väliroudauksen aikana. Michaelin keikan aikana etova olo kulki aaltoina, mutta onneksi ei liian pahaksi äitynyt, tietysti keikasta olisi terveenä nauttinut enemmän, mutta onneksi pääsin sinne.

Meininkiä äijällä ainakin on lavalla. Tämä taisi olla aikalailla ainoa kuva, joka on suht selkeä, liian vikkelä mies kameralle. Lisäksi hieman hirvitti nämä lavarakenteissa kiipeilyt, pieni epäilys tuli rakenteiden kestävyydestä, mutta ammattimiehet oli olleet asialla ja ilmeisen tietoisia tämän rockarin taipumuksista. Lisäksi täytyy hattua nostaa miehelle, joka heittäytyy täysillä keikkaan, antaa fanien kosketella ja kättelee heitä vähän väliä... ei onnistuisi monelta bakteerikammoiselta sellainen.

Roudaustauolla minua alkoi viluttaa. Siinä lähellä meidän vieressä oli paitapöytä ja siinä oli jo heti tullessa iskenyt silmiini huppari. Mitä enemmän aloin palella sitä enemmän silmäilin hupparia ja lopulta sen sieltä hain. Kysyin mitä kokoja hupparista löytyy ja myyjä kertoi koot ja kun pyysin näyttämään s-koon kysyi haluanko sovittaa. Sovitin ja kaivoin kuvetta, myyjä kysyi että jääkö siis heti päälle, minä tuumasin että kyllä, mua palelee. Ei palellu enää ja olikin suuri vaikutus oloon sillä, parani huomattavasti.

Ja tää onki tosiaan ihanan lämmin, tämänkin päivän ollu päällä ja eipä kauheesti palele. Ja tuon ansiosta sitten pystyinkin hyvin olemaan keikan loppuun, vaikka kyllä taas jossain vaiheessa alkoi etomaan kunnolla.

Keikka siis sujui joten kuten. Heti loputtua kotiin ja työkaverin vieminen ja nukkumaan. Aamulla heräsin ennen kellon soimista ja olo oli ihan hyvä. Kerkesin jo ajatella että se meni ohi, kunnes nousin ylös ja kävelin keittiöön... saman tein pyörähdys ympäri ja kaulailemaan vessan pönttöä. Makuu asennossa oli ihan ok olla, mutta heti kun yritti nousta ylös juostiin pöntön halailuun. Eipä siis auttanut kun soittaa pomolle, että nyt on tilanne tämä, että töihin en kykene ja pikkujoulut jää välistä.

Huomenna sitten starttaa uusi luukku "joulukalenterista" ja vielä on muutama tunti aikaa yrittää rannekorua.
Toivottavasti teillä on parempi viikonloppu.