Sähellystä ja muuta mukavaa

Tämä päivä alkoi oikein kunnon maanantaina, kaikki vastusti oikein urakalla. Mutta ihan hyvä päivä tästä lopulta tuli. Lupasin kaulakuvan tuosta änkyrästä. Tässäpä minä ahdistettuna seinää vasten kuvaa varten.

Eilen oltiin koko perhe kauniissa auringonpaisteessa pelaamassa futista tekonurmi kaukalossa. Ja sillä reissulla tuli muutama ihana väripilkahdus vastaan.

Täällä siis pelailtiin. Juniori halus välttämättä laittaa sen mun tekemän pipon päähän, aurinko lämmitti aika kivasti ja kun tuolla vielä juoksee pallon kanssa oli kyllä pää märkänä. Ohuempi pipo ei kelvannut. Saa nähä, kun ei tuota ihan sydäntalvella voi antaa pitää, että mikä äläkkä sitten nousee. Vaikka villalangasta tehty, on aika harva, joten kylmällä viimalla ei todellakaan voi olla käytössä.

Sitten löytyi mukavia juttuja viereisestä Rytilaakson ruusutarhasta. Siellä niitä vielä ruusuja loisti useammassakin pensaassa. Osa oli jo aika kärsineen näköisiäkin, eikä ihme. Perjantaina tuuli ja sade raivosivat täälläkin.

Ihani värejä. Kun tuntuu, että nuo puut eivät tänä vuonna ainakaan täällä meillä loista kunnolla vaan lehdet vain kuolevat pois.

Tässä yksi perjantaista aivan loistavassa kunnossa selvinnyt yksilö. Täydessä loistossaan vielä. Ja samassa pensaassa oli useampiakin kukkia, sekä...

... aivan täydellinen nuppu, odottamassa loistoon pääsyään. Toivottavasti tämä ehtii vielä kukkia kunnolla. Olisi kyllä tehnyt mieli napata mukaan maljakkoon. Mutta sinne se kuului omaan pensaaseensa.

Sitten oli pakko lauantaina illalla kuvata neitokaisia. Oli taas niin kissamaista meinikiä että!

Maija, Romppu ja Harli ruokapaikalla, kaikki yhdes koos. Vain Miisu syö omassa rauhassa.

Harli ottaa rennosti sohvan nurkassa.

Maija on löytänyt oman yksiön. Joskus on hauskan näköistä, kun noita hyllyjä on kolme ja joka hyllyllä on kissa.

Harlin häntä, josta äitini sanoo, että on laitettu jälkeenpäin paikalleen.

Miisu venyttelee.

Ja Romppua ujostutti, ei halunnut kuvaan.

Sitten, pieni loppukevennys. Mulla lähti aamupäivästä päivä sujumaan tämän jälkeen paremmin. Sitä kun on niin fiksu välistä. Eilen aloitin vielä yhden kudelman. En kuitenkaan vain yhden hyvin yksinkertaisen ohjeen takia ostaa kymmenen euron lehteä. Luin ohjeen viime viikolla ja eilen lähti kaupasta mukaan lankaa, josta ajattelin tämän työn tehdä. Muistin, että kudelman piti olla 80 cm leveä, joten ensimmäisen kerän kudottuani sataa seitsemääkymmentä silmukkaa hain sitten lisää lankoja, joita siis on kaiken kaikkiaan yksitoista kerää. No, tänään sitten aamupäivällä sopivan raon tullessa, lähdin katsomaan, että kuinka pitkästi piti kutoa ja loput ohjeet... niinpä, ohjeessa ei ollut 80 cm leveys, vaan 80 silmukkaa. Nauratti pitkän aikaa, että pitäiskö asiat tarkistaa joskus, eikä syöksyä toimintaan heti. No, nyt on eilinen yksi ja puoli kerää kudottua purettu ja aloitettu oikealla silmukkamäärällä. Työn tulos paljastuu sitten valmiina. Ja nyt on ohjeet kuvattuna kännykässä, että varmasti tulee oikein. Minä oikea käsityöihme! Ja kyllä tällä kertaa teen ohjeesta, mutta tämän oikeasti haluan. Lankoja vain taitaa olla about 6 kerää liikaa. Mutta enköhän niillekkin käyttöä keksi.