Mitäpä on syksyn aikana värkätty...

Niin, Sny kierros on päätöksessä ja nyt voi näyttää mitä sitä tuli itsetehtynä paketteihin sujauteltua...

Syyskuussa näin jossain blogistaniassa ihanan idean ja ei ku toteuttamaan... voin muuten kertoa, että eipä tuu ihan heti tehtyä uudelleen... ihana tää on ja ois ihana itelläki, mutta tuo kasaaminen ei ollutkaan enää niin ihanaa...

Virkkailu sujui jouhevasti ja oli mukavaa...

Napinkin ompeli joutuin ja napinläven tein virkkaamalla... mutta sitten tuo ompelu ei ollutkaan enää niin joutuisaa... tuohon pussukkaan kun tuli vuori sisälle ja sen sitten tikkailin käsin...

Sopevan kokoinen kaikelle pikkusälälle (sakset, neulat, silmukkamerkit) mitä neuloja tarvii laukussaan käsityön lisäksi mukaan.

Lokakuun pakettiin tuli tikuteltua tuubihuivi...

Tämänhän kyllä punnitsinkin ja kirjotin johonkin ylös... kun vaan muistais mihin. Lankana tässä oli kotikulta villalanka ja jotain 100 gramman tienoilla on kulutus...

Puikot mahto olla 5 mm, ainakin simmonen muistikuva olis. Ohje on ravelrysta ilmaisohje, täältä. Tämmöstä oon suunnitellu itellekki, vielä ei oo vaan aika riittäny siihen... sinänsä kummallista kun tää oli ihan yhden illan työ tai siis tais mulla kaks iltaa mennä kun oli joku toinenkin työ samaan aikaan tulilla....

Tuo hunajakenno pinta on kaunista molemmin puolin ja tuo ns, oikea puoli sitten herätti ideoita ja pitihän mun kokeilla... marraskuun pakettiin sama lanka ja...

yksi kerä riitti näihin, eli jokseenkin 50 grammaa meni lankaa... se jemma jossa ne kaulurinkin tiedot luuraa söi näistäkin tietoja. Näihinkin tuli uutta jostain blogistanian syövereistä, kun jossain blogissa oli erittäin hyvin selitetty intialainen peukalokiila ja siitähän tuli kerrasta suosikki peukalomalli.

Puikot muistan tästä hyvinkin, koska samanmoiset tuli laitettua parini pakettiin, vähän isompaa kokoa vain. Sitä kun sattui törmäämään KnitPron uutuuteen, zing puikkoihin. Tottakai sitä piti ottaa testiin yhdet ja itselleni päätyi 2,75 mm ja 15 cm sukkikset. Tykkäsin kyllä, vaikka metalliset olikin, niin tosi kevyet ja yllättävää kyllä lanka ei luistanut puikoilla liikaa. Ja lapasiin siis tuota kennoa kämmenselän puolelle...

Joulukuun paketin itsetehty olikin sitten ohje, siitä enemmän toisella kertaa. Mutta yhteen paketeista päätyi sukkaohje, josta itse siis tikkusin sukat omalle mummolleni...

Näissäkin oli 2,75 mm puikot. Lankana seiskaveikkaa. Painosta ei hajuakaan, ei tullut edes punnittua kun nämä paten matkaan heitin. Ohje on ravelryn ilmaisohje, täältä. Mummo tykkää ja mikä parasta on taatusti joustavat varret, ettei ala ahdistamaan ja iäkkäällä kun saattaa nuo nilkatkin turvota niin eipä haittaa sekään. Omaan jalkaani nuo on vähän reilut ja kuviakin vaan tämä yks pikaseen napattu, mutta aika ihanat ne on... vähän vaan puuduttavan yksinkertasta neulottavaa mun makuun, että ihan heti ei tuu toisia tehtyä tällä mallilla.

Tämmösiä itsetehtyjä siis sujauttelin snylleni ja mummolleni tässä syksyn mittaan.

Ens kerralla sitten pukin pakettiin sujahtaneita... Ihanaa loppuvuotta kaikille!

Syksy saa kaipaamaan jaloille lisää lämpöä...

Jotenka täällä onkin tällä kertaa heiluteltu virkkuukoukkua ja tehty säärystimet. Ja onhan lämpöset, maanantaina sain valmiiksi ja jalassa on ollu aamusta iltaan siitä asti.

