Tinnituksen pelossa oli pakko...

Kröhöm.... kyllä mä pysyin lujana, puoli kahdeksaan eilen illalla. Sitte ne langat piti jo niin kovaa älämölöä, että oli pakko hiljentää ne, etenkin kun vielä illan mittaan oli pompannut mieleen täydellinen ohjekin niille. Eilisen aikana sitten syntyi ensimmäinen sukka ja tänään pikkuhiljaa toinen, olihan hitsi vieköön nopeet tehdäkkin ja ihanat tulikin. Näissä tunnelmissa sitten päättelyn jälkeen nautin kaffit viiden aikaan.

Marraskuun sny paketista tulleista pallas keristä syntyi aikuisten Lise-Lotet. Alkuperäinen vauvasukkaohjehan löytyy täältä. Olen miettinyt omaan jalkaan soveltavani tuota ohjetta, mutta kuinkas kävikään... ei tarvinnutkaan, koska tässä vähän aikaa sitten Villaa Sukissa-blogin Mari julkaisi ohjeen aikuisille. Kuinka ollakkaan tuo herkkulanka siis huusi päästä Lise-Lotte sukiksi.

Pakkohan se oli sitten ottaa ne niille Snyni lähettämille puikoille ja aikasta reilusti lankaa vielä jäikin, ideaa sillekkin jo on. Nyt kuitenkin aion välistä tehdä noita keskeneräisiä ja koruiluihinkin olisi tarkoitus tässä vielä tarttua tänään tai huomenna. Ohjeesta poikkesin kantapään ja kärjen kanssa, kantapään tein pyöristettynä ja kärjen sädekavennuksilla. Mikäli olisin tiennyt lankaa jäävän noin reilusti, olisin ehkä tehnyt varsiin useamman toiston mallikertaa.

Vaikka eipä sen puoleen ihan kivan mittaiset tuli näinkin ja todella istuvat jalkaan hyvin ja ovat niin pehmoisetkin, että lurps!

Mietinkin jo tuhoavani tuolta muutaman paksumman langan, joista kerästä tehty toisen sukan kärki tähän malliin. Riittänee vallan hyvin tämän pituiseen varteen himpun vajaat kerät. Ja sitten jotain ihanaa ja uskomatonta.

Nämä ruusut. Tässä yritin kuvata tuota pientä kuoliota noissa uloimmissa terälehdissä. Vielä kuitenkin nämä viisi ihanaa kaunotarta ovat ihan hyvässä kunnossa. Ihmeellistä tästä tekee sen, että sain näitä kymmenen kappaleen kimpun, viisi siis poistunut joukosta. Ja siis se ihmeellisyys, sain nämä ruusut äidiltäni 5.10. eli nämä ovat yli kuukauden olleet sulostuttamassa ja tuon kummemmin nämä viisi ei vielä ole kärsineet. Hyvään säilymiseen on mahdollisesti vaikuttanut, että kukat koristavat parveketta ja otin ne vain kuvaus rekvisiitaksi sisälle... meillä kun on eräs nimeltä mainitsematon kukkia syövä olio....

joka söi sitruunamelissankin viikossa ja se oli todella iso kun sen kotiin toin. Kotimme viherkasvit ovatkin korkealla ja noille ruusuille ei tullut tehtyä riittävän korkealle tilaa vaan ne jäivät ensimmäisen yönsä jälkeen pysyvästi parvekkeelle. Sinne kun siirrän aina ruusut viileään yöksi, paitsi talvi pakkasilla.

Esikoinen toipuu hyvin ja alkaa jo kovasti turhautumaan kotona nysväämiseen. Onneksi on jo sen verran iso, että ymmärtää miksi ei saa ulos vielä lähteä. Ja hurjan ylpeä olen hänen sairaalassa olemisestaan, kyllä sen verran pisteltiin ja lääkittiin, mutta kaiken antoi nätisti tehdä. Enemmänkin oli erittäin kiinnostunut kaikesta ja kyseli kovasti. Kanyyli oli erityisen kiinnostava, kaikki veren ottamisen ja lääkinnät seurasi tarkkaan ja kovasti kyseli sitä poistettaessa siitä sekä tutki millainen se oikeen on.

Sitten snylleni vastauksia:

1. Lukeminen on jäänyt vähemmälle käsitöiden vallattua mielen, mutta välistä tulee kirjojen ahmimiskausi. Viime aikoina on tullut ehkä eniten luettua vampyyrijuttuja, eli aika kevyttä linjaa mennään... Janet Evanovich ja hänen dekkarinsa ovat ihan ehdottomia, niistä yhdeksän ensimmäistä omassa hyllyssä. Mistä tulikin mieleen, että pitääpäs taas katsoa josko kymppi jo löytyisi. Linda Howard täyttää hyllyä myös.

2. Punaista ja kultaa yhdessä sekä valkoista ja hopeaa yhdessä. Nämä ovat aika olennaisia meidän joulukoristeluissa.

3. Ensimmäisenä tulee mieleen mitä haluaisin oppia neuleissa, niin kantapään teko sukkaan jälkikäteen ja varpaista aloitettaessa pyöristetty kantapää... varpaista aloitettaessa en osaa tehdä kuin tiimalasin. Myöskin se kirjoneule houkuttaa, mutta samalla kauhistuttaa. Yleensäkkin kaikkea kiinnostaa ainakin kokeilla.

4. Jouluaaton saamme toivon mukaan viettää jälleen vanhempieni luona. Joulussa on tärkeää läheisten kanssa oleminen, rauhoittuminen ja lasten riemu ja jännitys.

Toivottavasti näistä oli sinulle apua. Ja tuohon kirjallisuuteen olisi helpompi vastata vaikka mailitse, koska minulla on aika hurja määrä kirjoja itsellä, suosikkikirjailijat tulee ostettua automaattisesti sinne.

Nyt iltahommiin poikien kanssa. Oikeen rauhallista lauantai-iltaa teille ihanaiset!

Sny postia marraskuulle

Tänään Pate kantoi kotiin Snyltäni marraskuun paketin, eipä olisi parempaan aikaan voinut saapua. On meinaan ollut tässä viikon ajan aikasta rankkaa, mutta aloitetaan postilla.

Teeteen Pallasta kaksi kerää niin huippuherkullisina pinkkeinä, snyni kirjoittikin kortissa minun tulleen hänelle heti mieleen keristä ja oikeassa oli, ehdottomasti minun väriseni. Puiset sukkapuikot, tämä olikin paha virhe snyni.... hih, on meinaan viisi sukkaparia tällä hetkellä puikoilla ja nyt kun sitten tuli puikotkin huutaa nämä langat päästä puikoille välittömästi. Yritän hillitä itseni... takuuta en anna. Lisäksi oli helmiä, korviskoukkuja (tuntuvatkin aina loppuvan kesken, eli nyt ei ihan heti pitäisi olla loppu), siemenhelmiä, pari kirahviriipusta ja suloinen possu piparimuotti.

Ja tuo kortti... suunnittelen tässä sen kehystämistä, vai mitä ootte mieltä? Ainaki minä olen sitä mieltä, että tästä saa aivan ihanan pikkutaulun.

Kiitos taas ihanasta paketista, selvästi näet vaivaa rakentaaksesi paketit juuri minun näköisiksi ja uskallat toisaalta antaa haasteitakin, viitaten taikapalloon. Kunpa itsekkin onnistuisin ilahduttamaan omaa pariani juuri näin nappiin mitä sinä teet.

Ja sitten siihen rankkaan viikkoon. Lauantaina lähdimme ajelemaan toiselle puolen suomea kummipojan ristiäisiin ja sunnuntaina takaisin.

Kovasti pojua nauratti kummisedän jutustelut sunnuntai aamuna, joten pakkohan mun oli salakuvata tätä pari valjakkoa.

Kotimatkalla minä ajoin lähes koko matkan takaisin, kun miehen silmät eivät suostuneet toimimaan pimeässä ja loppujen lopuksi ajelin pienellä mutkaisella metsätiellä parin metrin näkyvyydellä, tuli räntää vaakasuorassa tuulilasiin, arvatkaa oliko kun päästiin paremmalle tielle aikanaan niin hartiat ja kädet hiukkasen kipeät ja jumissa. Olimme kotona vasta yhdeksän aikaan illalla ja yöllä esikoiselle nousi kuume. Kuume sitten jatkui ja keskiviikko iltana mies lähti esikon kanssa lääkärille hakemaan lisää saikkua.... seuraavaksi tulikin viesti yhdeksän jälkeen, että ovat joutuneet sairaalaan osastolle. Arvatkaapa oliko tämä äiti hiukkasen hermorauniona, kun mies ei voinut soittaa ja sen verran oli tietoa, että vissiin epäilevät umpisuolen tulehtuneen esikoisella, juniori nukkuu ja siihen hätään ei ollut ketään hälytettävissä lapsenvahdiksi. Puoli yötä meni puhelimen kanssa, siskoni ja mehtäemäntä piti kasassa viestien ja puheluiden kautta. Muutaman tunnin sain nukutuksi ja aamulla pieni soittorumba, ensin miehen pomolle, sitten omalle pomolle ja lopuksi juniorin hoitoon. Pomoille tieto, ettemme ole tulossa töihin ja hoidosta kyselin voinko tuoda juniorin aiemmin, kyllä voin ja pääsin itekki sairaalaan. Keuhkoputkentulehdus vain onneksi, tulehdusarvot olivat korkeat ja antibioottia sai sairaalassa suoraan suoneen ja nyt siis olemme kotona, hevoskuurin kanssa. Esikoinen sai lääkäriltä luvan mennä kouluun vasta ensi keskiviikkona ja maanantaina saa hetken olla ulkona. Semmonen viikko puolikkaan sydärin kera täällä vietetty.

No on tässä jotain valmistakin vaihteeksi, valmistunut viime viikon maanantaina ja olleet jo käytössäkin, tuolla kovan onnen ajomatkalla kotiin.

Kujeillen kämmekkäät, pienemmillä nypyillä vaan tai kun ohjeen mukaan 7 silmukkaa yhteen, mä pudotin kolmeen tuon määrän. Lankana ihana Hjerte Garnin Alpaca Silk, niin ihanan pehmeää ja lämmintä, lurps!

Alemmassa kuvassa väri aikalailla oikea. Nyt jos jatkais jotain keskeneräistä, että sais jotain valmiiksikkin eikä vaan aina alottas uutta... vaikka ne snyn puikot ja langat huutaaki, niin että korviin sattuu... hih.

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me istumme neljän seinän sisällä, pelaillen pelejä ja taitaapa tulla katottua muutama koko perheen leffakin. Siinähän on äiteen hyvä tikuta samalla. Nyt lähen kiertämään teitin blogit!

Niin ja sinulle Snyni, vastaan kysymyksiisi tässä viikonlopun aikana. Nyt tällä hetkellä on ajatukset vähän vielä sekasin, niin ei jaksa paneutua niihin.

Yksitoista on päivän sana

Sain tuossa hetki sitten uusimmalta lukijaltani Aikulta haasteen. Tuttu yksitoista asiaa itsestä ja yksitoista kysymystä häneltä. Ja lisäksihän tämä kuuluisi heittää eteenpäin yhdelletoista muulle alle kaksisataa lukijaa omaavalle blogille ja heille keksiä yksitoista uutta kysymystä. Senhän jo kerroinkin keneltä tämän haasteen sain ja takaisin ei saa haastaa.

Aloitanpa Aikun kysymyksillä.

1. Mikä on lähinnä sydäntäsi: neulominen / virkkaaminen / puutarhatyöt / lukeminen / joku muu;mikä? Lähinnä sydäntäni on neulominen sekä koruilut, vaikkakin koruilut on olleet vähän hiljaiselolla pidemmän aikaa, mutta kyllä sieltäkin vielä tulosta tulee.
2. Mitä harrastamiseen liittyvää olet viimeksi hankkinut? Viimeksi siis sain lankaa hamstrattua neulojien yössä lisäksi sieltä tuli hankittua virkkuukoukku sekä uudet sukkapuikot ja tähän tulee vielä lisää tuossa omassa osassani jotain...
3. Onko sinulla kotona jokin tietty paikka, missä teet käsitöitä, luet tms.? Se on joko sohvalla tai sitten tuossa omassa työnurkassani, olohuoneessa yleensä... vaikkakin esimerkiksi ruokaa laittaessa joku helppo käsityö on monesti ruokapöydällä ja esimerkiksi kiehumista odotellessa tulee tehtyä muutama silmukka.
4. Miten aloitat aamusi? Kaffilla ja leivällä, tykkään siitä, että aamu alkaa ilman kiirettä ja saan istua lehden kanssa hetken samalla juoden kaffia ja syöden aamupalaa.
5. Miten rentoudut? Viime aikaisesta stressistä johtuen tällä hetkellä parasta rentoutumista on haastava neulomus, jossa joutuu koko ajan olemaan tarkkana ja ei kerkeä ajatella muuta. Myös ystävien seura on arvokasta.
6. Mikä saa sinut hymyilemään? Pojat oivalluksillaan tai ihanilla kommenteillaan, onnistuminen ja monet muut asiat, yritän hakea pieniä ilon aiheita ympäriltäni koko ajan. Välistä se ei onnistu millään, mutta loppujen lopuksi silmien auki pitäminen riittää.
7. Oletko pitänyt kauan blogia? Mikä sinut sai aloittamaan blogisi pitämisen? Blogia olen pitänyt noin kaksi ja puoli vuotta, blogin pitämisen aloitin koruilun vuoksi, kun lähipiiri on levinnyt ympäri suomen ja halusin jakaa onnistumisen ilot tästä asiasta heidän kanssa oli helpoin tapa aloittaa bloggaaminen jolloin sain jaettua uudet asiat koko lähipiirille samalla kertaa... minä kun en ole sinne facebookkiin eksynyt, ei vain tunnu minun jutultani. Siihenkin todennäköisesti tulee muutos kun esikoinen kasvaa siihen ikään, mutta se on sen ajan harkinnassa sitten.
8. Seuraatko säännöllisesti itseäsi miellyttäviä blogeja? Kyllä seuraan, kaikissa en ole virallisesti lukijana, mutta löytyvät sitten suosikeista ja nekin kierrän säännöllisesti lävitse. 
9. Osallistutko blogiarpajaisiin? Osallistun, en kuitenkaan aina. Arpajaisiin osallistun mikäli palkinto on sellainen mitä haluan oikeasti.
10. Mitä toivot alkavalta talvelta? Parempia aikoja, eli toivoisin tämän stressin tästä väistyvän ja että elämämme asettuu taas ei jatkuvaksi kakan tulemiseksi joka suunnalta, vaan saadaan taas nauttia normaalista arjesta ilman joka ilman suunnasta tulevia huonoja uutisia.
11. Millainen on joulusi? Toivon mukaan pääsemme jälleen vanhempieni luokse, oma mummoni on kunnossa silloin ja lapset nauttivat. Ihan parasta katsottavaa se lasten odotus ja jännitys omien rakkaiden seurassa. Rauhoittumista oman perheen kanssa. Ja täytyy myöntää, että kyllä sitä muutamaa pakettia itselleenkin toivoo.

Siinäpä oli Aikun kysymyksiin vastauksia. Ja sitten kerrotaan itsetäni asioita....

1. Aloitetaan sillä ihan viimeisimmällä hankinnalla, niin saadaan kuvakin tähän väliin. Keskiviikkona kävin kirpparilla ja siellä käveli melkoinen aarre vastaan....

Kerinpuut tarttuivat käteen, pitkään tutkin ja kyllä kunnossa olivat. Hintalapussa oli 13,50 sekä tieto, vanhat vyyhdinpuut (mutta siis virallisesti ilmeisesti ovat kerinpuut) Isostakyröstä, signeerattu ja noista löytyy nimi Helmi Mäkelä. Ja tottakai minä näitä intouduin vähän testaamaan....

Hyvin toimivat ja lisäksi keksin paksuja sukkapuikkoja apuna käyttäen miten saan kerittyä sisältä juoksevan kerän, jee... tuleepa snyltäni saamalle "keräsukallekin" käyttöä. Kolme ensimmäistä kerää siis tällä omalla säädöllä ja kolme takimmaista perinteisesti kerittyjä ja tässä vaiheessa huhuilisin sille joulupukille, että toivoisin kerijälaitetta itselleni.

2. Olen ollut viime aikoina aika hiljainen kommentoija muiden blogeissa, vaikka päivittäin lukenut olen uudet päivitykset, on todellakin ollut raskaita aikoja meillä. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin onnellinen, elämä saadaan järjestymään ja etenkin esikoisen tilanne on tällä hetkellä se että ei tarvitse pelätä vaan tämä on nyt meidän elämää. Siitä en vielä täällä halua kertoa sen enempää, mutta kun siellä jokunen asiasta tietävä on niin heille haluan tämän jakaa, meillä on kaikki hyvin sen asian suhteen, olen helpottunut ja oikeasti erittäin onnellinen.

3. Pojat ovat tämän viikonlopun anoppilassa, kävimme eilen miehen kanssa lätkämatsissa. Tasapeliin päättyi se peli. Tänään menemmi illalla katsomaan Sami Hedbergin keikan... hiukan hirvittää koska paikkamme ovat toisella rivillä, joudummeko "uhreiksi", mutta jos siihen emme olisi valmiita emme sinne menisi. On vain niin meihin uppoavaa huumoria.

4. Olen ehkä hölmö, mutta rojektia en ole uskaltanut tehdä viime aikoina. Tuntui nimittäin siltä, että mitä lähemmäs valmistuminen tulee, sitä huonompaan kuntoon Romppu menee ja en ole Wanhasta Rouvasta vielä valmis luopumaan. Olemme kuitenkin asiasta puhuneet ja tulleet siihen tulokseen, että jos tässä vielä tulee lyhyen ajan sisällä uutta vaivaa, on armollisempaa hänet päästää kissojen taivaaseen. Mutta täytyy sanoa, että ajatuskin ahdistaa todella kovasti. Esikoinenkin on siitä kovasti murheissaan ja kysynyt jo useampaan kertaan, että voidaanko me ottaa uusi kissa jos Rompusta joudumme luopumaan. Mutta siis tuntuu tämä todella hölmöltä täällä oikeasti paljastaa, en kuitenkaan nyt uskalla vielä saattaa rojektia loppuun, vaikka todella vähän sitä on enää jäljellä. Kun vaan oikeasti siltä tuntuu, että mikäli sen valmiiksi teen on aika luopua meidän rakkaasta Wanhasta Rouvasta.

Kuinka tästä ihanasta kaunottaresta raskisi luopua? Ei niin mitenkään!

5. On ihan uskomatonta, että kuinka täältä blogistaniasta löytyy aivan mahtavia ihmisiä ja kuinka hyvin heihin ystävystyy. Minulle on ollut todella suurena tukena tämän syksyn ajan mehtäemäntä, jonka kanssa on tullut päivittäin puhuttua puhelimessa kunnon maratoneja ja joka oikeasti murehtii minunkin murheitani. Toinen mahtava tukija jo parissakin asiassa on ollut Korustamon Eila, jolta olen kyennyt kysymään neuvoa muutamassakin erittäin henkilökohtaisessa asiassa ja sitä myös saanut. Kiitos teille etenkin sekä muillekkin ihanille tuttavuuksilleni täällä. Olette mahtavia ja teiltä saa niin paljon voimaa jaksaa!

6. Kun näihin nettituttavuuksiin päädyttiin, paljastetaan jotain lisää. Minä ja mieheni olemme tavanneet netin kautta ja kun sitten rohkenimme livenä tavata oli se menoa samoin tein. Ja tässä sitä ollaan, naimisissa, kaksi ihanaa poikaa ja tuetaan toisiamme ylä- ja alamäissä.

7. Otetaan seuraavaksi vähän kevyempää tunnustusta. Olen tässä viime aikoina miettinyt omaa työuraani ja tuli mieleen, että erikoisin asia mitä olen työelämässä tehnyt on mallinuken homma. Nimenomaan malliNUKEN,  yläasteen aikaan olin kavereideni kanssa taksvärkissä urheiluliikkeessä, jonne juuri saapui uusinta mallistoa. Purimme ensin mallistoa rekkiin ja sitten työntekijät päättivät vähän erilaisesta hommasta tytöille ja niin meidät puettiin uusiin tuulipukuihin ja tunniksi seisomaan näyteikkunaan. Olihan muuten hauska seurata ihmisiä... ensin kävelivät ohitse ja sitten joku kiinnitti huomion ja piti palata takasin katsomaan tarkemmin.

8. Koruilut on vähän jäänyt vähemmälle jo pidemmän aikaa, mutta sitten neulonnan kanssa mua vaivaa startiitti, koko ajan tekee mieli alottaa uutta ja uutta. Koitan hillitä itteeni siinä asiassa, mutta kyllä niitä uusiakin tulee aloiteltua päätöksistä huolimatta. Tässä ihan uusin tulos...

No tähän kyllä sanelee tarvekkin osansa, töissä tarvii lämmikettä ja siksi nämä hyppäs kesken kaiken puikoille ja tässäpä pääsin testaamaan tuon snyltä saamani keräsukankin ja on muuten ihan huippu juttu. Kiitos tästä ihanasta apuvälineestä sinulle snyni, en tiennyt ennen tätä tarvitsevani mutta kyllä tämä on ihan ehdoton.

9. Kuten oon monesti kertonut, olen enempi suolaisen ystävä mitä makean. Sinänsä jännä, että joskus nuorempana makeaa uppos enemmän mitä laki sallii ja yhtäkkiä se vain juniorin syntymän jälkeen muuttui, ei enää niin vaan maistukkaan. Paitsi nyt sitten kun hopeatoffeet on tulleet takaisin, lurps se on herkkua ja minä joka en kauheesti makeeta syö ainakaan mielihaluun niin noita pusseja on neljäs menossa sen jälkeen kun tulivat syyskuussa myyntiin. Mutta sitten mulla on "karkkipäivä" tänään... tässä mun karkit... kilo tuli ostettua...

miniluumutomaatteja, siis nää on aivan sairaan hyviä ja mä siis syön näitä tuosta vaan. Kun sitten sattui sopivasti oleen myynnissä mukavaan hintaan tuommonen puolen kilon ämpäri (jeps ihan hintalapussa luki ämpäri), niin ensimmäinen meni kerralla torstaina ja eilen oli pakko ostaa sitten kaks lisää.

10. Juokseminen on nyt unohtunut. Aion kuitenkin ens vuonna lähtä uudestaan Extreme Runin Ouluun, ehkä se treenaus into taas keväällä löytyy. En aio itteeni pakottaa juoksemaan talvella ja en ole tosissani sinne kilpailemaan lähdössä. Nyt kuitenkin tiedän, että sen kykenen kokonaan juoksemaan ja se on rankkuudestaan huolimatta huippuhauskaa, joten näillä mennään. Ehkä tavoitteena voisi olla hiukan tätä vuotta parempi aika tai sitten ei. Kyllä se ajasta huolimatta maaliin tullessa on voittaja olo joka tapauksessa, ei meinaan ole helppoa ei, mutta sitäkin mahtavampaa.

