Hvala ti za Hrvatsku...

... eli Kiitos Kroatia.
Mutta aloitetaas kuitenkin sillä arvonnan tuloksella. Arvonta lipareet hoideltu purkkiin jo torstaina, mutta eipä ole ennättänyt arpasemaan ennen eilistä ja nyt vasta koneelle. Kirjoitin perinteisesti jokasta arpaa kohden lipareen ja rutistin purkkiin... siihen snyltä viime paketissa tulleeseen enkeli purkkiin ne säilöin ja eilen illalla sitten pistin miehen ottamaan yhden sieltä. Eilen muuten tehtiin tai minä avustin esikoista rannekorussa, hänen opettajalleen. Ihanaakin ihanampi opettaja ja valitettavasti on ensi vuonna uusi opettaja. Tuosta rannekorusta en ennättänyt kuvaa ottaa, mutta upea koru tuli ja opettaja kiitteli kovasti. Lisäksi mukaan lähti neulomani hartiahuivi, ollut esillä täälläkin viime kesänä. Valitsin sen saajaansa odottavien pinosta. Kiitos kirjeen kirjoitin ja viesti tuli opettajalta, että mieluisia ovat molemmat. Joo, mutta siihen arvontaan... Voittajaksi arpoutui lukijaksikkin arpansa tuplana saadakseen ilmottautunut H. Osoitetta vaan tulemaan, että saan huivin matkaan.

Ja ennen kuva pläjäystä ja tarinointia lomalta, on tämän ylpeän äidin ihan pakko kertoa. Esikoinen sai stipendin matikasta. Siis kyllähän tuolla pojalla on matikka päätä, en kiellä. Mutta kyllä tämä liikutti äidin kyyneliin tänään. Hyvä todistus oli muutenkin, eli on aihettakin olla ylpeä pojasta.

Mutta sitten siihen lomaan...

Kotimaisin siivin siis lensimme. Lentomme olikin maanantaina yhdeksän jälkeen paikallista aikaa perillä ja meillä oli siis koko maanantaikin käytössä. Vieläpä kävi niinkin hyvä tuuri, että hotelli huonekkin oli heti käytössämme. Olimme varautuneet jättämään laukut hotellille säilytykseen, mutta pääsimme huoneeseen suoraan. Pieni hetki huoneeseen asettuessa ja kevyempää ylle vaihtaessa tekikin ihan hyvää ja ei kun tutustumaan kaupunkiin.

Esikoinen toivoi kovasti kissakaverin löytymistä... minä kun tahdon ne aina bongata joka maassa ja yleensä on eteen tullut kesykin yksilö. Ei tarvinnut esikoisen Lepäksi ristimää kaveria kaukaa hakea...

Kaunis ja hyväkuntoinen, erittäin viisas ja hellyyttä vastaanottava Leppä löytyi matkalla pienen metsikön lävitse kulkevan kävelyreitin varrelta hotellilta bussipysäkille mennessä. Heti ensimmäisellä kerralla siis pennut massussa ollut ihanuus tuli meitä tervehtimään. Viisas kissa todellakin, ei tarvinnut kauaa seurata häntä kun tajusi, että hän kyllä osasi katsoa kuka ohitse kulkevista ihmisistä on ystävä ja silloin tuli luokse. Mutta eipä mennyt jos ihminen ei antanut ymmärtää olevansa ystävä. Mikä täällä oli ilahduttavaa huomata, näistä kissoista pidettiin huolta. Vaikka olivatkin ns. villejä, oli ruokkijoita. Paras oli yhden kahvilan vieressä... sivutiski poissa käytöstä, tiskillä ruokakuppi ja kisuli syömässä ja työntekijä sitä silitteli. Myös Lepästä näkyi, että vaikka asustelee siinä metsikössä, joku todellakin huolehtii suloisuudesta.

Korkeus erot tuolla oli hurjia, ihan Dubrovnikin sisälläkin. Hotellimme sijaitsi Lapadin alueella ja sieltä oli matkaa noin 4 km tuonne vanhan kaupungin portille, eli keskustaan. Mutta sitä ei olisi etenkään lasten kanssa noin vaan kävelty... oli siinä välissä semmonen kukkula tai pitäisikö sitä vuoreksi kutsua, että bussilla kuljettiin. Bussilla oli helppoa ja nopeaa kulkea. Ostettiin heti hotellilta Dubrovnik-kortti jolla pääsi bussilla kulkemaan ja olisi päässyt museoihin sisään (ei tullut lasten kanssa niitä harrastettua), sillä pääsi vanhan kaupungin muurille ja oli siinä muutakin, alennuksia yms.

Heti maanantaina lähdettiin katselemaan vanhaa kaupunkia.

Muuri tosiaan kiersi koko tuon vanhan kaupungin ympäri.

Vain pääkatu vanhassa kaupungissa oli näin leveä, autoja siellä ei ole laisinkaan, eikä ne yhdestäkään sisäänkäynnistä pääsisikään tuonne, portit ovat liian pieniä autoille. Muut kadut olivat enemmänkin kujia ja nekin saattoivat olla todella jyrkkiä portaita. Poikien ehdoilla kun mentiin ei ihan syrjäisimpiä kolkkia koluttu, Eli syytä palata takaisin joskus on.

