Se ihana vihreä ja pilkahdus punaista

Niin, se vihreä houkuttaa aina vaan. No, okei, tänään tuli jo muutakin väriä, mutta siitä ei enää kunnon kuvaa saa, joten se jää huomiselle... tai sitten pidemmälle. Päivityksiä en ala lupaileen joka väliin. Niitä tulee silloin kun tulee. Siskoni sai taas vähän lisää intoa koruiluun. Tai siis pisti toteuttamaan yhden idean. Mutta tämä syntyi eilen.

Nämä niin vain huusivat yksinkertaista vaijerikorua vaihteeksi. Ne vihreät lasikuutiot, vaalean vihreät helmiäislasihelmet, lisäksi samalla reissulla tarttuneet vihreät mustilla raidoilla olevat simpukankuorinapit, mustaa onyxia, kolmion malliset siemenhelmet sekä tämä musta lasihelmi.

Kiitoksena jonkun tilauksen yhteydessä tullut, se vaan huuri mukaan yksityiskohdaksi. Onyksien ympärillä kukkahelmihatut. Näissä kuvissa värit on (ainakin omalla koneella) prikulleen oikeat. Salpalukolla tämän kaulakorun halusin, se on antiikkihopeoitu, vaikka nuo helmihatut hopeoituja. Mutta kun sen piti olla näin, niin minkäs sille voi, ei mitään.

Sitten se memoryvaijeri rannekoru, se loppusilaus puuttuu aina vaan. Mutta tässä se, ihana punainen "paholainen".

Loppusilaukseksi siis noihin päätös silmukoihin on tarkoitus jotain laittaa, mutta vielä en tiedä mitä. Jälleen kerran niitä lasikuutioita, kolmio siemenhelmiä (olen jo epäillyt pientä fiksaatiota noihin kolmioihin ;D), hematiitti riisejä sekä rondelleja (näkyy ainaki alemmassa tuolla taustalla) vaaleanpunaisia lasikristalleja, antiikkihopeoituja rondelleja sekä hopeoituja pitsihelmiä. Nam nam, punamustaa... vaikkakin tähän en ihan tyytyväinen ole. Joku siina ei osunu kohdalleen... en vaan hitsi vieköön osaa sanoa mikä. Tuleeko jollekki jotain mieleen, miten tätä vois parantaa?

Mutta sitte hetken on mielessä pyöriny vihreänä tehty avainnauha. Siskon kanssa tänään höpistiin puhelimes, kerranki ei oltu eri aikaan töissä, nii sieltä se potku tuli toteutukselle. Tässä siis vihreä avainnauha.

Tässä ei olekaan niitä kuutioita (uskomatonta mutta totta ;D) Mutta ne vaaleanvihreät helmiäislasihelmet pääsi mukaan. Lisänä fasetoituja kristalleja sekä säröakaatteja... nii kaikki vihreenä.

Tuossa eilisen kommentoinneissä keskusteltiin tuosta h****tin päivästä. No, tämä päivä oli jo parempi. Pomoki kyseli töihin tullessa, että meeneekö hän vai minä, mä sit jatkoin kesken ollutta hommaa ja hän meni. Muutenki oli vähän hövelimpi mulle. Tietty olin jo omien hommien lisäksi tehny vähän lomalla olevan työkaverin hommia ja hänen tullessa olin jo kolmannen henkilön hommissa. Tänään en kuitenkaan huhkinut hikihatussa, vaan tein hommia omaan tahtiin. Päätin tuossa alkuviikosta, että en ala stressiä ottamaan vaikka joudunki tuurailemaan useampaa henkilöä, eri päivinä toki, niin jos ei tahti kelpaa sanon suoraan, että pistää hommat jollekkin toiselle. Se on ollut hyvä päätös, vaikka on ollut välistä päivät sitä h****ttiä, olen osannut pysähtyä ja todeta itselleni, että liikoja en voi itseltäni vaatia.