Ohjeen bongasin ensinnä Sadun tekemänä ja alkupeäinen ohje löytyy täältä. Nappien kanssa kävi hassusti... tilasin netistä ihan näitä varten ja kassalla katoin, että hei nyt näitä on yks myyntierä liikaa ja vähensin yhden... ja ylläri pylläri niitä ei ollutkaan sitte tarpeeksi. Mutta onneksi löytyi omista jemmoista näihin sopivat napit (kuvassa ei vaan näy värit oikeen, kolme ylintä on vaan pienempiä kuvan mukaan) ja ne sijoitin tuonne yläreunaan molemmissa kolme erilaista nappia. Näyttää oikeasti ihan tarkoitetulta jutulta.

Mies otti kuvia ja mulla oli mannekiini mukana...

Lankana näissä oli Novitaa yllättäen. Vaikka en niin piittaakkaan Novitan langoista, niin uutuudet halusin testata ja ostin tuossa joku aika sitten testiin muutaman kerän nordic woolia ja alpaca woolia. Nämä siis tein harmaasta nordic woolista ja kerä per säärystin. Sitten lankaa oli jäljellä sen verran ettei tuota reunusta olis saanut tehtyä niin kaivoin laatikoista yksinäisen vaalean punaisen kotikulta villalanka kerän ja tein reunuksen sillä. Näistä tulikin aika ihanat näin.

Tuo harmaa olis ollut yksin ollut ehkä tylsä tällä mallilla, mutta näin näistä erottuu tuo reunuskin kunnolla ja onhan nää ihanan lämpimät. Malli on kaunis mutta silti yksinkertainen ja jollain toisella värillä varmasti teen yksväriset, mutta tähän harmauteen tarvittiinkin piristystä... joten onni onnettomuudessa ettei kaksi kerää riittänyt.

Ja kyllähän ne toisetkin pitää tehdä... mä haluun toiset pidemmät sitten keskitalvelle. Painoa näille tuli 115 grammaa, joka on sitte punnittu nappien kanssa... unohtu punnita ennen niiden ompelua, mutta ei ne montaa grammaa paina.

Koukkuna oli knitpron 4 mm waves, ihan paras istuvuus käteen. Niitä tulikin pari uutta viime viikolla nappien mukana. Ja sitten viimeiseksi säärystin kuvaksi tuo paras kuva meidän mannekiinista... ilmeisesti Nelli katto tarkkaan, että jalkoja se mamma asettelee erilaisiin asentoihin, eli näin pitää toimia... kiinnittäkää siis huomiota sirosti kohotettuun etutassuun...

Ja tottakai Nelli on sosiaalisena ihan kaikessa mukana... toimi maanantai aamuna virallisena valvojana mamman ommellessa nappeja paikalleen...

Ja ettette ihan luulis Nellin olevan rauhallinen sylivauva tauotta, niin voin kertoa, että tästä meni muutaman napin verran kun alkoi kunnon villit leikit neitosella. Minä sain säärystimet valmiiksi ja vedin ne jalkaan, menin olohuoneeseen koukistin vähän polvia ja samalla taputin reisiäni ja tuumasin Nellille, että nyt mamma leikkii sun kanssa... Nelli hyppäsi syliini ja minä siis otin vastaan. Tästä sitten aloitimme pienen treenauksen ja tarkoitus on saada Nelli hyppämään syliini... 

Eli tässä mennään ja luonne on selkeästi oppimishalukas sekä temppuiluun taipuvainen. Treenataan tämä ensin haltuun ja sitten harjoitellaan jokin uusi temppu. Tuo video on esikoisen kuvaama omalla kännykällään, niin laatu ei ole priimaa, mutta ai jumpe tuntuu hyvälle kun hoksasin ajoissa Nellin taipumuksen ja halukkuuden, Romppuhan meillä istui käskystä, mutta sitten iski diivan elkeet ja muuta ei suostunut opettelemaan. Olen jo onnellinen jos me tämän onnistumme kunnolla opettelemaan. Edit. Ilmeisesti puhelimella tätä videota ei näe, mutta koneella näkee. Jos joku tietää mikä asetus vinksallaan niin vinkatkaa.

Kaunista marraskuuta kaikille!

Päättelykeijukin kävi kylässä

Hih, net tiskirätit on nyt saatu pääteltyä tai siis sain jo pari viikkoa sitten... kuvaaminen otti aikaa. Ja on tuossa yhdet sukatkin kuvaamista vailla. Sitten ei ookkaan valmista kun on taas miljoona juttua yhtäaikaa kesken. Uusimpana testineulontaa ja neuletakki, joka nyt sitten koukuttaa niin esmes yks huivi tuossa juurikaan pahasti ole kesken, mutta kun ei malta siihen koskee tällä hetkellä. No, pikkuhiljaa ne sieltä valmistunee kaikki ajallaan. Tässä kuitenki tuo tiskirätti kasa, itse asiassa yks lähteny aikaa sitten mualimalle ja kuvaamati jäi.

Tuosta turkoosista langasta se mualimalle lähteny. Lankana kaikissa blend bamboo, painoa näillä on 82 grammaa ja ylitte sata siis varmasti olis mikäli se yks ois joukossa.

Oransseista tuo ylhäällä keskellä oleva on neulottu kaikki muut virkattu. Vajaita keriä kaikki ja turkoosi on käytetty loppuun. Oranssia oliki useempi kerä jäljellä ja vaalean vihreetäkin on vielä. Tuli vähän kokeiltua kaiken näkösiä. Tuo oranssi isoäidinneliö on virkattu 2,25 mm koukulla ja muut 3 mm koukulla. Jokohan raaskis vanhimpia jo pesuissa kulahtaneita heitellä pois?

Kohta lähetään poikien kanssa bongaileen tuohon kentälle. Saa mies nukkua rauhassa kun on yön ollut töissä ja menee vielä ens yöksi. Vaikka puikotkin huutelis, mutta vielä on hyvä sää ja pojat odottaa tuota bongailua. Muutenkin tänään otetaan rennosti ja käydään ruokailukin hoitamassa tuolla reissulla. Minä kun koitan ottaa rauhallisesti ja voittaa taiston kimppuuni pyrkivän flunssan kanssa. En todellakaan aio nyt sairastua, kun ensi viikolla on Peurunka extreme ja minähän olen juoksukunnossa. Yrttiteetä kera hunajan, auringonhattu-uutetta, c-, d- ja b-vitamiinia ja rentoilua, niin eiköhän se tästä hellitä. Eilen tuntui enemmän mitä tänä aamuna ja uskon saavani selätettyä pyrkimyksen flunssalta. Onneksi ehdin reagoida heti kun vähän alkoi tuntua, että ei pääsisikään iskemään kunnolla.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Keitän vielä kupin teetä ja sitten suuntima ulkoilemaan, onneksi on hieno ilma.

Kun aika ei riitä....

Niin, tämä postaus on pitänyt tehdä jo viikko sitten... mut ku ei malta ja ei oo aikaa istua kirjottamaan. Upeat säät pistäny liikkumaan ulkosalla ja nauttimaan, jopa niin paljon että tänään oli lopulta pakko pitää siivouspäivä kun alko jo itteeki "ällöttään" tämä läävä. Niin, siis meillähän lähtee neiteistä karvaa enämpi ku laki sallii... ja tänä vuonna se pahin aika on nyt, kun nuo ilimat otti ja lämpeni nii yhtäkkisesti. Miisu etenkin "penikoi" ympäri kämppää.... siis jättää karvatupsuja, nytkin siivouksen jälkeen oon jo pari poiminu. Saa nähä tuleeko toissa vuoden toisinto ja pitää lonkat saksia, kun ei harjaus auta, vaan karvaa lähtee niin että luulis kissan olevan jo kalju ja sit se takkuuntuu. Miisullahan on lyhyestä karvasta huolimatta pitkäkarvasen turkki hienoine alusvilloineen.... ja se sanoo välistä "puff". Harjaustakin voi harrastaa lyhyen aikaa, kun alkaa sattua niin neiti ilmasee asian ja lähtee pois.

Mutta siihen asiaan. Viikko sitten torstaina olin Pirjoliisalla Magic-loop kurssilla. Opettaja oli ruotsinkielinen ja puhui enimmäkseen ruotsia, yllätin itseni, että ymmärsin todella hyvin tämänkin. Lähinnähän siis osaan oman ammattisanaston, enkä sitäkään täydellisesti tuolla toisella kotimaisella. Siis kertoi hän pääasiat myös suomeksi, mutta enimmäkseen mentiin ruotsilla. Ja hip hurraa, sehän oli ihan yksinkertaista. Ensin harjoteltiin tekniikkaa, sitte kokeiltiin kahta sukkaa kerralla ja lopuksi saatiin todella helpon varpaista aloituksen ohjaus ja arvakkaa kellä on nyt kaks sukkaa samalla puikolla varpaista tulossa....

Nyt ne on kyllä väliaikaisesti toisilla puikoilla odottamassa, kun nuo tarviin just yhteen kiireellisempään työhön. Ja älä huoli Andi sun sukatkin on alotettu, ne ei vaan tainnu kovin kevääksi ennättää tämän kesän syöksy tulemisen kanssa, mutta ompahan sitte syksyllä pirteet sukat valmiina mikäli et kesäisin villiksiä käytä. Ja Anneli, sinullekkin saadaan ketju kohta... menee kyllä ensi viikkoon, että tulee langat mutta sitten se onkin enää tekeminen.

Mulla oli viime viikonloppu vapaata meidän miesväestä... lauantain työvuoron vuoksi pojat lähti mummulle, koska miehellä oli turnaus Turussa ja lähtivät jo perjantaina. Tulin siis perjantaina "tyhjään" kotiin töistä ja ai että mä nautin, sain värkätä partsilla rauhassa. Lauantaina meillä olikin pomon luona ylläri grillibileet ja voi itku ku oliki mahtava ilta, ulkona tarkeni hyvin ja hyvää safkaa ja ihanat työkaverit ympärillä. Meillä on meinaan aivan mahtava työporukka... jokaisen kanssa voi ihan hyvin viettää vapaa-aikaakin yhdessä ja huumori kukkii... väliin jopa erittäin rankasti. Perjantaina kuitenkin tekasin ittelle evääksi tämmöttistä...

Pohjatonta piirakkaa ja lurps että olikin hyvää. Unohdin vaan, että se kuva piti ottaa ennen syömistä, hih. Pohja oli oma sävellys, kun ohjeita oli niin erilaisia ja meni sen mukaan mitä kaapistä oikee löytyi. Tein jo toisenki tällä viikolla iltapalaksi mulle ja miehelle... pojille kun ei oikee maistu tuommottinen. Täytteeksi laitoin saunapalvileikkelettä silputtuna, sipulia, juustoraastetta ja porkkanaraastetta. Tässä "pohjana" oli kolme kananmunaa ja 2 desiä maitoa... oli herkullisuudestaan huolimati vähän liian kiinteä. Toisella kertaa sitten neljä munaa ja 4 desiä maitoa ja tuli just hyvä. Uunissa eka oli 45 minsaa ja toka tunnin, asteita 175.

Sitten se koukutus... nii se virkkuukoukkuhhan napsahti käteen, kun tähän ohjeeseen törmäsin. Ja ottakaatten sitten huomioon, että nämä kuvat on otettu sillon viikko sitten.... eli yksin sain säätää ja ei välttis pääse työ oikeuksiinsa. Lankana oli Novitan  Kaste, kun siitä sain niin herkulliset värit. Joka väriä yks kerä ja tarkkasilmäiset huomaa, että oranssi loppui hippasen kesken...

 Ylemmässä kuvassa värit aikasta hyvin kohdillaan Ja alakuvassa ei. Ponchon siis tein kesävaatteisiin. Pinkki oli hippasen liian räikeä, että sen olisin laittanu joka kolmanneksi, joka neljäs hyvä... paitsi sitten helmaan, kun sitä oranssia ei riittäny toiseen kertaan noihin kahteen kierrokseen... yritin sitäkin mutta pitipä sitten purkaa. Ihanan joutuisa tehä ja käytössäkin jo testattu. Ja vielä pari kulmaa sivusta päin...

Ylin on partsilla otettu, muut jouduin tähtäämään peilin kanssa. Pitäs vissiin olla mallinukke, että sais hyviä kuvia. Toinenki ois tekeillä, turkoosina mutta taitaapi olla tuo lanka liian ohutta että jaksan tehä... tämän kun tein 3,5 koukulla ja siinä on 2 koukku ja toooosi ohutta lankaa. Ja sitä paitsi niille langoille ois myös muuta käyttöä... suunnitelma siis valmiina.

Ja tiiättekö... tämä akka meni ja osti kunnon lenkkarit itelleen. 140€ jakso net ja olivat vielä tarjouksessa... ku olivatten syksyn värimallia. Kokeilin vaikka ja kuinka monet, mutta ku ei nii ei. Aina paino ulkosyrjältä tai sisäsyrjältä puuttu tuki tai.... nämä ku sain jalkaan se oli siinä. Jaa miksikö.... no ku mä hankin vuosien jälkeen net urheiluliivitki ja tarkotus olis nyt taas alkaa juoksee... siihenki on syy... mun pikkusisko... joka saa yllytettyä hullua... elokuun alussa pitäs sitte lähtä koitokseen. Mutta siittäkin sitte enempi, ku se on ihan "lopullisesti" varmaa ilmottautumisen myötä. Mutta pahaksi en pistä kyselyitä lenkkeilyn edistymisestä... kannustinta ittelle... tähän asti on ollu lähinnä kuntopyörää ja lihaskuntoa kotosalla... mistä tuliki mieleen... heittäkää mulle päivämäärää kun pitää saada 500 vatsalihasta tehtyä. Tykkään meinaan haastaa itteni ja tällä hetkellä lihaskunto treenit menee 75 toistoa, että sen mukaan. Ja siis takarajana tuo elokuun alku.

Aurinkoa ja lämpöä teitillekkin! Nyt kutsun pojat sisälle, suihkuun ja iltapalalle. Ja isse taidan hetken edistää keskeneräisiä töitäni vielä ennen nukkumattia. Huomenna on vielä työpäivä... huoh!

Vihertää ja kukkii

Tein eilen sitten työkaverilleni nilkkakorun, hän ohjeisti minua sen verran, että ihan muutama helmi ja ketjua. Helmien piti olla vihreitä, vaalean vihreitä. Otin töihin muutaman eri vihreän helmen ja niistä hän valitsi pienet  (4 mm) todella vaalean vihreät helmet. Ketju mallissa sain itse päättää. Tässäkin vain kävi niin, että minä otin ja menin omin päin lisäämään toistakin helmeä... yllättäen sitä kuutiota. Eikä osunut harhaan arveluni. Todella tyytyväinen työkaveri heti aamusta, eipä tuntunu yhtään rankalle alottaa töitä, vaikka eilen ei uni meinannu löytää minua ja aivan liian vähillä unilla piti aamulla herätä. Niin ja sitten vielä olin säheltänyt herätyksen laittamisessa ja hups, jäi aamukaffet ja aamupala väliin. Onneksi silti oli muuten aikaa, että ei sentäs tukka pystyssä tarvinnu töihin sännätä. Mutta tämmöttisen siis työkaverilleni tein.

Kuningassolmupareja, välissä tuplalenkit, toinen solmupari ja helmi. Vuorotellen tuo pieni pyöreä helmiäislasihelmi, joka näyttää kuvassa todella värittömältä, mutta on siis hennon vaaleanvihreä sekä vihreä lasikuutio. Nuo kuutiot nyt vain tuntuivat niin sopivilta. Jatkoketjuna muinaisketjua ja siinäkin päässä kuutio. Myöskin lakkasin tämän kirkkaalla kynsilakalla. Vähän pelkäsin kuinka jähmettää ketjun, mutta ei jähmettäny kun varovasti laittoi ja antoi kivasti uuden ketjun kiiltoa. Sanoinkin, että voi varovasti tehdä toisenkin lakkauksen, niin pysyy parempana. On meinaan hopeoitua lankaa tässä käytetty. Ei halunnut työkaveri hopeista, kun kuulemma aina loppukesästä katkeaa ketjunsa.

Sitten lisäksi Heidin Aherrukset-blogista tuli idea kukkaan. Joka tässä kuvassa ketjun kanssa.

Ei, se ei ole kaulakoru. Vaan hiuspanta.

Heidillä kyllä oli ohjeeseenkin linkki ja hänen tekemänsä hiukan eri näköisiä. Tämä malli on siis ihan omasta päästä. Ihan kiva siitä tuli, kehtaa käyttää. Nyt kyllä tänään keksin miten tuon voisi toteuttaa vielä paremmin, saapas nähdä kuinkas tässä ilta vierähtää. Partsille aurinkoon lankojen ja koukun kanssa... hmm,.... ne vihreet kuutiot kyllä kutkuttelee, kun niiden kanssa lähti muutama muuki helminauha mukaan... niistä sais kivan setin väsättyä... katotaan miten tässä käy.

Jännä, että kuten aiemminkin oon kertonu vihreä ei ole mun väri... tai siis ei ollu ennen. Nythän mä haluan keittiöön vihreetä. Toinen on oranssi, joka on nyt potkinu. Se on tullu lankaostoksissa vastaan muutaman kerran. Mutta nyt tää lähtee tekeen jotain, luomaan.

Nauttikaa kesästä!

Hulluttelua ja ihana kesälauantai

Eilen "hulluttelin" ja yhdistin langat ja koruvärkit, käyttäen virkkuukoukkua. Siitä syntyi sitten "biitsikorvikset".

Näistä tuli aika kookkaat, mutta tosiaan heti tuli mieleen itselle, että nämä on oikeen rannalle sopevat. Alempi kuva luonnollisessa koossa. Ja pääsivätkin heti tänään käyttöön. Langan jämillekkin löytyi sitten käyttöä. Virkkasin keltaisella puuvillalangalla ympyrän ihan sileän pyöreän peruskorulinkin ympärille ja siitä sitten pylväillä kukan terälehdet himpun ohuemmalla turkoosilla puuvillalangalla. Korviskoukun pujotin tuohon saumakohtaan ja korupiikillä keskellä olevaan reikään antiikkihopeoidun perhoshelmen, perhosen alapuolelle oli pakko laittaa siemenhelmi, kun korupiikki hujahti perhosesta lävitse ja en kuitenkaan halunnut massiviisempaa piikkiä laittaa, vaan mahdollisimman huomaamattoman.

Tämä viikko olikin erittäin rankka ja onneksi tänään oli aivan upea päivä ja sain sitten nollattua kunnolla seitsemän päivän työputken. Aamulla syötiin aamupala ja pikkuhiljaa tehtiin poikien kanssa lähtöä, että mies saa nukkua yövuoron jälkeen rauhassa. Eilen sovin hyvän ystäväni kanssa (on myös esikoisen kummitäti), että menemme yhdessä tänään Villan puistoon. Lähdimme pyörillä liikkeelle poikien kanssa, ensin suuntana Neulenettikahvila. Esikoinen omalla pyörällä ja minä miehen pyörällä, hänen pyörässään on juniorin turvaistuin. Sieltä lähdin hakemaan tiettyjä puikkoja, mutta lähtihän sieltä sitten neljä lankakerääkin. Kahdelle kyllä tuli suunnitelma heti mieleen, mutta toiset kaksi olivat vain niin herkulliset... tiedetään... ne vain ovat liian herkullisia välistä, kuten helmetkin. Tänään siellä oli myös Kip kokoontuminen, siis kansainvälinen julkineulominen, ja uskotteko kuinka minua houkutti sinne jäädä kaupan eteen istumaan ja neulomaan porukkaan. Mutta eihän lapset siinä olisi jaksaneet, kun kadunvarressa olisi joutuneet istumaan. Ehkä minäkin pääsen ensivuonna mukaan. Neulehan minulla tietysti oli mukana, sitä puistoa varten. Siitä suuntasimme Helmisatamaan, piti muutama osa hakea... ja tiedetään, ne on vaan niin herkullisia, mutta siis vain kolme nauhaa helmiä, ei paha... eihän?

Seuraavaksi olikin treffit ystäväni kanssa. Ja kun hän asuu sopivasti siinä matkan varrella Helmisatamasta Villan puistoon, treffasimme matkalla ja koska esikoinen sanoi jaksavansa hyvinkin vielä polkea, päätimmekin käydä ensin vähän pyöräilemässä rantoja pitkin. Jatkoimmekin sisäsatamaan Rantakirppikselle asti, katsastamaan miltä näyttää, kun suunnitelmissa on itsekkin sinne joku päivä mennä. Rantakirppis on siis ulkoilma kirppis ja joka päivä sinne voi mennä. Se on nyt muutaman vuoden ollut poissa ja tänä vuonna siis avattu uudelleen. Että saamme ehkä himpun kaappeja tässä tyhjättyä kesän aikana. Ja esikoinenkin oli innokas myymään vanhoja lelujaan, saa sitten ansiot itselleen säästöön.

