Oikea änkyrä kuvattavaksi

Tänään en ehtinyt päivänvalolla kuvata eilis illan tekelettä, kun työt veivät koko hienon päivän. Tai no aamun vei iki-ihana "ystäväni" migreeni. Huoh, kunpa se ei yllättäisi noin, että herään siihen ihanaan jyskytykseen. Pakko oli väkisin syödä yksi leipä, ettei ihan tyhjään mahaan tarvi lääkkeitä alkaa nappailemaan. Onnistuin sitten estämään pahenemisen ja vielä ennen töihin lähtöä lääkettä lisää, apteekin kautta töihin (tukilääkkeeks panadolia) ja heti kaksi panadolia nassuun. Pikkuhiljaa se sitten siittä hölläsi, kun ehdin vielä noin puoli tuntia istuskella ennen töiden alkua. Meillä on apteekki ihan työpaikan naapurissa, mutta (en tiedä miksi) siellä on yleensä todella hidasta toimintaa, joten varasin sinne aikaakin reilusti. Tässä tapauksessa se oli hyvä juttu. Ja siis kyllä, mikäli päiväsaikaan migreeni uhkailee, tunnen sen hyvissä ajoin ja lääkkeet tehoavat jo ennen jyskytyksen alkamista. Kun siitä selvittiin, jipii, kaikki lääkkeet sitten aiheutti ikävän tunteen vatsaan. Sitten juotiinkin vicsyä, muumi limpparia ja mustikkakeittoa... ja siitäkin selvittiin. Eli elävien kirjoissa ollaan taas.

Sitten kotiuduttuani ja syötyäni, istahdin sohvan kulmaan katsomaan mailin ja selaamaan pikaisesti blogit. Maija päätti, että nyt on sylittely hetki. Maija siis ensin istuskeli rapsuteltavana, mutta sitten päätti pistää pötkölleen ja tietysti taas erittäin rentoon tapaansa. En ymmärrä kuinka se pysyi tuossa käsinojalla, mutta pysyi kuitenkin.

Hyvin olisi voinut lattiallekkin tuosta luiskahtaa. Mutta siinä sitä vain oltiin. Tässä kuvassa näkyy tuo alempi takatassu silleen mielenkiintoisesti, että se on se leikattu ja kipristää nuo varpaat aina makuulla ollessaan tuolleen jännästi siitä tassusta. Ja tuo hännän pää, siinä on tuollanen ohuen ohut tupsu päässä, on aika hassun näkönen.

Sitten tämä eilisen tuotos, joka olisi päivänvalossakin hankala kuvata, mutta etenkin näin lamppujen kanssa leikkiessä. Ja kun on malliltaan sellainen, että ei tasaisella pinnalla asetu laisinkaan, ainakaan hyvin. Kaulassa siis tosi hieno, mutta kuvaaminen oikein vaikeeta. Pistän heti useamman otoksen, niin ehkäpä saatte jotain käsitystä.

Kuten huomaatte, tasaisella kääntyy ja vääntyy miten haluaa. Ja kun yrittää suoristaa, niin toinen osa kääntyy... jne. Tässä viimeisessä kuvassa näkyy hyvin helmen väri. Helmet on siis helmiäislasihelmiä ja kieputteltu ja linkitetty, lisäksi valmista papuketjua ja sileä paksuhko salpalukko.

Sitten näissä kuvissa yritin kehitellä mahdollisuutta kuvata, että näkyisi miltä se oikeasti näyttää kunnolla, mutta eipä sekään onnistunut. Pitänee huomenna kunnon päivänvalossa pistää mies kameran taakse ja koru kaulaan... tuskimpa suostuu toiste päin. Ja näissä otoksissa sitten olette nähneet vilaukselta ihanan lötkön kotiasuni... älkää siitä piitatko, kiitos!

Ja kun mulla on ilmeisesti on fiksaatio koko setteihin tai vähintään pitää olla samaa sarjaa korvikset. Korvikset siis.

Tämmöistä siis tällä erää.