Jotain kukkivaa tähän synkkyyteen

Nyt se sitten löysi lopullisen ulkomuotonsa. Eilen töiden jälkeen tiesin mitä alan tekemään ja siinä samalla se ohjautui itsekseenkin. Tässäpä ensimmäinen otos, joka oli pakko ottaa kun koru otti poseerauksen ihan itse sen pöydälle nostaessa. Väritys on vähän kehno, kun tuo päivänvalo on aika heikohkoa tällä hetkellä.

Karneolia, Swarovskeja ja amatsoniittia. Amatsoniittilehdet asettuvat kauniisti solisluiden paikkeille, karneolia 6 mm helminä sekä riipuksen kallankukkana. Nuo lehdet sitä paikkaansa ovat hakeneet, mutta nyt siis sen löytäneet. Lisää kuvia läheltä ja kokonaisena.

Sitten parit korviksetkin tuli tehtyä. Samanlaiset, mutta eri väriset. Ensimmäiset näytti niin kivoilta, että oli pakko tehdä myös toisen värisenä ne.

Nämä siis hopeoituja neliölinkkejä sekä Swarovskeja. Oli kyllä kivan näköiset ilman swarojakin, mutta minä ne halusin tuohon asentaa. Ja sitten punaiset samanlaiset.

Enemmänkin näitä olis tehnyt ja versioinut, mutta kun nuo linkit sitten loppuivatten kesken. Pitänee laittaa ostoslistalle nekin. Joskus kesällä ne hankin, mutta eivät vain tätä ennen löytäneet paikkaansa. Mutta niinpä se tuntuu usein olevan, johonkin ihastuu, mutta ottaa pidemmän aikaa ennen sen paikan löytymistä.

Tänään pääsin pitkästä aikaa käymään Helmisatamassakin. Tuli ostettua hopealankaa, oli kivaa timanttileikattua. Saa nähä kerkeekös sekin hautua tuolla tummaksi ennen idean tuloa. Helmiäislasihelmiäkin tuli kuutta eri väriä nauha ostettua. Jotain ideaa mielessä, mutta saa nähä mitä niistä nyt sitten tulee.

Nyt mä jatkan vapaa päivän viettämistä, kun huomenna taas työt kutsuu. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Hopealankaa ja villalankaa

Mielessä edelleen muotoutumassa ideat, yksi kaulakoru etenkin jurnuttaa kovasti siellä jossain perukoilla jatkuvasti. En osaa kahden vaihtoehdon kanssa saada päätettyä kuinkas sen toteutan ja niin kun tiettyjä juttuja ei ole kuin kaksi, en voi toteuttaa molempia... toiseen riittää yksi, mutta toiseen tarvii sen kaksi. Pyöriköön sitten vielä tuolla jossain, niin kyllä se jossain vaiheessa kertoo miten haluaa toteutua.

Mutta on tässä kuitenkin jotain saatu aikaiseksikkin. Kummitytön rannekoru on nyt sitten rummutettu ja kuvattu, saan pistää huomenna Kustin poljettavaksi perille. Ja kyllä, se on pakko tehdä itsellekkin, tuo kaulakoru huutaa sitä kaveriksi, siihen ja pariin muuhun työhön olen sitten tänään veivannut ja sahannut kurssilla. Nämä pari muuta juttua ovatkin sitten omaa tuotantoa, eli niissä ei ole valmista mallia, paitsi tietysti ketjumallit, mutta siis jotain kivaa siis luvassa. Myös salmiakkikorvikset ovat nyt valmiina, nekin pääsivät tänään rumpuun. Tässäpä siis kurssi saldoa.

Kummitytön piinaketjuinen rannekoru. Ja aion tosiaan itsellekkin tehdä tuon kaulakorun kaveriksi tuon. Ja kun nyt alkaa nuo ketjujutut olemaan ns. nähty... tulee seuraaviin jo sitten helmiä mukaan. Nyt uskallan sen sitten jo tehdä. Ja sitten ne omat salmiakit, nappimallia siis.

