Joskus toivoisin....

Mulla on paha tapa selittää asioita niin sekavasti ja vaikeesti, että välistä loukkaan ihmisiä tahtomattani. Asiaa olis niin paljon, etten saa ajatuksia järkevästi ulos, vaan sekoitan asioita keskenään ja ulos tulee jotain ihan muuta mitä tarkoitus. Ajatukset hyppii liikaa ja kiire saada asia sanotuksi ja hupsis, soppa on valmis. Keväällä onnistuin loukkaamaan erästä ihmistä tämän takia ja minua harmittaa se edelleen. Harmittaa koska meillä oli todella hyviä keskusteluja, sain itse niistä paljon ja uskon hänenkin saaneen. Joten joskus toivoisin, että minulla olisi kone joka saisi ajatukseni järkevästi ja ymmärrettävästi muiden kuultavaksi.

Tätä asiaa miettiessä ja murehtiessa syntyi rintakoru....

Myrskylintu-huivin merinovillan jämästä syntyi tämä kaunis ruusu, jotain se vaati keskelle ja sinne sopi erittäin hyvin Swarovskin shamppanjan sävyinen bicone-helmi. Tämän sitten yhdistin korupiikin ja langan avulla neulapohjaan. Kovasti tekisi mieli laittaa tämä Paten matkaan... mutta en tiedä pahennanko vain tilannetta sillä.

Ja koska olen  niin mestari kuvaaja, onnistuin tätä kuvatessa nappaamaan itsestänikin kuvan. Tätä vähän muokkailin, mutta aika kiva profiilikuva tuli hiukan alaviistosta.

Näitä aina silloin tällöin sattuu. Paras vahinkolaukaus on ollut Alicanten lomalla, kuuma päivä Tabarcan saarella ja pysähdyimme ravintolan terassille juomaan välistä... kuvailin siitä maisemia ja samalla vahinkolaukaus omasta juomastani ja niin keskellä kuvaa juoma on, että sitä oikeasti luulisi tarkoituksella otetuksi. Ei ollut sitä, mutta pakkohan se on ollut sitten säästää.

Vielä neljä työpäivää ja sitten loma. Mies jo sanoikin kun kuuli ensiviikon tilanteesta töissä, että mun pitää laittaa puhelin kiinni kun loma alkaa. Ja paljompa on mahdollista että sen teenkin. Nyt syöksyn helmilaatikoiden kimpppuun, pari ideaa niin vahvana mielessä, että pakko tarttua toimeen. Ihanaa kesäviikkoa kaikille! Ja tervetuloa lukijoiksi Timanttu sekä Tuomontuvan käsityöt!