Pääsiäinen ja p****tauti

Viime lauantai meni sitten vähän pahemmin penkin alle. Tunti ennen kavereiden tuloa alkoi esikoinen oksentaa. Eipä auttanut kuin soitella kaverit lävitte, että nyt kävi näin ja seuraavaksi soitto kierros sukulaisille. Anoppi ja appi sitten kävivät kuitenkin ja miehen sisko kävi tuomassa lahjan pika pikaa. Että sai poju edes vähän piristystä. Tuo tauti meni ohitse sitten lauantain aikana ja me muut säästyttiin.

Maanantai ja tiistai sitten elettiinkin normaalisti, töitä ja päiväkotia. Silloin ehdin sitten vähän koruillakkin. Hopeaa tällä kertaa. Äitini on koko kevään kysellyt milloin teen hänelle orjansormuksen. Tässäpä äidin oma.

(Valitettavasti bloggeri vääristää tätä kuvaa, kun poistin siitä turhat sivuilta, niin ei suostu näyttämään pitkulaisena ja korkeana tätä. Mutta kyllä tästä nyt selvän saa.) Siihen lisäsin yhden makeanveden helmen heti tuohon sormusosan juureen. Tuli mielestäni juuri äitini tyylinen tästä. Vielä saa äiti viikon odotella saavansa tämän, sittenhän sen lopullisen tuomion kuulee, kun näkee luonnossa tämän, eikä vain kuvissa.

Lähestyvä kesä innoitti sitten tekemään pitkästä aikaa jotain ihan itselle. Ja kesän innoittamana teinkin nilkkakorun. Hopeasta tämäkin.

Ihan yksinkertaisia ketjupätkiä punoin muutaman ja linkitin taivaansinisiä pieniä pyöreähköhä makeanvedenhelmiä sekä muistaakseni mokka sävyä olevia Swarovskin biconeja. Nilkkakuvaa en tietysti hoksannut ottaa, mutta juuri passelit nuo helmet nilkassa killumaan. Tässä vielä lähempää kuvaa helmistä.

Ja kun nilkkakoruun mielestäni kuuluu säätöketju vakiona, vaikka kuinka tietäisi mitan, niin senkin tein ja siihen vielä yksi noista makeanvedenhelmistä roikkumaan. Kesää ja käyttämistä odottelee tämä nyt sitten.

Mutta sitten siihen tautiin takaisin. Tiistai iltana juniori rupsutteli ihan taukoamatta ja haju oli hyvinkin voimakas. Seuraava yö olikin sitten vauhdikasta, vaihdettiin vaatteita, lakanoita, peittoja ja käytiin suihkussa. Heti aamusta alkoi pesukone laulaa, onneksi sitten ke-to yö meni ilman kakka pyykkiä. Mutta myös esikoinen aloitti ke iltana ja minä itse ke-to yönä. Juniorilla on ohitse jo ja esikoinenkin alkaa toipua, mutta äitinpä vatsa sitten päätti tänä aamuna aiheuttaa pyykkäys urakan. Pojat olivat juuri heränneet, enkä vielä kerennyt sängystä ylös, kun vatsa päätti että kura poistetaan nyt. Tänä aamuna siis on pesty jälleen pyykkiä ja suihkussa hypätty. Onneksi muuten olen ehtinyt vessaan asti ja vähän tuo tuntuu alkavan rauhoittua pikkuhiljaa. Että tämmöttinen kuratauti meillä jyllää.

Tähän tautiin liittyen voisin vähän avautua myös, tuli töissä meinaan vähän sanaharkkaa... pidin puoleni ja siitä olen ylpeä, olikin ensimmäinen kerta kun pistin kovan kovaa vastaan pomolle. Mutta kyllä taas toivoisi, että pomolla saisi olla omia lapsia, niin osaisi joskus vähän ajatellakkin. Minähän nimittäin en yleensä jää saikulle poikien takia, vaan vuoroni joko vaihdetaan tai menen myöhässä töihin, kuten tein keskiviikkonakin. Menin töihin kun mies tuli kotiin. Mutta joo, en viitsi siitä tänne avautua sen enempää, mutta olen ylpeä itsestäni ja mietin tässä, että kun on vauhti päällä otanko pitkän keskustelun ensi perjantaina pomon kanssa. Silloin hyvä ottaa kun alkaa itsellä talviloma, niin saa hetken miettiä asioita rauhassa, ilman että näkee mua.

Mutta oikein ihanaista ja munarikasta pääsiäistä rakkaat lukijani! Tai niin, munathan ovat joko loppu tai vähissä ympäri suomen, joten paremminkin suklaamunarikasta pääsiäistä!