sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Tehty on kaikkea kivaa....

Pläjäys tiedossa, varotan. Mutta jos et jaksa koko settiä, kannattaa kurkata sinne loppuun... jotain mahdollista saada. Mutta mistä alottaisin. Hmm... toiset sukat Cookie A:lta vois olla hyvä. Eli nämä menee miehen siskolle, kun tässä taas otetaan auton nokka jossakin vaiheessa Raahea kohti ja hän taas lupasi hoitaa kisuleita. Hän siis saa Pointelle-sukat.


Lankana näissä Dropsin Delight ja puikot 2 mm. Kivasti oli solmu tuossa toisessa kerässä ja lanka jatkui eri sävyn kohdalta sekä eri päin. Mutta enpä usko sen saajaa haittaavan. Tässä vielä minun jalassani kuvattuna... saajalla kokoa isompi jalka, joten vähän on lörön oloiset mun jaloissa.


Ravelrysta tuon ohjeen saa maksullisena yksisteen, jos ei kirjaa halua ostaa. Mutta kerrottakoon, että mulla jo neljännet sukat tuosta kirjasta puikoilla, suosittelen siis erittäin lämpimästi. Siihen jää koukkuun totaalisesti.

Lenkilläkin on tullut käytyä ja todettua, että aamusta on mulla paras juoksuaika, jugurtin ja kaffen jälkeen. Huoh, vaikka kuinka olis monta tuntia ruokailusta, niin painaan alkaa pidemmällä lenkillä kuitenkin. Ongelmaq onkin sitten tuolla juoksussa, että mitä sitä syö sillon aamulla... startti on yhdeltä ja liian raskas ei  aamupalakaan saa olla mutta silti pitää jaksaa juosta. Onko ehdotuksia?

Helmiäkin taas hankittu. Ostin pari lasihelmi sekoitusta, että lapsetkin saa tehdä. Lisäksi lapsia varten ostin memoryvaijeriakin. Itsekkin sitten intouduin tekemään rannekorun kolminkertaisena memoryyn.


Mattamustaa ja pinkkiä siemenhelmeä, opaakkilasia valkoisena sekä metallihelmiä kera ruusuriipuksen. Tältä näyttää kädessä.


Juniori teki sitten tämmösen.


Tämä on kuulemma Minskulle... hän siis se hoidon ihastus ja juniori antanut hälle lempinimeksi Minsku. Koitin selittää, että ei välttämättä saa viedä hoitoon lahjoja, kun ei kaikille ole. Mutta meinasi, että kysytään sitten saako tuoda tämän Minskulle. Minun pieni, ihastunut sitten oikeen kunnolla. En sitten hennonnu torpata enempää tuota ideaa, saa kysyä. Toivottavasti saa myös viedä tuon, kun niin kovin haluaa sen antaa.

Noita helmisekoituksia kattoessa sitten hyppäs korviksetkin mieleen... vähän liikaa satanu vettä tälle kesää.... ainaki aiheesta päätellen.



Ei onnistunu ihan sävyt kuvata, taitaa olla jotain tuolta molempien kuvien väliltä. Lasipisarat sinertävät hiukan sekä tumman siniset fasettiset lasihelmet, koukut vääntelin ihan isse.

Anoppilassakin käytiin tässä välissä ja Wasalandiassa, joka on joka vuosi nykyisin enemmän ja enemmän pettymys. Laitteet vähenee, vaikka ne on nyt jo tähän asti olleet lähinnä pienille lapsille. Pääasia että pojat tykkäävät. Ruokapaikkoja ei ole enää kuin yksi, meillä onneksi oli omat eväät matkassa. Ruoka lähinnä ranskalaisia ja eineslihapullia ja siitä riemusta saa maksaa maltaita. Parhaimmillaan siellä ollut kolme ravintolaa, joka vuosi kyllä ruoan taso huonontunu. Nyt sitte enää se yksi. Ja henkilökunta ei kyllä saanut mitään asiakaspalvelu opastusta. Minä vein eväslaukun autoon kun oltiin syöty. Mies ja pojat olivat sitten menossa maailmanpyörään, pääsivät juuri kun tulin paikalle.... tai siis mies ja juniori pääsi, laitteen käyttäjä tyttö vetäs portin esikoisen nenän edestä kiinni. Esikoinen tietysti hämmenty eikä tajunnu sanoa mitään. Minä sitten käskin esikoisen jonoon minun kanssa. Kun vuoromme tuli sanoin tytölle ihan nätisti, näillä sanoilla: ei millään pahalla, mutta äsken vetäisit portin pojan nenän edestä kiinni kun oli menossa isän ja pikkuveljen kanssa. Neiti tuumas niinkö ja nakkeli niskojaan. No, sitten toinen tapaus ei sattunut meille, mutta olin vieressä kuulemassa. Tänä kesänä sinne tullut uusi vuoristorata, johon jonottelimme esikoisen kanssa. Laitteeseen tuli sitten jotain vikaa ja sillä hetkellä vaunussa olleiden kyyti oli aikamoinen... vaunu (johon mahtui 4 hlöä kerralla) lähti vauhtiin ja töksähti kuin seinään ainakin sen neljä kertaa kierroksen aikana. Tottakai kyydissä olleet kaksi aikuista naista lastensa kanssa sitten halusivat tietää, että oliko heidän kierroksensa jotenkin erilainen. Ei mitään pahoittelua, vaan tokaisu, että pitää ajaa välistä kierros tyhjänä. Naiset sitten jatkoivat, että tuntui aika ikävälle ne äkkipysäykset ja tuntuivat myös niskassa.... edelleenkään heille ei pahoitteluja tullut eikä enää mitään muutakaan, vaan heille käännettiin selät. Voitte uskoa, että me poistuimme jonosta hetimiten ja vuoristorata jäi käymättä.

Ja sitten se mikä kannatti kassoa lopussa.... tässä on esikoisen rannekoru.


Tämän jos joku haluaa isselleen, nii nyt siihen olis mahdollisuus. Eli laitetaas arvaus/arvonta pystyyn... otetaan sitten lisuna nuo pisara korvikset arvottavaksi kaikille, mutta tätä rannekorua vois tavotella vähän eritavalla.

Eli säännöt ovat: korvisten arvontaan osallistuu kaikki yhdellä arvalla. Mutta lisäksi tätä rannekorua voi tavoitella arvaamalla/tietämällä kenen nimmari tässä komeilee.


Ja jos useempi tämän ratkaisee, arvotaan heidän kesken tuo rannekoru. Aikaa tähän on ensi sunnuntaihin  saakka, eli 28.7. klo 12 päivällä saakka. Kerrottakoon sen verran, että on esikoisen valmentaja nykyisin, pelinumerona tuo 32 sekä sitten astetta isommissa piireissä 23.

Eli kaikki voivat tavoitella näitä:


Ja nimmarin ratkaisemalla voit saada esikoiseni tekemän ja arvottavaksi lupaaman:


Tällä erää tämmönen setti, säästetään seuraavaksikin kertaa osa. Aurinkoisia kesäpäiviä ja onnea arvauksiin sekä arvontaan kaikille!

15 kommenttia:

  1. Korviksia ainakin tavoittelen,ihanat! ja nimmariksi ajattelen:Henri Sohlberg?
    Nuo sukat oli ihanatihanatihanat! Kaikki mun värit♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi höh, ku tuota lankaa ei enää jäänyt toisiin sukkiin. Olisin tekassut sulle jotkut sukat muuten kans. =)

      Poista
  2. On niin hieno rannekoru, että täytyy minunkin veikata tuota Henri Sohlbergiä, kun en ketään muutakaan keksi.

    VastaaPoista
  3. Aivan sanomattoman upeat sukat !!!
    Ja ihanaakin ihanampia koruja.
    En osaa arvata tuota nimeä :(

    On sulla ihana anoppi..... me taas kerätään anopille mustikat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi niin rakastaa tuota marjastusta, että suosista sitten jättänyt hälle sen homman. =) Saanpahan sitten itse näprätä muuta senkin ajan. =)

      Poista
  4. Aivan ihanat sukat olit taas tekaissut, niin kauniit värit. :)