Mattoa ne ovat siis. Yllättävän kivan näköistä, mutta esimerkiksi rannekoru tuolla mallilla, siis sellainen tasainen ei mikään salmiakki, ei miellytä itseäni kovinkaan paljoa. Mutta näihin ihastuin heti kun näin ja ne oli siis tehtävä. Tässä siis uusimmat valmiit hopeat. Lisää sitten parin viikon päästä.

Mutta myös kutominen on maistunut edelleen... ehkä liikaakin jos katsoo vasemman käden etusormea. En tiedä kuinka siinä olen onnistunut, vaikka en mitään tiukkaa neulosta ole kutonut ja en sitäkään urakalla tehnyt, mutta niin vain sain sukkapuikoilla sormeeni viiltohaavan. Osunee kärki aina juurikin samaan kohtaan, mutta siltikään en ymmärrä miten tämä onnistui. Tässäpä ne tuotokset.

Esikoiselle villasukat. Päätin testata vieläkö se kantapää jotenkin muistuupi mieleen ja onnistuuko tuo. Eihän nuo mitkään oppikirjan mallit ole, mutta väliäkö tuolla. Esikoinen oli erittäin tyytyväinen ja juniori kysyi heti, että missä hänen sukkansa ovat. Eli ne ovat nyt puikoilla. Sitten itselle säärystimet. Nuo ovat sitä Noviten Puro lankaa ja tottakai kerät olivat sitten ihan eriparia. Eipä tuo haittaa, kun ne lähinnä tein töihin housujen alle, kun kylmä siellä alkaa olemaan taas. Ja muutenkin kun en niin tykkää ihan jalkateriä pitää liian kuumassa, niin nämä lämmittävät kuitenkin jalkoja, mutta eivät väärästä paikkaa. Heh, olipas jotenkin hassusti ilmaistu, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää mitä oikein yritin sanoa.

Ai niin, noissa korujen taustana oleva kirja oli sitten taas sellainen kerta laakista luettava. Siksikin nyt siis väsy, kun tuota eilen luin ja aamulla oli viideltä herätys, jäi unet vähän lyhkäsiksi. Tuo on sarjan viides osa, sarjan joka on pakko ostaa heti-koukuttavaa. Sinänsä hassua, kun ostamani kirjat ovat kovakantisia ja voisiko sanoa oikeita kirjoja. Tämä Kissojen kesken-sarja on Harlequin pokkareita. Ostin ensimmäisen osan silloin ajatellen tarvitsevani nyt jotain kevyttä luettavaa, jossa ei haittaa vaikka nukahtaa kesken tai ajatukset liikkuu jossain, eli ns. hömppäluettavaa. No hupsista, tuo nocturne puolen kirjat onkin hyviä, siis jos ihmissudet, vampyyrit yms kiinnostaa ja minuahan kiinnostaa. Ne eivät ole sitä liiallista seksiä ja yltiöpäistä romantiikkaa miksi minä ainakin olen aina Harlequinit sijoittanu. Ei vaan näissä on oikeasti tosi mielenkiintoinen tarina ja tapahtumia riittää. Kissatyttö, Saalistaja, Syytetty, Kaappaus ja Myrskylinnut, ovat nimet, jos jonkun mielenkiinto heräsi ja kirjoittaja Rachel Vincent... ja kyllä suosittelen.

Juniori on hoidossa ollut nyt ainakin puol toista kuukautta lähes koko ajan ilman vaippaa. Mutta kotona ei onnistu sitten millään. En tiedä mitä me ei tajuta tässä hommassa vai tuleeko hänestä vain kotona niin "vauva", mutta tämä on jotain ihmeellistä. Esimerkki tältä päivältä. Hain hoidosta, oli ollut koko päivän ilman vaippaa. Puhuttiin taas, että kotonakin pitää muistaa käydä vessassa jne. Päästiin kotiin poika kävi pissalla. Syötiin ja kyselin parin minuutin välein pissattaako tai kakattaako, ei ollut hätä ja ei suostunut yrittämään käydä vessassa. Olin taas kysynyt, ei ollut hätä, meni muutama minuutti kysyin "kakattaako"..... vastaus kuului......."Ei enää." "Siis mitä onko tullu kakka?" "Joo, on tullu." Mikset menny vessaan vaikka äiti koko ajan kysyi?" "En tiiä." Ei tässä vielä kaikki, het perään kuuluu pissa tulee läpi, vaikka olin siis pyytäny jo vessaan kakan siivousta varten, niin ei ku jäi omaan huoneeseen ja siinä ovella pissii vielä housuun. Huoh, että semmosta siis. Siis pointti on se, että ei suostu sinne vessaan tai potalle millään nykyään kotona. Aina vaan vastaus ei pissata, ei kakata. Ja ku ensin oli kotonaki oikee innokas käymään vessas siis nimenomaan pöntöllä, ei edes halunnu enää potalle, eikä vieläkään potalle mene vaan käy pytyllä, siis jos käy. Että tämmöstä meidän "vauva" järjestää äitille ja isille täällä.

Juu, miehelläkin oli eilen oikeen kiva ylläri. Tässäpä kuva.

Kuvassa siis meetvurstia... mikä ei kuulu joukkoon... ehkäpä nuo siniset muovinpalat. Valmistajaan ollaan oltu tämän kuvan kera yhteydessä ja tänään siis pyysivät lähettämään näytteen ja paketin kannen. Nuo muovit ovat siis ihan tuolla meetvurstin seassa olleet ennen leikkausta. Onneksi tajuttiin säästää paketti ja nuo makkarat, kun kävi heti mielessä että saattavat haluta näytteen.

Että tämmöstä tänne tällä kertaa. Ai niin, Maijasta vielä. Kuten olen kertonut enemmän miehen vauva, mutta eilen asettui oikein nukkumaan mun syliin, kun istuin sohvalla ja luin. Puutu ihan jalat, kun en raskinu toisen unia häiritä. Ja uuden nimenkin toinen on saanu, Ihana pieni. Aina kun kysyn, mitä ihana pieni tulee kurnaus vastaukseksi.

Perjantaita!

Nyt oon ollu reipas. Sain kolme paria korviksia valmiiksi ja sen kaulakorun niskaosan kanssa päätöksen tehtyä. Kaikki on vielä kuvattukkin... valitettavasti vaan taas pimeän aikaan. Yritin vähän erilaisia kuvia ja alustoja, mutta en ole mestarikuvaaja ja sit taas en jaksa kaikkia kuvia alkaa käsitellä, että näyttäisivät paremmilta. Mutta toivottavasti saatte näistä jotain irti.

Ensin kahdet korvikset työkaverille. Hänellehän tein kaulakoruja tuossa syyskuussa, ne ovat tässä postauksessa. Siitä ensimmäinen ja kolmas kaulakoru. Tässä ensimmäiseen tehdyt.

Sydämet riipusta mukaillen ja yksinkertaisesti pyöreään linkkiin kaulakorussa käytettyjä helmiäislasihelmiä jokaista väriä yksi roikkumaan. Nappimallia nämä. Nämä eivät olleet sitä mistä alunperin puhuimme, mutta kun aloin niitä toteuttaa nämä puskivat väkisin esiin ja työkaverini oli näihin tyytyväinen. Näiden perusteella sitten tänään aamulla töissä sain idean toiseen kaulakoruun ja sen menin hänelle kertomaan ja toteutukseenhan ne meni. Tässä ne.

Nämä siis koukussa. Renkaassa valkoiset makeanvedenhelmet, joista valitsin mahdollisimman pisaran malliset ja laitoin ne vielä alemmas, ympärillä neljä taivaansinisen sävyistä makeanvedenhelmeä. Vastaavat juuri mielessäni kuvana ollutta ideaa. Siniset ympäröivät nätisti valkoisen. Valitettavasti tämä oli ainut jokseenkin edes onnistunut kuva näistä.

Sitten Sydämmellistä menoa korviksien merkeissä.

Sydän korupohjassa sininen lasikristallisydän ja tummemman ruskeat ja vaalean ruskeat (olikohan shampanjan sävyiset) Swarovskin biconet. Nuo vaaleammat vaan oli aika vaikeasti saatavissa näkyviin kuvatessa. Mutta tuo alin kuva on aika onnistunut.

Ja sitten se kaulakoru, jonka niskan kanssa pähkäilin ylitse viikon. Tänään se sitten vain tuli ja tässäpä se.

Valitettavasti tuo ihana hohto ei näy kunnolla noista lehdistä, jotka ovat lasia, lisäksi hematiittia ja tuossa riipusosassa alimmaisena onyx. Väleissä kuningasketjun solmut. Tästä tuli näyttävä kokonaisuus. Nämä lehdet haki paikkaansa tosiaan pidemmän aikaan. Lähtivät vain mukaan kun olivat niin ihanan näköisiä ja en todellakaan tiennyt mitä niistä lopulta tulen tekemään.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Se olis taas torjantai.

En tiedä mikä on, mutta jotenki vaan ei virtaa riitä kaikkeen. Ideoita olis, mutta se toteuttaminen ei nyt vaan kauheesti luonnistu. Kai se on taas tämä pimeys, joka imee voimia. Mutta kyllä tässä jotain on aikaan saatunna. Tässäpä ensin kurssin valmistuneet, eli piina kaulakoru ja orjansormus.

Piinasta tein 45 cm pitkän ja koska lukko tulee piiloon niskaan, on se ihan perus papukaijalukko. Itse asiassa piinaa odottaa ranneketjukin rummutusta ja sitten se lähtee postiin, menee kummitytölle synttärilahjaksi. Käytin vain näytillä ja samalla näin onko mitta oikea, kun en ehtinyt viimeksi rumpuun asti sitä saada. Ja kun enkeleistä tykkään ja tuo riipus mielestäni tähän ketjuun sopi, niin siihen se siis asentui. Sitten se orjansormus.

Pahoittelen kuvien pimeyttä, kun juuri kuvasin nämä. Sekin on jotenkin vain jäänyt aina valosan aikaan tekemäti. Tämän siis tein ihan mittojeni mukaan, että istuu nätisti. Oli yllättävän hankala tuo kolmio tuohon keskelle, koska noita pienempiä pyöreitä lenkkejä tuli useampi aina yhtä isoa lenkkiparia kohti. Lisäksi laitoin nuo pienet suljettuina, koska säilyttivät siten muotonsa, kun jos olisin niitä alkanut availla tarpeeksi, olisi ne olleet sitten äkkiä soikeita. Tässäpä siis kurssi saldoa ja kyllä olen todella ylpeä piinan selättämisestä. Ja se olikin oikeasti yllättävän helppoa, kun siitä vain löysi sen jujun... jota en kyllä osaa kertoa mikä mahtoi olla.

Sitten on tullut kudottuakin, kuva uupuu. Mutta nyt on esikoisen pipo valmis. Juniorin pipo teki katoamistempun viikonloppuna, kun olimme Pohjois-Pohjanmaalla mummin ja papan luona vierailulla. Todennäköisesti se on autossa turvaistuimen alla, kummasti sinne vaan tavaraa katoaa, vaikka se tiiviisti penkissä onkin kiinni.

Sitten on tullut parit korvikset ja avaimenperä helmeiltyä. Kaulakoru odottaa edelleen niska osan päätöstä. Pari eri vaihtoehtoa on, mutta kun en osaa päättää mikä olis paras. Ja yksi korvispari on vaiheessa. Toinen valmis, mutta toisessa meni Swarovskit väärin päin ja kun sitä tein myöhään illalla ja aamulla oli herätys, päätin jättää kesken ja korjata myöhemmin. Ensin kummitytön lahjaan kuuluneet korvikset.

Hennon vaaleanpunaiset ruusukvartsi kukat, savukvartsit (eivät ihan noin tummat, kuvausalusta vaan kuultaa läpi niissä) ja pisteenä i:n päälle alimmaisena pienet Swarovskin biconet. Napeissa nämä killumassa. Mietin tekeväni itellenikin samanlaiset, tuli niin nätit. Sitten hänelle myös avaimenperä, enkelinä tietysti.

Metallisiivet, pinkki foliolasihelmi ja kuultava valkoinen kivihelmi (olettaisin olevan opaalia), pätkä papuketjua, karabiini lukolla.

Toiset korvikset menivät työkaverilleni. Hän ihastui aiemmin tekemiini liiloihin, jotka löytyvät täältä. Hän vain on sininen ihminen, siniset siis hänelle. Aivan eivät samanlaiset tietennii ole, mutta samaa sarjaa, jos niin voi sanoa.

Pätkään pienen pientä papuketjua linkitettyjä sinisiä Swarovskeja ja siniliiloja makeanvedenhelmiä. Nuo helmet ovat enemmän sinisiä luonnossa, kuvattu meinaan yöllä kun valmistuivat. Piti ottaa jo seuraavana päivänä töihin hänelle ne. Muuten olis jääny kuvaamati kokonansa.

Että semmoista tänne.

Bolero, liivi ja pohdintaa

Kuten sanoin, mummon bolero on valmis. Niin pienestä se siis enää oli kiinni. Ja oi että tuo alpakan villalanka onkin todella lämmintä. Aivan selvän eron huomasi tuohon omaan boleroon verrattuna. Tässäpä siitä vilaus.

Tässä kuvassa jopa väri suhteellisen oikea. Ala selän osan tein kaksinkertaisella langalla ja yläosan sitten yksinkertaisena, koska se taittuu muutenkin kaksin kerroin ja vähän helpompi mummon pukea, kun on joustavampaa ylhäältä.

Sitten se liivi. Pahoittelen kuvien laatua, mies nappasi kuvat äkkiä töihin lähtiessään, raukka yöksi raatamaan. Ovat vähän sumeita ja väri ei todellakaan näy oikein. Ja sitten tuossa selkäpuolen kuvassa näyttää kuin toinen puoli roikkuisi paaaaaljon alempana, näin ei oikeasti kuitenkaan ole. Ja kyllä, siitä tuli aivan liian suuri minulle, enkä keksinyt, miten siitä istuvamman saisin, nyyh. Tässä kuitenkin kuvat.

Nyt onkin puikoilla uusi työ, se esikoisen pipo lähti tulemaan nyt. Ja piinakin on edennyt viisi centtiä lisää... nappasin mukaan esikoisen futistreeneihin ja siellä laidalla istuskellessa pyörittelin. Juniori jäi isin kanssa kotiin, niin ei tarvinnu häntäkään viihdyttää. Myös melkein valmis, kyllä vain melkein, kaulakoru odottaa. En osaa päättää teenkö niskaan ketjua vai linkitänkö helmiä. Muuten kun on kuningasketjua ja isoja lasisia lehtiä. Nuo lehdet olivat kesän Turun reissun heräte ostos, kun olivat vain niin hienoja. Nyt ne sitten löysivät paikkansa. Kun vain osaisin päättää sen niskan siitä, että saisin valmiiksi. Tämä hämmästyttää itseäkin, että se noin kesken jäi. Mielessä taas muutama koru pyörii ja hakee lopullista muotoa. Hopea puolella taas orjansormus on kuosissa, vain lukko ja rummutus, niin se on valmis. Torstaita siis odotellaan.

Ja sitten se otsikon lupaama pohdinta. Viikonloppuna sen ääneen myönsin miehelleni. En olisi ikinä uskonut itsestäni kuoriutuvan tällaista käsityöihmistä, mutta niin vain kävi. Minä olen hurahtanut totaalisesti. Aika vasta minua sanottiin myös luovaksi ihmiseksi, olin yllättynyt siitä. En ole kokenut itseäni koskaan luovaksi, mutta kyllä täytyy myöntää. Ei voi muuta, kun miettii mitä kaikkea sitä on käsillään saanut aikaan. Ja tämä kaikki alkoi alle vuosi sitten. Olen myös vähän hämilläni tästä, koska voin sanoa, että oikeasti osaan, haluan oppia uusia asioita lisää. Ja koska tunnen itseni, saa myös olla tarkkana ettei mopo karkaa käsistä... että alkaa liikaa kokeilla kaikkea uutta. Koska tiedän senkin, että sitten jos mopo lähtee tulee väistämättä se epäonnistuminen jossain ja sitten tullaan alas ja lujaa, mikä voi johtaa siihen, että heitän kaiken tämän hukkaan. Tästä kaikesta on iloa niin paljon, että se olisi paha moka.... mutta kuten sanottu tunnen itseni ja sitten se on siinä, koska ei onnistu niin turha sitten yrittää mitään. Typerää, tiedän varsin hyvin, mutta kun elää ehkä vähän liikaakin tunteiden mukaan, voi käydä näin. Jos niin käy, kaivakaa tämä postaus esille ja läväyttäkää se silmilleni, herätystä vähän. Mutta joo, en jaksa enää miettiä syvällisiä, nukku-ukko huutelee makkarista jo kovaa.

Maanantai pläjäys.

Jotenkin ei nyt ole energiaa tai pikemmin aika riittänyt postauksen tekemiseen. Monta eri projektia kesken tässä samaan aikaan. Mutta valmistakin on tullut, korurintamalla kuin kutoessakin. Mummon bolero on hitusen kesken, mutta eiköhän se viimestään huomenna valmistu. Piina on edennyt kolmeenkymmeneen centtiin, mutta kun se oikeasti vaatii keskittymistä ja mielessä on tällä hetkellä paljon kaikkea muuta, olen suosiosta sen antanut valmistua hitaasti mutta varmasti. Toinen hopea projekti jota aloin kurssilla tekemään, kun tuntui ettei keskittyminen riitä piinaan, on orjansormus. Mutta tässäpä ensin hopeat esittelyyn.

Tässä siis muinaisketjua, josta tuli rannekkoru.

Sitten piinasta kuva, se on kyllä hienon näköistä (vaikka itse sanonkin). En malta odottaa tuota valmiiksi, mutta onneksi järki on sen verta mukana, että tiedän koska keskittyminen siihen riittää.

Koska tuntui että tarvin vähän vaihtelua tuossa kutomisessa ja alkoi vähän maistua puulle tuo boleron suoraan kutominen, päätin välistä tehdä jotain muuta. Tämäkin on valmiina, mutta kuvattuna ei vielä. Joten tässä kuva kesken eräisenä liivistäni.

Minä joka juuri ilmoitin, etten tykkää tehdä mallista... no tämä nyt kuitenkin on mallista. Ohje löytyy täältä. Mutta sitä tietysti jouduin hiukan soveltamaan, koska käytin eri lankaa. Lankana oli tämä.

Valitettavasti nämä kuvat on illalla lampun valossa, joten tuo oikea väri ei näy. Tuossa ylemmässä se on ihan poskellaan, mutta tässä lanka kuvassa se jo on lähempänä oikeaa. Ongelmana tässä on, että tein tuon M-koon mittojen mukaan, mutta tuo on vähän sitten kuitenkin liian iso minulle. Mietinkin tässä, että teen siihen vyön vielä ja ehkäpä vähän fiksaan tuota kaulusta takaa, kun ei todellakaan tullut noin runsas vaan ihan nysä ohjeen mukaan tehdessä. Mutta valmiina kuvia tulossa, kun saan kuvautettua sen.

Sitten on valmistunut pari kaulakorua, pari avaimenperää ja korvikset. Avaimenperät pyydettiin, sinisinä ja enkeleinä, tässäpä ne.