Saa sitten nähdä olenko huomenna kipeänä... ulkona ollut noin 17 plussaa ja töissä vietin hyvän tovin 18 asteessa ja se oli miinusta. Tietysti vaatetus hiukan lämpimämmän olon mukaan. Ja onhan minulla koko viikonloppu vapaata, joten jos säät ovat tätä ihanaa kesää, tottakai flussa iskee... se on sitä minun tuuria. Mutta enpä anna sen lannistaa, koruja taitaa syntyä lisää. Tai sitten intoudun kaapien siivoukseen.

Hyvää viikonloppua kaikille, huomenna ehkä lisää uutta tai sitten ei.

Vihreä todella vienyt mennessään

Kauan päässä pyörinyt idea vihdoin koruna. Se vaati pitkää muhittelua, ajatustyötä ja mielikuvia miltä se tulisi näyttämään. Viimein idea oli tarpeeksi jalostunut mielessäni ja tuli ne ihanat vihreät helmet, jotka huusivat päästä tähän koruun. Ja tähän olen erittäin tyytyväinen, onnistuin siinäkin, että koru laskeutuu nätisti kaulalla. Mieskin epäili ja kävi heiluttelemassa ja siihen ne silti asettui kuten pitikin. Tästä huolimatta ne helmet huutaa jatko toimenpiteitä. Tuossa ne odottaa pöydällä. Tämän jälkeen otan ne käsittelyyn.

Hopeoitua kupari lankaa, vihreitä lasikuutioita, vaalean vihreitä helmiäislasihelmiä kahdessa eri koossa, kolmionmallisia siemenhelmiä. Pienellä jatkoketjulla, jonka päähän kieputin helmen, kieputuksen tein vain sen mukaan mitä siitä tuli ja ihan kiva tuli.

Niskaosa muuten tehty vaijeriin, paitsi tuo jatkoketju (muinaisketjua). Vaikka tätä tehdessä totesin, että sitä jigiä kaipaan näihin, on se niin arpapelia muuten onnistuuko vai eikö. Kaksi kieputusta taisi saada hylkäyksen, että sekin meni erittäin putkeen.

Minulta on monet läheiset kysyneet, että kuinka mä oon korujen ja käsitöiden kanssa niin tuottelias. Niin, sehän johtuu siitä, että se on mun tapa rentoutua. Ja huomaan kyllä, että mitä rankempia työpäivät on ja stressi kasaantuu, sitä tuotteliaampi olen. Voi mennä pari päivää että mielessä jyllää lujaa, mutta en jaksa tarttua mihinkään.... mutta sitten tulee se pakko tarttua helmiin ja monta korua syntyy kerralla. Tuo vain tuli mieleen, kun tänään oli todellinen h*****ti päivä töissä. Ja jopa pomokin huomasi, että nyt on Katilla pinna niin piukeena, että pian napsahtaa ja käytös oli sen mukaista. Vuoron vaihdon yhteydessä työkaveri oli kuullut jo pukkarissa päivästäni ja tervehti jo äänellä, että joko napsahtaa. Ei siis pelännyt minun hänelle napsahtavan, vaan odotti kevennänkö mieltäni. Olin jo siihen mennessä vähän tasaantunut, joten tuumasin vaan mikä tilanne ja poistuin... siis ymmärsi hänkin, että äkkiä pois ja kotiin.

Hitsi kun sitten naureskelin niille blogiin eksyneille huvituksia hakeville kaiffareille... juu, nyt niitä sitten tulee. Viimeisimmät: blogspot isot t****t ja blogeja isot r****t. Olipas tuossa toissa viikonloppuna tultu myös: hyvän mielen sunnuntai-illan elokuva. Eipä vaan tainnut löytyä leffavinkkiä täältä. On vähissä nykyään nuo mun leffojen ja töllön kattelut. Tai töllöä nyt tulee katteltua sivusilmällä puikkojen heiluessa.

Niitä hiuspantoja tuli sitten innostuttua tekemään, kun keksin paremman tavan ja sitä se tosiaan oli, tein sitten ittelle uuden paremman, äiteelle lähti yks ja siskolle kans. Vielä sitten yks ylimääränen olis... hmmm... pistäskö siitä arvontaa. Tässäpä niitä.

Ylemmässä esikoinen mallina äitin ja siskon pantojen kanssa. Alemmassa juniori minun liilan kanssa ja tuo turkoosi-valkoinen siis se ylimääräinen.

Nyt helmien kimppuun.

Vihertää ja kukkii

Tein eilen sitten työkaverilleni nilkkakorun, hän ohjeisti minua sen verran, että ihan muutama helmi ja ketjua. Helmien piti olla vihreitä, vaalean vihreitä. Otin töihin muutaman eri vihreän helmen ja niistä hän valitsi pienet  (4 mm) todella vaalean vihreät helmet. Ketju mallissa sain itse päättää. Tässäkin vain kävi niin, että minä otin ja menin omin päin lisäämään toistakin helmeä... yllättäen sitä kuutiota. Eikä osunut harhaan arveluni. Todella tyytyväinen työkaveri heti aamusta, eipä tuntunu yhtään rankalle alottaa töitä, vaikka eilen ei uni meinannu löytää minua ja aivan liian vähillä unilla piti aamulla herätä. Niin ja sitten vielä olin säheltänyt herätyksen laittamisessa ja hups, jäi aamukaffet ja aamupala väliin. Onneksi silti oli muuten aikaa, että ei sentäs tukka pystyssä tarvinnu töihin sännätä. Mutta tämmöttisen siis työkaverilleni tein.

Kuningassolmupareja, välissä tuplalenkit, toinen solmupari ja helmi. Vuorotellen tuo pieni pyöreä helmiäislasihelmi, joka näyttää kuvassa todella värittömältä, mutta on siis hennon vaaleanvihreä sekä vihreä lasikuutio. Nuo kuutiot nyt vain tuntuivat niin sopivilta. Jatkoketjuna muinaisketjua ja siinäkin päässä kuutio. Myöskin lakkasin tämän kirkkaalla kynsilakalla. Vähän pelkäsin kuinka jähmettää ketjun, mutta ei jähmettäny kun varovasti laittoi ja antoi kivasti uuden ketjun kiiltoa. Sanoinkin, että voi varovasti tehdä toisenkin lakkauksen, niin pysyy parempana. On meinaan hopeoitua lankaa tässä käytetty. Ei halunnut työkaveri hopeista, kun kuulemma aina loppukesästä katkeaa ketjunsa.

Sitten lisäksi Heidin Aherrukset-blogista tuli idea kukkaan. Joka tässä kuvassa ketjun kanssa.

Ei, se ei ole kaulakoru. Vaan hiuspanta.

Heidillä kyllä oli ohjeeseenkin linkki ja hänen tekemänsä hiukan eri näköisiä. Tämä malli on siis ihan omasta päästä. Ihan kiva siitä tuli, kehtaa käyttää. Nyt kyllä tänään keksin miten tuon voisi toteuttaa vielä paremmin, saapas nähdä kuinkas tässä ilta vierähtää. Partsille aurinkoon lankojen ja koukun kanssa... hmm,.... ne vihreet kuutiot kyllä kutkuttelee, kun niiden kanssa lähti muutama muuki helminauha mukaan... niistä sais kivan setin väsättyä... katotaan miten tässä käy.

Jännä, että kuten aiemminkin oon kertonu vihreä ei ole mun väri... tai siis ei ollu ennen. Nythän mä haluan keittiöön vihreetä. Toinen on oranssi, joka on nyt potkinu. Se on tullu lankaostoksissa vastaan muutaman kerran. Mutta nyt tää lähtee tekeen jotain, luomaan.

Nauttikaa kesästä!

Nyt se sitten alkaa paistaa...

aurinko nimittäin. Tuossa reilu tunti sitten alkoi haahuilla esiin, aamulla oli maa märkä ja sataa tihuutti se muutamaan otteeseen tässä päivän mittaanki. Ei tullu yhtä hieno päivä ku eilen, mutta puikot on kilkunnut ja helmetkin saivat väliin uutta olomuotoa, ei enää pyöri nämä laatikoissa.

Kovasti lupasin tällä viikolla tehdä sen yhden avainnauhan. No, kyllä se tehtiin tällä viikolla. Onneksi vastaanottaja ei ole hätäinen ja tottakai hänelle olen tiedottanut viivästyksistä. Tämä viikko pitkittyi senkin takia, että en ihan pelkkään vaijeriin uskaltanut ja linkitettynä ketjun kanssakin tuntui vähän arveluttavalta. Miksikö? Siksi, että kyseessä tärkeät työpaikan avaimet, useampi kappale ja malli ei olekaan kaulaan. Vaan...

..... taskumalli. Koska tuon halusin kestävän laitoin papuketjua, ei kuitenkaan liian jyhkyä ja rinnalle himpun pidempänä helmet vahvaan vaijeriin pujoteltuna.

Kahta eri punaista helmiäislasihelmeä, jotka siis oli toiveissa. Omin lupineni lisäsin vielä noita punaisia lasikuutioita, koska ne vain sopi siihen, kolmionmallisia siemenhelmiä, hematiittia riisinä ja muutama mattainen mustakivi. Isompi lukko toisessa päässä, helpottaa vyölenkkiin kiinnittämistä. Suhteellisen lyhyt, mutta sen verran pituutta, että ei tarvitse irrottaa ketjua lukkoja avatessa.

Lisäksi on muutama memoryveijeri rannekoru tekeillä, toinen odottaa loppusilausta ja toisessa pitää vähän vielä miettiä helmien sijoittelua, kun ei ihan toiminut alkuperäisessä järjestyksessä. Nyt taitaa seuraavaksi alkaa nilkkakorun värkkäily, kun tuo puikkojen heiluttelu tökkii jo tältä päivää. Pysyy mielenkiinto neulomisessakin, kun ei aseta aika rajaa valmistumiselle, eikä pakota itseään tekemään, jos ei tunnu hyvältä just sillä hetkellä.

Hyvää kesäistä tulevaa viikkoa!



Hulluttelua ja ihana kesälauantai

Eilen "hulluttelin" ja yhdistin langat ja koruvärkit, käyttäen virkkuukoukkua. Siitä syntyi sitten "biitsikorvikset".

Näistä tuli aika kookkaat, mutta tosiaan heti tuli mieleen itselle, että nämä on oikeen rannalle sopevat. Alempi kuva luonnollisessa koossa. Ja pääsivätkin heti tänään käyttöön. Langan jämillekkin löytyi sitten käyttöä. Virkkasin keltaisella puuvillalangalla ympyrän ihan sileän pyöreän peruskorulinkin ympärille ja siitä sitten pylväillä kukan terälehdet himpun ohuemmalla turkoosilla puuvillalangalla. Korviskoukun pujotin tuohon saumakohtaan ja korupiikillä keskellä olevaan reikään antiikkihopeoidun perhoshelmen, perhosen alapuolelle oli pakko laittaa siemenhelmi, kun korupiikki hujahti perhosesta lävitse ja en kuitenkaan halunnut massiviisempaa piikkiä laittaa, vaan mahdollisimman huomaamattoman.

Tämä viikko olikin erittäin rankka ja onneksi tänään oli aivan upea päivä ja sain sitten nollattua kunnolla seitsemän päivän työputken. Aamulla syötiin aamupala ja pikkuhiljaa tehtiin poikien kanssa lähtöä, että mies saa nukkua yövuoron jälkeen rauhassa. Eilen sovin hyvän ystäväni kanssa (on myös esikoisen kummitäti), että menemme yhdessä tänään Villan puistoon. Lähdimme pyörillä liikkeelle poikien kanssa, ensin suuntana Neulenettikahvila. Esikoinen omalla pyörällä ja minä miehen pyörällä, hänen pyörässään on juniorin turvaistuin. Sieltä lähdin hakemaan tiettyjä puikkoja, mutta lähtihän sieltä sitten neljä lankakerääkin. Kahdelle kyllä tuli suunnitelma heti mieleen, mutta toiset kaksi olivat vain niin herkulliset... tiedetään... ne vain ovat liian herkullisia välistä, kuten helmetkin. Tänään siellä oli myös Kip kokoontuminen, siis kansainvälinen julkineulominen, ja uskotteko kuinka minua houkutti sinne jäädä kaupan eteen istumaan ja neulomaan porukkaan. Mutta eihän lapset siinä olisi jaksaneet, kun kadunvarressa olisi joutuneet istumaan. Ehkä minäkin pääsen ensivuonna mukaan. Neulehan minulla tietysti oli mukana, sitä puistoa varten. Siitä suuntasimme Helmisatamaan, piti muutama osa hakea... ja tiedetään, ne on vaan niin herkullisia, mutta siis vain kolme nauhaa helmiä, ei paha... eihän?

Seuraavaksi olikin treffit ystäväni kanssa. Ja kun hän asuu sopivasti siinä matkan varrella Helmisatamasta Villan puistoon, treffasimme matkalla ja koska esikoinen sanoi jaksavansa hyvinkin vielä polkea, päätimmekin käydä ensin vähän pyöräilemässä rantoja pitkin. Jatkoimmekin sisäsatamaan Rantakirppikselle asti, katsastamaan miltä näyttää, kun suunnitelmissa on itsekkin sinne joku päivä mennä. Rantakirppis on siis ulkoilma kirppis ja joka päivä sinne voi mennä. Se on nyt muutaman vuoden ollut poissa ja tänä vuonna siis avattu uudelleen. Että saamme ehkä himpun kaappeja tässä tyhjättyä kesän aikana. Ja esikoinenkin oli innokas myymään vanhoja lelujaan, saa sitten ansiot itselleen säästöön.

Sieltä sitten kohti Villan puistoa. Meillä oli viltti ja evästä matkassa. Ainut mitä emme hoksanneet oli kahvi. Vettäkin oli iso pullo ja mehua, mutta kahvia ei vaan muistanut. Vietimme sitten monta tuntia tai oikeastaan koko päivän siellä. Meinasi kyllä tulla kotiin lähtö jo useamman tunnin aiemmin, kun esikoiselle iski kakkahätä. No, tilanne ratkesi sillä, että esikoinen ja kummitäti hyppäsivät pyörän selkään ja kävivät kummitädin luona kakkalla, samalla sitten tuli se kaivattu kaffikin meille. Ja....

Ystäväni kaksi koiraa. Tässä kuvassa vanha lady, Tiltu. Turo sitten olikin niin vauhti päällä, että kuvia ei hänestä saanutkaan. Ja vielä kuva ihanasta puistosta ja takana näkyvästä merestä, otettu suoraan tuosta meidän "leiristä".

Minä tosiaan kannoin tuolla viltillä löhöillessä ja poikien temmeltäessä korteni Kippiin ja kilkuttelin puikkoja. Miehellekkin laitettiin viestiä, että soittaa kun heräilee ja hänen soitettua kutsuimme kaffille. Että olimme siellä koko perhe. KYLLÄ, ystäväni koirineen ovat perhettä.

Yksi ikävämpi juttu meille sattui. Ystäväni meni koirien ja poikien kanssa kiertämään puistoa, minun jäädessä kilkuttelemaan ja vahtimaan tavaroita. Sielläpä sitten olikin eräs parikunta keskellä puistoa kahden koiransa kanssa. Heidän mäyräkoiransa on todellinen räksyttäjä nähdessään toisen koiran. Sorakäytävillä ei olisi saanut kävellä siitä heidän läheltään koirien kanssa. Siis todellakin oli alkanut mesota ystävälleni, aivan kuin puistossa ei olisi oikeus kulkea, kun tämä tietty osa on heidän aluettaan. Ja kun tiedän pariskunnan asuvan meidän lähistöllä ja oleilevan tuolla puistossa kauniina päivänä aamusta iltaan. Jos heidän koiransa ei kestä muita koiria, olisikohan tämän koiran paikka jossain muualla kuin yleisessä puistossa. Lisäksi meidän juttusille tuli myöhemmin vanhempi pariskunta koiransa kanssa ja he olivat erittäin vihaisia kun tällä toisella pariskunnalla koirat irti ja marmatusta hekin olivat osakseen saaneet. Ei voi käsittää kuinka jotkut kuvittelee omistavansa osan puistosta ja voivansa päättää missä toiset siellä saavat kulkea. Ystäväni oli tuumannut, että hänen tietääkseen puisto on julkista aluetta missä on kaikilla oikeus kulkea. Harmi vain, että ei ollut hoksannut sanoa, että heidän mäyräkoiransa paikka ei taida olla siellä jos ei kestä muita koiria. Lisäksi vanhempi pariskunta oli kyllä antanut palautetta koirien irti pidosta ja tuumasivat meillekkin, että aikuisilla ihmisillä luulisi vähän olevan järkeä päässä. Että he kyllä saivat takaisinkin sanomista ja vieläpä enemmän aiheellista, mitä itsensä sanomiset.