Käsitöitä myytiin paljon kojuissa joka puolella vanhaa kaupunkia. Pääkadulla sitten oli ihan kauppoja ja kyllä huomasi vanhan kaupungin olevan se turisteille tarkoitettu keskus ostoksissa... sielläkin kyllä kujilla löytyi halvempia kauppoja kun viitsi vain mennä kujia tutkimaan. Tuolla Lapadin alueella sitten oli halvempi hintataso, paljon sieltäkin löytyi turisti krääsää.

Esikoinen kovasti halusi myös nähdä oikean palmun ja niitähän näki.

Hotellista löytyi sekä ulko- että sisäallas. Ulkoaltaas varoiteltiin, että vesi olisi vielä kylmää vaikka jo käytössä olikin...

Kylmyydestä ei ollut tietoakaan ja maisemat huikeat. Tuossa kyllä menee ihan kävelytie vielä ennen merta. Vesi oli todella lämmintä, sisäaltaassa jopa vähän tukalaakin. Respassa meinasi naurattaa kun sanoin tuolla käytyämme, että vesi ei todellakaan ole kylmää, että tulemme Suomesta.

Tiistaina kävimme sitten kiertämässä muurin. Huikeita näkymiä, jyrkkiä nousuja ja laskuja. Uskomattomia puutarhoja erikoisissa paikoissa, futiskenttää, raunioita....

Alimmassa kuvassa näkyy Lokrumin saari, jonka kiersimme keskiviikkona... Mutta tiedättekö, se testineulonta mekkokin pääsi käyttöön ja vaikka lämmintä oli kolmen kympin tietämissä, oli se juuri sopivan viileä...

Tiistaina kävimme myös kaapelihissilla katselemassa maisemia vuorelta...

Tuolla meni jännästi katuja lähinnä vaakasuoraan ja taloihin noustiin pihojen välissä kulkevia portaita pitkin tai laskeuduttiin. Upea kaupunki todellakin ja koko perheemme haluaa tuonne vielä joskus uudestaan. Aikakin oli juuri oikea, pahimman turistikauden ulkopuolella, mutta kuitenkin sopivan lämmin, ei liian kuuma mutta kuitenkin sitä kesän lämpöä.

Keskiviikkona sitten lähdimme kiertämään Lokrumin... itse saareen emme erikseen lähteneet tutustumaan vaan lähdimme kajakki retkelle...

Opas kertoi Duprovnikin historiasta ja muusta mielenkiintoisesta. Esimerkiksi tuo vesi joka on jotain uskomattoman upean väristä....

Tuo väri johtuu planktonista ja parhaimmillaan näkyvyys pohjaan on yli 50 metriä. Vesi oli todella suolaista ja tuossa meloessa onnistuin räiskäyttämään vettä silmääni... piti pitää paussi melomisessa kun pikkasen meinas kirveltää.

Mies meni poikien kanssa, juniori istui keskellä ja esikoinen sitten meloi miehen kanssa... tai lähinnä mies meloi yksin. Minulle sitten tuli kaveriksi eräs yksin matkaan lähtenyt mies... joka yllättäen olikin Espoosta. Muita suomalaisia tuolla retkellä ei ollut. Hän tämän kuvan minulle otti. Olemme Lokrumin yhden luolan suuaukolla... näitä luolia tuolla näkyi useampia...

Tällä kajakki reissulla minäkin sain kerrankin väriä jalkoihini... valitettavasti vaan otin vanhat lenkkarit matkaan ja ne tälle reissulle ettei haittaa kastumiset yms... arvatkaa kellä on komeet rajat nilkoissa... mulla tottakai. Mutta tänä kesänä mun kintuissa on väriä, jess!!!

Tämä on näkymä huoneemme parvekkeelta. Tuo kuului huvilaan joka sijaitsi tuossa rannalla, En nyt vain muista Villan nimeä. Kaunis rakennus, kauniine pihoineen jossa solisi suihkulähde. Parvekkeella ensimmäisenä päivänä ihmettelin yllättäen alkavaa ja loppuvaa "kohinaa" kunnes paikansin tuosta puiden keskeltä suihkulähteen.

Tämä upea kuva tallentui minun ja esikoisen iltakävelyllä. Tuossa suihkulähteessä vaihtui väri juuri vaaleasta tumman siniseksi ja siitä syntyi tämä taideteos.

Kissoja näkyi paljonkin, mutta tämä yksilö oli ihan pakko kuvata...

Kertakaikkisen kaunis ja erikoinen kasvonaamio tällä neitokaisella.

Että semmosta ajattelin teille jakaa lomastamme. Olisihan noita kuvia vaikka millä mitalla, mutta en nyt kuitenkaan viitsi teitä ihan väsyttää näillä kuvilla. Mutta tuo loma oli oikeen onnistunut. Koko perheemme nautti ja toivoo pääsevän Dubrovnikiin uudemman kerran.

Vielä yksi kuva... luulitteko että olin ilman käsitöitä matkassa? Muut vielä nukkuivat päikkäreitä tuon kajakkiretken jälkeen kun sitten nautin itsekseni parvekkeella...

Katsotaan sitten seuraavaksi jotain valmista, joka pääsi kuvattavaksi noissa Dubrovnikin maisemissa...

Ihanaa kesän alkua kaikille!