Uusi vuosi uusin voimin???

Hupista rallaa, blogi jäänyt ihan pimentoon ja edelleen jatkuu hiljainen kommentointi muille. Ehkäpä tässä pian saa taas voimia kasaan ja jaksaa taas.

Parit aikuisten Lise-Lotet lähti joulupukin matkaan ja unohtui kuvatakkin. Mutta nämä isän serkulle lupaamani pistin tänään postiin.

Ihan vaan valkoista Maijaa, tähän vähän tein muutoksia, aloitin jo 12 silmukalla ja niillä jatkain loppuun asti ja kantapään tein tiimalasina ja keskelle kolme välikierrosta, oli hyvä kokeilu ja olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Sitten voitas kattoa se adventtiarvontakin, tämä oli ensimmäisenä arvonnassa.

Ja satunnaislukigeneraattorin päätöksellä vastaanottajaksi sattui kommentti numerolla kymmenen, eli juniorin kummitätille lähtee tämä.

Toisena oli tämä.

Tähän osui kommentti numero yksi, eli puhelinmaratooni kaverini mehtäemäntä. Ja kun nämä kaksi sitten osuivat näinkin lähelle päätin, että arvotaan vielä yksi ylimääräinen, jota ei ole vielä tehtykkään... tehdään kun viimeisin tilaukseni ehtii kotiin asti. Mutta sen sitten saa Veera K joka kommentoi numerolla kahdeksan, eli jos laittelet mulle osoitetta tulemaan sekä ranteenympäryksen ja voi tuota väriäkin toivoa, takuuta värille en vaan anna. Mailiosoitehan löytyy tuolta sivupalkista yhteydenoton alta.

Omalle parilleni Snyssä lähti joululahjaksi myös ranneke ja se oli tämmöinen.

Ja älkää piitatko alemman kuvan taustalla näkyvästä kaaoksesta... kun hiukkasen oli hommat kesken niin pahalta näyttää... ja nyt joulun jälkeen olisikin hyvä saada järkättyä tämä oma nurkka taas kondikseen. On meinaan vähän tavarat vielä sekasin. 

Sitten jatketaan sillä joulukalenterilla, eli lähdin neulomaan jämälankasukkia Neulistin ja Vyyhdin matkassa. Ja näistä tulikin ihanan räikeät ja eri paria olevat sukat. Sain jopa kaksi jämää kulutettua täysin... eli vielä riittäisi jämiä tehdä vaikka toisetkin ja varmaan kolmannetkin ja... niinpä niin. Hiukan jouduin säätämään värien kanssa, kun tuo lankavarasto on aika tietyn painotteinen. Olisi varmaan osunut enemmän oikeaan jos olisin alkanut sählätä välistä paksun langan kanssa... mutta tämmöset mä siis sain raidoitettua.

Tulipahan opittua uuttakin, nyt osaan päätellä langanpäät neuloessa ja tehdä yhdenlaisen kantapään jälkikäteen, vaikka tuo ei ihan ollut minulle se paras malli... mutta ajattelin kokeilla pienin muokkauksin samaa kantapäätä joihinkin sukkiin... sitten joskus. Ihanat näistä kyllä tuli.

Raitoina on vaikka mitä... lompakon, puhelimen, käsveskan, maton, lakanoiden... ja sitä ja tätä muutakin. 

Elokuun lopusta lähtien on viime vuoden loppu ollut rankka henkisesti ja joulun aika töissä sitten fyysisesti. Joten nyt viimeiset pari viikkoa olen lähinnä vain ollut, kauheasti ei ole mitään saanut aikaan ja unta on riittänyt. Syksyn mittaan perheessämme on jouduttu luopumaan, asioista joita liian helposti pitää itsestään selvyytenä. Olemme joutuneet opettelemaan elämistä uusin ajatuksin. Opetellaan vieläkin, kaikki ei olekkaan helppoa selvittää ja aina ei asiat olekaan niin itsestään selvää ja ymmärrettävää kuin normaalisti. Välistä tunnen itseni hyvinkin riittämättömäksi ja tuntuu että olen hukassa, ei ole helppoa olla se koko perheen kantava voima edes hetkellisestikkään. Onneksi osa asioista on saatu käsiteltyä järjetykseen, osaa ei voikaan saada käsiteltyä vaan on elettävä tulevan mukaan ja se vaatii välistä hurjasti voimia. Rakastan perhettäni ja yhdessä me selviämme tästä kaikesta. Tämä tilanne sai tekemään lopullisen päätöksen erään asian kanssa, jota olen jo pidempään pyöritellyt mielessäni. Halusin elämäni miehet rinnalleni....

Keskellä vaaleansininen, mieheni, topaasi. Ylin ja alin kirkkaat, poikani, timantit. Pimeässä itse kuvattuna ei oikeen onnistunut ja kuvan käsittelykään ei kauheasti auttanut. 

Kovasti pahoittelen teiltä blogiystäni huonoa kommentointia, ei vaan ole niitä voimia kauheasti ollut. Nytkin on pari päivää mennyt eikä oikeen mitään ole jaksanut. Muutaman rivin olen neulonut ja kovasti on tullut pyöriteltyä korutarvikkeitakin, mutta ei vaan ole saanut ideoista kiinni. Kyllä minä vielä täältä tulen, kunhan saan hiukan voimiani kasaan. Oikein ihanaa tätä vuotta kaikille ja tuokoon se iloa jokaisen elämään!