Tehty on kaikkea kivaa....

Pläjäys tiedossa, varotan. Mutta jos et jaksa koko settiä, kannattaa kurkata sinne loppuun... jotain mahdollista saada. Mutta mistä alottaisin. Hmm... toiset sukat Cookie A:lta vois olla hyvä. Eli nämä menee miehen siskolle, kun tässä taas otetaan auton nokka jossakin vaiheessa Raahea kohti ja hän taas lupasi hoitaa kisuleita. Hän siis saa Pointelle-sukat.

Lankana näissä Dropsin Delight ja puikot 2 mm. Kivasti oli solmu tuossa toisessa kerässä ja lanka jatkui eri sävyn kohdalta sekä eri päin. Mutta enpä usko sen saajaa haittaavan. Tässä vielä minun jalassani kuvattuna... saajalla kokoa isompi jalka, joten vähän on lörön oloiset mun jaloissa.

Ravelrysta tuon ohjeen saa maksullisena yksisteen, jos ei kirjaa halua ostaa. Mutta kerrottakoon, että mulla jo neljännet sukat tuosta kirjasta puikoilla, suosittelen siis erittäin lämpimästi. Siihen jää koukkuun totaalisesti.

Lenkilläkin on tullut käytyä ja todettua, että aamusta on mulla paras juoksuaika, jugurtin ja kaffen jälkeen. Huoh, vaikka kuinka olis monta tuntia ruokailusta, niin painaan alkaa pidemmällä lenkillä kuitenkin. Ongelmaq onkin sitten tuolla juoksussa, että mitä sitä syö sillon aamulla... startti on yhdeltä ja liian raskas ei  aamupalakaan saa olla mutta silti pitää jaksaa juosta. Onko ehdotuksia?

Helmiäkin taas hankittu. Ostin pari lasihelmi sekoitusta, että lapsetkin saa tehdä. Lisäksi lapsia varten ostin memoryvaijeriakin. Itsekkin sitten intouduin tekemään rannekorun kolminkertaisena memoryyn.

Mattamustaa ja pinkkiä siemenhelmeä, opaakkilasia valkoisena sekä metallihelmiä kera ruusuriipuksen. Tältä näyttää kädessä.

Juniori teki sitten tämmösen.

Tämä on kuulemma Minskulle... hän siis se hoidon ihastus ja juniori antanut hälle lempinimeksi Minsku. Koitin selittää, että ei välttämättä saa viedä hoitoon lahjoja, kun ei kaikille ole. Mutta meinasi, että kysytään sitten saako tuoda tämän Minskulle. Minun pieni, ihastunut sitten oikeen kunnolla. En sitten hennonnu torpata enempää tuota ideaa, saa kysyä. Toivottavasti saa myös viedä tuon, kun niin kovin haluaa sen antaa.

Noita helmisekoituksia kattoessa sitten hyppäs korviksetkin mieleen... vähän liikaa satanu vettä tälle kesää.... ainaki aiheesta päätellen.

Ei onnistunu ihan sävyt kuvata, taitaa olla jotain tuolta molempien kuvien väliltä. Lasipisarat sinertävät hiukan sekä tumman siniset fasettiset lasihelmet, koukut vääntelin ihan isse.

Anoppilassakin käytiin tässä välissä ja Wasalandiassa, joka on joka vuosi nykyisin enemmän ja enemmän pettymys. Laitteet vähenee, vaikka ne on nyt jo tähän asti olleet lähinnä pienille lapsille. Pääasia että pojat tykkäävät. Ruokapaikkoja ei ole enää kuin yksi, meillä onneksi oli omat eväät matkassa. Ruoka lähinnä ranskalaisia ja eineslihapullia ja siitä riemusta saa maksaa maltaita. Parhaimmillaan siellä ollut kolme ravintolaa, joka vuosi kyllä ruoan taso huonontunu. Nyt sitte enää se yksi. Ja henkilökunta ei kyllä saanut mitään asiakaspalvelu opastusta. Minä vein eväslaukun autoon kun oltiin syöty. Mies ja pojat olivat sitten menossa maailmanpyörään, pääsivät juuri kun tulin paikalle.... tai siis mies ja juniori pääsi, laitteen käyttäjä tyttö vetäs portin esikoisen nenän edestä kiinni. Esikoinen tietysti hämmenty eikä tajunnu sanoa mitään. Minä sitten käskin esikoisen jonoon minun kanssa. Kun vuoromme tuli sanoin tytölle ihan nätisti, näillä sanoilla: ei millään pahalla, mutta äsken vetäisit portin pojan nenän edestä kiinni kun oli menossa isän ja pikkuveljen kanssa. Neiti tuumas niinkö ja nakkeli niskojaan. No, sitten toinen tapaus ei sattunut meille, mutta olin vieressä kuulemassa. Tänä kesänä sinne tullut uusi vuoristorata, johon jonottelimme esikoisen kanssa. Laitteeseen tuli sitten jotain vikaa ja sillä hetkellä vaunussa olleiden kyyti oli aikamoinen... vaunu (johon mahtui 4 hlöä kerralla) lähti vauhtiin ja töksähti kuin seinään ainakin sen neljä kertaa kierroksen aikana. Tottakai kyydissä olleet kaksi aikuista naista lastensa kanssa sitten halusivat tietää, että oliko heidän kierroksensa jotenkin erilainen. Ei mitään pahoittelua, vaan tokaisu, että pitää ajaa välistä kierros tyhjänä. Naiset sitten jatkoivat, että tuntui aika ikävälle ne äkkipysäykset ja tuntuivat myös niskassa.... edelleenkään heille ei pahoitteluja tullut eikä enää mitään muutakaan, vaan heille käännettiin selät. Voitte uskoa, että me poistuimme jonosta hetimiten ja vuoristorata jäi käymättä.

Ja sitten se mikä kannatti kassoa lopussa.... tässä on esikoisen rannekoru.

Tämän jos joku haluaa isselleen, nii nyt siihen olis mahdollisuus. Eli laitetaas arvaus/arvonta pystyyn... otetaan sitten lisuna nuo pisara korvikset arvottavaksi kaikille, mutta tätä rannekorua vois tavotella vähän eritavalla.

Eli säännöt ovat: korvisten arvontaan osallistuu kaikki yhdellä arvalla. Mutta lisäksi tätä rannekorua voi tavoitella arvaamalla/tietämällä kenen nimmari tässä komeilee.

Ja jos useempi tämän ratkaisee, arvotaan heidän kesken tuo rannekoru. Aikaa tähän on ensi sunnuntaihin  saakka, eli 28.7. klo 12 päivällä saakka. Kerrottakoon sen verran, että on esikoisen valmentaja nykyisin, pelinumerona tuo 32 sekä sitten astetta isommissa piireissä 23.

Eli kaikki voivat tavoitella näitä:

Ja nimmarin ratkaisemalla voit saada esikoiseni tekemän ja arvottavaksi lupaaman:

Tällä erää tämmönen setti, säästetään seuraavaksikin kertaa osa. Aurinkoisia kesäpäiviä ja onnea arvauksiin sekä arvontaan kaikille!