Sieppaa lievästi sanottuna...

... siis kuten eräs asian tänään ilmaisi, voiko veetutukseen kuolla tyyliin. Mutta otetaan ensin ilosempia asioita ja jo jotain pidemmän aikaa vihjeissä ollutta. Kukas muistaa tämän...

Kun oli jotain kesken ja tuli langat johonkin... No tuo turkoosi on edelleen kesken... eheh minäkö muka kova aloittamaan... en suin en hampain. No joo, nyt on pari työtä joille annoin purkutuomion, kun eivät enää nappaa yhtään... yhessä ei lanka ja ohje toimi ja yhessä ei koko toimi...

Mutta tässä toimii ja tää on ihana...

Valjastin miehen ottamaan kuvat Dubrovnikissa Copacabana beachilla. No raskihan hää sitte jopa kaks kuvaa ottaa, mutta siinäpäs se. Enkä oo sitten muistanu tasokuvaa ottaa kotona vaa väliäkö hällä, näkkee tästäkii ja seuraavasta... Mutta tehty siis puuvillasta, jota kulu 402 grammaa. Lanka oli Madame Tricoten Camilla 50 g/125 m. Ohje on Ullaneuleen tämän vuoden ensimmäisestä numerosta (toinenki on julkastu ja todo-lista taas kasvo) Linia. Ohjeen mukaanhan tuo ihana paita tehtäs merinosta ja raidallisena, mulla kuitenki heti alko mielikuvissa elään puuvilla ja yksvärinen... sitte kun vielä satuin jossain blogissa tässä kevään mittaan törmään ajattelemaani versioon ei tarvinnu enää miettiä vaan lankaa tilaamaan vaan.

Tää on I-H-A-N-A. On muuten ollu suosikki paita tässä alkukesän ajan kun on ollu vielä viileetä. Puikkoina knit pron pyöröt 3,5 mm ja 4 mm... eli ihan ohjeen mukaan. Tein pienimmän koon mukaan ja siltiki tuli ihanan rento lörö tästä, isommalla koolla ois varmaan tullu liianki iso. Ja tää on ihana pesun jälkeen kuivattaa ku ei tarvii hakee kissa ja lapsiystävällistä tasoa vaan roikkumaan ehottomasti. Nii ja eihän tää voi ku olla ihana, onhan tää jälleen kerran Meiju K-P:n ohje.

Sitte siihen pienen pieneen vatutukseen. Menin tänään iltavuoroon töihin, eli kahdelta alko työt. Viis vaille kaks mun pyörä parkissa työkavereiden pyörien joukossa... kahdelta mulle tullaan sanomaan, että pyörä varastettiin just. Mulla kun on nykysin lenkkarit työkenkinäki voitte uskoo että lähin ja lujaa vetämään talon läpi... myöhästyin samperi vieköön. Mutta iäkäs herra joka oli asian nähnyt, kertoi tuntomerkkejä tekijästä ja kertoi mihin lähti. Pomo otti auton ja lähti ajeleen ja kierteli vielä aikaste isonkin alueen, mutta ei tavottanu. Kävipä sitten niin, että työkaverin kanssa tuntomerkeistä puhuttaessa, meitä olikin kolme jotka tajus kenestä on kyse. Voipa olla, että seuraavan kerran kun eräs Jykä minua vastaan tulee kuulee jotain mitä ei ihan odottanut kuulevansa.

Onni onnettomuudessa on se, että minun luottopyöräkorjaajan näin myös ja hältä löytyy hyvä pyörä mulle ja lisäksi hän kun liikkuu ympäri kaupunkia tunnistaa mun pyörän kyllä. Mutta syö silti ja kympillä. Pyörä ku oli vielä niitä vanhoja hyviä tunturin mummiskoita, jotka kestää. Ulkonäkö ehkä hyvinki rähjänen mutta hyvä pyörä silti. Miehen kummitäti sen mulle on joskus yli kymmenen vuotta sitte antanu ja hälläki oli ollu jo ainaki sen toisen kymmenen vuotta. Ei semmosia enää saa.

Onneksi huomena on vapaa päivä ja saa rentoutua. Sitte on kolme työpäivää ja ens viikko onki sitte lomaa.

Ihania kesäpäiviä kaikille!