Rentoa, lämmintä ja aivotonta, mutta ah niin ihanaa...

Vihdoinkin sain kuvattua, tai siis esikoinen sai kuvattua sen Nellin omiman nukkuma-alustan... Tällä viikolla lähes joka päivä ollut tarkoitus kuvata, mutta kun ei oo ennättänyt ulos päivänvalon aikaan, tänään vihdoin kerkesi. Olishan tämän sisälläkin voinu kuvata, mutta jostain syystä tuntui, että tämä on kuvattava ulkona. Uusi ihana, lämmin rentoilupaita....

Todellakin aivotonta, siitä vaan ainaoikeeta posottaa menemään. Väliin kun tarvii näitäkin nollausneuleita, kun on kaikkea muuta niin paljon. Tämän kanssa saa ajatukset juosta omia ratojaan. Ohje on siis Skappel, johon suomenkielinen ohje löytyy Kalastajan vaimon-blogista täältä, kannattaa kuitenkin kurkata myös alkuperäistä norjankielistä ohjetta. Nimittäin suomennoksessa mainitaan vain, että takakappale voi olla hyvinkin etukappaletta pidempi, mutta mielestäni aika oleellinen tieto on että sivuihin pitää jättää halkiot kappaleita yhdistäessä.

Halkio näkyy kuvassa kun siitä tietää, En hoksannut esikoista pistää sitä kuvaamaan erikseen. Tässä alimmassa kuvassa näkyy väri parhaiten oikein. Lankoina mulla oli ice yarns merino beigenä (140m/50g) ja Austermann Kid silk (225m/25g). Esikoinen muuten kommentoi tästä paidasta, että tämä on hänen mielestään liian iso... joutui äitee sitte selittään, että sen on tarkotuskin olla.

Sen verran piti poiketa ohjeesta, että otin 7 mm puikkojen sijaan 6 mm puikot. Nimittäin mun käsialalla tästä olis isommilla puikoilla tullu sitte jo puolijoukkueteltta, eli todellakin liian iso.

Lankoja kului yhteensä 390 grammaa. Tästä tuli ihanan muhkee ja toodella lämmin. Meillä siis tänään on ollut tuulinen päivä ja pakkasta semmonen 7 astetta... ei muuten tuntunu kylmälle ulkona kuvata. No okei me otettiin kuvat lumisateen takia tuossa porttikongissa... piti suojella kännykkää jolla esikoinen kuvas.

Riitti hyvin, että alla oli pitkähihainen t-paita, pipo päässä ja huivi kaulassa. Ja hyvä, että tuli näin lämmin... tämä meinaan tulee olemaan parin viikon kuluttua sitten päällä extremen jälkeen heti siinä maalialueella. Juostessa meinaan ei sitä vaatetta ole niin paljon, että tarkenis sitten muuten jäädä siihen nauttimaan. Tämän kun vetää sitten päälle niin kyllä tarkenee.

Se on jälleen kerran ihana. Olenkin onnellinen, että pääasiassa aina neuleista tulee ihania ja ei ketuta niiden valmistuttua ja hautaudu kaapin perälle.

Olihan meillä tässä yks päivä yritystä ottaa kuvia sisällä, mies kameran takana... Assistentti oli mukana, niin eihän siitä oikee mitään tullu... kuvaaja kun ei edes tajunnu alkuun mitä oli tarkotus kuvata...

Sitten olikin tuo temppuilija tuolla olkapäällä saanut itsensä semmoseen asentoon, että olin ihan etukumarassa ja ei paljo onnistu sillon paidan kuvaaminen. Tänään assistentin kanssa taas katteltiin ikkunasta ulos ja kun siitä lähettiin pois, hoksasi assari makkarin tuuletin lampusta roikkuvat säätimet ja kiipes mun pään päälle... tuli kiirus, ettei vaan hyppää säätimiin.

Kova tuo assari on jutteleen ja tällä viikolla on oppinut ilmottaan, koska olis aika leikkiä. Tulee maukumaan mun jalkoihin ja lähtee viemään mua kohti kodinhoitohuonevessaa... siellä sitten hyppää pöntön kannelle istumaan ja tuijottaa sitä kaappia jossa säilytän kissojen tavaroita. Sieltä sitten pitää mamman ottaa höyhen huiska, jolla leikitään.

Lisäksi kevään merkkejä... valoisa jatkuu mukavan pitkään jo, vielä kuuden aikaan on ihan valosaa. Toinen on tämä meidän innostunut kaktus...

Siinä oli jo aiemmin pari kukkaa ja nyt kukkii taas. Ehkä kuukaus oli välissä. Ihan riehakkaana siis. Ihanaa viikonloppua kaikille ja hyvää hiihtolomaa sitä viettäville!