Tuota lukuun ottamatta meillä oli erittäin ihana päivä. Nautimme täysin rinnoin. Pojat juoksivat nurmella paljain varpain ja juniori, joka ei suostunut pukemaan shortseja pitkien housujen alle riipaisi pikkarisilleen. Suloinen pieni poika juoksi ja hyppi onnessaan, Batman-pikkarit jalassa. Ei siinä voinut kuin nauraa. Esikoinenkin heitti paidan menemään ja nautti kesästä pelkät shortsit jalassa. Harmi vain, että juniorin puskapissistä en ehtinyt saada kuvaa, kun oli vaikea saada kameraa laukusta nauraessa kippurassa, oli meinaan niin äijää että.

Aurinkoista sunnuntaita teille ja toivottavasti teillä on yhtä hyvä viikonloppu mitä meillä. Luotan nimittäin siihen, että huominen on aivan yhtä ihana.

Hame kelejä odotellessa

Niin, hamehan siitä tuli. Toivon vaan, että ihan himpun kitistyy pesussa. Ohjeen nappasin taas Dropsin sivulta (ohje) ja sen toppi katastrofin jälkeen valitsin eri lankaa, ohuempaa ja pienemmät puikot... siitä huolimatta ihan himpun istuvuuden kannalta saa kitistyä. Pahoittelen kuvan laatua... hankala ottaa kuvaa eteisessä, kun meitin makkarin ovi kiinni, valoa vähän ja kuvakulma hankala ite ottaa. Mies siellä kiskoo unta, ollut yön töissä. Ja tottakai meitin kuningatar päätti vilahtaa kuvassa, onneks ei sen takia kamera heilahtanu, että otti pienen spurtin siitä ja säpsähdin.

Langaksi valitsin tähän Schachenmayr Cataniaa ja puikot oli 3,5 mm. Lankaa kerällä on aikalailla saman verran mitä tuota Muskattia, pelkäsin sen jopa tuon pitsin aikana loppuvan kesken, kun ostin ohjeen mukaisen määrän 400 grammaa. Juu, eipä loppunu kesken yli kaks ja puoli kerää sitä jäikin. Mitähän sitä sitten lopusta keksiskään... tai no suunnitelma on jo, pitäs vaan käydä hakemassa pari kerää lisää. Ja sitten vielä kuvaa lattialla, väri ei ole ihan kohdillaan. On lämpösempi luonnossa, kun kuvassa taittaa mielestäni kylmempään suuntaan.

Nyt sitten ajattelin tänä iltana päästää koruilijan taas vauhtiin töiden jälkeen. Saa nähä kuinka käy, tuleeko koruiltua vai tartuttua puikkoihin. Se ois kyllä se siskon revontuli vielä kesken ja sit sen jälkeen pääsis puikoille se oma ihana punamusta. Kuola valuu jo sitä odotellessa. Kun ne tulis ne kesäkelit oikeen kunnolla, että pääsis hametta käyttämään ja kun sillon ihanilla ilmoilla huomasin kuinka mukava tuossa pihassa on tehdä käsityöitä poikien melskatessa omia, tulis joutuisaan valmistaki. Koruilun kanssakin kun huomasin kuinka saan sopivasti värkkejä mukaan, niin sekin onnistuu.

