Voisiko sanoa, että kiirusta on pitänyt.

Edellisessä postauksessa mainitsin jotain valmiina olevan. Kyllä, tein Matonkuteen kanssa vaihtokauppaa. Häneltä sain ihanan kynätelineen...

Ihana hänen itsensä tekemä hiusklipsu, tämä on ollut kovassa käytössä. Minä kun en ole saanut aikaiseksi kampaajalla vierailua sitten viime syksyn... vai hitsi, siitä saattaapi olla hyvinki vuosikin. Oho, mihin se aika on hävinnyt?

Mutta asiaan, Matonkuteelle sitten tein nilkkakorun.

Hopeoitua kuparilankaa linkitettynä ja punottuna, eri värisiä simpukankuorihelmiä ja säätöketjussa pari tupsua pieniä lasikristalleja eri väreissä.

Lisäksi pistin mukaan ne edellisen postauksen korvikset. Ai niin, ja sainhan mä tuon klipsun kanssa vielä pari jekkusilmukkamerkkiä lisää. Niillä oli oikeen jalatkin, mutta sinne ne vain kiltisti silmukkamerkkirasiaan menivät, eivät lähteneet käpsyttelemään muille maille. Niistä en kyllä kuvaa muistanu ottaa.

Viikonloppu menikin junnufutiksen kanssa. Täällä oli Football cup ja torstaina alkoi esikoisen pelimaratoni. Kuusi peliä kaiken kaikkiaan neljässä päivässä. Pahin päivä oli lauantai, kun vettä tuli kuin esterin peräpeilistä ja kaksi peliä sillä päivällä. Onneksi sade lakkasi just ennen toisen pelin alkua. Siltikin äiteelle tuli kentänreunalla kylmä, vaikka oli sadevaatteet ja reilusti alla vaatetta. Mies kävi juniorin kanssa ensimmäisen pelin hoitamassa... minä olin vielä töissä. Tässä perjantain pari kuvaa perjantailta. Silloin pääsivät pojat torille pelaamaan, kaikki pienet pääs siellä yhden pelin pelaamaan, torille varta vasten tehdylle kentälle.

Kuten näkyy yleisöäkin riitti pojille. Muut pelit oli sitten tuolla Monitoimiviheriöllä, enpähän osaa sanoa montako kenttää siinäkin on... mutta monta. Sikäli se kyllä hyvä paikka, että tuossa naapurissa sijaitsee.

Sunnuntaina sitten pojat pääsivät kesälomalle. Eli minä huitelin sellaiset melkis viissataa kilsaa autolla, kun kävin pojat viemässä mummin ja papan luokse. Me mennään sitte perästä, kunhan tämä ja ensi viikko jaksetaan vielä painaa töissä. Olipa sitten kiva tulla takasin päin, kun tuolla oli pienoinen onnettomuus sattunut, rekan perävaunusta kumi puhki ja siitä johtuen syttynyt perävaunu palamaan. Siinä sitten tovin joutui odotella, mutta en onneksi heti tapauksen satuttua tullut paikalle, niin en joutunut kiertotielle... en meinaa tiedä olisinko osannu sitä kautta ajella.

Eilen lähdin sitte kaupungille, kun oli itellä vapaa ja aikaa. Ja tiedättekö, nyt mulla on sitten ihka oma työpöytä. Oli varsinainen löytö. Tänään sen kävin kaverin kanssa hakemassa, kun eilen pyörällä matkassa, niin en olis ihan kotio asti sitä sillä saanu. Mies on iltavuorossa, niin ei siksi kaverin.

Valmiinakin on pari juttua, ipadin suojapussin ompelin, siihen kangastilkut eilen kans ostin. Lisäksi sain vihdoin tehtyä sen orjansormuksen kokonaan helmistä. Kauan sitä ideaa joutui kehittämään, mutta kyllä se sieltä vihdoin tuli. Kuvat on ottamatta, ehkä mä huomenna muista... ellei ala ompelukone taas surrata... tänään meinaan tuli ostettua verhokankaat keittiöön. Ja puikoilla on lisää taas, välistä on edenny siskon revontulikin taas, mutta sitten tuli taas aloitettua jotain uutta, joka on kyllä pian valmis ja sit se yks omasta päästä kolmiohuivi on kans kesken. Ja ne helmetkin huutelee taas. Että tosiaan on meinannu kiirettä pitää tässä kaiken hulinan kanssa. Mutta ei se mitään... se kun on ollut hyvää kiirettä, kaikesta olen nauttinut.