Huutoon vastattu....

"Mä tiedän, että ne on mulla. Ne on keskimmäisessä lipaston laatikossa. Ei ole täällä, missä ne voi olla?" Vimmattua laatikoiden penkomista, eikä löydy ei! "Missä vatussa ne on?!? Voi Helsinki, niiden täytyy olla jossain, en oo antanu poiskaan... ei voi olla totta, mihin mä oon ne laittanu" Löytyihän ne lopulta, sieltä alimmasta laatikosta... ei alkuunkaan pitäny olla siellä. Onneksi ei idea ja mielikuva kadonnu mihinkään. Ai mitäkö mä hain niin vimmatusti, no noita korumetallisia lehtilinkkejä....

Niistä se ajatus lähti, keskelle tietysti piti saada vihreä onyx helmi. Vihreää piti olla eri sävyissä, joten kaveriksi se sai huurteista säröakaattia ja pienempiä ja vaaleampia aventuriineja. Mitä niistä sitten syntyi.... kesäinen kukkaketo nilkassa kannettavaksi.

Kukat sitten sovitettiin paikalleen ihan nilkassa... miehelle näytin että miltä näyttää.... mies tuumasi, eikö nuo piikit ole vähän vaarallisia... öö... siis mä vaan laitoin ne paikoilleen sovitukseen miten istuu ja ne ei ole vielä kiinni ja ne korupiikit kyllä kiedotaan ja katkaistaan vielä....

Akryylikellokukkia roikkumaan siis. Ihan selkeä kukkaniitty. Vai mitä ootte mieltä? Mies sitten sanoi, että hyvin muuten sopii tuon sun tatskan kanssa.... en edes tajunnu asiaa. Mutta pakkohan se oli sitten kuva siinä jalassa ottaa.... laastarista huolimati. Mua ei juurikaan hyttysten puremat haittaa, paitsi nilkoissa ja jalkapöydässä... tuon raavin unissani rikki asti ja työkengät hiertävät siihen ikävästi nii laastari unehtu kuviinkin töiden jälkeen. Jotkut saattanevat kiinnittää tatskan paikkaan huomiota.... se on kompromissi.... minä halusin sen vielä ylemmäs ja tekijä vielä alemmas... päädyimme puoleen väliin siitä. Että näin, ei nilkkakoruksi luokiteltava siis ehkä tämä minun tatskani.

Pitihän sitä kedolle korviksetkin saada. Eiköstä vain? Kesällä katseen vangitsee koruissa mielestäni nilkkakorut sekä korvikset. Tässä siis kukkaketo korvikset.

Aventuriinit ja akryyli kellokukat. Nämä muutes ovat aika pitkät, noin 6 cm, mutta siitä huolimatta ihanan kevyet. Ja kukat pitävät hiukan helisevää ääntä. Että jokuko olisi jo lomafiiliksissä... mahdollisesti juu.

Tulihan sitä toinenkin nilkkakoru tehtyä. Se vaan syntyi itsestään, mutta on aika klassinen ja herkullinen... sopivasti väriä ja naisellisuutta, eikö vain?

Swarovskin helmiäishelmiä sävyssä puuteri sekä zirkonillisiä välihelmiä rondelleina linkitettynä papuketjuun. Nilkassa näyttää tältä... ja huomaamati taas tuli tuohon väritettyyn nilkkaan....

Säästetääs parit korvikset sitten seuraavaan kertaan, koska nyt alkaa nukkumatti huutelemaan minulle. Huomenna vapaa ja sitten on vielä perjantai ja lauantai töitä ennen lomaa. Paljoa ei siis enää. Hyvää loppuviikkoa kaikille!!!!

Joskus toivoisin....

Mulla on paha tapa selittää asioita niin sekavasti ja vaikeesti, että välistä loukkaan ihmisiä tahtomattani. Asiaa olis niin paljon, etten saa ajatuksia järkevästi ulos, vaan sekoitan asioita keskenään ja ulos tulee jotain ihan muuta mitä tarkoitus. Ajatukset hyppii liikaa ja kiire saada asia sanotuksi ja hupsis, soppa on valmis. Keväällä onnistuin loukkaamaan erästä ihmistä tämän takia ja minua harmittaa se edelleen. Harmittaa koska meillä oli todella hyviä keskusteluja, sain itse niistä paljon ja uskon hänenkin saaneen. Joten joskus toivoisin, että minulla olisi kone joka saisi ajatukseni järkevästi ja ymmärrettävästi muiden kuultavaksi.