Sieltä sitten kohti Villan puistoa. Meillä oli viltti ja evästä matkassa. Ainut mitä emme hoksanneet oli kahvi. Vettäkin oli iso pullo ja mehua, mutta kahvia ei vaan muistanut. Vietimme sitten monta tuntia tai oikeastaan koko päivän siellä. Meinasi kyllä tulla kotiin lähtö jo useamman tunnin aiemmin, kun esikoiselle iski kakkahätä. No, tilanne ratkesi sillä, että esikoinen ja kummitäti hyppäsivät pyörän selkään ja kävivät kummitädin luona kakkalla, samalla sitten tuli se kaivattu kaffikin meille. Ja....

Ystäväni kaksi koiraa. Tässä kuvassa vanha lady, Tiltu. Turo sitten olikin niin vauhti päällä, että kuvia ei hänestä saanutkaan. Ja vielä kuva ihanasta puistosta ja takana näkyvästä merestä, otettu suoraan tuosta meidän "leiristä".

Minä tosiaan kannoin tuolla viltillä löhöillessä ja poikien temmeltäessä korteni Kippiin ja kilkuttelin puikkoja. Miehellekkin laitettiin viestiä, että soittaa kun heräilee ja hänen soitettua kutsuimme kaffille. Että olimme siellä koko perhe. KYLLÄ, ystäväni koirineen ovat perhettä.

Yksi ikävämpi juttu meille sattui. Ystäväni meni koirien ja poikien kanssa kiertämään puistoa, minun jäädessä kilkuttelemaan ja vahtimaan tavaroita. Sielläpä sitten olikin eräs parikunta keskellä puistoa kahden koiransa kanssa. Heidän mäyräkoiransa on todellinen räksyttäjä nähdessään toisen koiran. Sorakäytävillä ei olisi saanut kävellä siitä heidän läheltään koirien kanssa. Siis todellakin oli alkanut mesota ystävälleni, aivan kuin puistossa ei olisi oikeus kulkea, kun tämä tietty osa on heidän aluettaan. Ja kun tiedän pariskunnan asuvan meidän lähistöllä ja oleilevan tuolla puistossa kauniina päivänä aamusta iltaan. Jos heidän koiransa ei kestä muita koiria, olisikohan tämän koiran paikka jossain muualla kuin yleisessä puistossa. Lisäksi meidän juttusille tuli myöhemmin vanhempi pariskunta koiransa kanssa ja he olivat erittäin vihaisia kun tällä toisella pariskunnalla koirat irti ja marmatusta hekin olivat osakseen saaneet. Ei voi käsittää kuinka jotkut kuvittelee omistavansa osan puistosta ja voivansa päättää missä toiset siellä saavat kulkea. Ystäväni oli tuumannut, että hänen tietääkseen puisto on julkista aluetta missä on kaikilla oikeus kulkea. Harmi vain, että ei ollut hoksannut sanoa, että heidän mäyräkoiransa paikka ei taida olla siellä jos ei kestä muita koiria. Lisäksi vanhempi pariskunta oli kyllä antanut palautetta koirien irti pidosta ja tuumasivat meillekkin, että aikuisilla ihmisillä luulisi vähän olevan järkeä päässä. Että he kyllä saivat takaisinkin sanomista ja vieläpä enemmän aiheellista, mitä itsensä sanomiset.

Tuota lukuun ottamatta meillä oli erittäin ihana päivä. Nautimme täysin rinnoin. Pojat juoksivat nurmella paljain varpain ja juniori, joka ei suostunut pukemaan shortseja pitkien housujen alle riipaisi pikkarisilleen. Suloinen pieni poika juoksi ja hyppi onnessaan, Batman-pikkarit jalassa. Ei siinä voinut kuin nauraa. Esikoinenkin heitti paidan menemään ja nautti kesästä pelkät shortsit jalassa. Harmi vain, että juniorin puskapissistä en ehtinyt saada kuvaa, kun oli vaikea saada kameraa laukusta nauraessa kippurassa, oli meinaan niin äijää että.

Aurinkoista sunnuntaita teille ja toivottavasti teillä on yhtä hyvä viikonloppu mitä meillä. Luotan nimittäin siihen, että huominen on aivan yhtä ihana.