Huutoon vastattu....

"Mä tiedän, että ne on mulla. Ne on keskimmäisessä lipaston laatikossa. Ei ole täällä, missä ne voi olla?" Vimmattua laatikoiden penkomista, eikä löydy ei! "Missä vatussa ne on?!? Voi Helsinki, niiden täytyy olla jossain, en oo antanu poiskaan... ei voi olla totta, mihin mä oon ne laittanu" Löytyihän ne lopulta, sieltä alimmasta laatikosta... ei alkuunkaan pitäny olla siellä. Onneksi ei idea ja mielikuva kadonnu mihinkään. Ai mitäkö mä hain niin vimmatusti, no noita korumetallisia lehtilinkkejä....

Niistä se ajatus lähti, keskelle tietysti piti saada vihreä onyx helmi. Vihreää piti olla eri sävyissä, joten kaveriksi se sai huurteista säröakaattia ja pienempiä ja vaaleampia aventuriineja. Mitä niistä sitten syntyi.... kesäinen kukkaketo nilkassa kannettavaksi.

Kukat sitten sovitettiin paikalleen ihan nilkassa... miehelle näytin että miltä näyttää.... mies tuumasi, eikö nuo piikit ole vähän vaarallisia... öö... siis mä vaan laitoin ne paikoilleen sovitukseen miten istuu ja ne ei ole vielä kiinni ja ne korupiikit kyllä kiedotaan ja katkaistaan vielä....

Akryylikellokukkia roikkumaan siis. Ihan selkeä kukkaniitty. Vai mitä ootte mieltä? Mies sitten sanoi, että hyvin muuten sopii tuon sun tatskan kanssa.... en edes tajunnu asiaa. Mutta pakkohan se oli sitten kuva siinä jalassa ottaa.... laastarista huolimati. Mua ei juurikaan hyttysten puremat haittaa, paitsi nilkoissa ja jalkapöydässä... tuon raavin unissani rikki asti ja työkengät hiertävät siihen ikävästi nii laastari unehtu kuviinkin töiden jälkeen. Jotkut saattanevat kiinnittää tatskan paikkaan huomiota.... se on kompromissi.... minä halusin sen vielä ylemmäs ja tekijä vielä alemmas... päädyimme puoleen väliin siitä. Että näin, ei nilkkakoruksi luokiteltava siis ehkä tämä minun tatskani.

Pitihän sitä kedolle korviksetkin saada. Eiköstä vain? Kesällä katseen vangitsee koruissa mielestäni nilkkakorut sekä korvikset. Tässä siis kukkaketo korvikset.

Aventuriinit ja akryyli kellokukat. Nämä muutes ovat aika pitkät, noin 6 cm, mutta siitä huolimatta ihanan kevyet. Ja kukat pitävät hiukan helisevää ääntä. Että jokuko olisi jo lomafiiliksissä... mahdollisesti juu.

Tulihan sitä toinenkin nilkkakoru tehtyä. Se vaan syntyi itsestään, mutta on aika klassinen ja herkullinen... sopivasti väriä ja naisellisuutta, eikö vain?

Swarovskin helmiäishelmiä sävyssä puuteri sekä zirkonillisiä välihelmiä rondelleina linkitettynä papuketjuun. Nilkassa näyttää tältä... ja huomaamati taas tuli tuohon väritettyyn nilkkaan....

Säästetääs parit korvikset sitten seuraavaan kertaan, koska nyt alkaa nukkumatti huutelemaan minulle. Huomenna vapaa ja sitten on vielä perjantai ja lauantai töitä ennen lomaa. Paljoa ei siis enää. Hyvää loppuviikkoa kaikille!!!!