Sitä tarinaa koitoksesta

Arkeen palattu ja nyt vasta jaksamista ja aikaa kirjoittaa tämä postaus. Älkää huoliko muistan tuon loma-arvonnankin, sovitaan että se hoidetaan ensi viikolla. Tulevana viikonloppuna kun mennään Helsinkiin kattomaan futista koko perheen voimin.

Mutta se loman hurja lopetus. Sunnuntaina oli yhtä tuskaa ajella kotiin Oulusta. Onneksi oli vuorotellen mahdollista ajella miehen kanssa. Maanantainakin vaan jalat täris töissä, mutta tiistaina kävin jo juoksemassa. Ja tänäänkin teki mieli, mutta kun oli jo hurja nälkä töiden jälkeen jäi lenkki välistä.

Harmikseni, en enää muista sijoitustani ennen kuin osallistujat jaoteltiin naisiin ja miehiin ja vielä hupi ja kilpa-sarjan mukaan. Mutta tuossa naisten hupisarjassa osallistujia oli 490 ja sijoitus 127 ajalla 2 tuntia 28 minuuttia ja 46 sekenttiä, että ei paha ei. Osallistujiahan oli kaiken kaikkiaan 900.

Esteitä oli autonrengas kasoja, goljatinportaat (yli kymmenen metriä korkea ja asekman väli 1,5 metriä.... tosiaan kiivettiin niissä portaissa), ne pahuksen putket, yli ali esteitä maalla ja vedessä, verkkokiipeilyä ja ali ryömintää. Juoksua oli hiekalla, asfaltilla niityllä joka oli lähes vyötäisille kasvustossa, nuoressa tiheässä metsikössä, pururadalla ja aallonmurtajan kivikolla. Lisäksi rantaviivalla oli kolmeen kertaan lenkki veteen ja siellä mentiin vyötäisiä myöten syvälle. Tuo rantaosuus olikin rankin fyysisesti ja viimeisellä kierroksella tosiaan ihan pelkällä sisulla vedin tuota rantaosuutta ja samalla raivolla sain juostua maaliin siinä pehmeässä hiekassa. Sitä tunnetta on vaikea selittää mitä koin tuossa lopussa, niin vain nousin siitä suosta ja pääsin maaliin, olin ihan varma, että en selviä loppuun asti. Ja se fiilis mikä suorituksen jälkeen oli, että tein sen, juoksin täyden 15 kilometrin matkan (eli kolme kertaa 5 km lenkki). Ja jäi vielä aikaa siihen kolmentunnin rajaankin. Maaliintulokuvatkin sitten sain, kun siskon miehen juoksu jäi kahteen kierrokseen, polven pettämiseen. Tässä juostaan viimeistä suoraa....

Juostiin kaksi kierrosta kaikki yhdessä tai siis miehet lähtivät tuossa ennen rantaosuutta toisella kierroksella jo menemään ja sisko juoksi kanssani samaa matkaa vielä puolet kolmannesta kierroksesta. Sitten seuraavassa kuvassa maaliportti jo häämöttääkin parin metrin päässä.

Tosiaan maalissa tirahti itkukin ja mies oli vesikupin kanssa vastassa, siitä ensimmäinen hörppy sitten meni henkeen. Ja jos jotakuta kiinnostaa nähdä millainen tuo rata suurin piirtein oli, niin tässä linkki videokoosteeseen tuosta tapatumasta: http://www.youtube.com/watch?v=sDZXVkVnPro&feature=youtu.be

Jalat ei kipeät oikeastaan olleet, toooodella väsyneet vain ja tosiaan maanantaina alkupäivän töissä tuntui, ettei tule mitään, mutta siitä ne sitten avautui pikkuhiljaa ja loppupäivästä ei enää tuntunutkaan. Nyt olisi kova hinku päästä uudelleen... eli ensi kesänä taatusti uusinta tästä juoksusta. Kengät oli kuivat vasta tiistaina, että eipä sitä aiemmin olis lenkille päässytkään... ainakaan kunnon kengillä.

Vielä menee ensi viikkoon, että ennätän kommenttejekin teille jättää. Kurkkimassa olen kyllä käynyt. Tosiaan lauantaina heti aamusta suunta kohti Helsinkiä ja Olympiastadionia katsomaan Arsenal - Manchester City harjotuspeliä koko perheen voimin. Sunnuntaina sitten kotiin. Ihanaa viikonloppua kaikille!