Esimakua kesälomasta

Niin, sitä sain maistaa viikon verran ja nyt vielä tämä ja ensi viikko töitä ja sitten kolme pitkää viikkoa lomaa. Mutta tästä maistiaisesta voin kyllä sanoa Cristoffer Taxfreen sanoin, ristus mikä reissu. Juhannus aattona olin vielä aamun töissä ja siitä suoraan auton nokka kohti Raahea. Äkkiä kotiin, kamat autoon ja menoksi. No juu... ei menny ihan putkeen se suunnitelma... sekin huomattiin sitten vasta noin niinku lähes perillä. Tuumasin miehelle, että tulihan nyt poikien vaatelaukku mukaan... ei tullu ei. Eipä siinä sitte ku soittaa äitille, et nyt sattu pikku vahinko. Onneksi naapurista saatiin sitten lainaan vaatteita, että pari päivää pärjättiin. Kun sitten oli koko viikko tarkoitus olla reissussa (pojat mummilla ja me miehen kans omilla teillä), oli vähän miettimistä. Onneksi miehen sisko sitten sai laukun matkahuollon kautta paikalle jo maanantaiksi, ja onneksi meillä on kissat joita hän lupautui hoitamaan... ei ois paljo auttanu jos hällä ei avainta olis ollu.

Mutta sitten niihin valmistuneisiin juttuihin. Sisko sai vihdoin ja viimein ne tennarisukat, joista mä sain ne minttutoffeet jo jouluna. Ja ku ne hippasen tympäs sen ison urakan takia, nii teinki näistä kääntövarrelliset mallit, ihan kivat tuli.

Kuvattu hätäsesti sillon, ku sisko poikiensa kanssa oli jo lähdössä. Mutta kyllähän näistä idean näkee. Piti vähän muokkailla tuota kuvaa, että tulee väri paremmin esiin. Tässä sitte ehkä vähän tarkempi kuva, jossa taas sukkien väri ihan mettässä.

Ja jatketaanpas sitte lomakertomusta välistä... juhannus lauantaina lähdettiin sitten miehen kanssa terassilla poikkeamaan moikkaamassa hyvää ystävääni. Mennessä sanoin yhden talon kohdalla, että fiksusti siinä vanhemmat antaa lasten rakentaa ramppia puoliksi pyörätielle. Iso rakennuslava siinä lojui ja nurmella oli sitten lisäosia. Jatkoin vielä että joku tuohon varmasti törmää.... joko arvaatte kuka siihen törmäsi. Niinpä, komeat mustelmat jaloissa sitten muistona. Äitin pyörästäki vähän lokasuoja vinksallaan. Onneksi ei pahemmin käyny ja olipa se sitte siitä jo siirtyny kokonaan nurmelle viikon mittaan.

Sitten se sormus josta jo muutama postaus sitten mainitsin. Vielä on hopeasta toteuttamatta, tämä siis hopeoidusta langasta harjoitusversio. Nätti siitä kyllä tuli, ainaki omasta mielestä.

Onhan se aika pieni ja siro, kun lankana 1 mm ja 0,6 mm. Tältä se näyttää kädessä.

Tosiaan olis tarkoitus ihan hopeasta kieputtaa kans, ei vaan ole ennättäny siihen ryhtyä ja toisaalta vähän vaatii ehkä vielä hiomista.

Viime maanantaina sitten jatkettiin miehen kanssa matkaa kaksistaan, Kuopioon miehen serkun perheen luokse. Eipä ollu sillä reissulla onneksi mitää ongelmia. Lämpöä siellä kyllä piisasi ja mikä parasta siellä ei ollu inisiöitä oikeastaan olleskaan. Mennessä poikettiin Iisalmessa syömässä ja siitä sitten bongasin yhden lankakaupan... vähän meitä hymyilytti, että ulkona helle ja yks vaa hakee villalankaa... mutku siellä oli pari ihanaa sävyä sitä Hot Socka lankaa johon rakastuin talvella. Torstaina ajeltiin takas Raaheen ja sillonhan oli luvattu kovaa ukkosta koko maahan.... kovasti mietittiin että mihkähän aikaan ois fiksua ajella, että saatais vältettyä ukkoset. No, se meni nappiin, siinä kolmisenkymmentä kilsaa ennen Raahea alko satelemaan ja pari kymmentä kilsaa ennen oli ukkosmyräkkä, Raahessa vaan jyrähteli ja vähän ripsi vettä.

Kummityttö pääsi ripille tässä viikko ennen juhannusta ja hänelle ostettiin minä ja vanhemmat yhdessä risti, valkokultaa ja tosi nätti, sai neiti ite valita. Mä sitte tein vielä korvikset hopeasta ja ne sattui kivasti sopimaan kaulakoruun ulkonäöllisesti... harmi kun ei tullu kuvaa otettua korusta. Mutta tämmöset mä väsäsin.

Kieputtelin nämä 0,6 mm pehmeästä hopealangasta, lopuksi paukuttelin vasaralla ja vähän hioin noita päitä, ettei leikkauspinnat raavi sitten ihoa. Monen näköstä ristiä koitin värkätä, mutta ei vaan onnistunu muut ja kun vihdoin tämän hoksasin nii eipä  muita tarvinnu enää miettiä. Nyt on keko ristiviritelmiä hopeoidusta langasta odottamassa tuomiota... saatetaanko koruksi asti vai heivataanko roskiin.

Raahessa oli viikonloppuna sitten perinteiset Pekan päivät, perjantaina ja lauantaina tuli käytyä katsomassa bändejä ja perjantaina käytiin myös yhdet lavatanssin miehen kanssa kurkkaamassa. Väsy oli eilen sitten kova, mutta kotiin oli tultava kun tänään piti aamuksi töihin. Valitettavasti vaan sitten esikoisella on äitin pää ja hän sai kotimatkalla migreenikohtauksen. Pari kertaa pysädyttiin ja poika kävi oksentamassa. Minä sitten istuin poikien keskellä takapenkillä ja pitelin pussia valmiina, ei tarvittu onneksi pussia ja poikakin nukahti kainalooni... itsellä vaan nyt kiva jumi sitten toisella puolella niskassa, kun häntä tuin ettei ainakaan olo huonone siitä että niskat jumittuu. Mutta pikku unien jälkeen alkoi poikakin virkkua ja särkylääkekin tehos, nii ei koko matka menny kärsiessä. Että kyllä tähän minilomaan ehti kaikkea mahdollista sattua. Mutta kaikesta huolimatta kyllä se hyvää teki, nyt jaksaa taas pari viikkoa töitä. Nyt lähden blogikierrokselle. Ihanaa heinäkuuta kaikille!