torstai 24. marraskuuta 2011

Hopealankaa ja villalankaa

Mielessä edelleen muotoutumassa ideat, yksi kaulakoru etenkin jurnuttaa kovasti siellä jossain perukoilla jatkuvasti. En osaa kahden vaihtoehdon kanssa saada päätettyä kuinkas sen toteutan ja niin kun tiettyjä juttuja ei ole kuin kaksi, en voi toteuttaa molempia... toiseen riittää yksi, mutta toiseen tarvii sen kaksi. Pyöriköön sitten vielä tuolla jossain, niin kyllä se jossain vaiheessa kertoo miten haluaa toteutua.

Mutta on tässä kuitenkin jotain saatu aikaiseksikkin. Kummitytön rannekoru on nyt sitten rummutettu ja kuvattu, saan pistää huomenna Kustin poljettavaksi perille. Ja kyllä, se on pakko tehdä itsellekkin, tuo kaulakoru huutaa sitä kaveriksi, siihen ja pariin muuhun työhön olen sitten tänään veivannut ja sahannut kurssilla. Nämä pari muuta juttua ovatkin sitten omaa tuotantoa, eli niissä ei ole valmista mallia, paitsi tietysti ketjumallit, mutta siis jotain kivaa siis luvassa. Myös salmiakkikorvikset ovat nyt valmiina, nekin pääsivät tänään rumpuun. Tässäpä siis kurssi saldoa.




Kummitytön piinaketjuinen rannekoru. Ja aion tosiaan itsellekkin tehdä tuon kaulakorun kaveriksi tuon. Ja kun nyt alkaa nuo ketjujutut olemaan ns. nähty... tulee seuraaviin jo sitten helmiä mukaan. Nyt uskallan sen sitten jo tehdä. Ja sitten ne omat salmiakit, nappimallia siis.



Mattoa ne ovat siis. Yllättävän kivan näköistä, mutta esimerkiksi rannekoru tuolla mallilla, siis sellainen tasainen ei mikään salmiakki, ei miellytä itseäni kovinkaan paljoa. Mutta näihin ihastuin heti kun näin ja ne oli siis tehtävä. Tässä siis uusimmat valmiit hopeat. Lisää sitten parin viikon päästä.

Mutta myös kutominen on maistunut edelleen... ehkä liikaakin jos katsoo vasemman käden etusormea. En tiedä kuinka siinä olen onnistunut, vaikka en mitään tiukkaa neulosta ole kutonut ja en sitäkään urakalla tehnyt, mutta niin vain sain sukkapuikoilla sormeeni viiltohaavan. Osunee kärki aina juurikin samaan kohtaan, mutta siltikään en ymmärrä miten tämä onnistui. Tässäpä ne tuotokset.




Esikoiselle villasukat. Päätin testata vieläkö se kantapää jotenkin muistuupi mieleen ja onnistuuko tuo. Eihän nuo mitkään oppikirjan mallit ole, mutta väliäkö tuolla. Esikoinen oli erittäin tyytyväinen ja juniori kysyi heti, että missä hänen sukkansa ovat. Eli ne ovat nyt puikoilla. Sitten itselle säärystimet. Nuo ovat sitä Noviten Puro lankaa ja tottakai kerät olivat sitten ihan eriparia. Eipä tuo haittaa, kun ne lähinnä tein töihin housujen alle, kun kylmä siellä alkaa olemaan taas. Ja muutenkin kun en niin tykkää ihan jalkateriä pitää liian kuumassa, niin nämä lämmittävät kuitenkin jalkoja, mutta eivät väärästä paikkaa. Heh, olipas jotenkin hassusti ilmaistu, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää mitä oikein yritin sanoa.

Ai niin, noissa korujen taustana oleva kirja oli sitten taas sellainen kerta laakista luettava. Siksikin nyt siis väsy, kun tuota eilen luin ja aamulla oli viideltä herätys, jäi unet vähän lyhkäsiksi. Tuo on sarjan viides osa, sarjan joka on pakko ostaa heti-koukuttavaa. Sinänsä hassua, kun ostamani kirjat ovat kovakantisia ja voisiko sanoa oikeita kirjoja. Tämä Kissojen kesken-sarja on Harlequin pokkareita. Ostin ensimmäisen osan silloin ajatellen tarvitsevani nyt jotain kevyttä luettavaa, jossa ei haittaa vaikka nukahtaa kesken tai ajatukset liikkuu jossain, eli ns. hömppäluettavaa. No hupsista, tuo nocturne puolen kirjat onkin hyviä, siis jos ihmissudet, vampyyrit yms kiinnostaa ja minuahan kiinnostaa. Ne eivät ole sitä liiallista seksiä ja yltiöpäistä romantiikkaa miksi minä ainakin olen aina Harlequinit sijoittanu. Ei vaan näissä on oikeasti tosi mielenkiintoinen tarina ja tapahtumia riittää. Kissatyttö, Saalistaja, Syytetty, Kaappaus ja Myrskylinnut, ovat nimet, jos jonkun mielenkiinto heräsi ja kirjoittaja Rachel Vincent... ja kyllä suosittelen.

Juniori on hoidossa ollut nyt ainakin puol toista kuukautta lähes koko ajan ilman vaippaa. Mutta kotona ei onnistu sitten millään. En tiedä mitä me ei tajuta tässä hommassa vai tuleeko hänestä vain kotona niin "vauva", mutta tämä on jotain ihmeellistä. Esimerkki tältä päivältä. Hain hoidosta, oli ollut koko päivän ilman vaippaa. Puhuttiin taas, että kotonakin pitää muistaa käydä vessassa jne. Päästiin kotiin poika kävi pissalla. Syötiin ja kyselin parin minuutin välein pissattaako tai kakattaako, ei ollut hätä ja ei suostunut yrittämään käydä vessassa. Olin taas kysynyt, ei ollut hätä, meni muutama minuutti kysyin "kakattaako"..... vastaus kuului......."Ei enää." "Siis mitä onko tullu kakka?" "Joo, on tullu." Mikset menny vessaan vaikka äiti koko ajan kysyi?" "En tiiä." Ei tässä vielä kaikki, het perään kuuluu pissa tulee läpi, vaikka olin siis pyytäny jo vessaan kakan siivousta varten, niin ei ku jäi omaan huoneeseen ja siinä ovella pissii vielä housuun. Huoh, että semmosta siis. Siis pointti on se, että ei suostu sinne vessaan tai potalle millään nykyään kotona. Aina vaan vastaus ei pissata, ei kakata. Ja ku ensin oli kotonaki oikee innokas käymään vessas siis nimenomaan pöntöllä, ei edes halunnu enää potalle, eikä vieläkään potalle mene vaan käy pytyllä, siis jos käy. Että tämmöstä meidän "vauva" järjestää äitille ja isille täällä.

Juu, miehelläkin oli eilen oikeen kiva ylläri. Tässäpä kuva.


Kuvassa siis meetvurstia... mikä ei kuulu joukkoon... ehkäpä nuo siniset muovinpalat. Valmistajaan ollaan oltu tämän kuvan kera yhteydessä ja tänään siis pyysivät lähettämään näytteen ja paketin kannen. Nuo muovit ovat siis ihan tuolla meetvurstin seassa olleet ennen leikkausta. Onneksi tajuttiin säästää paketti ja nuo makkarat, kun kävi heti mielessä että saattavat haluta näytteen.

Että tämmöstä tänne tällä kertaa. Ai niin, Maijasta vielä. Kuten olen kertonut enemmän miehen vauva, mutta eilen asettui oikein nukkumaan mun syliin, kun istuin sohvalla ja luin. Puutu ihan jalat, kun en raskinu toisen unia häiritä. Ja uuden nimenkin toinen on saanu, Ihana pieni. Aina kun kysyn, mitä ihana pieni tulee kurnaus vastaukseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti