maanantai 25. marraskuuta 2013

Tässä se rojekti nyt sitten on!

Lasken sen valmistuneen tänään, koska tänään irrotin pingotuksesta ja päättelin langat. Tämä rojekti siis kesti kaiken kaikkiaan yhden vuoden, yhden kuukauden ja kolmetoista päivää, eli aloitin sen 12.10.2012 ja tästähän lähdettiin liikkeelle.


Eli 100 silmukka paria ja reunasilmukat, eli kaiken kaikkiaan 202 silmukkaa, joka toinen silmukka oikein ja joka toinen nurin, kaaviossa sata silmukkaa, eli nurjat neulottiin päin vastaisella värillä, sekä tietysti takasin tullessa piti ensin neuloa päin vastaisella värillä. Onteloneule-tekniikkaa ja tältä se näyttää....


Molemmat puolet siis sileää oikeaa. Pieniä laskutoimituksia tuossa suorittelin ja laskin tähän arvioidun ajan... kuin olisin tehnyt 15 kahdeksan tunnin työpäivää ilman yhtäkään paussia ja se on vain arvio. Loppua kohden huomasin tekeväni kierroksen paljon nopeammin, olikos kumma olihan kierroksia 578. Neuloin siis tähän työhön 115 600 silmukkaa plus reunasilmukat... aika hurja määrä eikö vain. Hulluksihan itseäni tituleerasin aloittaessani, mutta kun se ei jättänyt rauhaan kerran nähtyäni sen... onteloneule oli ihan vieras käsite minulle aiemmin ja muutama kierros olikin opettelua kuinka saan langat kulkemaan neulepuolien keskellä. Mutta niin vain senkin selätin ja tässä se nyt on...



Ja tuo nurja puolihan on sitten vastaväreillä....


Ohje on siis ravelrysta Kalinumban 5th anniversary scarf. Ja ette usko, kuinka loi haasteita tuo kuvaaminen, kun sen päivällä suoritin yksin.... kokoa meinaan VAIN 175 x 42 cm... lisäksi paras valo makkarissa, jossa hyviä kuvia saadakseni minun olisi pitänyt olla katon rajassa. Tässä pari joten kuten onnistunutta itselaukaisimella...




Ja tiedättekös, tämä on niin upea ja kun siinä ihan oikeasti onnistuin... epäilin aika hurjasti onnistumistani. Nyt on mietinnässä kehykset ja paikka tälle olisi olohuoneen seinällä soffan yläpuolella. Ja kuvat vielä molemmista puolista tuossa soffalla...



Eikö vain olisikin paikka tuossa tälle ja tottakai tämä "oikea" puoli eli ylempi esillä. Tiedättekös mikä oli hassua... lankanahan oli Dropsin alpaca. Ohjeen mukaan 250 grammaa per väri, otin kuitenkin 300 grammaa per väri ja hyvä niin, molemmista väreistä aloitin sen kuudennenkin kerän. Eli painoakin pitäisi olla reilu 500 grammaa... no käytinpä tämän kaupassa vaa'alla ja tämän paino on vain 494 grammaa ja todellakin kuudennen mustan kerän jouduin aloittamaan reilusti ennen valkoista, kun muuten menivät vaihdot ihan parin kierroksen sisällä joka kerta, eli yksi kerä oli sitten aikasta reilusti ali painoinen ilmeisesti. Puikkoina oli 2 mm ja 60 cm pyöröt.

Eilen kun olin tästä neulonut ne viimeiset neljä kierrosta oli vähän hölmö olo, semmonen siinäkö se nyt oli ja ei osannut tarttua mihinkään ja rehellisesti sanottuna en edes muista koska viimeksi ennen eilistä olen istunut katsomassa teeveetä ilman käsityötä. En meinaan koskenut mihinkään eilen sen jälkeen, ei vaan jotenkin osannut tarttua yhteenkään työhön. No, tänään sitten taas... hih, enhän mä muuten oliskaan hullu jollei jo itäis seuraava rojekti mielessä... ohje ja langatkin olen hankkinut jo keväällä, olisin sen varmaan aloittanutkin ennen töihin lähtöä, mutta langat on vielä vyyhdillä eli ei kerinny kaiken homman jälkeen ennen töihin menoa kerimään lankaa.

Lopuksi vielä meidän parivaljakosta kuva.


Ihanaa viikkoa kaikille ja kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen!

16 kommenttia:

  1. Apua aivan ihna ja mikä homma siinä on ollut! koko ajan silmukoiden laskemista

    VastaaPoista
  2. IHANA, oikeasti. Ja aivan mieletöntä että oot jaksanut tuommoisen työn tehdä, on siinä ollutkin urakka. Suurella mielenkiinnolla olen työtäsi seurannut ja kyllä kannatti! :)

    VastaaPoista
  3. Wau, aivan mahtava!! En kyllä vihjeistä osannut yhtään aavistaa mistä on kyse mutta todella upea :)

    - Johanna

    VastaaPoista
  4. Onpa hieno!! Ja mikä työ! Tuo katse on todella hypnotisoiva :)

    VastaaPoista
  5. Katos,katos:) Kätevä emäntä ja erittäin ihana lopputulos<3<3<3

    VastaaPoista
  6. H I E N O
    On se aidon oloinen katse neuleessa...suorastaan hypnoottinen :)
    En lakkaa ihmettelemästä miten joku osaa tehdä tuollaisia ohjeita.
    Onteloneuleesta tulee ihanaa. Haastavaa se oli opetella juuri ne lankojen juoksut, mutta simppeliä oivaltamisen jälkeen.
    Olet sinä kyllä uutterasti sitä tehnyt!
    Hyvä Kati!!!

    VastaaPoista
  7. Toi on kyl niin upea, et oon ihan mykkänä ihastuksesta! Siis wau!

    VastaaPoista
  8. Voi että, en kyllä arvannut.
    Mutta nyt kumarra ja syvään, katso vaikka :)

    VastaaPoista
  9. on tuo kyllä NIIIN upee kun olla ja osaa..hurja sie olet jos uuttain jo meinaat haaveilla :)

    VastaaPoista
  10. Hieno siitä tuli! En olisi silti arvannut, että kehystät sen, mutta varmasti tosi hyvä idea kun saa kaiken vaivannäön jälkeen katsella valmista työtä paraatipaikalla. :)

    VastaaPoista
  11. siis HUH HUH, täytyy kyllä hattua nostaa. on sen verran upea tuo työ. onnea vaan sinne taitavalle tekijälle. en itse ikimaailmassa uskaltaisi noinkin vaativaan hommaan. UPEA!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä itsekkään moiseen olisi ryhtynyt ihan mistä tahansa... mutta kissansilmät... pakkohan se oli koettaa ja kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin onnistua.... himo saada kyseinen huivi... niin ei voi kuin onnistua. =) Hullu mikä hullu siis. ;D

      Poista