Oiskos aika kertoa kuulumisia???

Näyttää blogi jääneen ihan hunningolle, anteeksi siitä. Nyt kuitenkin taas tiedossa kunnon pläjäys kuulumisista. Käsitöitä on ns valmiina, mutta kun se päättelykeiju ei oo täällä käynyt viime aikoina juurikaan nii ei sitte mitään esiteltävää sillä saralla ole. Juostua on tullut mukavastikkin. Mäkitreenejä ei ole tullut vedettyä uudempaa kertaa, vaikka mieli tekis, aina ei vaan kerkee vaikka tahtoskin. Mutta sattuipa tuossa eräs sunnuntai, että lähdimme juoksemaan Pilvilammen ympäri, matka tietääksemme 12,5 kilsaa...

Jostain syystä vaan emme koskaan päässeet opasteita seuraamalla ympäri, vaan kiersimme ympyrää tai eksyimme ihan muualle. Ja sitten tulikin juostua ihan kiva matka... Jälkeenpäin kun on puhuttu tuttujen kanssa, niin ei olla ainoita eksyneitä kun lähdetään kiertämään Pilvilampea. Kyllä sen ympäri pääsee, mutta miten sitä ei tiedetä, eikä moni muukaan.

Tuolla juoksureissulla sattui semmoinenkin mielenkiintoinen homma, että näin elämäni ensimmäisen kerran kyyn elävänä enkä vain kuvasta. Meinasin sen päälle juosta. Miehen onneksi oltiin juoksemassa, ettei tarvinnu jäädä ihailemaan ja kuvaamaan sitä. Minä kun tykkään kärmeksistä ja mies taas ei voi sietää.

Nelli on edelleen varsinainen kaikessa mukana neiti. Tässä itseasiassa syö herkkua mun mahan päällä kun makoilen lattialla. Lähdimme kyläily reissulle, niin neiti olisi ihan väkisin tulla mukaan ja teki hyökkäyksen rappuun. Sitten tarttui ylimmän rapun reunaan etutassuilla niin lujaa, että ei meinattu saada irti. Onneksi ei kuitenkaan ole alkanut harrastamaan rappuun livahtamista heti kun oven avaa, siitäkin kokemusta Kuningattaren ajoilta. Romppu oli siinä mestari ja lisäksi osasi sen taidon, että lähti juoksemaan suoraan alas ja kun meinasit saada kiinni pyörähti ympäri ja juoksi ylös, jne...

Kesälomaakin tuli vietettyä kolme viikkoa. Lauantaina kun loma alkoi käytiin poikien kanssa nauttimassa kauniista säästä Raippaluodon sillan kupeessa. Pojilla oli vielä koulua sen ensimmäisen viikon, niin minä sain sitten oman loman, uskalsin jopa lähteä pariksi päivää pois. Esikoinen sai myös heti tiistaina silloin kipsin pois ja kun siltä reissulta kotiuduttiin ostin lipun seuraavaan junaan ja jo illalla olin siskon luona saunomassa.

Tuli käytyä Haaparannassa täydentämässä minttutoffee varastotkin. Ja säät suosi jopa niin, että tuli heitettyä talviturkki. Aamupäivästä käytiin siskon kanssa lenkillä ja samalla reissulla pulahdettiin ja sitten illalla uudestaan kävin uittamassa siskon koiran, Torniojokeen jäi talviturkki tänä vuonna.

Siskon luota perjantaina takasin kotiin ja lauantaina sai ylpeillä poikien todistuksilla. Juniori sai stipendinkin. Ja siitä sitten hypättiin autoon ja nokka kohti kotikontuja. Isän kaveriksi tai siis isä siinä oli kaverina ja minä tein ja nautin. Jaa mitäkö? Sunnuntaina mä ensin leikin puukkosahan kanssa ja purin vanhan aidan pois. Sitten maanantaina alotettiin tekeminen.

Laudat oli isä jo sahannu ja osan tervannu. Loput tervasin minä ja ai että se terva tuoksuukin hyvälle.
Keskiviikkoon asti tehtiin ja komeaa aitaa tulikin, vaikka ite sanonkin. Tähän asti päästiin tiistaina.

Puoleen väliin siis. Keskiviikkona ajeltiin poikien kanssa kotiin ja torstaina sitten ensin anoppilaan, johon pojat jäi ja miehen kanssa jatkettiin Kuopioon. Ja siellä sitä sitten taas juostiin... elämäni ensimmäinen puolimaraton, Pullukka runissa. Tuon Pilvilammen lenkin jälkeen tiesin kyllä pystyväni siihen ja aikakin ihan hyvä, 2.26.50 ja sijoitus oli 154. Voin sanoa, että oli pikkasen voittaja fiilis tuon jälkeen...

Miehen serkku meitä kuvasi ja tässä tullaan maalisuoralle... ja maalissa sitten päästiin ison miehen kainaloonkin...

Sunnuntaina sitten anoppilan kautta kotiin ja maanantaina taas kotikonnuille jatkamaan aitaa....

Aita saatiin ihan valmiiksi tiistaina. Ja eihän sitä ihan toimettomana voi olla tietenkään, joten esimerkiksi juniorin pallon paikkasin... tässä vaiheessa voin kertoa, että jesari on kova sana ja isän tyttönä sillä paikkaan mitä vaan...

Sain myös vietettyä äidin omaa aikaa... pojat ja mummi ja pappa meni ajoissa nukkumaan, niin minä nappasin virkkuun mukaan ja menin rakkaaseen paikkaan, mattolaiturille....

Ja mikäs siinä oli istuskellessä tyvenessä ja kauniissa kesäillassa... tässä maisemassa mieli lepää, se on sitä lapsuuden rakasta maisemaa...

Ja jottei tuo viimeinen viikko olis aidan nopean valmistumisen vuoksi ihan löhöilyksi mennyt, niin lauantaina sitten osallistuttiin Tuutin kanssa Fantin hölkälle ja juostiin 15 kilsaa. Ja kivaa oli, vaikka vettä tulikin ihan kunnolla, alkoi satamaan vähän ennen starttia ja kun oltiin juostu lakkas satamastakin. Ja sitte tulikin tukahduttavan kuuma, joka tottakai ties ukkosen illaksi. Eipä haittaa, mä rakastan ukkostakin. Sunnuntaina sitten kotiuduttiin poikien kanssa ja nyt on kaks päivää jo painettu töitäkin.

Niin joo, Nelli ja Harli ei oikeen tykänny tästä kotona pyörähtämisestä... ikävä oli ilmeinen ja tuonne Kuopioon kun tehtiin lähtöä oli tämä selkeä mielipide esillä: ilman meitä et taas lähde.

No kyllä mä neitosia joka kotipiipahduksella paijasin ja hemmottelin herkuilla.

Että semmosia kuulumisia. Mukavaa kesää kaikille ja ihanaa Juhannusta. Toivottavasti se päättelykeiju tulee pian käymään niin tulee eloa tähänkin blogiin enemmän.