Virtapiikki.... oikea pläjäys!

Kuten Mekelle kommentoin, työputki pistää yleensä vaihteen päälle värkkäilyssäkin. Eilen olin aika tööt töiden jälkeen, mieli olis tehny värkätä, mutta ei jaksanu, paitsi jatkaa isän serkulle lupaamaani hametta jokusen kierroksen. Hyvä puoli oli siinä se, että pääsin ajoissa nukkumaan, kun tänään oli aamuvuoro. Ja sehän sitten näkyy, parit korvikset, kaulakoru, rannekoru ja pari avainnauhaakin. Toisaalta ihan hyvä, kun kaikki on menossa siskon suuntaan, niin saan samaan lähetykseen kaikki.

Ensimmäisenä tuli tuosta meidän koskenkorvan kolmijalasta idea kieputuskorviksiin. Keskushelmeksi olisi mahdollisesti ollut joku järkevämpikin valinta.

Tuo larvikiitti on aikasta näkymätön, mutta ei varastoista oikeen löytyny Harlekiini-ideaan sopivia mustavalkosia helmiä. Harlin oikea nimihän on Harlekiini. Mustat ja valkoiset on taas siemenhelmiä ja tällä kertaa napilliset. Yritin kyllä pienemmillä keskushelmillä, niin että olisi ollut musta ja valkoinen, mutta tuo kieputus ei onnistunut siinä.

Sitten niitä taskumallin avainnauhoja. Pyynnöissä punamustaa sekä toisen vastaanottaja halusi samoja helmiä mitä siskollani sekä tykkää myös tumman violetista. Ensin punaista ja mustaa.

Punaisia helmiäislasihelmiä, onyxia ja punamustia helmiäiskolikoita kerä siemenhelmien. Toisen halusin toteuttaa eri tavalla ja lähdin koettamaan linkitystä papuketjun rinnalle.

Haukansilmää, hematiittia sekä tumman violettia (kuvassa kyllä liian sinisenä) marmoria. Alko vaan valo olla sellaisessa mallissa, että en onnistunut enää itse kuvailemaan paikallaan. Kivan näkönen kyllä paikallaankin.

Sitten viime syksyinen kieputuskoru meni siskolleni (kuvat täällä), siskon miehen täti oli siihen ihastunut ja halusi herringbone korusetin myös. Tässäpä tulosta.

Mustilla helmillä oli toiveet ja kun halusin hiukan elävyyttä käytin kolmea eri helmeä, mattaista mustakiveä, hematiittia ja onyxia. Mustakivi päähelminä. Kieputusten väliin kuningasketjun solmuparit ja niskaosa muinaisketjulla. Koviksissa pelkät mustakivet, avokoukuilla. Sitten rannekoruun sain idean jota oli pakko kokeilla ja kappas sehän toimi kivasti.

Rannekoru on siis kieputettu memoryvaijeriin ja joka kieputuksen välissä pari siemenhelmeä, kolmion mallisia kirkkaita hopeasisuksella. Koska vastaanottajalla on hyvin kapoinen ranne, laitoin vielä lukon, että istuu tiiviimmin ranteeseen. Tuo olikin todella hankala sitten kuvata kunnolla, mutta täytyy sanoa, että onnistui yli odotusteni. Vaikkakin melkoista ähräystä se oli, hankalaa mutta toteutettavissa... eli pakko tehdä kun kerran päätin aloittaa.

Nyt ehdin vielä hetken kilkutella puikkoja ja sitten uinumaan, että jaksaa taas aamulla töihin. Niin mistäkö sain ajan tähän, esikoisen koulukaveri oli touhaamassa meillä, joten äitillekkin jäi ruhtinaallisesti luppoaikaa. Välistä kävi kyselemässä ja katselemassa mitä teen ja sitten vain kerroin ja näytin. Olikin jännää selittää, kun omat pojat jo niin tottuneita ettei tarvi selittää mitä tekee, usein kysyvät jopa saavatko auttaa ja auttavatkin, jos vain pystyvät.

Hyvää yötä siis!