Tätä asiaa miettiessä ja murehtiessa syntyi rintakoru....

Myrskylintu-huivin merinovillan jämästä syntyi tämä kaunis ruusu, jotain se vaati keskelle ja sinne sopi erittäin hyvin Swarovskin shamppanjan sävyinen bicone-helmi. Tämän sitten yhdistin korupiikin ja langan avulla neulapohjaan. Kovasti tekisi mieli laittaa tämä Paten matkaan... mutta en tiedä pahennanko vain tilannetta sillä.

Ja koska olen  niin mestari kuvaaja, onnistuin tätä kuvatessa nappaamaan itsestänikin kuvan. Tätä vähän muokkailin, mutta aika kiva profiilikuva tuli hiukan alaviistosta.

Näitä aina silloin tällöin sattuu. Paras vahinkolaukaus on ollut Alicanten lomalla, kuuma päivä Tabarcan saarella ja pysähdyimme ravintolan terassille juomaan välistä... kuvailin siitä maisemia ja samalla vahinkolaukaus omasta juomastani ja niin keskellä kuvaa juoma on, että sitä oikeasti luulisi tarkoituksella otetuksi. Ei ollut sitä, mutta pakkohan se on ollut sitten säästää.

Vielä neljä työpäivää ja sitten loma. Mies jo sanoikin kun kuuli ensiviikon tilanteesta töissä, että mun pitää laittaa puhelin kiinni kun loma alkaa. Ja paljompa on mahdollista että sen teenkin. Nyt syöksyn helmilaatikoiden kimpppuun, pari ideaa niin vahvana mielessä, että pakko tarttua toimeen. Ihanaa kesäviikkoa kaikille! Ja tervetuloa lukijoiksi Timanttu sekä Tuomontuvan käsityöt!

Nilkan koristetta

Ihanaa, Anneli pelasti pulasta ja laittoi pari kuvaa saamastaan nilkkakorusta. Saadaan teillekkin vähän näytille mimmottisen hälle tein. Lupasin siis synttäriarvonnassa nilkkakorun tynnyriketjusta kera helmien joiden väritoivetta kyselin. Tämä sitten lähti Annelille.

Hopeadublee lankaa 0,8 mm ja 3,5 mm halkkaisijalla tynnyriketjuun ja muutama valkoinen 4 mm kokoinen malay jade linkitettynä. Lukko ja vastakappaleen laitoin ihan hopeisena, koska tuon langan pitäisi olla pelkkää hopeoitua lankaa kestävämpää.

Ja ainakin sahatessa huomasin heti suuren eron, tässä langassa on todellakin hopeaa kunnolla. Muutama muukin koru tästä tulossa ja sitten odottellaan käytännön kokemusta, että onko kuinka paljon kestävämpää. Keväisellä Tampereen reissulla Bohemian Taina näytti yhtä omaa koruaan joka oli kultadubleesta tehty ja todella hyvänä oli ainakin hänellä säilynyt ja muistaakseni hällä oli samanlaiset kokemukset hopeisesta korusta.

Nyt lähden paapimaan, aamulla kello herättää varttia vaille viisi... työt kutsuu taas.

Änkeröinen ja sukat

Sattuipa pieni vahinko, synttäriarvonnan nilkkakorun kuvat lähtivät sitten kamerasta kävelemään ennen koneelle siirtämistä ja kun oli just nyt tarkotus se esitellä. Esikoisella alkoi tänään pelit Fotboll cupissa ja mies oli päivällä kameran kanssa liikenteessä ja oli net vahingossa poistanut. Mutta ehkäpä minä saan siitä pari kuvaa lainata sitten Annelilta. Perille oli eilen tullut, sattui hiukka viivästystä tuon tekemisen kanssa, mutta ennätti onneksi vielä hyvin tälle kesää Annelille. Andin sukkien kanssa sattui pikku moka ja nyt pitää sitten pistää mailia ja sopia mitä tehään.

No ei sentäs ihan tyhjä postaus tule olemaan. Tätini ruotsista oli käymässä yhtä aikaa Raahessa ja hän sitten sai kunnian olla ensimmäisen Cookie A:n kirjan Sukkia. Rakkaudella sukkaparin vastaanottaja. Iisalmesta nappasin mukaani siis Hot socks neon lankaa paria eri väriä. Toisesta sitten aloitin melkis saman tein sukat. Ja kun hän halukkuuden ilmaisi ne hänelle tein.

Aloitin sillä mielestäni  helpoimmalla mallilla, Monkey, jotka päätyivät to do-listalle. Kuvat ovat omissa jaloissa otetut ja hiukan on tädillä isompi jalka, nii vähän letrut nuo mulle oli.

Varmaan tulee toisetki tehtyä tällä mallilla jossain välissä, kaunis malli mielestäni ja oivallinen matkaneule... mallikerta helppo muistaa nii ei tarvii ohjeitakaan tuijotella saa antaa mennä vaan.

Hih, juniori on vähän ihastunut. Hoidossa on eräs M, jonka kanssa hän leikkii kovasti ja eilen ujosti tunnusti tykkäävänsä hänestä. Juniori on myös erittäin heikkona minun kummityttööni ja kun häntä hiukan kiusoittelin, että onkos tämä M sinun tyttöystäväsi, tuumari poika minun kummityttöni olevan hänen tyttöystävänsä ja M on toinen tyttöystävä. Naistenmies siitä taitaa tulla. Ja voi itku kun olisin saanut pojan ilmeen kameralle tuolloin lomaviikolla kun menimme kahdestaan moikkaamaan kummityttöäni, hän rontti kun on alkanut seurustelemaan ja hänen poikaystävänsä oli käymässä. Juniori meni innolla kummitytön perässä hänen huoneeseensa, mutta se järkytys, että kukas täällä nyt oikeen onkaan ja mikä tämän homman nimi nyt on. Hetki meni totutellessa, mutta sitten sitä jo istuttiin kummitytön sylissä. Seuraavana päivänä kummityttö tuli sitten vanhempieni luokse ja juniori mökötti tästä poikaystävästä.... meni puolituntia ennen kuin edes muka huomasi kummitytön.... vaikka oli ensin neljä tuntia sitä ennen kysellyt koko ajan koska kummityttö tulee ja halunnut soittaa että meinaako tulla. Että semmonen tykkääjä tämä meidän juniori.

Ja entäs meidän kuningatar Romppu. Pakkasin kamojamme jo aaton aattona silloin juhannuksena, kun tosiaan lähdimme heti ajamaan kun pääsin aattona töistä. Romppu on aina tykännyt reissaamisesta, nauttii autossakin olemisesta ja jopa pyöränkorissa on ihana matkustaa. Kun vielä asuin Raahessa, harrastimme pyöräilyä paljonkin. Kun nostin korin lattialle ja laitoin pehmikkeen, oli neiti heti korissa. Valjaat päälle ja hihna... varmuuden vuoksi, ei kyllä koskaan ollu pyöräillessä tarvetta niille. Neiti nousi yleensä etutassut korin reunaa vasten ja nosti kuonon tuuleen. Harmittaa tosissaan, ettei siitä ole yhtäkään kuvaa. Mutta nyt hän tuumasi, että hän lähtee mukaan kans. Miisu ja Harli meni heti piiloon kun näki laukut, ei Romppu.... vaan hän teki näin....

Ja tuossa nakotti ainakin kymmenen minuuttia. Kotiin joutui kuitenkin jäädä.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Esimakua kesälomasta

Niin, sitä sain maistaa viikon verran ja nyt vielä tämä ja ensi viikko töitä ja sitten kolme pitkää viikkoa lomaa. Mutta tästä maistiaisesta voin kyllä sanoa Cristoffer Taxfreen sanoin, ristus mikä reissu. Juhannus aattona olin vielä aamun töissä ja siitä suoraan auton nokka kohti Raahea. Äkkiä kotiin, kamat autoon ja menoksi. No juu... ei menny ihan putkeen se suunnitelma... sekin huomattiin sitten vasta noin niinku lähes perillä. Tuumasin miehelle, että tulihan nyt poikien vaatelaukku mukaan... ei tullu ei. Eipä siinä sitte ku soittaa äitille, et nyt sattu pikku vahinko. Onneksi naapurista saatiin sitten lainaan vaatteita, että pari päivää pärjättiin. Kun sitten oli koko viikko tarkoitus olla reissussa (pojat mummilla ja me miehen kans omilla teillä), oli vähän miettimistä. Onneksi miehen sisko sitten sai laukun matkahuollon kautta paikalle jo maanantaiksi, ja onneksi meillä on kissat joita hän lupautui hoitamaan... ei ois paljo auttanu jos hällä ei avainta olis ollu.

Mutta sitten niihin valmistuneisiin juttuihin. Sisko sai vihdoin ja viimein ne tennarisukat, joista mä sain ne minttutoffeet jo jouluna. Ja ku ne hippasen tympäs sen ison urakan takia, nii teinki näistä kääntövarrelliset mallit, ihan kivat tuli.

Kuvattu hätäsesti sillon, ku sisko poikiensa kanssa oli jo lähdössä. Mutta kyllähän näistä idean näkee. Piti vähän muokkailla tuota kuvaa, että tulee väri paremmin esiin. Tässä sitte ehkä vähän tarkempi kuva, jossa taas sukkien väri ihan mettässä.

Ja jatketaanpas sitte lomakertomusta välistä... juhannus lauantaina lähdettiin sitten miehen kanssa terassilla poikkeamaan moikkaamassa hyvää ystävääni. Mennessä sanoin yhden talon kohdalla, että fiksusti siinä vanhemmat antaa lasten rakentaa ramppia puoliksi pyörätielle. Iso rakennuslava siinä lojui ja nurmella oli sitten lisäosia. Jatkoin vielä että joku tuohon varmasti törmää.... joko arvaatte kuka siihen törmäsi. Niinpä, komeat mustelmat jaloissa sitten muistona. Äitin pyörästäki vähän lokasuoja vinksallaan. Onneksi ei pahemmin käyny ja olipa se sitte siitä jo siirtyny kokonaan nurmelle viikon mittaan.

Sitten se sormus josta jo muutama postaus sitten mainitsin. Vielä on hopeasta toteuttamatta, tämä siis hopeoidusta langasta harjoitusversio. Nätti siitä kyllä tuli, ainaki omasta mielestä.

Onhan se aika pieni ja siro, kun lankana 1 mm ja 0,6 mm. Tältä se näyttää kädessä.

Tosiaan olis tarkoitus ihan hopeasta kieputtaa kans, ei vaan ole ennättäny siihen ryhtyä ja toisaalta vähän vaatii ehkä vielä hiomista.

Viime maanantaina sitten jatkettiin miehen kanssa matkaa kaksistaan, Kuopioon miehen serkun perheen luokse. Eipä ollu sillä reissulla onneksi mitää ongelmia. Lämpöä siellä kyllä piisasi ja mikä parasta siellä ei ollu inisiöitä oikeastaan olleskaan. Mennessä poikettiin Iisalmessa syömässä ja siitä sitten bongasin yhden lankakaupan... vähän meitä hymyilytti, että ulkona helle ja yks vaa hakee villalankaa... mutku siellä oli pari ihanaa sävyä sitä Hot Socka lankaa johon rakastuin talvella. Torstaina ajeltiin takas Raaheen ja sillonhan oli luvattu kovaa ukkosta koko maahan.... kovasti mietittiin että mihkähän aikaan ois fiksua ajella, että saatais vältettyä ukkoset. No, se meni nappiin, siinä kolmisenkymmentä kilsaa ennen Raahea alko satelemaan ja pari kymmentä kilsaa ennen oli ukkosmyräkkä, Raahessa vaan jyrähteli ja vähän ripsi vettä.

Kummityttö pääsi ripille tässä viikko ennen juhannusta ja hänelle ostettiin minä ja vanhemmat yhdessä risti, valkokultaa ja tosi nätti, sai neiti ite valita. Mä sitte tein vielä korvikset hopeasta ja ne sattui kivasti sopimaan kaulakoruun ulkonäöllisesti... harmi kun ei tullu kuvaa otettua korusta. Mutta tämmöset mä väsäsin.

Kieputtelin nämä 0,6 mm pehmeästä hopealangasta, lopuksi paukuttelin vasaralla ja vähän hioin noita päitä, ettei leikkauspinnat raavi sitten ihoa. Monen näköstä ristiä koitin värkätä, mutta ei vaan onnistunu muut ja kun vihdoin tämän hoksasin nii eipä  muita tarvinnu enää miettiä. Nyt on keko ristiviritelmiä hopeoidusta langasta odottamassa tuomiota... saatetaanko koruksi asti vai heivataanko roskiin.

Raahessa oli viikonloppuna sitten perinteiset Pekan päivät, perjantaina ja lauantaina tuli käytyä katsomassa bändejä ja perjantaina käytiin myös yhdet lavatanssin miehen kanssa kurkkaamassa. Väsy oli eilen sitten kova, mutta kotiin oli tultava kun tänään piti aamuksi töihin. Valitettavasti vaan sitten esikoisella on äitin pää ja hän sai kotimatkalla migreenikohtauksen. Pari kertaa pysädyttiin ja poika kävi oksentamassa. Minä sitten istuin poikien keskellä takapenkillä ja pitelin pussia valmiina, ei tarvittu onneksi pussia ja poikakin nukahti kainalooni... itsellä vaan nyt kiva jumi sitten toisella puolella niskassa, kun häntä tuin ettei ainakaan olo huonone siitä että niskat jumittuu. Mutta pikku unien jälkeen alkoi poikakin virkkua ja särkylääkekin tehos, nii ei koko matka menny kärsiessä. Että kyllä tähän minilomaan ehti kaikkea mahdollista sattua. Mutta kaikesta huolimatta kyllä se hyvää teki, nyt jaksaa taas pari viikkoa töitä. Nyt lähden blogikierrokselle. Ihanaa heinäkuuta kaikille!

Siskolle

Niin, siskoni oli poikiensa kanssa meillä muutaman päivän. Tämä lahja on ollut valmis kauan aikaa, en vain ole muistanut sitä postiin kiikuttaa. Siskoni täytti kolmekymmentä maaliskuussa ja nyt hän lahjansa sai.

Kaulakoru vaijeriin, välihelminä siemenhelmiä, 4 mm hematiittia sekä granaattia, granaattia siruina ja punaisia makeanvedenhelmiä... joita korussa on kolmekymmentä kappaletta. Riipuksena pieni kaunis sydänmedaljonki.

Siskoni meinasi, että ei tänne mitään saa kun on niin pieni... no ei tarvinnu. Laitoin Diamond Glaze lakalla isse sinne sisällön....

Toisella puolen teksti olet rakas ja toisella puolen kotipuolen rannasta kuva meidän vakio uimapaikkaan. Koko ajan pysyi koru kaulassa.... vaikkakin se piti kerran pestä.... Kävimme picnikillä Strömsössä.... kaikki ei vaan aina mene kuin Strömsössä.... ei edes Strömsössä. Heh, olimme ihan uimarannalla ja poikaset ui ja touhusi, me makoilimme viltillä ja juttelimme.... yllättäen pieni pläts, melkein minun naamalleni, mutta sisko sai osuman... raukka tänne asti ajelee ja saa vain p****a niskaan... ihana lokki päätti pommittaa meitä. Varmuudeksi siis pestiin kaulakorukin.

Kävimme myös sunnuntaina Power Parkissa.... mies ja sisko päättivät heti, että minä saan olla se joka menee sinne tänne ja tuonne, heillä kun pyöritys tuppaa aiheuttamaan pahaa oloa. Ja sitten tosiaan juostiin vuoristoradasta toiseen. Hurjapäisin oli siskoni nuorempi, eli nelikon toiseksi nuorin, joka menee syksyllä eka luokalle. Hänen kanssaan kävin Thunder bird vuoristorassa kolme kertaa ja mies kävi kerran, siitäkin huolimatta olisi poju halunnu aina vaan uudestaan. Mutta sitten se pommi, porukan vanhin joka olisi pituuden puolesta yksin saanut mennä kaikkiin laitteisiin, oli ensin innolla minun ja miehen kanssa tulossa vapaa pudotukseen. Tornin juurella sitten tuumasi ettei taidakkaan tulla.... mutta tämä rämäpää nassikka tuumasi, että hän tulee ja niin tosiaan tuli. Sen jälkeen mullakin hetken jalat oli vähän huterat. Nassikka tuumas, että tuohon ei halua uudestaan, mutta kivaa oli. Että semmosta ainakin täällä touhuttu.

Tällä hetkellä tässä eilisestä illasta lähtien vääntänyt ristejä... vihdoin onnistui sekin ja korvikset tulossa, vielä vähän hienosäätöä. Siitä ja niistä sormuksista ja yhdet sukat sitten seuraavassa postauksessa. Nyt pitää lähteä valmistautumaan iltavuoroon töihin, ihanaa kesäkuuta kaikille!

Jipii!!!

Niin, ne mun tähän asti  tekemät paidathan on ollu hyvinkin epäonnistuneita yksilöitä, yleensä kokoa puolijoukkueteltta. Mutta nytpä tuli kesätoppi ja ihana sellanen. Isolta sekin näytti, ei kuitenkaan valtavalta joten luotin pesuun ja sehän toimi. Tämä valmistu jo viime viikolla ja viikonloppuna tipahti yks huivi puikoilta. Kerkesin sairastaa vatsataudinkin viime viikolla, perjantai meni ihan hukkaan sen vuoksi ja lauantaina sitten istuin vaan parvekkeella ja seurasin poikien touhuja pihalla. Onneksi sunnuntainakin oli hyvä ilma ja sillon sitte kerkesin minäkin siitä nauttimaan. Tämä viikko on sitten menny vähän tokkurassa, taas on töissä alkanut kesä ja minä sitten joutunut vähän sinne ja tänne tuurailemaan, on sitte niin tokkurassa kotona ettei mitään ole saanu aikaan tai no pari harjottelua sormuksista, joista ei nyt ole kuvaa, seuraavaan postaukseen ne sitten. Nyt olis sitten pari ideaa odottamassa toteutustaan, saas nähä onnistuuko. Mutta alotetaas vaikka sitten siitä topista.

Lankana Hjerte Garnin Blend bamboo, on muuten aivan ihanaa iholla. Pehmeetä ja ei liian kuumaa. Ohje on täältä. Minähän tietysti vähän liiottelin langan kanssa ja nyt sitten vielä jotain pientä kivaa siitä saan. Sivuilla kiva pitsikuvio.

Yläosat neulottiin ensin tuo aina oikein osuus omina kappaleinaan, jotka sitten yhdistettiin pyöröksi. Huomasin vasta kun olin tehnyt yläosat, että himpura olisin säveltämällä saanut nekin tehtyä yhtenä kappaleena, jollon olis koko toppi tullut kerralla. No, suunnitelmissa oma sävellys siten, eri pitsillä, eri langalla ja omilla silmukkamäärillä. Katotaan nyt toteutuuko ja jos toteutuu, onnistuuko.

Lauantaina sitten illalla yksin valvoessa, kuunnellessa ukkosen jytinää ja katsoessa jälleen kerran Walk the line-leffaa, sain huivinkin valmiiksi.

Myrskylintu on houkuttanut jo ohjeen julkaisusta Ullassa lähtien. Nyt sen olen vihdoin tehnyt. Lankana malabrico lace ja väri amoroso. Lankaa olisi vielä toinen vyyhti, mitähän siitä tekisin. Huiviin riitti yksi vyyhti ja pieny nyssykkä jäi jäljelle.

Ihanan pehmeä ja lämmin huivi kesäiltoihin. Hiukan olisi kokoa saanut olla enemmän, mutta menee kesähuivina näinkin. Malliltaan huivi on mitä oivallisin harteille, tykästyin kovasti.

Siskonikin on tulossa poikiensa kanssa käymään. Ihana nähdä pitkästä aikaa ja saanpahan vihdoin annettua synttärilahjansakkin. Siitä kuvia sitten seuraavassa postauksessa.

Nyt iltapala hommiin ja sitten nukkumaan, että jaksaa taas huomenna het aamuvuoroon. Aurinkoista ja lämminta viikkoa kaikille!!!