Mekkona mukavan kokoiset lamppulasihelmet. Luonnossa paljon sinisemmät. Antiikkipatinoidut metallisiivet ja päänä mattaiset säröakaatit, nekin luonnossa sinisemmät. Pätkät muinaisketjua ja suhteellisen pienet karabiinilukot, joista hyvä kiinnittää avainrenkaaseen. Vielä pitäisi nämä pistää postiin, ovat menossa siskoni ystävälle. (T, tulossa ovat, yritän jo tänään muistaa postittaa)

Työkaverini pyysi korvikset hänelle tekemääni kaulakoruun. Ja kun tein toista kaulakorua, yhtäkkiä välähti, että näin yksinkertaiset mutta silti näyttävät korvakorut, ovat hänen juttunsa. Ja vaikka ei tiennyt minun sellaisia tekevän, olivat hänelle oikein mieluisat. Tai siis hän pyysi tekemään sitten joskus korvikset, jotka sopii kaulakoruun. Kaulakorun kuva tässä postauksessa.

Nappimallina, liilat muhkeat lasikristallit ja välissä kristallirondellit. Käytössä hänellä olleet jo useampana päivänä. Samoja kristalleja löytyy siis hänen kaulakorustaan ja rannekorustaan. Minulla on niitä myös vihreinä, mitähän kivaa niistä keksisi. Yhtenä ideana avainnauha kaulaan... ajatus jääköön muhimaan.

Tämä kaulakoru on myös, ns. tilaustyö. Menossa joululahjaksi toisen työkaverini mummolle. Saaja tykkää paljon helminauhoista ja liilaa toivottiin. Kun en niin hyvää jälkeä vielä onnistu tuon silkin kanssa tekemään, niin tämän tein sitten vaijeriin.

Ja värit on taas mitä sattuu. Tumman liiloja isohkoja makeanvedenhelmiä, pieniä makeanvedenhelmiä, soikeita helmiäislasihelmiä sekä liiloja Swarovskin biconeja. Yksinkertaista mutta kaunista.

Toisena muutaman päivän ajan mielessä muhimisen tulos.

Kirsikka kvartsia, onyxia ja savulasikristalleja.

Riipuksen laitoin roikkumaan kunningasketjun solmupariin. Riipus on onyx neliö, johon reikään laitoin kvartsin ja kristallin, mahtuivat molemmat juuri sopivasti siihen.

Ilmeisesti koruhanat taas aukeavat, kun mielessä on monenlaista suunnitelmaa tulossa. Teki siis ihan hyvää välistä panostaa muuhun näpräämiseen. En ole kuvannut, mutta tässä on tullut tehtyä joulukortteja sekä lisää kynttiläkortteja, niitä halus äitikin ja itselle piti tehdä useampi. Mutta ehkäpä tämä päivittelykin tästä taas kiihtyy, kun tuntuu ideoita taas jostain löytyvän.

Vielä muutama kuva kissoista loppukevennykseksi.

Romppu osaa ottaa rennosti, tässä asennossa sen tapaa jostain vähintään kerran päivässä, variaationa voi olla etutassut pupumaisesti rinnan päällä.

Harli vallannut helmilaatikoiden paikan, eikä tippaakaan haitannut, vaikka siellä vielä muutama pussukka ja rasia olikin. Harli kun rakastaa kaikkia erikoisia paikkoja ja aina parempi, jos siellä jotain tavaraa on seassa.

Maija taas tykkää  nukkua sohvan selkänojan päällä, on pikkasen vallannu Miisulta tuota paikkaa.

Juu ja sit se kevennys... minäpä päätin kokeilla mitenkäs meillä toimisi tuo puupelletti kissanhiekka... ei toiminu kovin hyvin. Äkkiä tuli kiire eläinkauppaan hakemaan sitä normaalia hiekkaa, kokeilut saa taas unohtaa. Ai miksikö? Menepäs itse nukkumaan ja keskelle sänkyä on asennettu kirjaimellisesti haiseva vastalause. Nii-in, p***aläjä ihan prikulleen keskellä sänkyä. Syyllisestä ei ole varmuutta, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä asialla on ollut meidän hienopieru, joka nyt jäi kuvista pois, eli Miisu. Mutta arvannette, että aamulla heti menin hakemaan oikeaa hiekkaa.

Oikeen hyvää alkavaa viikkoa kaikille!