11. En saata tätä haastetta loppuun sääntöjen mukaan, vaan muutan vähän. En haasta tiettyjä blogeja vaan suuntaan tietyt kysymykset tietyille ihmisille. Mutta otetaan tähän vielä viimeiseen kohtaan sukat.

Työkavereiden jalkojen lämpimänä pitäminen kuuluu "hommiini", parasta siinä on että he oikeasti haluavat minulta sukat sekä arvostavat niitä. Nämä sukat meni tyylillä, tee mitä itse haluat ja halusin testata tätä värjättyä lankaa sekä vähän soveltaa kalajoki sukkien kärkikavennuksia. Sopivat sukat tuli ja työkaverin varpaat pysyvät lämpöisinä, lisäksi hän tykästyi väreihin hurjasti.

Värjättyä seiskaveikkaa siis, koko 38 eli himpun minun jalassani. Oma säätö jalkapöydällä jatkuvana nurjien silmukoiden kanssa sekä sovellus toispuoleisesta kavennuksesta kärjessä.

Sitten niitä omia kysymyksiä, eli ensin teille rakkaat lukijani. Vastatkaa kommentti kenttään mikäli siltä tuntuu...

1. Mietin jo tämän vuoden adventtiarvontaani ja mitä haluaisitte palkinnoiksi? Koruja, neuleita vai tarvikkeita esim korviksiin vai mitä?

2. Pitäisikö sen olla vain lukijoille vai kaikille avoin "joulukalenteri"?

3. Vai olisiko mahdollisesti kaksi vaihtoehtoa, kaikille avoin ja lukijoille omansa?

4. Pitäisikö viimeisen palkinnon arvonta olla neljäntenä adventtisunnuntaina vai vasta jouluaattona?


Sitten seuraavat kysymykset suuntaisin täällä vieraileville sny-rinkiläisille. Voitte vastata omassa blogissa tai kommentissa, mutta näitä olisi hauska teiltä tietää ja itse vastaan noihin sitten samoin tein:

1. Mikä sny-kierroksessa on parasta? Se kutkuttava odotus uuden paketin saapuessa, ainakin itse olen ihan malttamaton ja innoissani.
2. Mikä kamalinta? Itseäni jännittää aina onnistunko varmasti ilahduttamaan pariani, tuntuu kamalalta ajatella että paketti olisi pettymys hänelle.
3. Innostaako snyn lähettämät ohjeet/langat aloittamaan heti uutta työtä? Lähes poikkeuksetta se on pakko alottaa heti jotain, pari päivää saatan malttaa.
4. Olisitko innostunut yhteisesti tehdystä palkinnosta emolle? Itselläni on tässä muutama idea ollut, mutta en ole tiennyt kuinka sen saisi organisoitua.

No, ei niitä yhteensäkään tullut yhtätoista, mutta jotain kuitenkin.
Nyt mä neulon muutaman rivin ja sitten pikkuhiljaa Samin keikkaan valmistautumaan. Rattoisaa pyhäinpäivää kaikille!

Taikapallosta huiviksi ja muutakin

On ollu melkonen viikko tässä, mutta siitä lisää sitten lopummalla... alotetaas nääs tuolla edellisen postauksen taikapallon uudella olo muodolla. Snynihän laittoi mukaan huiviohjeen ja ohjeessa mukana olevat kuvat eivät ihan antaneet kuvaa mitä tästä oikeen tulee... ja tulihan siitä hiisin moisen pingotus rupeaman jälkeen jotain... oli meinaan ihan rehellisesti sanottuna viheliäinen pingotettava tuo huivi, mutta komea siitä tuli vaikka ite sanonkii. Vai mitä?

Kuva vääristää värin liian siniseksi, aavistuksen verran heittää vihreempään tuo sävy. Mutta oottakaas seuraava kuva, siinä jo värit oikeesti aikasta rajusti metsässä. Lankahan oli siis BC Garn Babyalpaca, ohje oli Sewanee. Todellakin semmoinen ohje, että ilman mukana tullutta kerroslaskuria olisi tämä jäänyt taatusti tekemättä, ei olisi pysynyt todellakaan mukana missä mennään. Puikko koko oli 3 mm ja kuten kuvasta näkyy hyvän kokoinen siitä tuli, tuon pöydän mittahan on 80 cm suuntaansa eli reilusti on kokoa. Ja ensimmäistä kertaa neulonta "urani" aikana kaipaisin sitä vaakaa. Olisi kiva tietää mitä tähän meni, mutta tuolla henkilövaa'alla tätä on mahdoton punnita.

Ja täs se vääristynyt väritys, ei todellakaan ole tuommoinen vaaleansininen saatikka meidän sohva ruskea, vaan tumman harmaa. Tiedättekö joskus ihastuu johonkin malliin ja sen haluaa tehdä, se jää kerta tekemiseen kun syystä tai toisesta se ei innosta tehdä toista kertaa... ellei se ole lahja ja halua itselle samaa mallia... tämä ei ollut sitäkään.... tästä en osaa sanoa, tämä oli sekä rakkautta että vihaa. Ai miksikö? Tuo verkko-osuuden neulominen oli todella tuskastuttavaa ja tuntui kestävän ikuisuuden, olihan silmukoitakin hyvä määrä ja lisääntyi koko ajan. Hidasta siis todella hidasta nurjan puolen kierroksilla. Tässä on nyt sitten mietinnässä josko kuitenkin tekisin toisen... eli siis en oikeen tiedä rakastuinko vai vihastuinko ohjeeseen.

Tämä kuva oli tarkoitus ottaa Rompun kanssa, mutta Romppu ei nyt halunnut siihen kuvaan. Toinen mikä mietin on, pidänkö itse vai annako miehen siskolle. Olisi itsellä tietyissä asusteissa komea lisä, mutta ehkä tämä miehen siskoa lämmittäisi enemmän... väri kun on juuri hänen väriään ja viime lauantaina saatoimme hänen miehensä viimeiseen lepoon. Olisi myös lohtuna hänelle, meille tärkeälle ja rakkaalle ihmiselle.

Ja kun tässä on  ravattu lääkärissä ja tutkimuksissa urakalla meidän perheen kannalta, niin eiköhän meidän Wanha Rouva sitten huolestuttanut viime viikonloppuna. Rouva oli poikien huoneen matolla ja yritti sinne tarpeitaan... tippa pissaa tuli, siirtyi keittiön nurkkaan tippa pissaa sielläkin, vessaan ja tippa pissaa lattialle ei omaan vessaan. Eristin sitten kylppäriin Rouvan, että näen onko verta pissassa, kun on vuosia sitten meinannut tulla virtsakiteitä... ei vaan pissaa tuli kunnolla ja ei veristä. Vettä joi runsaasti. Sunnuntaina se sitten iski tajuntaan, asento oli kakka asento ja samoin tein tajusin, että hiekka-astiassahan oli kovia pieniä pipanoita siivotessa ollut. Siispä kissojen lääkekaapista kipulääkettä, jonka jo annoin eristäessä ensimmäisen kerran, ja parafiiniöljyä. Maanantaina olin aamu vuorossa ja kun tulin töistä päästin eristyksestä eikä mennyt kauaa kun Rouva oli astialla ja kakkahan sinne tuli. Mietin hetken ja tuumasin, että varaan vasta tiistaina lääkäri ajan kun olen tuon illan tarkkaillut kaikkia oireita ja saan tarkan kuvauksen oireista lääkärille, Rouvalla kun ei tuntunut liian huono olo olevan. Tiistaina sitten varasin ajan jonka sain keskiviikolle.

Ulkoisesti ei mitään näkyvää, verikokeisiin siis. Kun lääkäri käski minun jäädä odottamaan siksi aikaa, ajattelin että okei, saa nähä.... hoitaja pitäisi. Ensin tuli hoitaja, hiukan huokaillen ja päätä puistellen vastaanottoon, lääkäriltä kysyin heti, että onnistuiko. Vastaus oli: "juuri ja juuri, on vähän verinen kun sai semmoiset kilarit, että oli pakko pistää koppaan jos haluttiin kätemme pitää." Kun tuumasin, että olisi minun pitänyt olla pitämässä, tuli lääkäriltä vähän tietäväiseen sävyyn.... yleensä hoitajat saa paremmin pidettyä. Sanoin vaan suoraan, että ei tämän kissan kanssa, tätä ei pitele muut kuin minä. Kuva on huono kännykkä kuva ja tuota verta oli myös kaulassa. Kotiin lähdettiin ohjeistuksella särkylääkettä ja parafiiniöljyä tänäänkin, huomenna pitäisi tulla tulokset ja lääkäri soittaa. Vielä kysyi huolestuneena, saanko nyt annettua lääkkeen ja öljyn... tässä vaiheessa jo nauratti, että saan kyllä. Päästiin kotiin ja menin keittiöön hakemaan särkylääkkeen... Rouva näki sen ja lähti kävelemään edelläni olohuoneeseen ja olkkarin pöydän alle, tuumasin vain "älä ny viitti", ei viittiny enempää vaan tuli pöydän alta ja otettiin lääke, tietysti kiinni vähän piti pitää kun ei kissat ruiskuista tykkää mut sillä hyvä. Muutaman tunnin päästä otti öljyt ihan yhtä hyvin.

Meidän tapamme halia on tässä. Romppu painaa otsansa minun otsaani. Tällä kertaa minä kyllä tein aloitteen lähestymällä, mutta niin painettiin otsat vastakkain. Lääkäristä ei kuulunut eilen mitään, tänä aamuna jo sitten soitin itse, kun alkoi töihin meno lähestyä ja siellä en pysty välttämättä heti vastata. Lääkärillä oli potilas juuri joten lupasi soittaa sen hoidettuaan. No puhelu oli hiukkasen yllätys, meinaan lääkäri tuumasi arvojen olevan kunnossa, jopa yllättävän hyvät tämän ikäisellä (16,5 vuotta) kissalla. Rouvalla on siis vanhojen kissojen yleinen vaiva, ummetus ja lääkityksenä Levolac tai duphalac tarvittaessa. Parafiiniöljy ei ole hyväksi pidemmässä käytössä ja noistakin dufalac se parempi, joten sitä tänään hain työvuoron päätyttyä. Lisäksi edelleen kipulääkettä mikäli tarvii. Kun tietysti oli kipeä tuosta ummetuksesta niin vähän varoi takapäätä ja kun meillä on komiat tassutupsut....

Jotka sutii parketilla, nii olin jo itsekkin ajatellut ne leikata ja eläinlääkäri oli myös sitä mieltä, että hyvä olisi ne nipsaista. Niitä sitten tässä suosiolla harjoitettu tänä iltana, yksi tassu valmis, muista vaan vähän saatu pois. Onneksi saimme vielä pitää Rouvan luonamme, tällä hetkellä on se tilanne, että olisin romahtanut mikäli hänestä olisimme joutuneet luopumaan, olen Rouvan ottanut kaksi päivää sen jälkeen kun olen ensimmäiseen omaan kotiini vanhempien luota muuttanut, iso osa siis elämääni yhdessä vietetty. Miisu on tullut pari kuukautta myöhemmin Rompulle kaveriksi.

Tämmönen viikko meillä ollut. Lisäksi viime viikon perjantai lauantai väliseni yönä vietin netissä surffaten... neulojien yötä siis vietin ja Patella on ollut kiire tällä viikolla....

Vielä olisi yksi paketti tulossa. Ja alimmat vyyhdit on viime viikolla Zeldalta tilattuja lankoja, Mutta ylhäällä olevat viisi kerää tuli Neuleunelmista (kerä Schoppel Wollen Admiral Flakesia, 4 kerää Regian Zoofaria), keskirivin vyyhdeistä neljä vasemmalta päin kuuluu Titityyn Neulojien yön sukkalankapakettiin ja kolme muuta vyyhtiä ovat Puhde-Puodista. Mies kysyi lauantaina, että paljonko sitä lankaa oikein on tulossa. Vastasin tilanneeni neljästä paikkaa.... mies oli hetken hiljaa ja tuumasi tyytyvänsä siihen vastaukseen, koska oli varma että se kuulostaa paremmalta... fiksu mies. Eikö vain? Kunhan nyt malttaisi olla kurkkimatta tänne tämä yön raskaan raataja, paljastuisi karu totuus muuten.

Nyt ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdemme juniorin kanssa esikoisen säbä turnaukseen Kokkolaan huomenna ja siellä meneekin koko päivä. Neulomusta siis mukaan. Mies kun tosiaan tekee vielä kaksi yövuoroa.

Taikuuden päivä

Niin, tänään odotti postia pöydällä kun tulin töistä... lokakuun sny-lähetys, maksina lähetetty ja kun tuo meitin Pate on niin ihana, että lähes aina ottaa maksit mukaan ja soittelee ovikelloa, josko saisi annettua luukusta sopimattomat lähetykset, niin kotiin asti tuli tämäkin puketti. Oli siis kiva tulla kotiin, kun tämmönen boksi odotteli heti keittiön pöydällä...

Lokakuussa sny-aiheena oli taikapallo ja tämmönen pallo mulle paljastui kera kortin, kirjekuoren ja nauhan jossa oli kiinni silmukkamerkkejä, koristepyykkipoika ja pari koruriipusta...

... niin ja tuo karkkikeppi, snylläni on jo joulu mielessä. Kirjekuorta ei saanut avata ennen kerän uudelleen kerimistä ja malttamattomana minä ryhdyin heti toimeen....

Ensimmäisenä paljastui neljä minttulakua, minttua minun heikkouttani ja nämä vielä ihanan pehmeitä eli siis todella tuoreita, pistin heti omaan jemmaan... aion nauttia nämä ihan itse. Ja keriminen jatkui...

Seuraavana tipahti kierroslaskuri, laskuria minulla ei ollutkaan ennestään eli osui ja upposi. Seuraavaksi tipahti lisää pientä tarpeellista...

Lisää silmukkamerkkejä, tällä kertaa avattavia ja nuo nauhassa kiinni olleet taisivat olla snyni itsetekemiä?

Seuraava yllätys sieltä jo pilkottaa reilusti, sydän heijastin. Taitanee päätyä laukkuuni, koska takeissa jo on ja laukkuun olin suunnitellut ostavani oman, no nyt se on.... ja taas keritään vähän lisää...

Nyt tuli hauska pipon mallinen puikkomitta, tuota mittaa tuossa alareunassa mietin mahtaneeko olla mikä mitta kyseessä? Cm ei ainakaan ole kyse, sen tarkistin. No kuitenkin... homma jatkuu...

Seuraavaksi tuli neljä ihanaa tähtinappia....

Ja mitäs sitten, siemenhelmiä joita ennen tuommonen ovaali pinkki jutska, sitä hetken ihmettelin kunnes tajusin koittaa avata, se olikin yliviivaustussi, suloisen kokoinen ja ihanan värinen....

Vielä riittää hommaa... juniori tuumasi tässä vaiheessa, että nyt sieltä taitaa tulla hanskat. Ei tullut hanskoja vaan...

Kassi, jolle oli selvä käyttötarkoitus... projektipussiksi ehdottomasti. Mutta tuolla kassissa oli vielä sisällä tuommoinen vihreä verkko... kysynkin nyt rakas snyni, onko sillä jokin tarkoitus? Ei meinaan ainakaan itselle tuli mitään mieleen. Tässä vaiheessa epäilin, että kirjekuoressa odottaa ohje, johon tulee helmiä, iiks, ei kuitenkaan tullut, eli helmet oli muuten vain. Seuraavassa kuvassa sitten koko sisältö...

Hurjan paljon oli snyni onnistunut sisällyttämään taikapalloon sisältöä ja vieläpä kerinyt todella kauniin pyöreän kerän... kun vertaa siihen mitä itse sain aikaan olen kyllä kateellinen, hihii, voi kun voisikin laittaa oman räpästyksen kuvan tähän vertailukohdaksi, saisitte vatsalihaksille treeniä naurun kautta. Vielä pari kuvaa, ensin pikkutavaroista lähempää...

Ja kruunuksu tuo lanka...

Uusi tuttavuus minulle tämä BC Garnin babyalpaca, mutta jukra miten ihanan pehmeää se on. Väri on semmoinen mitä tuskin itse olisin ostanut, mutta kaunis se on. Monesti sitä vain jämähtää niihin omiin väreihinsä ja ei uskalla hankkia muita värejä vaikka ne kuinka ihania olisikin, kiitos siis snylleni tästä värivalinnasta. Mukana oli sitten ohje huiviin, englanniksi ja sitä nyt on tullut tankattua ja tankattua, muutama kohta jotka vieraita termejä, mutta kyllä ne sieltä on alkanut avautumaan ja kuinkas sitten kävikään.... juniorin kummit eivät päässeet sunnuntaina, joten tulivat tyttäriensä kanssa tänään käymään ja heitä odotellessa....

oli sitten ihan pakko aloittaa tuo ohjeen huivi tuosta langasta.... siitäkin huolimatta että on taas luvattoman monta työtä kesken yhtäaikaa... mmm... rojekti, kaksi revontulta, yksi muu huivi, äitin tuubihuivi, hame, kolme eri sukkaparia ja saattaa tuo olla joku muukin. Ja kuten huomaatte kierroslaskuri pääsi heti käyttöön, samoin pussukka ja yksi silmukkamerkeistä ja täytyy sanoa, että onneksi snyni laittoi tuon laskurin taikapalloon... ei olisi tätä huivia ollut kovin kiva tehdä tukkimiehenkirjanpidolla. Hurjan iso kiitos sinulle snyni, turhaan hermoilit aivan super ihanan, mahtavan ja upean taikapallon olit minulle tehnyt! Ja kuten kuvista huomaatte en jännittänyt yksin sisältöä, vaan juniori sekä Harli olivat tiiviisti vieressä seuraamassa mitä kaikkea sieltä oikeen löytyykään.

