Poroloisett juoksivat kartongilla väärin päin, joten piti laittaa net kortit tuolleesti päin, ihan kivat tuli silti. Lumihiutaleet sitten toiste päin. Tuikkuloisia kaikissa sisällä neljä. Enkeli tarraloisia, tais olla orqanza nauhaa ja toisenlaisia tarraloisia sekä tussilla pikkasen korostuksia ja tekstit. Mutta niihin hienouksiin en todellakaan kykene koristeluissa mitä Mustankissan tytär tekee. Käykääpäs kurkkimassa hänenki blogia täällä.
Tänään olen sitten sahaillut ja väännellyt sukkapuikkoloisia. Niistä tuli veivejä ja sahauspuikkoja. Joku neuloja voisi kauhistua tuollaista kohtelua, mutta niin nyt kävitten. Sitten pääsin ihan tosi toimiinkin, yhden erän lenkkejä sitten veivasin ja sahailin. Niistä vähän suunnittelin ihan perus muinaisketjun tekemistä kiitokseksi ystävälleni, joka shoppaili siellä Turussa puolestani. Ja olenhan minä edistänyt mummoni boleroakin. Sekin hyvällä mallilla jo. Kun vain riittäisi lanka, koska oikea sävy loppui. Sitä kyllä tulee lisää, mutta vasta muutaman viikon päästä.
Huomenna on sitten taas kurssi päivä ja minä taidan päästä aloittamaan sen piinan harjoittelun. Toivon kovasti sen onnistuvan, koska opettaja sanoi sen olevan sellainen malli, joka on jäänyt jopa vuosia tehneiltä kesken. Nimensä mukaisesti siis piina. Vaikkakin olen kuullut, että siitä kun jujun löytää, tulee se todella nopsaan sitten loppuun. Toivottavasti minä sen siis löydän. Opettaja sanoi sen vaativan rytmitajua... apua, minulla sitä ei välttämättä kauheasti ole. No, huomenna nähdään kuinka tässä käy.
Maija taas otti rennosti miehen sylissä sohvalla. Alan olla kateellinen, kun Maija menee paljon useammin miehen syliin koisimaan kuin minun. Vaikkakin tänään päivällä nukkui minunkin sylissä. Harli taas otti ja ottaa edelleen rennosti olkkarin pöydän alla. Miisukin siellä paapailee. Romppu oli omissa oloissaan ties missä, mutta nyt istuu minun ja läppärin välissä hurisemassa. Tässäpä meitin neitit nukkumassa juuri äsken ja edelleen. Romppu vain oli kuvatessa siellä omassa piilossaan.
Nyt tää lähtee jälleen kerran nukkuja nakkeleen, että ylläri pylläri jaksaa aamulla viideltä ylös. On nyt sen verta paljon noita aamuvuoroja, että alkaa oma rytmikin siihen kääntymään. Herää vapaa päivinäkin viideltä, onneksi yleensä saa vielä muutaman tunnin jatkettua sitten unia. Niin tänäänkin, heräilin sitte ennen kaheksaa ja ehdin hetken touhuta kun pojat kömpi pystyyn kaheksan aikaan. Mutta nyt mänen sinne uni maahan, nati nati.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti