torstai 22. syyskuuta 2011

Tänään on ollut virtaakin.

Nukuin kuin tukki viime yön kellon soittoon asti ja olen ollut todella pirteä tänään koko päivän. Huomenna voi olla vähän väsyneempi, koska aloin vielä postauksen tekemään. Koitin kuvata kissoistakin lähikuvaa... joopa, ei oikein miellyttänyt meitin neitejä. Mutta muutaman kuvan sain. Miisu ujostelee kuvassaan, kaikissa muissa oli joko korvan kärjet tai yhdessä nenä niin läheltä, ettei saanu edes selvää. Ku pitihän sitä kameraa nuuskasta. Miisu alias Hienopieru.


Rompusta tuli aika hyvä kuva. Oli justiin käynynnä juomassa... vesipisaroita nenässä.


Harlin ja Maijan kuvat on eiliseltä. Harli tykkää pötkötellä keittiön tuoleilla ja nurkassa. Nurkassa yleensä makaa selällään kaikki kolme tassua levällään. Minun ikioma "kuumavesipullo".


Maija sitten ensin yritti kovasti nuuskia kameraa...


Ja lattiatasossa sitten pyöri pää, jonka ansiosta kuvasta tuli hauska.


Ja sitten se maanantai illan kaulakoru. Tämä on sitten Valkoinen Tiikeri. Tätä yritin aiemminkin, mutta se meni purkuun. Nyt kuitenkin olen melkein tyytyväinen lopputulokseen. Ihan en vieläkään saanut vangittua tiikeriä tähän kunnolla. Tässä se.



Tottakai tiikerinsilmää, valkoista korallia, hematiittia, valkoisia makeanveden helmiä, hopeoituja metallihelmiä ja siemenhelmiä välihelminä. Lukkona tähti, salpalukko, kuuluu eteen.


Ai niin ja molemmin puolin yhdessä kohtaa swarovskin maitomaiset biconet, näkyy tuossa tiikerinsilmien keskellä.


Valkoiset tiikerit ovat mielestäni todella kauniita eläimiä, tiikerit yleensäkkin. Olenhan jo lapsena halunnut oman tiikerin, eräs ystäväni on halunnut ja jopa säästänyt lapsena hieman kookkaampaa eläintä varten, hän halusi oman norsun, minä olisin tyytynyt tiikeriin. Joka olisi tottakai nukkunut minun vieressäni ja olisin saanut ratsastaa sillä, oi niitä haaveita. Ehkäpä tämä juontaa juurensa siitä, että ihan pienenä lempi kirjani on ollut Missä olet Tiikeri, yksi Tammen kultaisen kirjaston kirjoista (muistaakseni numero 162, kirjoittajaa en muista). Sitä olenkin yrittänyt etsiä äitini kanssa, koska se omani luottiin loppuun aikanaan. Saisin lukea pojille sitä.

Niin, ja onhan minulla noita tiikereitä nyt sitten neljä kappaletta, lähempänä olen haavettani kuin ystäväni. Tai on hänelläkin oma norsu, kun sen hänelle ostin... valitettavasti vain kortin muodossa siinä onnistuin.

Nyt nati nati, aamulla taas viideltä kello huutaa korvaan käskyjä nousta ylös.


ps. Kisu ja Misu ovat melkein rintakoruja. Päätös on siis tehty, mutta toteutus ja neulaosa puuttuvat.

3 kommenttia:

  1. Herkulliset värit tiikeri-korussa! Nam! :)

    Täytyy pitää silmät auki kirpparikierroksillani, jos vaikka joskus osuisi silmään tuo Missä olet Tiikeri -kirja.

    -J-

    VastaaPoista
  2. Sitä olen yrittänyt itekki tehdä ja joskus käyny kattomassa antikvariaateistakin. Ei vain ole vielä tärpännyt. Nythän tuota sarjaa julkaistaan uudelleen, mutta ei vielä olla tuolla asti niissä joita kaupan hyllystä löytynyt.

    Osasin sen muuten sanatarkasti ulkoa ja auta armias, kun äiti oli joskus väsyneenä iltasadussa koittanut lyhentää, raukka joutui aloittamaan koko kirjan alusta. =P

    VastaaPoista
  3. Oih ja voih ja iso ihanuus!

    Ihania karvakasoja (laittaa täältä virtuaalisen halin kisuille silityksien ja herkkunaksujen kera) ja ihana kaulakoru! Aivan mahtava tuo sinun korujenteon lahja!

    Täystyypä täältäkin päin katsella, jos tuo kirja jostain tulisi vastaan!

    Oikein hyvää viikonloppua halin kera! Pitäkäähän tassuttimet kuivina!

    PS: Blogissani on sinulle jotain, jos haluat sen sieltä napata mukaasi!

    VastaaPoista