Säärystimiin kun päästiin...

Olipas tänään ihana vapaa päivä. Aamulla jatkoin tyytyväisenä unia, kun pojat heräs. Mies nousi heidän kanssaan. Yöllä uneni oli aika katkonaista, pienikin risahdus herätti ja kun etenkin meidän esikoinen on perinyt äitin puheenlahjat unissaan... höpötystä siis piisaa. Minä kun olen sen perinyt omalta äidiltäni ja kyllä harrastan sitä kuulemma edelleen... Paras juttu on mieheni ja minun yhteisen taipaleen alkuajoilta, olimme aika vasta muuttaneet yhteen ja Tuutin (rakas ystäväni) koira oli ollut meillä hoidossa päivällä. Yöllä sitten olin alkanut höpistä koiranmakkarasta ja Tiltusta (tämä Tuutin koira), mies kysyi ihmeissään mitä minä höpisen. Tässä vaiheessa heräilin itse ja tajusin mitä olen suustani juuri suoltanut ja aloin nauraa asian tajuttuani. Mies ei tiennyt minun tässä vaiheessa heränneen ja seuraava kommentti hänen suustaan oli, että "nyt se on mennyt sekaisin". Voinette uskoa, että minä aloin nauraa entistä enemmän tämän kuullessa ja yritin siitä räkätykseni keskeltä saada sanottua miehelle olevani hereillä ja tajuavani tilanteen ja siksi nauravani... Mutta siis tähän aamuun, jatkoin unia ja minulla ei ollut tietoakaan että mies oli käynyt suihkussa ja sen jälkeen koko mies väki lähtenyt kaupunkiin. Heräsin tyytyväisenä valmiit kaffit odotti ja minä ihmeissäni missä muut ovat. Sitten päätin, että nautin rauhallisesta aamusta ja tulevat kun tulevat.

Aikaa kyllä kerkesi vierähtää jo sen verran, että oli jo pakko soittaa miehelle, että missä ovat. No olivat juuri Makuunin kassalla niin puhelu jäi lyhyeksi. Siitä kuitenkin tiesin, että odottelen rauhassa ovat kaupungilla. Oli meinaan niin makea keli, että oli pakko päästä juoksemaan. Olisin toki voinut lähteä heti, mutta aavistelin miehen tahtovan mukaan kun eivät mitään olleet pelaamassa (esim lätkää). Käytiin sitten juoksemassa tänään ja ai että olikin niin huippu keli siihen, ettei ole tosikaan, just sopivasti asteita ja liukkaudesta ei tietoakaan, vaan todella hyvä pito kenkien alla. Touhailin sitten omiani meidän "Pirren" eli Nellin kanssa. Kaikessa todellakin mukana ja kommentoimassa, lempinimi siitä, että kommentti on yleensä vieno "pirrr". Tässä teille ihana kuva tältä aamulta, älkää huomioiko minun silmäpusseja... kun yritän jälleen kerran muuttua yksisarviseksi ja se aiheuttaa aina aamuksi tuon silmäpussiefektin...

Eli mojova finni yrittää puskea nenän varteen juuri silmien väliin ja silloin aamuisin on silmäpussit kohdillaan.... ilmeisesti laskee turvotuksen tuohon silmien alle yön aikana.

Mutta aiheeseen...
Muistanette nämä säärytimet, no siitä se ajatus sitten lähti. Tai siitä ja näistä rannekoruista... ja eräästä langanostosreissusta, jolla oli tarkoitus hakea nappeja lisää, että saan säärystimet. Mutta eihän sieltä liikkeestä nappeja löytynyt, tai siis löytyi mutta kun kaikista mun haluamistani oli enää muutama jäljellä niin lähti sitte lankaa aiemmin saamaani ideaa ajatellen...

Virkkasin säärystimet muistaakseni 4 mm koukulla. Alkuperäisestä ohjeesta poikkesin sitten omille teilleni ja tein ala- ja yläreunaan tuon piparkakku reunuksen ja sivuille vaan kiinteitä ja pieniä lenkkejä ketjusilmukoilla tuota käsikorun ohjeella virkattua nauhaa varten...

Lankana siis Sadnes garnin Robust, 2 kerää á 50 grammaa ja Gjestalin Jannea kerä. Tuolla Robust langalla virkkasin niin pitkästi kun sitä riitti, sitten Jannella ympäri, pitkillä sivuilla pylväitä ja ylä- ja alareunassa kiinteitä silmukoita ja toisen kierroksen sitten tuota piparia ja niitä pieniä lenkkejä kera kiinteiden. Ja lopusta Janne kerästä sitten tuota nauhaa ja avot...

Ainakin virkatessa tuo Robust oli ihan mukavaa lankaa. Kun lankahan on 40 villaa, 22 nylonia ja 38 courtellea, joka siis on polyakryylia. Eli aikaste keinokuitu pitoista lankaa. Säärytiminä ainakin menee, kun villasukatkin yleensä suht pitkävartiset näin talvisin, mutta sukkia en ehkä lähtis näistä tekemään.

Tässä paras otos langan ihanasta väristä, siinä siis kulkee kolme eri väristä säiettä ja oli niin herkkua silmille ja kun käsiinkin tuntui mukavan pehmoiselta, päätin nämä kaksi kerää ottaa tähän säärystin kokeiluun. Ja tuolla Jannesta tehdyllä nauhalla sitten nyöritin nämä ja avot... hianot tuli vaikka ite sanonki.

Ja eihän mitään kuvata ilman Pirreä... Tässä kuvassa vielä näkyy noi raidat mustassa ja nuo valkosetkii on vielä aika huomaamattomia... on meinaan turkki muuttunut hurjasti tässä ja tuo valkonen leivittäytynyt enemmän. Nii ja painoa näille tuli 145 grammaa, että juurikaan ei lankaa jääny, kun kerät oli kaikki 50 grammasia.

Huomenna viimestään maanantaina sitte ystävänpäivä-säärystimiin jatkoa. Tänään kun on tullu tikuttua tuota testineuletta... deadline lähestyy... kyllä mä kerkiin ajoissa ihan varmasti. Mutta sitte asiasta kukkaruukkuun... ihan lähes kirjaimellisesti...

Tuossa asetelmassa paloi kynttiläkin silloin viime viikon keskiviikkona. Mutta nyt aiheena nämä Miisun muistoruusut... Ne kun  kuten kuvaasta huomaatte alkaa olla entisiä... mutta siellä on ylläri joka oikeesti yllätti mut kun aloin niille vielä kunnossa ollessa vettää vaihtaa ja siksi saavatkii vielä olla...

Meinaan lähes oikeestaan joka varresta puskee uutta alkua (älkää huomioiko kuvaan eksynyttä teeveen taustaa ja johtosoppaa), nyt sitte mietinki, että onko jollaki teillä kikka kolmosta jolla sais noihin varsiin juuret itämään, että saisin purkkiin nää varret? Jakasin meinaan kahtia ja toisen ruusun pitäsin itellä ja toisen veisin sitte kesällä kissojen yhteiselle haudalle anoppilaan. Annan niiden nyt kuitenki tuossa olla ja lisään vettä tarvittaessa, mutta tosiaan jos joku osaa kertoa miten sais juuria aikaseksi niin tää ois hyvin thänks siitä tiedosta.

Yritin loppukevennykseksi saada Harlista kuvaa... olihan hankalaa kun alko sitte kuvan ottamis hetkellä kiehnätä jaloissani niin, että kuva kulmana ois ollu takapuoli... asettui sitten aikansa pyörittyään makamaan...

... seuraava kuva sitten josta saa jotain selvää on tietysti Pirren mieleinen...

Nelli kun tulee pesemään Harlia tähän tyyliin edelleen. Piti ihan kuvakulmaa vaihtaa että sai tästä kerrosleivästä jotenkin selkeän kuvan. Nyt on Harlikin innostunut Nellin leikeistä ja välistä jahtaavat vuorotellen toisiaan niin, että tahtoo ite alle jäädä (kuten eräs aamu sängyllä miehen noustua töihin meitä muita aiemmin, minä olin hyvä alusta ja vuori tälle leikille).

Että semmoset lauantai terveisit. Ihanaa sunnuntaita kaikille.

Ai niin juu... hullua viedään taas... 12.3. talvi Extreme run ja sinne mennään...