    Ja ihan samaa oon laittanut merkille Wasalandiasta... Sääli nähdä miten koko paikka rapistuu ja taso vaan laskee vuosi vuodelta... Silloin kun me käytiin siellä tässä jokunen viikko sitten, siinä tämän-kesän-uutuus-vuoristoradassa kulki vaan se yks ainut kärry, johon mahtui 4 henkilöä... ja jono oli tosiaan sen mukainen. Ja mitä oon muiltakin kuullut, kaikkien vierailun aikana ne muut vaunut ovat vaan seisseet toimettomina paikallaan (varmaan rikki nekin...). Kaikki tuntui olevan niin vessassa kuin kahvilassakin loppu ja hinnat ihan törkeät. :(

    Korviksien arvontaan osallistun ehdottomasti. Mieli tekisi kompata muita tuossa nimmari-arvauksessa... mutta jos ihan rehellisesti sanon, niin mulla ei ole pienintäkään haisua näistä jalishommeleista, joten itse en tuota valitettavasti kyllä keksisi... :(

    Rentouttavaa lomanjatkoa!

    -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sekosin tuon sukkakirjan kanssa. =)

      On kyllä sääli, että tuo landia ajetaan ihan selvästi alas. Tropiclandia taas sitte on jo ihan käynnin kannalta nii kallis, ettei sinne viiti mennä ja mitä viime kesänä kävin, ei kyllä sinne haluakkaan ellei ole tuuleton päivä... ja sitähän saa odotella.

      Poista
  5. Taidokkaita sukkia :) mun virkkaussaavutus tälle kesälle on isojen viilojen säilytyspussi - eikä siitä kyllä tule kuvaa blogiin, vaikka se asiansa ajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, just mietin itte, että missähän lymyää se mun eka sukka toissa syksyltä... mieskin sano, ettei ois uskonu musta tätä nykyistä sen perusteella. ;D
      Ja sehän on tärkeintä että pussi ajaa asiansa. =)

      Poista
  6. Ihanat sukat ja kaunis värikin. Mutta erityisesti minun silmään pomppasi pinkki-mustarannekoru, uskomattoman upea. Ja korvikset on ihanat samoin kuin esikoisen rannekorukin. Mietin tuota nimeä mutta jätän sen vielä myöhempään siihen arvontaan osallistumisen kun se nimi jonka sain ei googlessa näytä mitään. Ja kun en tiedä pojan harrastusta enkä ikää niin oli kyllä vaikea tehtävä. Kävin kyllä seurojen sivuilla mutta mitään ei auennut. Pähkäillään vielä mutta korvisarvontaan osallistun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau sähän oot oikee paneutunut asiaan. =) Josko mä sen verta helpotan sua ja muita samalla, että futistahan se poju pelaa. =)

      Poista
  7. Ja pitkän kotiinpäin vedon vuoksi veikkaan Henri Sillanpäätä.
    Futis on meillekin tuttu laji. Mies on valmentanut junnuja jo ennen meidän omia lapsia ja tyttö alkoi pelaamaan kun mies valmensi poikia ja tytöt meni siinä samassa. Kun he kasvoivat tuli tyttöjoukkueet ja nyt kun vain esikoinen on pelannut niin valmentaa nyt naisia. Tänne ei saatu sitten naisjoukkuetta kun oli tuolta rajantakaa pelaajia joilla oli niin hyvät edut sikäläisessä seurassa niin mies vaihto sikäläiseen seuraan ja valmentaa siellä naisia. Tyttö vaan ei voinut pelata kun loukkasi eturistisiteen ja se leikattiin ja on nyt toipilas ja futiskiellossa. Voi kun tulikin pitkä stoori.

    VastaaPoista
  8. Henri Sillanpäätä veikkaisin minäkin :D ja korviksia myös rannekorun lisäksi tavoittelen.

    Meilläkin lähtee perjantaina auton keula kohti Raahea. Sukulointireissulla pääsee käväiseen sopivasti Rantajazzeilla (en niin tykkää siitä musiikista, mutta mukava lähtä fiilisteleen).

    VastaaPoista
  9. Kauniit sukat ja kauniita koruja!Tuohon nimmariin,en osaa arvata mitään. Mekin oltiin Vaasassa ja niinkuin blogissakin mainitsin niin leirintäalue oli pettymys.Muissa paikoissa kun käytiin oli huomattavasti siistimmät leirintäalueet.Käytiin myös Tropiclandiassa,kuopus halusi mielummin tuonne kuin wasalandiaan. Vähän sama tunne on tropiclandian kanssa,taitavat ajaa myös sen alas.Nuhjuinen paikka :(

    VastaaPoista