Ideoita, kokeiluja ja lopputuloksia...

Niin, sitä kun saa ideoita ja joskus niissä jopa onnistuu. Otetaas ensiksi nämä...

Joo, lapaset. Niin, niitähän en juurikaan tee. Mutta jossain sattui silmiin hyvin selkeä ohjeistus intialaiselle kiilapeukalolle ja mun oli pakko kokeilla. Ja kannatti kokeilla. Nyt on sitten syntynyt yhdet toisetkin lapaset ja kahdet muut on kesken... Eli selkeästi intialainen peukalokiila on mun juttu lapasissa.

Puikkoina 2,75 mm sukkikset ja lankana Teeteen Salla. Painoa näille tuli 66 grammaa. Molemmat eri kerästä ja ei edes käynyt mielessä alkaa täsmäyttään tuota raidoitusta. Hyvät peruslapaset niistä tuli.

Niin kuten viimeksi kerroin tikkusin urakalla jättäen omat syömisetkin välistä esikoisen kaverille synttärilahjaa... lapasia nekin. Kaikkihan tietää nuo Kätyrit, banaaneja rakastavat pikkuruiset hauskuttajat... no sillä teemalla mentiin ja sillä teemalla on ne kahdet kesken esikoiselle ja juniorille omansa.

No niin siinä kävi, että tämä äiti sai ne valmiiksi just... mutta sitten... töihin lähdettävä, aikaa ei enää ole ja...

Voitte uskoa, että oli hyvä äiti fiilikset kohdillaan todellakin. Siis miten hiivatissa mä en tajunnu ompelevani silmiä ihan väärään kohtaan? No, esikoinen sitten vei karkkipussin ja kortin kera terveisten että perästä kuuluu. Illalla töistä tultuani sitten meinasin, että puran nuo silmät ja suun pois... esikoinen kysyi, että äiti onhan sulla varmasti oikea lapanen. On on... ihanko varmasti? Kato vaikka ja voi peeveli... väärä lapanen. No onneksi vaan suun olin kerenny purkaa. Jäipä lapaset lepäämään ja odottamaan viikonloppua. Sitten vihdoin maanantaina sain ne korjattua ja kuvattua... ja olihan oikeen loistava kuvaussää...

Nyt ei kyllä ole tuosta upeasta talvimaisemasta jäljellä kuin muisto... vettä sataa ja lämpötila ollut tänään kahdeksan plussalla...

Puikkoina sama 2,75 mm sukkikset, lankoina itse värjättyä 100% villalankaa keltainen, sininen vuorelman vetoa ja musta louhittaren luolan väiskiä ja silmissä valkonen puuvillaa. Painoa muistaakseni tuli tälle parille 47 grammaa.  Esikoisen kaveri on sen verran isompi kokoinen, että päätin käyttää omaa kättä mittana ja kovasti hän oli sitten lapasista tykännyt. Jess!!!! Ei enää harmittanu oma moka niin paljoa ja voin kertoa, että esikoinen oli ihan ihmeissään kun lupasin sen sanoa suoraan, että äiti mokas. Sanoin vaan, että ei se rakas ole ongelma myöntää jos tekee virheen. Ehkäpä sain opetettua senkin esikoiselle samalla. Joten ei se niin kamala moka ollutkaan. Nyt sitten vielä nuo omien poikien minions lapaset valmiiksi.

Vielä voin kertoa, että silmien kanssa kyllä tein töitä, että sain onnistumaan ja suun ompeleminenkin tuotti vaikeuksia. Mutta niin vain sain yhden idean toteutettua päästäni. Jipii. Toinenki idea sai toteutuksen, mutta siitä sitten huomenna lisää. Loppuun kuitenkin vielä meidän Nellin ihanuutta... Nelli on kaikessa mukana... etenkin keittiössä. Syliin hyppäämisen lisäksi ihan rutiinilla menee osallistuminen keittiössä...

Tässä tehdään juniorille mannapuuroa iltapalaksi...

Nelli siis kiipeää itse selän kautta olkapäille ja ottaa siinä asennon jossa pysyy, ei tarvi neidon tarttua kynsillä kun ollaan yhteistyössä. Ja tämän Nelli oppi ihan sormia napsauttamalla... siis noin niinku kuvainnollisesti. Nelli pyöri jaloissa keittiössä ja nappasin sen olkapäälle ja neito asettuikin siihen tuosta noin vaan niin, että pysyi ja ei tarvinnu kynsiä. Sen jälkeen meni pari kertaa, että maukui jaloissa olkapäälle ja sitten ottikin ohjat omiin käsiin ja selän kautta kiipeää olkapäälle.

Ihanaa viikonloppua kaikille!