Toukokuun Sny ja touhuamista...

Tänään vihdoin tuli pakettikortti postissa, että toukokuun sny paketti olisi noudettavissa. Kaffet join töiden jälkeen ensin ja sitten suuntima postiin. Samalla nappasin miehen paketin... hälle tuli legoukkoja... futisjoukkue ja yks lätkäukko... ei siis lasten leikkeihin nämä.

Mutta siihen sny-pakettiin...

Kaiken kaikkiaan kuusi kerää Dropsin alpacaa, kolme ihanaa syreenin lilaa ja kolme herkullista pinkkiä, Enkelin eväspussin voimahali teetä, tuoksuu todella hyvälle...

....kierrosluku mittari sekä kaksi pussia siemenhelmiä. Jonkinnäköistä viestiä olisin kaivannut snyltäni mukaan. Sisältö oli todella herkullinen, mutta olin pettynyt ettei ollut ohjetta. Koska tässä kuussa emo toivoi parien laittavan toisilleen ohjeen jonka haluaisi parin tekevän... odotin siis suurella innolla tuota ohjetta, että mitä kivaa snyni keksii, mahdollisesti jotain uutta. Muuten tosiaan ihana sisältö ja kuitenkin antaa ymmärtää, että jotain tiettyä työtä varten tämä oli kasattu. Kiitos herkuista langoista ja ihanista helmistä, sekä aina tarpeellisesta kierrosmittarista ja teestä... teetä testaan mahdollisesti jo tänään.

Sitten siihen touhuamiseen... olen jo hetken miettinyt että tämän teen vielä esikoisen kanssa, saadaksemme laatuaikaa kaksin enemmän ja uskoin hänen tykkäävän. Vihdoin osui keskiviikolle aamuvuoro ja mahdollisuus... mitäkö tehtiin...

Kiekuttiin paikallisen seinäkiipeilyseuran yleisövuorolla tuolla vesitornin köysiseinillä. Siellä se minun poikani kiekkuu ja tavoittelee tuota vihreää "alienia" päänsä vieressä...

... ja sinne pääsi, viiden metrin etappi. Sitten taisi pojua jo vähän hirvittää korkeus ja halusi alas...

...ja tuohan olikin huimaa keinua ilmassa. Sisukas esikoinen kyllä on, viisi tai kuusi kertaa lähti yrittämään, tuo viisi metriä tuli toisella kerralla. Ensimmäisellä halusi parista metristä alas, koska alkoi ilmeisesti vähän jänskättää. Muut kerrat pääsikin hyvin ylös, mutta ottaahan se voimille ja ei voimat oikeen riittäneet ylemmäs, kovasti kyllä yritti tuota keltaista prismaa tavoitella ja ylittikin kerran sen viisi metriä. Olen itse kokeillut aiemminkin Kokkolassa seinäkiipeilyä ja tykkäsin kyllä, ajattelin että jos tilaa tulee niin minäkin kokeilen, pääasia että poika pääsee yrittämään useamman kerran. No tulihan sitä tilaa...

...ja eikun matkaan. Vaikka siis tekniikka joskus opetettukin, niin eihän sitä muistanut millään kun muutaman metrin eteni ja kovasti otti käsiin... pitäjä kuitenkin tsemppas ja ohjeisti alhaalta, joten kyllä se äitinkin sinne viiteen metriin onnistui pääsemään...

... pari otetta vielä ja jipii... siitä vaan ei tärisevillä käsillä esikko saanut kunnon kuvaa. Toisenkin kerran piti sitten yrittää ja taisimpa parin otteen verran onnistua ylittämäänkin tuon viisi metriä... mutta kun ei vaan se tekniikka pitänyt niin olihan kädet hapoilla ja matka alaspäin vain...

Mutta eipä siinä, noita yleisövuoroja on koko kesän ajan kaksi kertaa viikossa... uudestaan siis seinälle ja korkeammalle tavoitteet. Esikoinenkin tykkäsi kovasti ja ehdottomasti tahtoo uudestaan, joten kyllä tulemme muutaman kerran kesän aikana käymään ja mikäli intoa riittää ei kurssin käyminen ole sitten mahdoton ajatus... minuahan tuo houkuttaisi, koska sitten saa jäsenyyden ja mahdollisuuden koska vain tuonne seinille mennä... kassotaan nyt kuinka käy.

No, sitten kotiin lapsi iltapalalle ja kun kädet sain hapoille, piti sitä jaloillekkin tehdä jotain... pojat iltapalaa syömään ja miehen kanssa viiden kilsan lenkki yhdessä. Kummasti ei tuntunut jaloissa lainkaan niissä lihaksissa joissa juoksu yleensä, vaan tuo kiipeily oli sitten rasittanut eri lihaksia... ei siis pahalle tuntunut vaan huomasi vain simmosen pienen väsymyksen tunteen sellaisissa lihaksissa joita ei yleensä edes juostessa huomaa. Sunnuntainahan huilin lauantain rääkistä, mutta maanantaina kävin juoksemassa, silloin lähdin tuon viiden kilometrin lenkin juoksemaan, mutta kun se kulki niin kivasti heitin siihen parin kilometrin lisäpätkän... reidet sitten kramppasi ja kävelin kotiin viimeisen puolikilsaa. Yllättävän hyvän palautumisen sain kuitenkin piikkimatolla, auttoi heti kun soffalle laitoin pötkölleen ja maton reisien alle. Eli todellakin on juoksu alkanut kulkea ja nythän on mitä ihanimmat ilmatkin sille. Että tämmönen päivä täällä.

Oikein ihania ja aurinkoisia päiviä kaikille! Vielä kaksi työpäivää ja viikon loma... meillä kun menee lomat silleesti, että yks "kakka" viikko ja kolme sitten hyvää viikkoa ajallisesti... eipä kyllä voi valittaa jos tämmöttiset ilmat jatkuu tuosta kakka viikostakaan.