Hengissä ollaan, väsynyt kylläkin.

Kauheasti en ole saanut aikaiseksi tässä hetkeen. Intoa olisi, mutta ei vaan jaksa. Työt imenyt mehut aika hyvin ja kun on ollut jaksamista, on ollut muuta tekemistä. Ollaan nautittu paljon kun saadaan kaksin mennä ja tulla. Terassilla tuli käytyä viikonloppuna pe ja la. Olin kyllä la töissä heti aamusta piti mennä, että perjantaina sitten lähinnä seuran vuoksi. Mies soitti mulle varttia vaille seitsemän, että josko lähtisin hänen ja työkaverinsa kanssa, kun olivat menossa työkaverin lomanaloituskaljalle. Kyllä oli niin kaunis ilma, että pakko oli lähteä ja kun seurakin oli loistavaa, meillä oli tosi hauskaa. Minä pari kaljaa uskalsin juoda, mutta sitten jäi veteen juomiset minulla, että ei kärsi töissä. Yhdentoista aikaan sitten kotona ja tutimaan. Lauantaina kävimme vielä miehen kanssa nauttimasta kauniista kesäillasta kaksin. Sunnuntaina pyöräilimme urakalla ja kävimme syömässä. Sitten onkin muina päivinä ollut ihan naatti töiden jälkeen.

Mutta jotain on valmistakin ja jotain kokeiluja kesken. Ensinnä se viime viikkoinen projekti, ollut jo viime viikosta valmis ja kuvattu, ei vaan ole jaksanut tai ehtinyt päivitellä. Eli oli ihan pakko tehdä itelle lopultakin ne conversesukat. Merkkiä en tehnyt, enkä ole vielä päättänyt jätänkö tekemättä vai teenkö, sukat on kuitenkin valmiit.

Ja kerrankin oli sukkaohje, joka avasi minulle muutaman solmun ja nyt voin sanoa osaavani kutoa tai siis neuloa (kutoa kotopuolen murretta) sukat. Oikean converse ohjeen mukaan en siis tehnyt, sen olen kyllä lukenut läpi, mutta tähän hätään sitä en saanut (työkaverilta onneksi tarvittaessa löytyy Novitan viime talven sukkalehti). Mutta siis jotain oli muistissa ja sitten vain sovellettiin ja avot. Olen todella tyytyväinen näihin sukkiin. Mies jo odottaa omiaan, vaikka ensin meinasi, että enhän mä kesällä villasukkia käytä.... mutta kun näki valmiina, niin johan ääni muuttui. Jospa hänelle saisin sitten talveksi tehtyä... ne hänelle tehtäväthän tahtoo viipyä... joululahjasukatkin on edelleen täydet kerät. Vaikka lupasin, että näitä ei tarvitse sitä kymmentä vuotta odottaa, mikä meni lapasten kanssa. Oli kyllä sen verta joutuisa homma nämä, että ehkäpä ne tuossa loman aikana tulee automatkoilla tehtyä, ellei ole jotain muuta tähdellisempää puikoilla. Niin, siskon revontulikin edelleen kesken, mutta josko saisin valmiiksi ennen pohjoisen vierailua.

Sitten oli tuollainen pieni välipalakin tuossa puikoilla, jopa puolisen tuntia. Bambupuuvillasta pieni liina, sinne ipadin pussukan taskuun. Että on mukana sitten reissussa, kun sitä saa pyyhkiä sitten poikien jäljiltä ja tietty omienkin käyttöjen jälkeen. Tässäpä kuvat siitä.

Ja kun halusin jotain siihen, tein sitte oikein nurin ruutuja. Koko ei ole järin suuri, juuri käden alle soppeli. Eipä se enempää tarvikkaan, pääasia että hommansa hoitaa ja paremmin tuo sen tekee mitä paidan helma.

Mieheni ei ole koruja käyttävä ihminen. Mielelläni hänelle tekisin jotain, mutta kun toinen ei osaa niitä käyttää, niin en ole sitä pystynyt tekemään. Mutta taisin joskus mainitakin, että kirjanmerkkiä pyysi minulta. Pyysi tietynlaisen, se on sitten välistä ollut mielessä, mutta ei tarpeeksi valmiina. Nyt se kuitenkin sitten syntyi. Ja nyt moni sitten sanoo, että mitä tuota miettimään. Kyllä sitä piti miettiä, kun se ei riittänyt että on tietyn mallinen.

Kyllä, se on kitara. Mutta kun se ei saanut vain olla kitara, vaan piti olla Epiphone Les Paul model. Mielelläni tuota yrittäisin vielä muokata, mutta kun se pitää olla sitten tietyn värinen, niin ei ainakaan vielä ole mielessä miten sen teen. Ehkäpä sen vielä keksin ja päivitän. Tuota mietin riipukseksikkin, muokattuna versiona. Vähän se näkyy kuvissakin, että aivan ei ole taivutukset viivasuoria, mutta jos istun makkarin sängyllä ja tuijotan kitaraa samalla kun vääntelen, ei voi olettaa sen olevan täydellinen, vai kuinka?

Ja heitetään nyt tähän samaan syssyyn pieni paljastus itsestäni. Okei, läheisimmät ihmiset tietävät tämän jo, mutta teitäkin uusia tuttavuuksia pitää joskus hemmotella. Kuvaus alustana tuolle on siis mun keikka/festari/biletys luottoni, korsetti. Kyllä olen heikkona korsetteihin, niitä tulee silmäiltyä ja mikä hulluinta, tosi tarkkaan on tullut tutkittua miten sen voi itse tehdä. Se vain on sellainen urakka, että ei vielä ole tullut siihen lähdettyä. Ihan ensimmäiseksi ajatus yläkropasta teipattuna jeesusteipillä tiukasti pistää karvat pystyyn, on meinaan hiukan tällä akalla ahtaanpaikan kammoa, hyvin lievää, mutta silti. Korsetista saa nauhat avattua koska vaan, jos liikaa ahdistaa. Mutta sitä teippipakettia ei ihan heti päältä saakkaan poies.

Pari uutta ketjumalliakin on tullu vähän treenattua. Toinen on hanskassa, mutta toinen ei ihan. Siinä tahtoo mennä lenkit väärästä välistä sillon tällön. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se pistää itellä silmään sieltä heti.

Loman kunniaksi on tulossa arvontaa, kunhan palkinto tehtynä. Menee ehkä ensi viikolle, mutta pysykää kuulolla. Sitten vielä bongauksen suoritte toisen kerran Henna73, postia tulee, kunhan saan tehtyä. Tiedän jo mitä, mutta kun tuo energia ei ole kovin korkealla on toteutus vielä tekemättä. Malta vielä muutama päivä, viimestään ens viikolla sitten.