Aurinkoista viikkoa kaikille. Mulla onkin vielä viis työpäivää seitsemästä jäljellä, ihana putki siis päällä.

Niin ja tervetuloa TanjaV kurkkimaan aikaan saannoksiani.

Hohhoh ja haukotus

Onhan ollu säpinää tässä. Tänään oon sitte siivonnu ja vihdoin sain sen partsinki kuntoon tai hyvälle mallille. Siellä kun odottaa tarpeettomat matkarattaat ja turvaistuin kankaiden pesua, että saa ne myyntiin. Jos jollaki tarvetta pistä mailia.

Mutta sitten oli tämä valmistujais mekkoon tehty korusetti. Pahasti päästiin eri aikaan koneelle, niin se nieli kivasti aikaa ja aika tiukille meni, mutta nyt on setti onnellisesti omistajalla. Ja omistajakin tyytyväinen. Tässäpä teille muutama kuva siitä.

Hopeoitua korumetallia, ite veivattu ja sahattu lenkit ja ketju punottu. Spiraaliin päädyttiin loppujen lopuksi, ehdotusten ja tutkimisten jälkeen. Lyhyt kaulakoru muutamalla kristallilla, rannekoru kahdesti ranteen ympärille kieputettava sekä ketjupätkä ja kristallit korviin. Ja sitten tuli yksi ns, massatuotanto tehtyä. Kun ne viimeksi ostetut helminauhat huuteli, niistä sitten syntyikin joka väristä korvikset. Osa napeilla ja osa koukuilla.

Nuo lasikuutiot tuolta keskeltä ei kyllä saa kuvassa oikeutta värilleen. Kahdet eri siniset, punaiset ja liilat. Noista nuo napilliset siniset on vielä vailla omistajaa, punaiset jäi ihan itselle. Eli hopeoitua korumetallia, lasikuutiot, siemenhelmet sekä hematiitti salmiakit.

Nyt olisi sitten jonossa nilkkakoru ja kolme avainnauhaa. Niistä ensimmäinen viivästyi tämän valmistujaissetin vuoksi ja se siis tulossa seuraavaksi, eli Päivi, ensi viikolla saat sen ihan varmasti. Suunnitelma on selvä, toteutus vielä vaiheessa.

Ja siskon revontuli puikoilla, kuten myös tämä.

Ja kuvassa näkyy myös ihanaiset Jekku-silmukkamerkit, jotka voitin Matonkuteelta Mun sun meitin-blogista. Sininen siis jo käytössä, koska tämä tulee suljettuna neuleena ja pitsiä tehään, niin siellä se herrasmies näyttää missä vaihtuu kierros. Nämä muutkin ja pari omaakin pääsevät pian mukaan, kun alkaa seuraava vaihe. Arvaakos joku mitä tästä on tulossa?

On vähän jäänyt toisten blogien kommentointikin nyt ja tulee varmaan vielä viikonlopun ylitse jatkumaan, kun molemmat päivät teen töitä. Olen niitä harvoja töissä, jolla ei ole mitään juhlaa tiedossa. Ja näinhän siinä sitten käy, töissä nökötetään. No, tänään ja eilen olen ollut vapaalla ja koti saanut puunausta. Tuonne partsille olis yksi huonekalu tulossa, kunhan saan myytyä nuo rattaat ja istuimen, että on sitten tilaa sille. Esikoisen kanssa istutetuista siemenistä ei tainnut muuta onnistua kuin tuo basilika... harmi, kun ne salaatit olis ollu kivat sekä ne miniauringonkukat. Eivät vaan oo itäneet laisinkaan. Juniorin herneet kyllä kasvaa kovaa kyytiä. Ja en ainakaan vielä ole tappanut tuonne kaappaamiani orkideaa ja muurinkelloa.

Ensi viikolla sitten ehkä enemmänkin koruiluja, kun miehellä yövuoro viikko ja minä siis päivät täällä koitan hiljaa yksikseni häärätä, kun sitten illat painan töissä. Ihanaa viikonloppua teille kaikille!