Tosiaan juniorin kummit kävivät tänään tyttöjensä kanssa, juniori sitten heidän lähdettyään kysyi esikoiselta mielenkiintoisen asian. Ensin tuumasi, että vaikka puhut normaalisti, niin miksi näille neideille puhuessa puhut jotenkin ihanammalla äänellä. Tytöt ovat siis kolmen ja vuoden ikäiset. Esikoinen etenkin tästä kolmen vuoden ikäisestä huolehtii ja touhuaa kovasti hänen kanssaan.

Tänään oli myös hauska aamu, vaikka aikainen olikin. Eilen juuri sanoin työkaverille, että soittaa mulle heti jos mua ei kuuden aikaan ala näkymään. Kun tiesin etten saa ajoissa unta ja unet jää lyhyiksi... no heräsin ja kerkesin ajoissa töihin.... mutta se olinkin minä joka joutui soittamaan, kun kello näytti jo kymmentä yli kuutta ja työkaveria ei näkynyt... herätin hänet ja siitä meillä onkin riemua riittänyt koko päiväksi.

Mutta nyt blogikierrokselle ja sitten tutimaan, että jaksaa taas aamulla töihin, huomenna pitää onneksi vasta seitsemäksi. Ihanaa viikonjatkoa kaikille!

Puikkoteline ja sukat

Mies mulle tuossa taas viikonloppuna naureskeli, sitä huvittaa mun puikkosäilö... siis käytössä kun työstä vähennän puikkoja tai kun saan sukan valmiiksi. Ei se musta mitenkään huvittavaa ole, ainakaan enää kun jo muistan mihin ne puikot olen laittanut. Ekalla kerralla kun tuota telinettä käytin, sain tovin hakea kunnes mies kysy mikä hukassa ja kerto mistä löytyy, tietysti erittäin huvittuneena. Sen jälkeen tuosta on tullu ihan vakipaikka....

Edellyttää tietysti, että hiukset on ponnarilla, aina ei kuitenkaan ole niin sillon  ne on yleensä suussa, siis huulten välissä.

Sitte niihin sukkiin. Ystäväni serkku kysyi tekisinkö hälle sukat ja oli oikeen ihastunut tuohon Cookie A:n Wedgeen ja semmoset sitten hyppäsi puikoille.

Nallen kukkaketoa punertavan ruskeana. Tämä malli kyllä näyttää niin hassulta ilman jalkaa sisällä, mutta jalassa ne on kyllä aivan ihanat.

Kivasti vaan keinovalo kuvatessa väänsi näistä jotenkin kellertävät, sitä eivät todellakaan ole. Siinäkin malli on ihana, että se joustaa joten vaikka tulee isompaan jalkaan mitä omani silti näyttää hyvälle mun jalassa.

Meidän juniori täytti tänään viisi vuotta, ei voi kun ihmetellä mihin tämä aika oikeen menee. Vastahan toinen oli ihan vauva ja nyt jo noin iso poika. Ihanaa syysviikkoa kaikille!

Välistä korviksia

Olen vielä täällä. Äiti ja isä kävivät vierailulla niin on siihen hujahtanna osa ajasta, tulivat lauantaina ja lähtivät eilen. Pojat nautti mummin ja papan seurasta, olikin jo molemmilla ikävä kova. Lisäksi viime viikolla työt haittasivat tekemisiä aika hyvin, oli vuorot semmosia, että kotihommien lisäksi ei liiemmälti ylimäärästä aikaa jääny. No oon mä jotain saanu, snyn lähettämästä välimuistamisesta syntyi ne korvikset tai siis kahdet... kun kävin omalla varastolla hakeen apuja.... kun mielikuvat tuli niin vahvasti niin ei auttanu, ku tehä sitä mitä mielessä väikkyi.

Nuo siivet sydämien kera vaan vaativat kaveriksi punaista ja kirkasta lisuna.

Helmet on fasettisia lasikristallirondelleja, ostin niitä useemman nauhan tässä joku aika sitten eri väreissä ja nehän olivat just oikeat kaverit siiville. Siipien kanssahan oli myös liilat helmiäislasihelmet, ne vaan huusivat tummaa ja kirkasta kaveria....

Gun metal osat ja kirkkaat on noita samoja kristalleja. Tässä ensimmäisessä kuvassa lähinnä oikeaa tuo liila, seuraavassa menee liian siniseen sävy.

Eli sain siis kahdet uudet korvikset siitä pussukasta ja etenkin noihin siipiin olen rakastunut. Tässä vielä yhteiskuva.

Jostain syystä kuvat on sairaan sumeita ja huomasin vasta koneella, että nyt ei onnistunut. Kyllä niistä kuitenkin näkee millaset tuli väsättyä.

Rojekti on ollut nyt muutaman päivän sitten täyslevossa, nyt ollaan kuitenki menossa viimeisessä kaaviopaperi parissa, siitäkin se ensimmäinen rivi tehtynä... eli 482 riviä tehtynä ja 96 tekemättä, 83,39 prosenttia rojektista tehtynä. Tässäpä kurkistusta....

Pituutta ei tullut mitattua, mutta jotain 140 cm taitaa olla ja meidän kuningatar se sitten rakastaa alpakkaa... aivan ku ois tajunnu, että nyt ei kannata kokonaan hyökätä tuohon päälle, ku kuvataan. Lisäksi siinä on pari tällä hetkellä työn alla olevaa sukkaa, toinen pari menee työkaverille ja toinen hyvän ystäväni serkulle.

Tämmöstä tällä kertaa.